Mies on ollut niin kauan välinpitämätön minua kohtaan, etten ehkä rakasta häntä enää
Koen olevani umpikujassa. Olisiko kenelläkään antaa neuvoja?
Olemme seurustelleet mieheni kanssa noin neljä vuotta. Meillä on kaksivuotias tytär, ja olen tällä hetkellä 12. viikolla raskaana. Mieheni tekee reissutyötä ja on siis noin puolet ajasta reissussa. Valmistuin itse kesällä ja olen siitä saakka työskennellyt mukavassa työssä.
Suhteemme alusta saakka olen joutunut kilpailemaan mieheni huomiosta. Esimerkiksi silloin, kun tyttäremme oli 3 kk vanha ja mieheni tuli torstai-iltaisin työreissusta, hän saattoi usein vain käydä heittään pusun ovella ja lähteä kavereille saunomaan. En voinut käsittää, miksi hän ei halunnut antaa minulle huomiota, kun olin ollut yksin vauvamme kanssa monta päivää emmekä olleet nähneet. Kävimme pariterapiassa, ja hän lupasi, että voimme viettää perheen kesken yhden illan viikossa. Hän on hyvä isä, ja hoitaa kodin ja lapsen tarpeet tasapuolisesti silloin, kun ei ole työreissussa. Silti minua on painanut se, ettei hän koskaan halua olla kanssani kahdestaan ja kaikki muut menevät aina edelleni – ja suhteemme edelle. Viimeisen vuoden ajan tilannetta on vielä pahentanut läheisyyden puute. Hän ei jaksa osoittaa hellyyttä tai harrastaa juurikaan seksiä. Kun olemme perheen kesken, hän tuijottaa puhelinta tai televisiota.
Pari kuukautta sitten sain tilanteesta tarpeekseni. Huomasin myös, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen suhteessa, jossa joudun koko ajan anelemaan huomiota ja rakkautta. Päätin, etten enää välitä hänen huomiostaan vaan aion keskittyä itse omaan hyvinvointiini ja elämäni kehittämiseen. En tehnyt päätöstä vihaisena ja katkerana vaan tajusin, etten tule koskaan olemaan onnellinen, jos onneni riippuu hänen osoittamastaan rakkaudesta. Sen jälkeen olen ollut oikein tyytyväinen ja nauttinut elämästä paljon enemmän.
Ongelma (?) on se, että en oikeasti enää välitä suhteestamme tippaakaan. En halua harrastaa seksiä mieheni kanssa, vaikka kuinka yrittäisin haluta. Nyt, kun olen keskittynyt omiin juttuihini, mies taas haluaa huomiota jatkuvasti. Yöllä mieheni tuli pikkujouluista ja alkoi lähennellä minua. Harrastimme seksiä, vaikka en olisi oikeasti halunnut sitä, ja nyt tunnen, että olen toiminut itseäni vastaan. Mietin, että onko edes mahdollista enää löytää rakkautta, jota tunsin ennen miestäni kohtaan. Olenko rakentanut huomaamattani jonkin muurin, joka on tehnyt minusta välinpitämättömän häntä ja suhdettamme kohtaan lopullisesti? Vaikka olen aina toisinaan haaveillutkin erosta, nyt se tuntuu pelottavalta sillä en haluasi satuttaa miestäni enkä tiedä, miten selviäisin kahden lapsen kanssa yksin.
Kommentit (3)
Aina voi yrittää, olla ystävällinen ja huomaavainen ja tehdä pieniä huomion osoituksia ja kertoa että välittää ja haluaa että tilanne parantuisi. Olette käyneet pariterapiassakin ja yrittäneet saada tilannetta paremmaksi.
Jos yritykset eivät saa vastakaikua ja jäät yksin kaipuusi ja rakkautesi kanssa niin ikuisuuksiin ei kannata jatkaa, parempi olla yksin yksin kuin kaksin yksin.
Niin kävi itsellenikin, yritin kylmennyttä liittoa saada paranemaan vuosien läheisyyden puuttumisen jälkeen. Toinen oli jo hakenut tukensa ja turvansa kodin ulkopuolelta ja jäin tavallaan yksin kuitenkin vaikka paljon paremmaksi suhde muuttuikin mutta välit eivät enää ennalleen tule koskaan.
En suosittele vuosikausien kitumista suhteessa josta läheisyys ja yhteinen tahto puuttuu.
Jos olet jo tunnetasolla poistunut suhteesta ja tiedät jo itsekin mikä on parhaaksi lapsillesi ja itsellesi niin toimi sen mukaisesti, meillä on vain yksi elämä eikä sitä kannata tuhlata kitumiseen.
Hätkähdyttävä huomio tapauksessasi on samankaltaisuus omaani verrattuna, tiedän että olisi parempi lähteä huonosta liitosta mutta silti ajattelen mitä puoliso ajattelisi ja miten pettynyt ja surullinen hän olisi jos lähtisin, kaikesta huolimatta ajattelen enemmän muita kuin itseäni vaikka järki sanoo että juokse!
Liika kiltteys on pahaksi näissäkin asioissa ja estää kehityksen parempaan suuntaan.
Hei- samaisen tilanteen kohdalla ja en tiedä pettynyt, surullinen, itkuinen- järki ja tunne taistelee keskenään. Sain vastauksia kysymyksistä- vastauksia vastauksista. Kärsin suunnattomasti läheisyyden puutteesta- sitä oli ja en tiedä mitä tapahtunut. Toki ymmärrän tiettyjä faktoja- treffipalstat ja muut- olemme kai niin erilaisia mutta tilanne masentaa niin kaiken lomautusten ja muun ohella. Huomaan kuitenkin että kaikista yrityksistä huolimatta kun toista ei kiinnosta, olen antanut aikaa- olla rauhassa- yrittänyt huomioida rakastaa ja toiselle olen kuin ärsyttävä pölyhiukkanen omassa kodissa. Kaameaa nyt huomata että minusta on tullut tyly, kylmä, oikeastaan ihan sama vaikka hakisi treffinsä 10 palstalta kunhan vain häipyy elämästäni kunnes löytää asunnon jne. Olen 54 v ja aikaa ei ole enää olla hellyydyttömässä liitossa vuosikausia jos aamuisin pidättelen itkua toivoen että pitäisi edes kädestä kiinni. Olen itse jo luopunut. Aikansa kutankin on yrittänyt eri tavoilla. Tarkoitus oli kirjoittaa että kiitos vastauksista - mies poistuu elämästäni ensi viikolla. Ongelma on silti että rakastan häntä suunnattomasti mutta miksi kärsisin kun en saa vastakaikua. Tiedän että tulee sattumaan mutta arki on kuitenkin pieniä asioita- mielummin yksin kuin kärvistellen miehen kanssa joka ei edes halua yrittää.
35787
Unohda kyseinen suhde. Sulla on oikeus onneen (hellyys ja seksi kulkee käsi kädessä). Kommunikaatio katoaa ensin. Sitten seksi. Näin se vaan menee. Koettu sama juttu. Olen samaisen ratkaisun edessä...