Yolandi

Hei- samaisen tilanteen kohdalla ja en tiedä pettynyt, surullinen, itkuinen- järki ja tunne taistelee keskenään. Sain vastauksia kysymyksistä- vastauksia vastauksista. Kärsin suunnattomasti läheisyyden puutteesta- sitä oli ja en tiedä mitä tapahtunut. Toki ymmärrän tiettyjä faktoja- treffipalstat ja muut- olemme kai niin erilaisia mutta tilanne masentaa niin kaiken lomautusten ja muun ohella. Huomaan kuitenkin että kaikista yrityksistä huolimatta kun toista ei kiinnosta, olen antanut aikaa- olla rauhassa- yrittänyt huomioida rakastaa ja toiselle olen kuin ärsyttävä pölyhiukkanen omassa kodissa. Kaameaa nyt huomata että minusta on tullut tyly, kylmä, oikeastaan ihan sama vaikka hakisi treffinsä 10 palstalta kunhan vain häipyy elämästäni kunnes löytää asunnon jne. Olen 54 v ja aikaa ei ole enää olla hellyydyttömässä liitossa vuosikausia jos aamuisin pidättelen itkua toivoen että pitäisi edes kädestä kiinni. Olen itse jo luopunut. Aikansa kutankin on yrittänyt eri tavoilla. Tarkoitus oli kirjoittaa että kiitos vastauksista - mies poistuu elämästäni ensi viikolla. Ongelma on silti että rakastan häntä suunnattomasti mutta miksi kärsisin kun en saa vastakaikua. Tiedän että tulee sattumaan mutta arki on kuitenkin pieniä asioita- mielummin yksin kuin kärvistellen miehen kanssa joka ei edes halua yrittää.