Lue keskustelun säännöt.
Olen akateeminen nainen ja ajatellut hakea keväällä opiskelemaan hoitoalaa
25.11.2018 |
Olen todella kyllästynyt työttömyyteen/pätkätöihin. Jatkuva epävarmuus tulevasta.
Muutama tuttava lukioajoilta lähti sitten lukion jälkeen ammattikorkeaan opiskelemaan hoitoalaa. Kaikki he ovat olleet alan töissä jo kauan ja kaikilla vakipaikka, perhettä jne. Ei huolta työttömyydestä ja pystyy elämään ja suunnitella elämäänsä.
Työ olisi myös merkityksellistä ja ihmiset tekisivät jokaisesta päivästä erilaisen. Mielenkiinto pysyisi yllä ja sosiaalista kanssakäymistä olisi paljon.
Olen todella ajatellut kevään haussa hakeutua hoitoalalle. Ehkä se olisi sitten ihan se sairaanhoitaja, koska kyseinen tutkinto avaa niin paljon mahdollisuuksia enkä vielä tarkalleen tiedä, että missä hommissa haluaisin työskennellä.
Onko täällä muita akateemisia jotka vaihtaneet alaa? Olen ymmärtänyt ettei olisi mitenkään harvinaista..?
Kommentit (46)
Jep. Maisterista kokiksi.
Edellytti tietenkin hyväpalkkaisessa työssä hankittua varallisuutta ja velattomuutta, koska ravintola-alan työtä tehdään lähinnä rakkaudesta lajiin, eikä toimeentulon vuoksi.
Olen tyytyväinen, saan nähdä työni tulokset konkreettisesti ja ammattitaito kasvaa hetki hetkeltä.
Yhteiskunnalle olen tietty melko kallis kokki. Kahdeksantoista vuoden opinnot, että voi hauduttaa kassleria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan hakemaan! Hoitoala on aina hyvä valinta, kunhan itse ihmisenä on sopiva alalle. Hoitoalalla riittää töitä ympäri maailmaa nyt ja aina. Mutta tosiaan, ihmisenä täytyy sopia alalle. Kaikki eivät sovi. :)
Kyllä minuakin pistää jurppimaan kun hyvä ystävä (sh) sai työtarjouksia tuon tuosta jo opiskeluaikana. Ja just se, kun niitä töitä ei edes tarvinnut hakea vaan sua ihan oikeasti PYYDETTIIN töihin! Siis töitä tarjottiin hopeatarjottimelta pitkin opiskeluaikaa. Muistaakseni ensimmäinen työtarjous tuli jo 6kk opintojen jälkeen. Siitä lähtien sitten jatkuvasti lähes jokaisen työharkan päätteeksi. Mutta juu, tottakai olen iloinen hänen puolestaan. Itse en ehkä sopisi alalle, muuten kyllä hakisin.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Maisterista kokiksi.
Edellytti tietenkin hyväpalkkaisessa työssä hankittua varallisuutta ja velattomuutta, koska ravintola-alan työtä tehdään lähinnä rakkaudesta lajiin, eikä toimeentulon vuoksi.
Olen tyytyväinen, saan nähdä työni tulokset konkreettisesti ja ammattitaito kasvaa hetki hetkeltä.
Yhteiskunnalle olen tietty melko kallis kokki. Kahdeksantoista vuoden opinnot, että voi hauduttaa kassleria.
Mä olen vastaantulevaa (kallista) liikennettä; tausta laitoshuoltajana, ja myöhemmin hankin maisterintutkinnon, kun varallisuus ja velattomuus antoivat myöten...minkä jälkeen putosinkin ihan uudenlaiseen kannustinloukkuun, nimittäin stressaava ja sitova pätkä- ja projektimaailma ei yhtään vedä puoleensa, koska em. syistä ei ole pakko enää antaa työelämälle kaikkeaan. Täällä vellotaan edelleen epätietoisuudessa tulevaisuuden suhteen. Kai sitä voisi ja pitäisi jo tässä neljänkympin porteilla myöntää, ettei sisäistä uraihmistä vaan ole olemassa, ja keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.
Vaihdoin kaupalliselta alalta terveysalalle (ei sh kuitenkaan). Kadun vaihtoa, koska työpaikan työt ovat olleet kuin jatkuvaa toistavaa liukuhihnaa, mutta tavaroiden tilalla on asiakkaat. Päivän jälkeen on ihan loppu ja sama seuraavana päivänä uudestaan. Olen mieluummin työtön kuin jatkuvasti loputtoman uupunut työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lähisukulainen on humanisti ja mielenterveyshoitaja. Ei tartte varmaan arvata, kummassa ammatissa on töitä ja kummassa ei. Hoitoalan ammatti oli ensin ja niitä teki koko opiskeluajankin. Olisikohan vuoden verran tehnyt jotain opettajan sijaisuutta ja palkka huonompi kuin vuorotyössä mt-hoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Mun lähisukulainen on humanisti ja mielenterveyshoitaja. Ei tartte varmaan arvata, kummassa ammatissa on töitä ja kummassa ei. Hoitoalan ammatti oli ensin ja niitä teki koko opiskeluajankin. Olisikohan vuoden verran tehnyt jotain opettajan sijaisuutta ja palkka huonompi kuin vuorotyössä mt-hoitajana.
Humanisti minäkin, enkä palkan takia sitä valinnut vaan kiinnostuksen. En kadu, sain henkisesti tosi paljon. Hoitotyössä en pärjäisi hetkeäkään, enkä tekisi sitä vaikka saisin miljoonia. Niin paljon kuin alaa arvostankin! Sen sijaan teen muiden alojen töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Maisterista kokiksi.
Edellytti tietenkin hyväpalkkaisessa työssä hankittua varallisuutta ja velattomuutta, koska ravintola-alan työtä tehdään lähinnä rakkaudesta lajiin, eikä toimeentulon vuoksi.
Olen tyytyväinen, saan nähdä työni tulokset konkreettisesti ja ammattitaito kasvaa hetki hetkeltä.
Yhteiskunnalle olen tietty melko kallis kokki. Kahdeksantoista vuoden opinnot, että voi hauduttaa kassleria.
Mä olen vastaantulevaa (kallista) liikennettä; tausta laitoshuoltajana, ja myöhemmin hankin maisterintutkinnon, kun varallisuus ja velattomuus antoivat myöten...minkä jälkeen putosinkin ihan uudenlaiseen kannustinloukkuun, nimittäin stressaava ja sitova pätkä- ja projektimaailma ei yhtään vedä puoleensa, koska em. syistä ei ole pakko enää antaa työelämälle kaikkeaan. Täällä vellotaan edelleen epätietoisuudessa tulevaisuuden suhteen. Kai sitä voisi ja pitäisi jo tässä neljänkympin porteilla myöntää, ettei sisäistä uraihmistä vaan ole olemassa, ja keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.
Minä siivooja, ja akateeminen koulutus. Laitoshuoltajan koulutusta ei ole, tuskin hankinkaan, koska töitä muutenkin, ja yksityisellä ero palkassa pieni.
Älä! Ala on täynnä vanhoja akkoja jotka pilaavat kaiken ilon tästä työstä! Kiusaavat harjottelijoita, sijaisia ja tuntilaisia. Jopa toisiaan ja välillä jopa potilaita ja heidän omaisiaan. Leikkaukset näkyvät hoidossa ja palveluissa. Potilaat mielummin huumataan ja pistetään asuntoihinsa nukkumaan. Virikeohjaushan on niin kallista, parempi että potilaat eivät poistu huoneistaan.
Terv. Kehistysvammaisten virikeohjaaja, entinen hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koska sinulla on jo korkeakoulututkinto, et voi enää hakea ammattikorkeakouluun hoitoalan opintoihin"
Saisiko tälle lähteen? Korkeakoulun hakuihin ei nimittäin ole rajoitusta.
Korkeakouluihin on ensikertalaiskiintiöt, ei hakukieltoa. On myös monimuoto ja avoin amk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin hoitoalalle, ennestään oli eri alan maisteritutkinto. Ei kannattanut. Hoitoala se vasta pätkätyötä onkin kun juuri valmistuneille ei yleensä vakipaikkaa ole. Yli 4-kymppisiä vastavalmistuneita syrjitään työnhaussa, erityisesti jos on vara valita nuorempia. Kiire, huono työilmapiiri, huono palkka, joustamaton työaika, huonot esimiehet, hierarkkinen työyhteisö, työturvallisuuden ongelmat, alimitoitettu henkilöstömäärä.... sain tarpeekseni. Hyviäkin puolia oli, mutta eivät kompensoi noita huonoja.
Menin muutaman vuoden kuluttua takaisin alluperäiseen ammattiini.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Maisterista kokiksi.
Edellytti tietenkin hyväpalkkaisessa työssä hankittua varallisuutta ja velattomuutta, koska ravintola-alan työtä tehdään lähinnä rakkaudesta lajiin, eikä toimeentulon vuoksi.
Olen tyytyväinen, saan nähdä työni tulokset konkreettisesti ja ammattitaito kasvaa hetki hetkeltä.
Yhteiskunnalle olen tietty melko kallis kokki. Kahdeksantoista vuoden opinnot, että voi hauduttaa kassleria.
18 vuoden opinnot? Miten ihmeessä olet onnistunut tuhraamaan opintoihin noin monta vuotta? Kokikkikoulu kestää pari vuotta ja akateemisen tutkinnon saa suoritettua näppärästi korkeintaan kuudessa vuodessa, vaikka olisi kuinka laiska opiskelija. Mutta kiva, että olet löytänyt paikkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä! Ala on täynnä vanhoja akkoja jotka pilaavat kaiken ilon tästä työstä! Kiusaavat harjottelijoita, sijaisia ja tuntilaisia. Jopa toisiaan ja välillä jopa potilaita ja heidän omaisiaan. Leikkaukset näkyvät hoidossa ja palveluissa. Potilaat mielummin huumataan ja pistetään asuntoihinsa nukkumaan. Virikeohjaushan on niin kallista, parempi että potilaat eivät poistu huoneistaan.
Terv. Kehistysvammaisten virikeohjaaja, entinen hoitaja.
Ei minua ole ainakaan koskaan kiusattu missään. Olen sairaanhoitajaopiskelija. Aina on koko työporukka lääkäreitä myöten toivottanut tervetulleeksi ja ottanut todella hyvin vastaan. Harjoittelut olleet aina todella antoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä! Ala on täynnä vanhoja akkoja jotka pilaavat kaiken ilon tästä työstä! Kiusaavat harjottelijoita, sijaisia ja tuntilaisia. Jopa toisiaan ja välillä jopa potilaita ja heidän omaisiaan. Leikkaukset näkyvät hoidossa ja palveluissa. Potilaat mielummin huumataan ja pistetään asuntoihinsa nukkumaan. Virikeohjaushan on niin kallista, parempi että potilaat eivät poistu huoneistaan.
Terv. Kehistysvammaisten virikeohjaaja, entinen hoitaja.
Ei minua ole ainakaan koskaan kiusattu missään. Olen sairaanhoitajaopiskelija. Aina on koko työporukka lääkäreitä myöten toivottanut tervetulleeksi ja ottanut todella hyvin vastaan. Harjoittelut olleet aina todella antoisia.
Mieslääkärit flirttailee nuorille näteille opiskelijoille. Ja opiskelijat myös katselevat sairaalaharkoissa sillä silmällä ylilääkäreitä, kirurgeja yms joilla korkea status. Näin se ihan oikeasti menee, tiedän lukuisia tapauksia.
Vaikka vaihtaisitkin alaa, älä kuitenkaan unohda tuoda joka välissä esiin akateemisuuttasi.
Lähdin nelikymppisenä amkiin lukemaan hoitoalaa, taustalla maisterintutkinto luonnontieteistä alalta jossa työpaikat harvassa ja todella kilpailtuja. Olisin kyllä voinut jatkaa entisissäkin pienipalkkaisissa pätkätöissäni, mutta jotenkin uuvahdin koko kuvioon ja työpaikkojen suhteen "junioritasolla" pysymiseen vielä keski-iän koittaessa, joten hiukan aikaa kypsyteltyäni päätin hypätä kokonaan pois.
En ole katunut ratkaisuani, opiskelu on virkistävää ja mielenkiintoista ja harjoittelut on olleet mukavia. Raskasta toki on ollut, ja omaa elämää on tullut monella tavalla mietittyä uusiksi, mutta tämä päätös on avannut itselleni sellaisia ovia ja tulevaisuudennäkymiä, joita en olisi voinut entisiin kuvioihini jämähtäneenä kuvitellakaan!
Ex-akateemisia on tällä tiellä enemmän kuin arvaisikaan - tervetuloa joukkoon!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin pistää jurppimaan kun hyvä ystävä (sh) sai työtarjouksia tuon tuosta jo opiskeluaikana. Ja just se, kun niitä töitä ei edes tarvinnut hakea vaan sua ihan oikeasti PYYDETTIIN töihin! Siis töitä tarjottiin hopeatarjottimelta pitkin opiskeluaikaa. Muistaakseni ensimmäinen työtarjous tuli jo 6kk opintojen jälkeen. Siitä lähtien sitten jatkuvasti lähes jokaisen työharkan päätteeksi. Mutta juu, tottakai olen iloinen hänen puolestaan. Itse en ehkä sopisi alalle, muuten kyllä hakisin.
Etkö osaa olla ystäväsi puolesta onnellinen?
No ei todellakaan ole harvinaista. Sh-opiskelijoissa on vaikka minkä alan ihmisiä; opettajia, lentoemäntiä ja stuertteja, sihteereitä ja muita tradenomi- koulutuksen omaavia, konduktööreja, asiakaspalvelijoita, turvallisuusalan ihmisiä, restonomeja, it-alan ihmisiä, farmaseutteja....
Ja joo, osa noista ei ollut akateemisia mutta ihan sama. :D
Hoitoalalle tulee tosi paljon porukkaa eri tilanteista ja eri aloilta.