"Ei 70-kymppiselle kannata enää ostaa mitään"
Täällä on ketju jossa kysytään lahjaideoita 70-vuotis lainaksi, ja ainakin yksi kommentoi otsikossa olevalla lauseella. Wtf!?
Meinasin pudota tuolilta ihan. Ymmärrän jos ihmisellä on kaikkea ja ikää katsomatta ei toivo materiaalista lahjaa. Mutta jos tuo ikä on se pointti, niin ihmettelen kovasti.
Asun itse Norjassa, ja todellakin tehdään ne viimeset vuodet/vuosikymmenet mieluisiksi ja ilahdutetaan vanhusta.
Suvussa eräs sairasti syöpää viime talven, ja oli selvää että hän ei elä enää seuraavaa talvea. Kuitenkin, lähin perhe osti uudet talvikengät ja niitä hän onnessaan esitteli minullekin.
Lähipiirissä oli myös yli 90-kymppinen mummo, kokenut Lapin sodan ja täkäläisen pula-ajan (elettiin kalalla). Oli niin kiitollinen kun nyt oli vihdoin varaa ostaa kunnon villatakki ja talvikengät, ei tarvinnut palella. Olisiko omaisten pitänyt toppuutella; ei tuossa iässä enää?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sodasta on 70 vuotta ja norjalaismummolla on nyt vihdoin varaa villatakkiin ja talvikenkiin?
Ja mitä pösilöitä ne talvikengät kuolemansairaalle ostaneet ovat oikein olleet?
Joku ostaa uudet talvikengät joka vuosi mutta kuolemansairas ei tarvitsisi viimeiseksi vuodekseen sellaisia?
Ai joo, ne oli ilmeisesti talvella ostettu. Olisikin aika ilkeää hankkia sellaiset seuraavalle talvelle, josta kaikki tietävät, ettei sitä enää näe.
Mulla on seitsemänkymppiset vanhemmat, joille ei kannata ostaa mitään, sillä kaikki jää käyttämättä. Omistavat useita sijoitusasuntoja, mutta omassa elämässään ovat niin pihejä, että paikkaavat tiskirätit ja dyykkaavat roskiksia. Lahjat menevät paketeissa kaappiin ja jäävät sinne.
Saat suuremmat perinnöt, mitä pihimpiä ovat.
Vie ruokakassi, missä on pelkästään alennustuotteita ( Alepan punaiset laput! ) :D
Mä olen nelikymppisenä velaton ja ihan ok-varoissa, eli perinnönkiilto silmissä en harmittele, vaan siksi, että toisilta jää elämä elämättä, kun eivät raaski tehdä mitään. Ovat siis sellaisia pessimistisiä odotellaan kuolemaa -seitsemänkymppisiä, kaikenlaista vaivaa molemmilla, lääkäreitäkään ei tietenkään tarvitse, vaikka äidillä oli 10 vuotta patti rinnassa, hampaat putoavat suusta (jäljellä muistaakseni 7) ja verenpaine hengenvaarallisissa lukemissa. Isästä en edes aloita, jäärä mikä jäärä.
Olen vienyt pannukahvia. Pannu on ajalta ennen syntymääni, hyvät kahvit sillä keittää. Ostan itsekin punalappuja, ja olen käskenyt miestä ja tytärtä hellävaraisesti kalauttamaan minua jollain kalikalla päähän, jos muutun samanlaiseksi kuin vanhempani. Merkkejä on jo ilmassa.
Vanhemmille ihmisille voi ostaa esim. ruokaa, jotain herkkuja tai uutuuksia mitä eivät itse hoksaisi ostaa. Vanhoille papoille esim. kurpitsansiemeniä, jotka hoitavat eturauhasta. Kahvista aina tykätään, ja kukkakimppu ilahduttaa. Tai sitten menee yhdessä kauppaan ja maksaa toisen ruokaostokset. Mummot saattavat pitää hajuvesistä ja arvokkaista käsivoiteista ja please, ei tuoksuttomia tuotteita mummoille. Kauniita rasioita, hyvä tuoksu ja vaikka vaaleanpunainen väri voiteessa niin perusmummo on tyytyväinen.
Vanhuksilla on usein tietty lempiväri ja ei voi mennä väärään jos ostaa miehelle hyvän talvihuivin tai kunnon nahkahanskat tai naiselle silkkihuivin.
Kielipoliisit on mukavan skarppina täällä. Mun kännykkä puhuu norjaa ja joudun korjaamaan miltei joka sanan. Kielen hienosäätö jää vähemmälle. Mutta mukavia 7-kymppisiä elonpäiviä teillekin.
Osalta meni pointti ohi. On eri asia jos saaja sanoo itse että ei toivo mitään. Mutta olen myös muualla kuin av-palstalla tavannut tätä "Ei sille kannata enää ostaa" ajatusta ja ihmetellyt.
Ei ois varmaan pitänyt mainitsi tuota Norja-osuutta, joku veti kahvit väärään kurkkuun siitäkin. Valotan nyt vähän sitäkin. Elintaso on korkea täällä, eikä kyse ollut siitä että tähän asti ei ole ollut varaa. Ilmaisin itseäni huonosti. Kun 9-kympin iässä kengät on vähän littaantuneet ja villatakki 80-luvulta ja ohentunut pesussa, niin sen sijaan että sinittelisi niillä kun kuitenkin toimivat vielä, ostaa uudet kun on varaa. Mutta jätetään Norja ja sen kulutustavat tän keskusten ulkopuolelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille ihmisille voi ostaa esim. ruokaa, jotain herkkuja tai uutuuksia mitä eivät itse hoksaisi ostaa. Vanhoille papoille esim. kurpitsansiemeniä, jotka hoitavat eturauhasta. Kahvista aina tykätään, ja kukkakimppu ilahduttaa. Tai sitten menee yhdessä kauppaan ja maksaa toisen ruokaostokset. Mummot saattavat pitää hajuvesistä ja arvokkaista käsivoiteista ja please, ei tuoksuttomia tuotteita mummoille. Kauniita rasioita, hyvä tuoksu ja vaikka vaaleanpunainen väri voiteessa niin perusmummo on tyytyväinen.
Vanhuksilla on usein tietty lempiväri ja ei voi mennä väärään jos ostaa miehelle hyvän talvihuivin tai kunnon nahkahanskat tai naiselle silkkihuivin.
70v ei ole vanhus. Mullakin on eläkeyhtiön antama tavoite-eläkeikä 70. Ja oma isäni työskentelee täysillä vähän yli 70-vuotiaana suomalaisessa pörssiyhtiöissä aina kun tarvitaan ja näköjään tarvitaan usein.
No mikäs se on? Ei vanhus ole kirosana eikä loukkaus.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs se on? Ei vanhus ole kirosana eikä loukkaus.
Se on joillekin kova paikka tulla vanhusikään. Ei saa sanoa vanhukseksi vaan pitää käyttää kiertoilmaisuja kuten seniori tai varttuneempi väki. Vähän niin kuin kuolemaa voisi pakoilla. Mitä vanhempi ihminen on, sen lähempänä on kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs se on? Ei vanhus ole kirosana eikä loukkaus.
Niinpä. Odotettavissa oleva elinikä on mun ikäisillä 80, kyllä siinä 70-v on jo vanha, eikä siinä ole mitään väärää tai huonoa.
Värityskirja, palapeli vaikkapa. Onhan näitä käyttötavaroita, joista vanhempikin ihminen tykkää. Kännykät, tabletit jne.
Eks Sauli Niinistökin ole pian 70v? Todella vetreä on,ei vanhus
Vierailija kirjoitti:
Eks Sauli Niinistökin ole pian 70v? Todella vetreä on,ei vanhus
On täyttänyt jo! Ja juuri tullut isäksi.
Mulle tulee mieleen isäni, vanhemmiten alkoholisoitui ja erakoitui. Haaveili viimeiset 30 vuotta koirasta ja veneestä, mutta ei viitsinyt hankkia ”niin vanhana”.... en ole itse toistanut samaa elämättömän elämän virhettä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eks Sauli Niinistökin ole pian 70v? Todella vetreä on,ei vanhus
On täyttänyt jo! Ja juuri tullut isäksi.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuli isäksi jo n. 40 vuotta sitten, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Alkuvuodesta syntyi jo kolmas lapsi. Tämä nyt ot.
Vierailija kirjoitti:
Kielipoliisit on mukavan skarppina täällä. Mun kännykkä puhuu norjaa ja joudun korjaamaan miltei joka sanan. Kielen hienosäätö jää vähemmälle. Mutta mukavia 7-kymppisiä elonpäiviä teillekin.
Ap
OT mutta kännykkään voi asetuksista valita useita eri kieliä. Mun kännykkä puhuu sujuvasti suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja espanjaa. Ei tarvitse tuskailla erikoismerkkien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti noita sekopäitä on Suomessa paljon. Kauniit eleet, ajatukset, peruskohteliaisuus ja toisten ilahduttaminen eivät merkitse mitään "käytännöllisyyden" ja "järkevyyden" rinnalla. En usko että missään muussa maassa on myöskään tämä "joulu on lasten juhla" -paasaaminen yhtä voimissaan. Jos yli 30-vuotias nauttii elämästään, se on syntiä ja pröystäilyä.
Vihervasemmisto
Kyllä siellä Norjassa sitten eletään vanhaksi, jopa 900-vuotiaiksi. Mutta sikäläisissä kännyköissä ei silti voi vaihtaa kieliasetuksia.
Mitä itse asiaan tulee, niin oma sukukin on pitkäikäistä sorttia. Mummini kuoli hiljattain hilkkua vaille satavuotiaana ja nautti loppuun asti uusista vaatteista. Äitini on 76-vuotias ja aivan toimintakuntoinen edelleen. Leikkaa nurmikon, tekee lumityöt, pesee autonsa, pilkkoo saunapuut ja sitä rataa. Matkustelee ja ostaa mitä huvittaa.
Ei ole mitään "ei enää kannata" -ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille ihmisille voi ostaa esim. ruokaa, jotain herkkuja tai uutuuksia mitä eivät itse hoksaisi ostaa. Vanhoille papoille esim. kurpitsansiemeniä, jotka hoitavat eturauhasta. Kahvista aina tykätään, ja kukkakimppu ilahduttaa. Tai sitten menee yhdessä kauppaan ja maksaa toisen ruokaostokset. Mummot saattavat pitää hajuvesistä ja arvokkaista käsivoiteista ja please, ei tuoksuttomia tuotteita mummoille. Kauniita rasioita, hyvä tuoksu ja vaikka vaaleanpunainen väri voiteessa niin perusmummo on tyytyväinen.
Vanhuksilla on usein tietty lempiväri ja ei voi mennä väärään jos ostaa miehelle hyvän talvihuivin tai kunnon nahkahanskat tai naiselle silkkihuivin.
70v ei ole vanhus. Mullakin on eläkeyhtiön antama tavoite-eläkeikä 70. Ja oma isäni työskentelee täysillä vähän yli 70-vuotiaana suomalaisessa pörssiyhtiöissä aina kun tarvitaan ja näköjään tarvitaan usein.
Mielestäni vanha/vanhus -ilmaisua voi ihan hyvin käyttää n. 65 vuoden ohittaneesta ihmisestä. Ehkä jopa kuusikymppisestä. Ei se ole mikään haukkumasana tai negatiivinen ilmaisu. Vanha on vanha, ihan kuin nuori on nuori ja lapsi on lapsi. Vanha ihminen voi olla vaikka kuinka vetreä ja virkeä, ikähän sitä ei määrittele.
Olen valmistellut joululahjat yksinäiselle tädille 65 v. ja yksinäiselle sedälle 70 v. , laitan postiin ajoissa ja edellisinä vuosina ovat ainakin ilahtuneet joulutervehdyksistä, vaikka en kovin kummoista köyhänä opiskelijana ole pystynyt kyhäilemään.
Totta, liinavaatteet ja pyyhkeet ovat usein sellaisia, mitkä vanhemmilla ihmisillä ovat ikivanhoja, kun niitä kertyy vuosien saatossa. Kuitenkin pyyhkeet karhentuvat ja alkavat haista. Niitä voi viedä lahjaksi, samoin tyyny ja peitto voivat olla uusimisen tarpeessa. Tietysti pitää sitten karsia ne vanhat pois sieltä kaapista.