Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mistä olit/olet valmis luopumaan lapsesi hyväksi?

Vierailija
10.05.2006 |

Hoitovapaa ja suurensuuri kotihoidontuki kolkuttavat nurkan takana. Mistä teidän perheenne on luopunut, jotta olet voinut jäädä kotiin? Miten sitä oikeasti pärjää yhden tuloilla, jos menot on budjetoitu ottaen huomioon, että molemmat tienaavat?



Asuntolainan lyhennystä pienennämme ja toisesta autosta luovumme, mutta nää ei ihan vielä riitä... Kerro omat vinkkisi ;)

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja asunon laittamisesta. Asutaan murjussa ja ajetaan rämällä rotiskolla. Mutta nuo nyt on materiaa vaan. Meillä ei ole viimeisintä elektroniikkaa myöskään. Kivoja vaatteita kyllä koetan ostaa. Vähän, mutta silti. Lapsen tykkään pitää suht. kivasti puettuna ja itsenkin mahdollisuuksien mukaan.

Vierailija
2/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä meillä ole autoa, me emme käytä alkoholia ja muutenkaan emme harrasta mitään bilettämistä. Enkä mä tuhlaa rahaa kosmetologeille ja kampaajille tai osta kalliita meikkejä jne(tosin sitä en tehnyt kyllä aiemminkaan).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli säästöliekillä joutuu elämään. Oikeastaan tässä parin vuoden aikana oon huomannut, että mistään tosi olennaisesta en oo joutunut luopumaan - mutta omat menot on kyllä ihan minimissä. Baarissa en käy, omissa harrastuksissa/elokuvissa/tms tosi harvoin, itselle ostan vaatteita/meikkejä/tavaroita vain tosi harvoin ja tarpeeseen. Ja vain siksi, että ylimääräiseen ei oo varaa. Ja samalla joutuu ikään kuin perustelemaan (itselleen ja miehellekin) mitä ostaa ja miksi.



Lapsille kyllä hankitaan kaikki, mitä vaan tarvitaan, ja leluja ja ajanvietettä, eli kaikkea turhaa myös. Ruoat laitan itse suurimmaksi osaksi, ihan perusruokaa, ei turhaa hienostelua. Auto on uusi ja asunto kans, mutta niihin onkin haluttu panostaa, ja sit luopua joistain pienemmistä asioista (en käy kosmetologilla, kampaajallakin ehkä puolen vuoden välein, tosiaan vaatteita ostan tositosi harvoin). Myös mies on luopunut omistaan.



Vinkiksi: ei kannata säästää sellaisessa, mikä on itselle supertärkeää! kyllä jotain arjen luksusta pitää olla.

Vierailija
4/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kampaamoista, vaateostoksista sun muista jo ajat sitten. Me käydään molemmat töissä, mutta rahat ei riitä mihinkään sittenkään.

Vierailija
5/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta avopuoliso on töissä ja lapsi päivähoidossa. Olen opiskelija opintojen loppuvaiheessa. Minulle ei tule mieleen asioita, joista olen joutunut luopumaan nykyisessä tilanteessa. Opintotuella, kun on kitkutellut aikansa niin oppii elämään vähemmälläkin. Toisaalta, ehkä tulen toimeen myös vähemmällä tai haluan materiaa aika vähän siksi, että olen myös jossain elämän vaiheessa voinut tuhlata aika päättömästi ja elää taloudellisesti vapaata elämää. Elektroniikkaa, koti, vaatteita, harrastuksia meillä on jne. En arvosta rahaa kuin silloin jos sitä ei todellakaan ole pennin hyrrää.

Vierailija
6/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

-en käy kampaajalla, jos esim. värjään tai otan permanentin teen ne itse

-en ole ajatellut ostaa uusia vaatteita paljoakaan täksi kesäksi, koska entisiä on paljon. Sandaalit sain äitienpäivälahjaksi. Ompelen ehkä pari hametta ja ostan jonkun vaatekappaleen

-harrastan kuntosalia, mutta en ole minkään kuntosalin jäsen

-emme omista autoa, koska asumme keskustassa emmekä tarvitse sitä vielä

-muutamme tilavampaan asuntoon vasta kun teen enemmän töitä

-emme käy muuten ulkona kuin baarissa harvoin;meillä on baarikaappi

ja paljon viihde-elektroniikkaa

-ostamme ruokaa myös Lidlistä

-käytän aika vähän kosmetiikkaa ja se kestää kauan. en käytä hajuvesiä, koska avopuolisoni ei pidä niistä

-emme tilaa sanomalehtiä, koska luemme lehdet töissä tai netistä

-syön vähemmän nykyisin, koska aikaa ei ole siihen niin paljon

-en tupakoi enää

-emme käytä esim. ulkopuolista siivouspalvelua vaikka huvittaisi

Paras hillike on kuitenkin avopuolisoni, joka osaa käyttää rahaa ts. hän on pihi vaikka rikkaampi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieheni lasten vuoksi



-kolmannesta ja neljännestä lapsestani (meillä ei ole varaa niihin neljään, joista olen aina haaveillut)

-omasta työhuoneesta

-ulkomaanmatkoista (ei varaa, ilman elatusmaksuja olisi)

-merkkivaatteista lapsilleni (ks. edellinen)

-siitä, että vuodessa olisi edes yksi viikko, jolloin en olisi vastuussa muiden ihmisten lapsista (olen töissä päiväkodissa ja mieheni lapset ovat meillä aina lomilla)

-kahdenkeskisistä lomamatkoista miehen kanssa (mies käy viikonloppuisinkin töissä joka toinen viikonloppu- joka toinen viikonloppu hänen lapsensa ovat meillä)

-Jouluista oman lapsuudenperheeni luona (joka toinen joulu mennään miehen vanhemmille miehen lasten takia, joka toinen ollaan kotona, koska mies haluaa piipahtaa aattona viemässä lahjat lapsilleen- vanhempani asuvat kaukana)



Nämä tulivat ensiksi mieleen.



Omien lasten vuoksi en ole joutunut luopumaan mistään näiden lisäksi. Paitsi pitkistä yöunista.



Ja haluan koko paketin vaikka aina ei tunnukaan reilulta.

Vierailija
8/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostan hattua sinulle, 8.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätin päällikön hommat taakse ja teen nyt ns. suorittavan tason tehtäviä, näin minulle jää enemmän aikaa perheen parissa (palkka kyllä pieneni).



Olen tyytyväinen ratkaisuuni, koska mielestäni nyt on oikea aika tehdä valintoja lasten eduksi. Lapsetkin voivat paremmin, kun äiti on enemmän kotona kuin aikaisemmin.

Vierailija
10/16 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

urasta lasten vuoksi, kuten 11! lapset voivat hyvin kun äiti voi hyvin ja tämä äiti voi hyvin kun hän saa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä!



olen luopunut nukkumisesta, autosta, ulkomaanmatkoista, vapaa-ajasta, lomailusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama homma vanhojen farkkujen kanssa, ovat nyt kivat caprit.



Ei osteta koskaan valmisruokia ja syödään muutenkin aika pihisti. Esim viime viikolla kolmena päivänä puuroa. Ei käydä missään, siis leffassa, syömässä, ym.



Ajetaan vanhalla auton rämällä ja sisustetaan mielikuvituksella, mm vanha lakana on nyt keittiön kappana.



Onnellisia ollaan vaikka kaikki ei aina ole niin tip top

Vierailija
12/16 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ajetaan hyvällä autolla, syödään, asutaan ja pukeudutaan hyvin, kaikkea on mitä tarvitaan (2 lasta ja 2 aikuista).



Tämä kaikki yht. hiukan yli 2 000 euron tuloilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

No voi vittu teidän ruikuttavien äitipuolten kanssa taas. Eiköhän ne miehen lapset olleet ennen teitä vai?

Vierailija
14/16 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meidän lapset ainakin alkoi voida huonosti, kun sekä mies että minä tehtiin uraa. Tämä tarkoitti sitä, että tultiin kotiin aikaisintaan 18.00 siis joko minä tai mies tuohon aikaan, vuoroteltiin siinä kumpi tekee lyhyempää päivää. Ei asuta Suomessa ja täällä kello 18.00 on aikainen kotiinlähtöaika asiantuntijatason tyypille. Kummallakin oli pari-kolme matkapäivää viikossa, ei aina yön yli, mutta usein kuitenkin.



Lapset oli tarhassa ja sitten meillä oli kotona lastenhoitaja/kodinhoitaja eli periaatteessa lapset oli hyvässä hoidossa koko ajan. Mies ja minä oltiin ihan onnellisia noinkin, koska tykätään töistämme. Mutta eipä vaan ollutkaan niin, että " kun äiti on onnellinen, lapsetkin on onnellisia" .



Onneksi huomattiin, että tuo ylläoleva hokema on bullshittiä ja tajuttiin miehen kanssa luopua urantekohaaveista lähivuosiksi. Hakeuduttiin kummatkin sellaisiin hommiin, joissa ei tarvitse matkustaa ja minä aloin tehdä 70% työaikaa, joka täällä tarkoittaa sitä, että ehdin kotiin vähän jälkeen 16.00 ja yhtenä päivänä on pitempi iltapäivä eli olen kotona jo 14.00. Mutta tämä kyllä tarkoitti, että urahaaveeni sain haudata, mulle tehtiin selväksi, että jos olen osa-aikainen ylennyksistä on turha haaveilla.



Lapset ovat tosi paljon tasapainoisempia ja onnellisempia nyt kun näkevät enemmän meitä vanhempia. Ja ollaan mekin onnellisia, että tajuttiin ajoissa, ettei ole ihan ok kummankin vanhemman vetää täysillä uraputkessa, jos kerran lapsia on haluttu hankkia.



Jos sitten täällä joku ajatteleen tekevänsä uraa jossain ministeriössä ja työajat on 8.15 - 16.00 ja se " ura" tarkoittaa sitä, että ylenee virkavuosien saatossa ylitarkastajaksi, niin se on sitten toinen juttu. Siitä ei varmaan perhe-elämä kärsi. Mutta minun alallani yksityisellä sektorilla jos haluaa toteuttaa uraa, niin siinä kyllä lapset kärsii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

- en käynyt kampaajalla vaan värjäsin itse tukkani kaupan litkuilla.

- tein paljon itse ruokaa, ja ostelin tarjouksesta, suunnittelin hyvin viikon ruoat niin päästiin sitten 1-2 kertaa/kk uloskin perheen kanssa ravintolaan syömään kun arkiruokaan ei mennyt paljon rahaa.

- tingittiin vakuutuksista ja pidettiin vain pakolliset (onneksi mitään ei sattunut sinä aikana)

- ostelin lapsille vaatteita etukäteen tarjouksesta eli keväällä haalareita, talvikenkiä, lämpökerrastoja jo seuraavaksi talveksi. Näin lapset sai kulkea uusissa ehjissä hyvälaatuisissa vaatteissa, mutta kustannukset jäi pienemmiksi.

- luovuin omista maksullisista harrastuksistani ja aloin harrastaa lasten kanssa kaikkea kivaa (luontoretkiä, pyöräretkiä ym.)

-miehen kanssa lopetettiin koko baarielämä lasten synnyttyä, ei mene rahaa viinaan eikä tartte maksaa lastenhoitajille kun isi ja äiti on baanalla ;).

-ylimääräinen shoppailu loppui; ei enää turhia heräteostoksia, eipä sitä aikaa kaupoissa enää ollut pyöriäkkään....

-ulkomaanmatkailu oli katkolla, kotimaassa matkailtiin lähinnä sukulaisten luo eri puolelle suomea.



Muuten meillä kyllä pystyttiin ajamaan melkein uudella autolla, tilattiin lehtiä, oli nettiyhteydet, lapsille tuli kirjakerhoista kirjoja, lapset kulki ehjissä vaatteissa, harrastettiiin jotain pientä kivaa viikottain yhdessä.

Vierailija
16/16 |
11.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairauteni oletettiin pehenevan lapsen saannista ja niin kävikin. En ole kertaakaan katunut, vaikka välillä on vaikeaa.



Hoitovapaata rahoitettiin säästöillä ja pidettiin lyhennysvapaa vuosi lainasta. Kaikken tärkein säästä oli se, että laina oli mitoitettu riittävän pieneksi ts. ei ostettu vielä unelmien asuntoa siinä vaiheessa kun lapset olivat pieniä vaan pärjättiin paljon vähemmällä. Ei tullut tiukkaa missään vaiheessa ja pystyi elämään ihan mukavasti. Mutta tietysti mitään isompaa ei juurikaan pystynyt ostelemaan, matkoja tms.