Lue keskustelun säännöt.
Lapsena vieraannutetut! Menetittekö toisen vanhemman lopullisesti?
SurullinenSivustakatsoja
27.11.2018 |
Olen kurjana jo vuosia seurannut pojastaan vieraannutetun surua. Äiti menetti pojan kun tämä oli alle 10 vuotias ja nykyään on jo aikuinen, mutta yhä ei suostu tapaamaan äitiään eikä ketään äidin suvun puolelta :(
Miten tilannetta voi korjata? Äiti on halvaantunut pelosta eikä pysty toimimaan kun poika sentään vastaa tekstiviesteihin. Hän pelkää että poika hylkää kokonaan jos hän esim. painostaa tapaamaan.
Poika ei tiedä totuutta mistään koska kukaan ei uskalla kertoa mitä isän ja äidin välillä aikoinaan tapahtui (raakoja pahoinpitelyjä ym) ja miksi äidin oli siis pakko lähteä. Pojan silmissä äiti ja äidin suku on ilmeisesti paha.
Onko täällä vieraannutettuja? Miten tilanne korjaantui vai menetittekö toisen vanhempanne? Tajusitteko aikuisena itse kyseenalaistaa asioita? Uskalsiko joku kertoa teille totuuden asioista?
Kommentit (69)
Meillä riitti kun vein lapsen tapaamaan teini-iässä isäänsä. Isän alkoholismi ja väkivaltaisuus olivat vain pahentuneet. Ei tarttenut montaa kertaa tavata. Lapselle riitti, että näki asiat omin silmin.
Ottaa päähän koko tämä vieraannuttamis-termi, varsinkin kun meillä se oli nimenomaan isä, joka hylkäsi aikoinaan lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen äiti lähtee pakoon ja jättää lapsen? Lapsesta on taisteltava, vaikka sitten menehtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Äidin olisi otettava selvää, ettei lapsikin olisi joutunut pahoinpidellyksi!
Aika saamaton ja p*ska äiti, jos on jättänyt lapsensa väkivaltaiselle pahoinpitelijälle. Kyllä noilla perusteilla viranomaistenkin pitäisi ratkaista huoltajuus toisinpäin.
Ettei vaan olisi äiti ollut se pahoinpitelijä, kun on joutunut perheestä lähtemään?
Kyllä ne asiat pystyy selvittämään, kun katsoo vain pitkään peiliin ja miettii missä ne rajat menee toisten ja oman itsen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Äidin olisi otettava selvää, ettei lapsikin olisi joutunut pahoinpidellyksi!
En usko, kuulemma aina ollut erinomainen isä lapselle. Ja lapsi on nyt jokatapauksessa aikuinen niin ei kukaan lähde isää mistään ylimääräisestä syyttelemään. Varsinkin kun lapsikaan ei ole ikinä moisia puhunut. Kukaan ei suunnittele "ajojahtia" isää kohtaan. Hyvä isä, mutta hullu ja kontrolloiva aviomies on ollut. Ja siksi äidin piti myös lähteä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä riitti kun vein lapsen tapaamaan teini-iässä isäänsä. Isän alkoholismi ja väkivaltaisuus olivat vain pahentuneet. Ei tarttenut montaa kertaa tavata. Lapselle riitti, että näki asiat omin silmin.
Ottaa päähän koko tämä vieraannuttamis-termi, varsinkin kun meillä se oli nimenomaan isä, joka hylkäsi aikoinaan lapsensa.
Äiti on ihan normaali nainen ja alkoholia ei käytä lainkaan. Hän on naimisissa oleva nainen joka on saanut myös kaksi lasta uudessa liitossa. Normaalia perhe-elämää elävät.
Ap
Miten äiti järjesti seurannan, ettei lapsia pahoinpidellä? Kysyin tätä äidiltä, joka väisti ja jätti lapset isälleen. Hän kertoi, että ex oli hullu narsisti, jonka kanssa hänen keinonsa oli jo läpikäyty, eikä kukaan uskonut häntä, edes viranomaiset. Äiti ei jättänyt aivan pieniä lapsia, vaan teini-ikäiset. Hän oli yrittänyt kestää mahdollisimman kauan suojellakseen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti lähtee pakoon ja jättää lapsen? Lapsesta on taisteltava, vaikka sitten menehtyisi.
???
Äidillä oli aluksi huoltajuus mutta lapsi halusi takaisin isän paikkakunnalle. Yhteishuoltajuus ei toiminut kun vieraannutettiin.
Äiti ei ole lähtenyt p a koon!
Äiti ei ole jättänyt lasta!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti lähtee pakoon ja jättää lapsen? Lapsesta on taisteltava, vaikka sitten menehtyisi.
Meillä pahoinpitely kohdistui aina vain minuun, lapset olivat miehelle silmäterä joita kohteli oikeasti kuin kukkaa kämmenellä. Ehkä tuossakin tapauksessa äiti oli paennut henkensä kaupalla mutta oli voinut olla varma että lapseen ei mies koske, erityisesti jos pojassa on paljon samoja piirteitä mitä miehessä itsessään. Siis ulkonäöllisesti. Mistä sitä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä hylkäsi lapsensa uuden vaimon löydettyään. On nyt yritänyt ottaa yhteyttä, kun tuli ero, mutta pojalle isä on kuollut.
Pahoinpiteli mies lasta tai ei, lasta ei koskaan jätetä kasvatettavaksi henkilölle, joka pahoinpitelee toisia. Ei sellainen ihminen ole tasapainoinen, luotettava, empaattinen eikä hyvä ihminen. Lapsen puolesta pitää vähintäänkin taistella kaikin mahdollisin keinoin, jos itse tietää, ettei toinen vanhemmista ole tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se aikuiseksi kasvanut lapsi kaipaa äitiään enää elämäänsä, Jos ei ole tähänkään asti kaivannut. Joten suurimman palveluksen äiti tekee lapselleen Jos antaa hänen elää omaa elämäänsä eikä yritä ottaa yhteyttä. Onhan hänellä kaksi muutakin lasta, keskittyköön heihin.
Itse näin isäni viimeksi 12-vuotiaana ja Olen nyt jo aikuinen enkä todellakaan kaipaa häntä enää elämääni.
Menetin toisen vanhempani, kukaan ei puuttunut asioihin eikä kertonut totuutta. Tajusin paljon itse aikuisena kyseenalaistaessani asioita kun huomasin vieraannuttajan puhuvan useista ihmisistä valheita. Tuskin isä tiesi tai tietää, mitä valheita äiti hänestä levitti. Äitiä en halua tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä ja äiti erosi, kun olin n. kaksivuotias. Isä oli alkoholisti ja joi kaikki rahat, myös ruokarahat.
Näin isää muutaman kerran ala-asteaikoina, sen jälkeen viimeinen yhteydenpito oli, kun isä soitti peruskoulusta päästyäni, että montako ällää kirjoitin ja olenko jo naimisissa. Kaikissa yhteydenpidoissa isä oli...tadaa...kännissä.
No, otin sitten häneen vielä aikuisiällä itse yhteyttä (30-plussana), sama juoppo on edelleen. Ei kiinnosta pitää mitään yhteyttä, pidän häntä pelkkänä spermanluovuttajana, en isänä. Isä on se, joka kasvattaa, ei se, joka siittää.
Kaipa ilmoittavat jos kuolee. Jos eivät, ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Isä hylkäsi lapsensa uuden vaimon löydettyään. On nyt yritänyt ottaa yhteyttä, kun tuli ero, mutta pojalle isä on kuollut.
Kuka on lapsen mieleen syöttänyt ajatusta, että isä on kuollut? Ei kuulosta lapsen omalta tunteelta. Vieraannuttamisella lienee osuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se aikuiseksi kasvanut lapsi kaipaa äitiään enää elämäänsä, Jos ei ole tähänkään asti kaivannut. Joten suurimman palveluksen äiti tekee lapselleen Jos antaa hänen elää omaa elämäänsä eikä yritä ottaa yhteyttä. Onhan hänellä kaksi muutakin lasta, keskittyköön heihin.
Itse näin isäni viimeksi 12-vuotiaana ja Olen nyt jo aikuinen enkä todellakaan kaipaa häntä enää elämääni.
Minä olen aina kaivannut isääni takaisin. Toisen puolesta ei voi sanoa kaipaako vai ei vanhempaansa, vain lapsi itse tietää, kuten sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Pahoinpiteli mies lasta tai ei, lasta ei koskaan jätetä kasvatettavaksi henkilölle, joka pahoinpitelee toisia. Ei sellainen ihminen ole tasapainoinen, luotettava, empaattinen eikä hyvä ihminen. Lapsen puolesta pitää vähintäänkin taistella kaikin mahdollisin keinoin, jos itse tietää, ettei toinen vanhemmista ole tasapainoinen.
Tiiätkö, kun joskus sitä se hakattu osapuoli on hakattu kaikin mahdollisin keinoin siihen kuntoon ettei hänellä yksinkertaisesti ole voimia muuhun kuin itsensä hengissä pitämiseen. Ja kaikilla ei aina riitä voimat edes siihen vaan tekevät itsemurhan. Lisäksi se hakattu on saatettu vuosien aikana uhkailla uskomaan että lapsi kuolee siihen paikkaan jos yrittää sitä hakkaajalta viedä, tai uhkailee kaikilla muilla instansseilla joiden avulla lapsi viedään ja äiti leimataan huonoksi ja muutenkin mitättömäksi ihmiseksi. Ihan kuin se hakkaaja ei olisi jo sitä vuosia tehnyt.
Lisäksi usein se väkivaltainen on myös se, joka osaa esittää parhaiten ulkopuolisille kymmentä hyvää ja se, jota pätkitään illasta toiseen fyysisesti tai henkisesti, vaikuttaa kiittämättömältä ja nuivalta tyypiltä. Ja sit kun vihdoin se alistettu saa voimia lähteä löytyy niitä jotka kyllä jaksavat arvostella. "väärin erottu/niin ihana puoliso ja sit lähdet/kyllä sussa joku vika on kun ei hyvä kelpaa".
Ero tuollaisesta puolisosta on käsittämättömän uuvuttavaa ja saa koko eroprosessin aikana niin uskomattomia muotoja ettei sellaista kokematon voi käsittää, ja se on ymmärrettävää. Sen kiristämisen ja uhkailun määrä ei ole tervepäisen hommaa.
Joskus se lohtu lähteneelle mutta lapsensa jättäneelle on se, että lapsella näyttää olevan asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hylkäsi lapsensa uuden vaimon löydettyään. On nyt yritänyt ottaa yhteyttä, kun tuli ero, mutta pojalle isä on kuollut.
Kuka on lapsen mieleen syöttänyt ajatusta, että isä on kuollut? Ei kuulosta lapsen omalta tunteelta. Vieraannuttamisella lienee osuutensa.
Hyvänen aika, kyseessä on varmaankin metafora. Eli hänelle isä on siis kuin kuollut. Henkilö, jota ei ole olemassa. Ei koe siis tätä ihmistä joka esittäytyy pojalle isänä, isäkseen. Ei miksikään itselleen erityiseksi ihmiseksi johon olisi mitään tunnesidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hylkäsi lapsensa uuden vaimon löydettyään. On nyt yritänyt ottaa yhteyttä, kun tuli ero, mutta pojalle isä on kuollut.
Kuka on lapsen mieleen syöttänyt ajatusta, että isä on kuollut? Ei kuulosta lapsen omalta tunteelta. Vieraannuttamisella lienee osuutensa.
Hyvänen aika, kyseessä on varmaankin metafora. Eli hänelle isä on siis kuin kuollut. Henkilö, jota ei ole olemassa. Ei koe siis tätä ihmistä joka esittäytyy pojalle isänä, isäkseen. Ei miksikään itselleen erityiseksi ihmiseksi johon olisi mitään tunnesidettä.
Metafora, jota lapselle on syötetty.
Äidin olisi otettava selvää, ettei lapsikin olisi joutunut pahoinpidellyksi!