Lue keskustelun säännöt.
"yksinäisen Elisan, 22, elämä: Töistä kotiin ja Netflix päälle, ei ketään kelle soittaa " :(
25.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b868b978-127e-49e8-bbbc-c3adb3147fdf
Olisiko tässä k-miehelle kumppani?
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Mikä paikkakunta? Voisin vähän tutkia jos vaikka minä löytäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu paitsi ettei ole poikaystävää ja joskus menee päiväkausia ennen kuin kaverit edes lukee viestejäni ja kun lukevat eivät yleensä edes vastaa jos olen vaikka kysynyt jotain, esim just leffaan jos maksan liput ja mässyt yms molemmille, vaan alkavat puhumaan jostakin ihan muusta aiheesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Oletko miettinyt mistä tämä johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Oletko miettinyt mistä tämä johtuu?
Mikä hitto teitä vaivaa? Koko ajan kommentteja että "oletko miettinyt miksi?". Mikä saa sut kuvittelemaan että ihminen jolla on huono itsetunto EI ole miettinyt mitä kaikkea hänessä itsessään on vialla? Menkää te täydelliset ihmiset muualle pätemään ja jatkakaa sitä kuvitelmaa että kaikki teidän elämässänne on ihan täysin teidän omaa ansiota. Koska sitähän tämä yksinäisten mollaaminen on. Pakonomaista tarvetta todistaa itselle että olen tämän kaiken omassa elämässä ihan itse ansainnut ja muutkin voisivat jos vain tekisivät jotain sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Oletko miettinyt mistä tämä johtuu?
Tietty. Ainakin nykyään se johtuu varmaan pitkälti siitä huonosta itsetunnosta joka luultavasti heijastuu käytökseen ja olemukseen. Vähän hankala paikka kun tuntuu etten varsinkaan tässä yksinäisyyden tilassani sitä saa parannettua.
Olen myös kuullut että näytän ylimieliseltä kun oikeasti tunnen olevani alempiarvoinen kuin muut.
Aikoinaan mulla oli kavereita ja tunsin silloinkin itseni alempiarvoiseksi kuin he. Tuntui että kaikki mitä sanoin oli jotenkin typerää. Elämän myötä kävi kaikenlaista, itsetunto vain huononi ja kaverit katosivat kuka mistäkin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Se, miten se on siis itsestä kiinni. Omasta elämästä kokemus
Työkavereista en ole edes hakenut koskaan ystäviä. Olenhan mennyt töihin tekemään töitä ja työkavereilla on aivan taatusti omat jutut ja perheet yms. Mutta juteltu on kahvitauoilla kyllä ihan mukavia. Mutta että menisin töihin saadakseni ystäviä, on ihan väärä ajatus. Ne muutkin tulee sinne tekemään töitä, ei ystävystymään.
Mutta siis sairastuin vakavasti pitkäksi aikaa. En päässyt minnekään kotoa tai jos pääsin, se oli vaivalloista ja sain hoidettua välttämättömät asiat. Mutta netti. Mikä oiva keksintö. Kirjauduin muutamalle harrastesivulle ja keskustelupalstalle. Sinne vain juttua heittämään. Kohta tuntui, että olikin seuraa, vaikka kuinka paljon. Muutaman kanssa tuli kirjoiteltua yksityisviestejä ja tutustuttua sitä kautta. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja soiteltiin. Yhden kanssa en ole edes ikinä tavannut, vaikka ollaan tunnettu 10 vuotta. Silti voin sanoa, että ollaan ystäviä. Muiden näiden palstojen kautta tutustumieni kanssa on tavattu pari kertaa, koska asuvat eri puolella Suomea. Mutta yhteyttä pidetään ja soitellaan ja viestitellään. Koen, että hekin ovat tärkeitä ystäviä, vaikka ei puuhaillakkaan yhdessä kaikenlaista.
Olen parantunut täysin ja voin kulkea ja mennä sinne ja tänne. Silti nämä nettiystävät ovat säilyneet tärkeinä ihmisinä minulle. Enemmän varmaan tulee soiteltua heidän kanssaan, kuin livenä tuntemieni ihmisten kanssa.
Joten se, ettei pääse oven ulkopuolelle ja on sidottu sänkyyn, ei ole myöskään mahdoton este tutustua uusiin ihmisiin ja jopa ystävystyä. Kannustan kokeilemaan ainakin. Sieltä voi löytyä todella hienoja ihmisiä ja syviä ihmissuhteita
Tässähän on tosi hyvä esimerkki kaikille. Olet varmasti muillekkin hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Oletko miettinyt mistä tämä johtuu?
Tietty. Ainakin nykyään se johtuu varmaan pitkälti siitä huonosta itsetunnosta joka luultavasti heijastuu käytökseen ja olemukseen. Vähän hankala paikka kun tuntuu etten varsinkaan tässä yksinäisyyden tilassani sitä saa parannettua.
Olen myös kuullut että näytän ylimieliseltä kun oikeasti tunnen olevani alempiarvoinen kuin muut.Aikoinaan mulla oli kavereita ja tunsin silloinkin itseni alempiarvoiseksi kuin he. Tuntui että kaikki mitä sanoin oli jotenkin typerää. Elämän myötä kävi kaikenlaista, itsetunto vain huononi ja kaverit katosivat kuka mistäkin syystä.
Ehkä sinun tulisi pyrkiä nauttimaan elämästä ensin itseksesi ja unohtaa koko ystävyys. Netistä löydät juttuseuraa, sekin helpottaa kummasti. Se on varmaa että kukaan muu ei keneenkään puolestasi tutustu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Oletko miettinyt mistä tämä johtuu?
Mikä hitto teitä vaivaa? Koko ajan kommentteja että "oletko miettinyt miksi?". Mikä saa sut kuvittelemaan että ihminen jolla on huono itsetunto EI ole miettinyt mitä kaikkea hänessä itsessään on vialla? Menkää te täydelliset ihmiset muualle pätemään ja jatkakaa sitä kuvitelmaa että kaikki teidän elämässänne on ihan täysin teidän omaa ansiota. Koska sitähän tämä yksinäisten mollaaminen on. Pakonomaista tarvetta todistaa itselle että olen tämän kaiken omassa elämässä ihan itse ansainnut ja muutkin voisivat jos vain tekisivät jotain sen eteen.
Varmasti tuo huono itsetunto, kateus , tyytymättömyys ja negaativinen kuva itsestä ja omista kyvyistä ja mahdollisuuksista on suurin syy siihen, miksi niitä kavereita ei löydy. Ei kukaan onnistu kaikessa eikä kukaan ystävysty jokaikisen vastaantulijan kanssa, mutta miksi se estäisi yrittämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Yleisesti ottaen ihmiset aika vähän kaipaa toisten seuraa ja välittää toisista. Kun katselette kadehtien niiden kavereiden biletyskuvia, oletteko ihan varmoja, että siinä ollaan bestiksiä ja ystäviä ja aidosti välitetään toisista. Kyllä se on aika pintapuolista näidenkin porukoiden ystävyys. Mutta nykyään saadaan näyttämään kuvissa niin menevältä ja puspus-ihanalta ja sydämiä yms.
Oikeasti siinäkin ryhmässä kun kaksi tapaa, haukutaan niitä muita ja puukotetaan selkään ja taas toisen kanssa juoruillaan, että kuulitko, kun se Mirkku munas itsensä ja mää tunnen niin myötähäpeää, kun se meinas munata minutkin.
Sitten taas kokoonnutaan ja ollaan meneviä ja ystäviä ja trendikkäitä ja biletetään aamuyöhön. Oikeasti kukaan ei pahemmin välitä toisista, vaan se oma elämä on kuitenkin tärkein kaikille.
Silloin pettyy jatkuvasti, jos luulee, että ihmiset sitoutuu sinuun. Aikuisten elämässä ihmiset kohtaavat, mutta unohtavat kulman takana, kun omat huolet painavat mieltä. Ei se sen kummempaa ole oikeastaan kellään. Mutta jotkut kuvittelevat, että juuri heillä ei ole sitä syvää ystävyyttä, vaikka harvalla sitä on kellään muullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Siltä se tuntuu kun täällä vaan valitetaan. Itsensä kehittäminen on täysin mahdollista. Toki helpompi on syytellä muita ja vinkua netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Yleisesti ottaen ihmiset aika vähän kaipaa toisten seuraa ja välittää toisista. Kun katselette kadehtien niiden kavereiden biletyskuvia, oletteko ihan varmoja, että siinä ollaan bestiksiä ja ystäviä ja aidosti välitetään toisista. Kyllä se on aika pintapuolista näidenkin porukoiden ystävyys. Mutta nykyään saadaan näyttämään kuvissa niin menevältä ja puspus-ihanalta ja sydämiä yms.
No sehän tässä niin masentaakin, oikeiden läheisten suhteiden puute. Joskus ollut noita pinnallisia kyllä, yhtä tyhjän kanssa ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Erinomaisia ohjeita parikymppiselle.
Martat, Spr, vpk...
Ei millään pahalla, mutta aika monen sinänsä ystävälliset vinkit ovat ns. "out of touch" todellisuuden kanssa. Maailma on muuttunut tosi paljon, eikä uusia ihmisiä ole mitenkään helppo tavata tuolla kylillä vuonna 2018, kun yhteydenpito hoidetaan lähinnä WhatsAppin ja Messengerin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Yleisesti ottaen ihmiset aika vähän kaipaa toisten seuraa ja välittää toisista. Kun katselette kadehtien niiden kavereiden biletyskuvia, oletteko ihan varmoja, että siinä ollaan bestiksiä ja ystäviä ja aidosti välitetään toisista. Kyllä se on aika pintapuolista näidenkin porukoiden ystävyys. Mutta nykyään saadaan näyttämään kuvissa niin menevältä ja puspus-ihanalta ja sydämiä yms.
Oikeasti siinäkin ryhmässä kun kaksi tapaa, haukutaan niitä muita ja puukotetaan selkään ja taas toisen kanssa juoruillaan, että kuulitko, kun se Mirkku munas itsensä ja mää tunnen niin myötähäpeää, kun se meinas munata minutkin.
Sitten taas kokoonnutaan ja ollaan meneviä ja ystäviä ja trendikkäitä ja biletetään aamuyöhön. Oikeasti kukaan ei pahemmin välitä toisista, vaan se oma elämä on kuitenkin tärkein kaikille.
Silloin pettyy jatkuvasti, jos luulee, että ihmiset sitoutuu sinuun. Aikuisten elämässä ihmiset kohtaavat, mutta unohtavat kulman takana, kun omat huolet painavat mieltä. Ei se sen kummempaa ole oikeastaan kellään. Mutta jotkut kuvittelevat, että juuri heillä ei ole sitä syvää ystävyyttä, vaikka harvalla sitä on kellään muullakaan.
Tämä. Miksi ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä tai sitten ponnistele muuttaakseen sitä haluamaansa suuntaan. Täälläkin on taas neuvottu miten saa ystäviä ja vaikutusvaltaa, mutta ainut mihin nämä pystyy on se kitinä etten minä voi kun sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Jos minulle tällä tyylillä tulisit keskustelemaan, lähtisin varmaan aika äkkiä karkuun. Harvoin noin negatiivista ilmapiiriä levittävää ihmistä kohtaa.
Pieni neuvo, Tällä tyylillä et todellakaan ystäviä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Siltä se tuntuu kun täällä vaan valitetaan. Itsensä kehittäminen on täysin mahdollista. Toki helpompi on syytellä muita ja vinkua netissä.
Voi hyvää päivää, anteeksi nyt jos joskus haluaa vain purkaa tuntojaan, tai siis anteeksi, "vinkua". Mitä edes teet täällä lukemassa valittamista jos ei aihe kiinnosta?
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.