"yksinäisen Elisan, 22, elämä: Töistä kotiin ja Netflix päälle, ei ketään kelle soittaa " :(

Elisa oi Elisa

tee pieniä lapsia

koskaan ei oo yksinäistä hetkeä

kun suunnittelet seuraavaa lintsi retkeä

mukana seuraa tuo

sukulaislauma laajempi kuin suo

samoin hiekkalaatikon yyhoo piiri

sinut kohta mukaan huoliipi

kun poikaystävä tuo loinen

sinut jättää ..on aikamoinen

Vierailija kirjoitti:

onpa katkeraa porukkaa. se miten yksilö tuntee yksinäisyyttä on ihan siitä yksilöstä kiinni, eikä siitä että kenellä sattuu olemaan se poikaystävä ja toisella ei ketään. Silti sekin, kenellä on poikaystävä, perhe, lapsia, monta ystävää - voi ja SAA tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi.  Yksinäisyyshän on TUNNE, sellainen minkä yksilö itse määrittää mikä on hänestä yksinäisyyttä. Ei se tietenkään poista sitä toisasiaa ettei jollain ihmisellä ole KETÄÄN ja hän on oikeasti yksinäisyyden lisäksi myös YKSIN, mutta ei se  tee henkilöstä joka tuntee itsenäs yksinäiseksi vaikkapa parisuhteessa, yhtään sen vähemmän yksinäistä. Ihminen tarvitsee henkisen yhteyden ja sellaisen tilan jossa hänellä on tunne että ei ole yksin. Yksinkin voi olla ilman että on yksinäinen, seurassakin voi olla yksinäinen. Ja minusta tää on hyvä seikka tuoda esiin, että parisuhteessakin ihan ok elämää elävä saattaa olla yksinäinen ja voida pahoin. Se että on parisuhteessa ei siis takaa mitään onnellisuutta ja yhtäkkistä yksinäisyyden poistumista, niinkuin aika moni sinkku yksineläjä näyttää kuvittelevan.

Itselläni on kokemusta molemmista, täysin ypöyksin olemisesta yksinäisyydestä sekä parisuhteessa olemisen yksinäisyydestä kun ketään muita kavereita ei ole kun puoliso. Itseasiassa se on melkein rankemapaa pidemmänpäälle, kuin se että on kokonaan ihan yksin. Ne tietää, ketkä on kokeneet. EIKÄ kyse ole mitenkään sukupuolesta. Ihan yhtälailla mieskin voi tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa samalla tapaa kuin yksin elävä yksinäinen mieskin.

Onkin täysin eri asia tuntea yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen, ja juuri siksi tuollaiset uutiset voi ärsyttää: siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne. Eli sama juttu jos miljonääri valittaa tunnetta siitä, ettei ole riittävästi rahaa, kun todellisuudessa rahaa on. Joo, saahan sitä tuntea ja valittaa mistä vain, mutta toiset SAA myös ärsyyntyä siitä valituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onpa katkeraa porukkaa. se miten yksilö tuntee yksinäisyyttä on ihan siitä yksilöstä kiinni, eikä siitä että kenellä sattuu olemaan se poikaystävä ja toisella ei ketään. Silti sekin, kenellä on poikaystävä, perhe, lapsia, monta ystävää - voi ja SAA tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi.  Yksinäisyyshän on TUNNE, sellainen minkä yksilö itse määrittää mikä on hänestä yksinäisyyttä. Ei se tietenkään poista sitä toisasiaa ettei jollain ihmisellä ole KETÄÄN ja hän on oikeasti yksinäisyyden lisäksi myös YKSIN, mutta ei se  tee henkilöstä joka tuntee itsenäs yksinäiseksi vaikkapa parisuhteessa, yhtään sen vähemmän yksinäistä. Ihminen tarvitsee henkisen yhteyden ja sellaisen tilan jossa hänellä on tunne että ei ole yksin. Yksinkin voi olla ilman että on yksinäinen, seurassakin voi olla yksinäinen. Ja minusta tää on hyvä seikka tuoda esiin, että parisuhteessakin ihan ok elämää elävä saattaa olla yksinäinen ja voida pahoin. Se että on parisuhteessa ei siis takaa mitään onnellisuutta ja yhtäkkistä yksinäisyyden poistumista, niinkuin aika moni sinkku yksineläjä näyttää kuvittelevan.

Itselläni on kokemusta molemmista, täysin ypöyksin olemisesta yksinäisyydestä sekä parisuhteessa olemisen yksinäisyydestä kun ketään muita kavereita ei ole kun puoliso. Itseasiassa se on melkein rankemapaa pidemmänpäälle, kuin se että on kokonaan ihan yksin. Ne tietää, ketkä on kokeneet. EIKÄ kyse ole mitenkään sukupuolesta. Ihan yhtälailla mieskin voi tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa samalla tapaa kuin yksin elävä yksinäinen mieskin.

Onkin täysin eri asia tuntea yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen, ja juuri siksi tuollaiset uutiset voi ärsyttää: siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne. Eli sama juttu jos miljonääri valittaa tunnetta siitä, ettei ole riittävästi rahaa, kun todellisuudessa rahaa on. Joo, saahan sitä tuntea ja valittaa mistä vain, mutta toiset SAA myös ärsyyntyä siitä valituksesta.

Yksinäisyyshän nimenomaan on tunne. Yksin oleminen ei ole tunne vaan fyysinen olotila. Ihminen voi olla yksin, mutta ei tunne itseään yksinäiseksi. Ja ihminen voi olla satojen ihmisten keskellä ja tuntea silti itsensä yksinäiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onpa katkeraa porukkaa. se miten yksilö tuntee yksinäisyyttä on ihan siitä yksilöstä kiinni, eikä siitä että kenellä sattuu olemaan se poikaystävä ja toisella ei ketään. Silti sekin, kenellä on poikaystävä, perhe, lapsia, monta ystävää - voi ja SAA tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi.  Yksinäisyyshän on TUNNE, sellainen minkä yksilö itse määrittää mikä on hänestä yksinäisyyttä. Ei se tietenkään poista sitä toisasiaa ettei jollain ihmisellä ole KETÄÄN ja hän on oikeasti yksinäisyyden lisäksi myös YKSIN, mutta ei se  tee henkilöstä joka tuntee itsenäs yksinäiseksi vaikkapa parisuhteessa, yhtään sen vähemmän yksinäistä. Ihminen tarvitsee henkisen yhteyden ja sellaisen tilan jossa hänellä on tunne että ei ole yksin. Yksinkin voi olla ilman että on yksinäinen, seurassakin voi olla yksinäinen. Ja minusta tää on hyvä seikka tuoda esiin, että parisuhteessakin ihan ok elämää elävä saattaa olla yksinäinen ja voida pahoin. Se että on parisuhteessa ei siis takaa mitään onnellisuutta ja yhtäkkistä yksinäisyyden poistumista, niinkuin aika moni sinkku yksineläjä näyttää kuvittelevan.

Itselläni on kokemusta molemmista, täysin ypöyksin olemisesta yksinäisyydestä sekä parisuhteessa olemisen yksinäisyydestä kun ketään muita kavereita ei ole kun puoliso. Itseasiassa se on melkein rankemapaa pidemmänpäälle, kuin se että on kokonaan ihan yksin. Ne tietää, ketkä on kokeneet. EIKÄ kyse ole mitenkään sukupuolesta. Ihan yhtälailla mieskin voi tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa samalla tapaa kuin yksin elävä yksinäinen mieskin.

Onkin täysin eri asia tuntea yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen, ja juuri siksi tuollaiset uutiset voi ärsyttää: siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne. Eli sama juttu jos miljonääri valittaa tunnetta siitä, ettei ole riittävästi rahaa, kun todellisuudessa rahaa on. Joo, saahan sitä tuntea ja valittaa mistä vain, mutta toiset SAA myös ärsyyntyä siitä valituksesta.

Yksinäisyyshän nimenomaan on tunne. Yksin oleminen ei ole tunne vaan fyysinen olotila. Ihminen voi olla yksin, mutta ei tunne itseään yksinäiseksi. Ja ihminen voi olla satojen ihmisten keskellä ja tuntea silti itsensä yksinäiseksi. 

Joo, no mitä tuonkaan Elisan hyödyttäisi saada lisää kavereita kun hän tuntee yksinäisyyttä vaikka on poikaystävä, perhe ja muutama kaveri? Tuskin se yksinäisyyden tunne poistuisi haalimalla lisää ihmisiä, joiden seurassa tuntea itsensä yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onpa katkeraa porukkaa. se miten yksilö tuntee yksinäisyyttä on ihan siitä yksilöstä kiinni, eikä siitä että kenellä sattuu olemaan se poikaystävä ja toisella ei ketään. Silti sekin, kenellä on poikaystävä, perhe, lapsia, monta ystävää - voi ja SAA tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi.  Yksinäisyyshän on TUNNE, sellainen minkä yksilö itse määrittää mikä on hänestä yksinäisyyttä. Ei se tietenkään poista sitä toisasiaa ettei jollain ihmisellä ole KETÄÄN ja hän on oikeasti yksinäisyyden lisäksi myös YKSIN, mutta ei se  tee henkilöstä joka tuntee itsenäs yksinäiseksi vaikkapa parisuhteessa, yhtään sen vähemmän yksinäistä. Ihminen tarvitsee henkisen yhteyden ja sellaisen tilan jossa hänellä on tunne että ei ole yksin. Yksinkin voi olla ilman että on yksinäinen, seurassakin voi olla yksinäinen. Ja minusta tää on hyvä seikka tuoda esiin, että parisuhteessakin ihan ok elämää elävä saattaa olla yksinäinen ja voida pahoin. Se että on parisuhteessa ei siis takaa mitään onnellisuutta ja yhtäkkistä yksinäisyyden poistumista, niinkuin aika moni sinkku yksineläjä näyttää kuvittelevan.

Itselläni on kokemusta molemmista, täysin ypöyksin olemisesta yksinäisyydestä sekä parisuhteessa olemisen yksinäisyydestä kun ketään muita kavereita ei ole kun puoliso. Itseasiassa se on melkein rankemapaa pidemmänpäälle, kuin se että on kokonaan ihan yksin. Ne tietää, ketkä on kokeneet. EIKÄ kyse ole mitenkään sukupuolesta. Ihan yhtälailla mieskin voi tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa samalla tapaa kuin yksin elävä yksinäinen mieskin.

Onkin täysin eri asia tuntea yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen, ja juuri siksi tuollaiset uutiset voi ärsyttää: siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne. Eli sama juttu jos miljonääri valittaa tunnetta siitä, ettei ole riittävästi rahaa, kun todellisuudessa rahaa on. Joo, saahan sitä tuntea ja valittaa mistä vain, mutta toiset SAA myös ärsyyntyä siitä valituksesta.

Tottakai saa ärsyyntyä,  mutta se että aletaan valittaa ettei sellainen kenellä on poikaystävä voi olla yksinäinen on kyllä aika katkeroitunutta ja kapeakatseista. Ihan yhtä paljon sekin kärsii siitä, ettei ole kaveria. Ei se poikaystävä juttele naistenasioista jne. niinkuin ei tyttösytäväkään voisi ymmärtää poikienjuttuja. Se yksinoleminen on edelleenkin eri asia kun yksinäisyys. Voitaisiihan jutussa kirjottaa yksin elävästä annelista tai jormasta, mutta jotka ei tunne olevansa yksinäisiä. Yksin hekin silti ovat! Eikä kukaan tule  valittamaan että noh noh ei  voi olla onnellinen kun on yksin! silloin pitää olla yksinäinen kun on yksin. Se että on YKSIN EI OLE SAMA KUIN OLLA YKSINÄINEN. itsekin sen sanoit. mitenkä tää pitää vääntää rautalangasta...  "siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne." sama asia. miksi yksinäisyydestä puhttaisiin, jos siinä ei ole yksinäisyyden tunnetta? minun pointti oli se, miten aletaan haukkua ja mesota siitä, että artikkelin naisella on poikaystvä niin hän ei voi olla yksinäinen ja koko juttu on tyhmä ja niitä kenellä ei ole poika- tai tyttöystävää nyt syrjitään tai jotenkin vähätellään.. no ei kun tässä nyt oli kuvaus siitä että yksin voi olla siinä parisuhteessakin!! ettei se ole ainoastaan ainoa totuus että ihan yksin olet yksinäinen. tuo sinun rikkaan tuntemusvertaus ei ollut tässä kohtaa kyllä oikein validi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onpa katkeraa porukkaa. se miten yksilö tuntee yksinäisyyttä on ihan siitä yksilöstä kiinni, eikä siitä että kenellä sattuu olemaan se poikaystävä ja toisella ei ketään. Silti sekin, kenellä on poikaystävä, perhe, lapsia, monta ystävää - voi ja SAA tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi.  Yksinäisyyshän on TUNNE, sellainen minkä yksilö itse määrittää mikä on hänestä yksinäisyyttä. Ei se tietenkään poista sitä toisasiaa ettei jollain ihmisellä ole KETÄÄN ja hän on oikeasti yksinäisyyden lisäksi myös YKSIN, mutta ei se  tee henkilöstä joka tuntee itsenäs yksinäiseksi vaikkapa parisuhteessa, yhtään sen vähemmän yksinäistä. Ihminen tarvitsee henkisen yhteyden ja sellaisen tilan jossa hänellä on tunne että ei ole yksin. Yksinkin voi olla ilman että on yksinäinen, seurassakin voi olla yksinäinen. Ja minusta tää on hyvä seikka tuoda esiin, että parisuhteessakin ihan ok elämää elävä saattaa olla yksinäinen ja voida pahoin. Se että on parisuhteessa ei siis takaa mitään onnellisuutta ja yhtäkkistä yksinäisyyden poistumista, niinkuin aika moni sinkku yksineläjä näyttää kuvittelevan.

Itselläni on kokemusta molemmista, täysin ypöyksin olemisesta yksinäisyydestä sekä parisuhteessa olemisen yksinäisyydestä kun ketään muita kavereita ei ole kun puoliso. Itseasiassa se on melkein rankemapaa pidemmänpäälle, kuin se että on kokonaan ihan yksin. Ne tietää, ketkä on kokeneet. EIKÄ kyse ole mitenkään sukupuolesta. Ihan yhtälailla mieskin voi tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa samalla tapaa kuin yksin elävä yksinäinen mieskin.

Onkin täysin eri asia tuntea yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen, ja juuri siksi tuollaiset uutiset voi ärsyttää: siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne. Eli sama juttu jos miljonääri valittaa tunnetta siitä, ettei ole riittävästi rahaa, kun todellisuudessa rahaa on. Joo, saahan sitä tuntea ja valittaa mistä vain, mutta toiset SAA myös ärsyyntyä siitä valituksesta.

Yksinäisyyshän nimenomaan on tunne. Yksin oleminen ei ole tunne vaan fyysinen olotila. Ihminen voi olla yksin, mutta ei tunne itseään yksinäiseksi. Ja ihminen voi olla satojen ihmisten keskellä ja tuntea silti itsensä yksinäiseksi. 

Joo, no mitä tuonkaan Elisan hyödyttäisi saada lisää kavereita kun hän tuntee yksinäisyyttä vaikka on poikaystävä, perhe ja muutama kaveri? Tuskin se yksinäisyyden tunne poistuisi haalimalla lisää ihmisiä, joiden seurassa tuntea itsensä yksinäiseksi.

Ei tässä artikkelissa varmaan haettukkaan ongelmaan ratkaisua  vaan tuotiin esiin ilmiö joka on monelle todellinen ja aiehuttaa mielipahaa ja esim. mt- ja parisuhdeongelmia. ja sitä juuri että ihmiset havahtuu siihenkin ettei yksinäisyyttä tunne vain ne yksin elävät vaan monet muutkin. Se saattaa tuoda jollekkin jopa lohtua, ettei olekkana outo ja vääränlainen jos tuntee olonsa yksinäiseksi vaikka olisikin parisuhde ja pari kaveria. Jos ne kaverit ei vaan ole  tarpeeks läheisiä, niin ei se auta että niitä olisi. Ratkaisuna voitaisiin vaikka kehittää palveluita josta uusia kavereita löytyis, jos löytyis  vaikka sellainen kenenkaa olis henkisesti yhteys jolloin se riittäs et olis vaan se yks, mut jos on miljoona vääränlaista kaveria niin ei se toki autakaan. mut ei se poikaystäväkään ole ratkaisu. tai se että jos on nainen, niin helppo saada poikaystävä ja sitten ei hupskeikkaa enää saiskaan tuntea oloa yksinäiseksi, kun jossain on yksin elävä seppo jolla ei ole tyttöystävää, eikä seppo voikkaan saada tyttöystävää niin seppo on sitten oikeutetumpi tuntemaan yksinäisyyttä kuin artikkelin tilanteessa oleva nainen. tämäm oli se juttu ja katkeroituminen mitä tarkoitin ylempänä (minä siis se joka kirjoitti kommentin n. 404).

Vierailija kirjoitti:

Joo, no mitä tuonkaan Elisan hyödyttäisi saada lisää kavereita kun hän tuntee yksinäisyyttä vaikka on poikaystävä, perhe ja muutama kaveri? Tuskin se yksinäisyyden tunne poistuisi haalimalla lisää ihmisiä, joiden seurassa tuntea itsensä yksinäiseksi.

Sen takia tarvitsisi ihan laajan wake up callin kansakuntina, että mistä ihmisille yksinäisyyden tunne ylipäätään tulee. Jokainen kokee yksinäisyyden tunnetta aina välillä, hälyyttäväksi se menee vasta, kun toisten ihmisten seurakaan ei "auta" tai hylkäämisen tai pettymyksen pelossa ei uskalla edes poistua kotoa. Näistä on ihan selkeitä tutkimuksia, suomeksi hakemalla löytyy, että aivoihin jää "jälki" yksinäisyydestä, joka estää pitkässä juoksussa ystävystymistä.

Yksinäisyys ei ole vain yksilön asia, kun se on monen addiktion taustasyy. Siten se maksaa meidän yhteiskunnillemme rahaa ja henkiä. 

Yksinäisillä on todennäköisesti paljon hylkäämiskokemuksia, joita peilataan kaikkiin mahdollisiin ihmissuhteisiin. Yksinäiseksi myös helposti identifioituu suojamekanismina. Suuret tunteet, kuten häpeä, pelko ja traumat myös vaikuttavat yksinäisyyden taustalla. Jungilaisen teorian ihmisen varjopuoli on tässäkin asiassa erittäin mielenkiintoinen. Sitä olen itse lähtenyt alakoulusta asti yksinäisyyttä poteneena, työstämään. Joku neuvoi, että kannattaa olla ihmisille aina positiivinen. Mutta jos se ei ole aitoa, kuinka kauan sitä todellisuudessa jaksaa ja jossain kohtaa ihmiset "haistavat" kuitenkin feikkeyden.

 Enkä sano tällä koko jutulla, että yksinäisyys olisi yksilön _vika_ vaan ylipäätään yhteiskuntina meille ei opeteta näitä asioita ja sitten ihmetellään kun on niin paljon pahaa oloa.

Paljon rakkautta kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onpa katkeraa porukkaa. se miten yksilö tuntee yksinäisyyttä on ihan siitä yksilöstä kiinni, eikä siitä että kenellä sattuu olemaan se poikaystävä ja toisella ei ketään. Silti sekin, kenellä on poikaystävä, perhe, lapsia, monta ystävää - voi ja SAA tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi.  Yksinäisyyshän on TUNNE, sellainen minkä yksilö itse määrittää mikä on hänestä yksinäisyyttä. Ei se tietenkään poista sitä toisasiaa ettei jollain ihmisellä ole KETÄÄN ja hän on oikeasti yksinäisyyden lisäksi myös YKSIN, mutta ei se  tee henkilöstä joka tuntee itsenäs yksinäiseksi vaikkapa parisuhteessa, yhtään sen vähemmän yksinäistä. Ihminen tarvitsee henkisen yhteyden ja sellaisen tilan jossa hänellä on tunne että ei ole yksin. Yksinkin voi olla ilman että on yksinäinen, seurassakin voi olla yksinäinen. Ja minusta tää on hyvä seikka tuoda esiin, että parisuhteessakin ihan ok elämää elävä saattaa olla yksinäinen ja voida pahoin. Se että on parisuhteessa ei siis takaa mitään onnellisuutta ja yhtäkkistä yksinäisyyden poistumista, niinkuin aika moni sinkku yksineläjä näyttää kuvittelevan.

Itselläni on kokemusta molemmista, täysin ypöyksin olemisesta yksinäisyydestä sekä parisuhteessa olemisen yksinäisyydestä kun ketään muita kavereita ei ole kun puoliso. Itseasiassa se on melkein rankemapaa pidemmänpäälle, kuin se että on kokonaan ihan yksin. Ne tietää, ketkä on kokeneet. EIKÄ kyse ole mitenkään sukupuolesta. Ihan yhtälailla mieskin voi tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa samalla tapaa kuin yksin elävä yksinäinen mieskin.

Onkin täysin eri asia tuntea yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen, ja juuri siksi tuollaiset uutiset voi ärsyttää: siinä puhutaan yksinäisyydestä vaikka oikea ongelma ei ole yksinäisyys vaan yksinäisyyden tunne. Eli sama juttu jos miljonääri valittaa tunnetta siitä, ettei ole riittävästi rahaa, kun todellisuudessa rahaa on. Joo, saahan sitä tuntea ja valittaa mistä vain, mutta toiset SAA myös ärsyyntyä siitä valituksesta.

Yksinäisyyshän nimenomaan on tunne. Yksin oleminen ei ole tunne vaan fyysinen olotila. Ihminen voi olla yksin, mutta ei tunne itseään yksinäiseksi. Ja ihminen voi olla satojen ihmisten keskellä ja tuntea silti itsensä yksinäiseksi. 

Joo, no mitä tuonkaan Elisan hyödyttäisi saada lisää kavereita kun hän tuntee yksinäisyyttä vaikka on poikaystävä, perhe ja muutama kaveri? Tuskin se yksinäisyyden tunne poistuisi haalimalla lisää ihmisiä, joiden seurassa tuntea itsensä yksinäiseksi.

No niinpä!

Ihmisten seura EI poista yksinäisyyttä.

Ihmiset eivät vaan ymmärrä itseään ja tunteitaan, kun tuntevat olevansa yksinäisiä.

Kyse on tunne-elämän sotkuista, ei mistään muusta ja puhun omasta kokemuksesta.

Johan siitä mediakin pauhaa nykyään koko ajan, kunnon sosiaalipornoa "...hän on yksinäinen... Oooohhhhh..."

Kerta yksinäisiä elämässään pahasti kärsiviä ihmisiä on niin perk*leesti etenkin suomessa, niin kai sille asialle sit voisi päättäjät tai kunta esim tehdä jotain?

Järjestää yksinäisille joku kokoontumispaikka pari kertaa viikossa, jos se sitten oikeesti auttaa, mut moniko sit menisi paikalle ja lähtisi ulos niistä " koska minä olen yksinäinen, niin en minä...' ajatuksista.

Tai facebookissa joku ryhmä?

Miten helkkarissa tollanen asia voi olla suomen suurin terveysuhka.

Melkein kaikki ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä

koska eivät tunne itseään.

Niin tällä artikkelilla varmaan haluttiin herätellä ihmisiä tähän yksinäisyyden tuntemis-ilmiöön joka johtaa moneen mt- ja parisuhdeongelmaan ja yksilön elämän muihin ongelmiin ja sitä kautta maksaa myös yhteiskunnalle. isona ilmiönä ja täysin hoitamatta ei ole pidemmän päälle hyvä asia, jos tätä ongelmaa ei tunnisteta ja sille ei tehdä mitään.

Pelkät kaverien hankkimiset tai jotkut tukiryhmät tuskin auttaa, kun pitäisi tutkia ilmiötä enemmän ja päästä sen juurille mistä nuo ongelmat oikeasti syntyvät. koulukiusaaminen, yksilön pärjäämisen ihannointi, some, pimeä ja synkkä talvi, hylkäyskokemukset, huonosto reagoiminen varhaislapsuuden pahoinvointiin, syrjäytymiseen tarttuminen jne.

Mutta eihän tuo artikkeli mitään herättele kun henkilö itse uskoo ongelman ratkeavan sillä että saa lisää kavereita. Jos oikea ongelma onkin joku mielen "häiriö" niin ei se artikkelissa tullut esiin, ja siksi herättää ihmetystä yhtä paljon kuin taannoin se 2 tai 3 lapsen äidin tuska lapsettomuudesta.

Olisi ollut parempi otsikko tuolle että "poikaystävästä, perheestä ja kavereista huolimatta Elisa tuntee olevansa yksinäinen", sillä jos puhutaan yksinäisestä niin se nyt vaan tarkoittaa sitä että myös on yksin. Ei vain tunne olevansa, vaikkei ole.

Vierailija kirjoitti:

Niin tällä artikkelilla varmaan haluttiin herätellä ihmisiä tähän yksinäisyyden tuntemis-ilmiöön joka johtaa moneen mt- ja parisuhdeongelmaan ja yksilön elämän muihin ongelmiin ja sitä kautta maksaa myös yhteiskunnalle. isona ilmiönä ja täysin hoitamatta ei ole pidemmän päälle hyvä asia, jos tätä ongelmaa ei tunnisteta ja sille ei tehdä mitään.

Pelkät kaverien hankkimiset tai jotkut tukiryhmät tuskin auttaa, kun pitäisi tutkia ilmiötä enemmän ja päästä sen juurille mistä nuo ongelmat oikeasti syntyvät. koulukiusaaminen, yksilön pärjäämisen ihannointi, some, pimeä ja synkkä talvi, hylkäyskokemukset, huonosto reagoiminen varhaislapsuuden pahoinvointiin, syrjäytymiseen tarttuminen jne.

No sinä ootkin ihan oikeilla jäljillä mistä yksinäisyydessä on kyse, mutta kaikki kirjat ja media vaan herkuttelee sillä, että kuinka ei tunne ketään ja kuinka sitä on niin yksin yms.

Nyt tullut uusi sydäntäsärkevä juttu iltalehteen "yksinäisestä" Johannasta. Nyt on jo ellu ja johnu. Give me a break, will you.

Naiset ei vaan osaa hoitaa ystävyyssuhteita. Surullista mutta totta.

-miea

Yksinäinen johnu kutsui neljätoista kaveria tupareihin :) mutta osa suhtautui nihkeästi. Johnu on ihan hajalla

Vai onko johnun ainoa kaveri vaan jääkaapin valo. Kyllä pilkkaa oikeasti yksinäisistä nämä iltalehden jutut. Tai onko vaan jonkun toimmittaja tytön novellista nämä tarinat.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen johnu kutsui neljätoista kaveria tupareihin :) mutta osa suhtautui nihkeästi. Johnu on ihan hajalla

Johannalla oli 14 ystävää. Mä en ymmärrä, miten parisuhteessa elävällä työssäkäyvällä ihmisellä on aikaa 14:lle ystävälle. Okei, hänellä ei tainnut olla lapsia, mutta silti. Mulla on kaksi ystävää, perhe, lähisuku, työ ja harrastukset. Mulla on aikaa ja voimia just näille kahdelle ystävälle, 14 ystävää tarkoittaisi sitä, että en ehtisi nukkumaankaan kuin muutaman tunnin yössä. Vai onko nyt niin, että Johanna kuvitteli näiden 14 olevan hänen ystäviänsä, vaikka ei ollutkaan kovin tiiviisti ystäviinsä yhteydessä? Ehkä Johanna olikin heille vain kaveri ja näiden 14 ystävät olivat ihan muita kuin Johanna?

Vierailija kirjoitti:

Niin tällä artikkelilla varmaan haluttiin herätellä ihmisiä tähän yksinäisyyden tuntemis-ilmiöön joka johtaa moneen mt- ja parisuhdeongelmaan ja yksilön elämän muihin ongelmiin ja sitä kautta maksaa myös yhteiskunnalle. isona ilmiönä ja täysin hoitamatta ei ole pidemmän päälle hyvä asia, jos tätä ongelmaa ei tunnisteta ja sille ei tehdä mitään.

Pelkät kaverien hankkimiset tai jotkut tukiryhmät tuskin auttaa, kun pitäisi tutkia ilmiötä enemmän ja päästä sen juurille mistä nuo ongelmat oikeasti syntyvät. koulukiusaaminen, yksilön pärjäämisen ihannointi, some, pimeä ja synkkä talvi, hylkäyskokemukset, huonosto reagoiminen varhaislapsuuden pahoinvointiin, syrjäytymiseen tarttuminen jne.

Nimenomaan asiaa pitäisi tutkia. Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka ovat pitkiäkin aikoja yksin ilman, että tuntisivat itseään koskaan yksinäisiksi. Jopa nauttivat siitä, että saavat olla yksin. 

Toistan paria muuta postaajaa sillä että eihän poikaystävä täytyä kaikkia sosiaalisia tarpeita. Eikä hänen pitäisikään. Tiedän kokemuksesta kuinka kuormittavaa on olla toiselle ainut sosiaalinen kontakti, se ainut ihminen joka kuuntelee, auttaa ja tulee seuraksi. Se on käytännössä taakka ja se on psyykkisesti taakka kun itse tietää että toinen jää ilman kuuntelijaa, apua tai seuraa jos ei itse suostu. Se on niin monitahoisesti kamala tilanne. 

Sitten on tietenkin se, ettei poika/tyttöystävä myöskään korvaa (samanikäistä) samansukupuolista seuraa. Jokaisella miehellä on joitain miesjuttuja joista puhutaan vain poikien kesken ja naisilla tyttöjuttuja joista puhutaan vain toisten naisten kesken ja joita vain toinen nainen voi ymmärtää ja tulla niissä vastaan. 

Näiden "mutta sillähän on poikaystävä!" juttujen huutajat eivät taida itse koskaan kokeneet ystävättömyyttä, vaan aina on ollut joku jaloissa pyörimässä ja kaipaamassa/antamassa seuraa. 

Vaikka jutun naisella oli onneksi vielä työpaikka jossa joutui kohtaamaan ihmisiä, asiat sinällään ihan OK niin ystävättömyys on oikea ongelma. Kamalan moni ihminen, nuori ja vanha, ilmoittaa ystävien määräksi pyöreä nolla. 

Ja hei, mitäs sitten kun tulee ero poikaystävän kanssa? Mahdollisuudet tälle ovat aivan valtavat, koska nuoria kaupunkilaisia vuonna 2018. Aniharva seurustelusuhde johtaa elämänpituiseen liittoon. Mitä tämä nainen sitten, kun ei ole enää edes sitä poikaystävää?

Vierailija kirjoitti:

Toistan paria muuta postaajaa sillä että eihän poikaystävä täytyä kaikkia sosiaalisia tarpeita. Eikä hänen pitäisikään. Tiedän kokemuksesta kuinka kuormittavaa on olla toiselle ainut sosiaalinen kontakti, se ainut ihminen joka kuuntelee, auttaa ja tulee seuraksi. Se on käytännössä taakka ja se on psyykkisesti taakka kun itse tietää että toinen jää ilman kuuntelijaa, apua tai seuraa jos ei itse suostu. Se on niin monitahoisesti kamala tilanne. 

Sitten on tietenkin se, ettei poika/tyttöystävä myöskään korvaa (samanikäistä) samansukupuolista seuraa. Jokaisella miehellä on joitain miesjuttuja joista puhutaan vain poikien kesken ja naisilla tyttöjuttuja joista puhutaan vain toisten naisten kesken ja joita vain toinen nainen voi ymmärtää ja tulla niissä vastaan. 

Näiden "mutta sillähän on poikaystävä!" juttujen huutajat eivät taida itse koskaan kokeneet ystävättömyyttä, vaan aina on ollut joku jaloissa pyörimässä ja kaipaamassa/antamassa seuraa. 

Vaikka jutun naisella oli onneksi vielä työpaikka jossa joutui kohtaamaan ihmisiä, asiat sinällään ihan OK niin ystävättömyys on oikea ongelma. Kamalan moni ihminen, nuori ja vanha, ilmoittaa ystävien määräksi pyöreä nolla. 

Ja hei, mitäs sitten kun tulee ero poikaystävän kanssa? Mahdollisuudet tälle ovat aivan valtavat, koska nuoria kaupunkilaisia vuonna 2018. Aniharva seurustelusuhde johtaa elämänpituiseen liittoon. Mitä tämä nainen sitten, kun ei ole enää edes sitä poikaystävää?

Hänelle jää lapsuudenperhe ja ne muutamat kaverit joista jutussa puhuttiin. Eihän olekaan sanottu ettei saa tuntea itseään vaikka kilpikonnaksi, mutta on harhaanjohtavaa uutisointia kutsua termillä "yksinäinen" jotakuta jolla on se poikaystävä, perhe jne. Kun todella monella ei ole yhtään ketään.