Sinä, mies tai nainen, joka olet päättänyt elää pysyvästi ilman kumppania. Mitkä asiat tähän ovat vaikuttaneet?

Vierailija kirjoitti:

Parin pitkän suhteen ja oman lapsen jälkeen nautin yksinolosta. No, lapselle on oma huone (teini) ja hän on luonani säännöllisesti. Mutta kummallakin on oma rauhansa, jos niin haluaa.

En aio enää ryhtyä suhteeseen, osin itsekkäistä syistä. En jaksa loputonta asioiden vatvomista ja puhumista. Enkä niitä jatkuvia mielialan vaihteluita, joita parisuhteessa toiselta joutuu sietämään.

Nautin sydämeni kyllyydestä, kun voin mennä ja tulla miten huvittaa. Taloudellisesti olen myös hyvässä asemassa, en kärsi köyhyydestä.

Ja silloin kun tekee seksiä mieli, niin sitä saa ostettua omien mieltymysten mukaan nopeasti. Siihenpä ei parisuhdetta tarvita.

Tuntuu, että elän parasta aikaa juuri nyt. Kaikki on omissa käsissä.

Itsellä vähän samanlainen tilanne. Tuntuu, että ei kiitos enää parisuhteelle. Elämä on helppoa ja mukavaa yksin. Seksiä saa kun haluaa, vaikka sitten ostamalla. Itsellä ei ole jälkeläisiä, eikä sekään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo parisuhteessa vuosikymmenen, joten kaikki turhat haihattelut ja haavekuvat ovat särkyneet aikoja sitten. Myös seksistä on kadonnut uutuudenviehätys. Kun kontrastina parisuhteelle saakin nyt näin sinkkuna tulla ja mennä miten huvittaa, rahaa säästyy ja siivoamisen tarve on olematon, niin melkoinen mies sitä saakin tulla vastaan, että tästä vapaudesta luovun.

Itse taas yksin siivoan asuntoani ihan kiimassa. Parisuhteessa ärsytti, kun kumppani ei tehnyt kotitöitä, joten kostin sen olemalla itsekin siivoamatta. Paskan keskellä sitten tiuskimme toisillemme milloin mistäkin pikkusyystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutun ihan hirveäksi, jos olen parisuhteessa. Liian mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi jne. Tunnen oloni vapautuneemmaksi, jos olen yksin eikä tarvitsekaan miettiä tuollaisia asioita. Joo, varmasti huono itsetunto.

Mä muutun ihan hirveäksi jo ihastumisvaiheessa, menee ihan sairaan puolelle se stalkkaus ja mustasukkastelu. Joten parempi kun vaan välttelee niitä ihastumisjuttuja, onneksi psyykeeni onkin jo kehittänyt suojautumiskonstin ja alan töykeäksi kaikkia niitä kohtaan, jotka koen jollain tapaa puoleensavetäväksi.

Tsundere. <3

Olen muuten huomannut yh-isänä että mielenkiintoisesti ne kotityöt ovat vähentyneet. Minua syytettiin myös liian vähästä osalistumisesta kotitöihin. Olisiko tässä joku stereotypia valloillaan, ja oletuksena mies tekee liian vähän? En tietysti tarkoita että kaikissa tapauksissa on näin. Samahan on toisinpäin että naiselta odotetaan kotitöitä enemmän jos yleistetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jo parisuhteessa vuosikymmenen, joten kaikki turhat haihattelut ja haavekuvat ovat särkyneet aikoja sitten. Myös seksistä on kadonnut uutuudenviehätys. Kun kontrastina parisuhteelle saakin nyt näin sinkkuna tulla ja mennä miten huvittaa, rahaa säästyy ja siivoamisen tarve on olematon, niin melkoinen mies sitä saakin tulla vastaan, että tästä vapaudesta luovun.

Itse taas yksin siivoan asuntoani ihan kiimassa. Parisuhteessa ärsytti, kun kumppani ei tehnyt kotitöitä, joten kostin sen olemalla itsekin siivoamatta. Paskan keskellä sitten tiuskimme toisillemme milloin mistäkin pikkusyystä.

:D

Koeta seuraavan kerran puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten huomannut yh-isänä että mielenkiintoisesti ne kotityöt ovat vähentyneet. Minua syytettiin myös liian vähästä osalistumisesta kotitöihin. Olisiko tässä joku stereotypia valloillaan, ja oletuksena mies tekee liian vähän? En tietysti tarkoita että kaikissa tapauksissa on näin. Samahan on toisinpäin että naiselta odotetaan kotitöitä enemmän jos yleistetään.

Olen huomannut saman asian.

Jännä juttu, luulisi että kun on kaksi tekijää niin kotitöitä olisi vähemmän.

Sama muuten pätee rahaan. Mulla ja exällä oli vielä about yhtä suuret tulot. Rahat vain katosivat jonnekin.

Kolme kertaa olen valinnut puolisokseni jollain lailla epävakaan psyyken omaavan ihmisen. Jälkeenpäin olen tajunnut, että yhdistävä tekijä heillä oli rikkinäinen lapsuus joka kai sitten vaikutti minuun siten että halusin "pelastaa" heidät. Kaikki suhteet ajautuivat vuosien saatossa hiukan eri sävyisiksi helveteiksi, jossa minua vahdittiin, nöyryytettiin, huijattiin, pahoinpideltiin, vangittiin, kiristettiin, hyväksikäytettiin yms. Kolmannen eron koittaessa päätin, etten enää pariudu, kuitenkin haksahtaisin johonkin samanlaiseen tyyppiin taas.

Viihdyn yksin ja seksitarpeetkin saa hoidettua ihan hyvin joko yksin tai jonkun satunnaisen peitonheiluttajan kanssa. En vaihda tätä elämää enää pois kenenkään vuoksi, en ainakaan tällä hetkellä osaa kuvitella että niin kävisi. Onneksi alkaa olla jo tuota ikääkin sen verran, etten ole enää parisuhdemarkkinoiden kuuminta hottia, niin ei oo noita pyrkijöitäkään ihan tuskaksi asti 😊

Koska en ole sellaista saanut, joka viehättäisi. Isoja naisia en koe viehättävinä. Joskus kun näen sellaisen oikein ison ja lihavan naisen, mietin miten joku voi olla noin läski. Eihän siitä suhteesta mitään tulisi näiden ajatusten kanssa.

Jos en saa sellaista terveellisesti elävää ja liikuntaa aktiivisesti harrastavaa, elän mieluummin yksin. 

M38

Koska en löydä ketään joka ei katsoisi pintaa syvemmälle, enkä ketään joka antaa olla aidosti oma itsensä, enkä löydä tarpeeksi a seksuaalia kumppania,minulle ei kelpaa kuka tahansa kunhan on vain joku mentaliteetilla. Ja kaipaan erittäin paljon yksinoloa en siedä kumppania joka oli 24/7 jatkuvasti kiinni.

Olen ikisinkku ja olen varmaankin päättänyt elää pysyvästi ilman kumppania siitä syystä että en tiedä miksi parisuhteeseen pitäisi mennä ja en tiedä mihin minä sitä naista tarvitsen.

Käyn ite töissä, maksan asuntolainaa pois ja elämäni on mallillaan näin. En vihaa tai syyttele naisia siitä että olen ikisinkku koska pystyn ja haluan elää sinkkuna.

Syyt siis:

-En tiedä miksi pitää mennä parisuhteeseen

-En tiedä mihin naista tarvitsen

-Viihdyn paljon yksin ja olen introvertti

M32

Aikaikkuna on sulkenut. Nuorena olisi ollut mahdollisuus saada nainen. Pariutumisessa on sama sääntö kuin työelämässä eli on oltava nuori. Vanhempana mahdollisuudet pienenee todella jyrkästi.

Koska olen introvertti.

Oli nuorempana yritystä muutaman naisen kanssa, mutten kelvannut. Niistä, joille olisin todennäköisesti kelvannut, en ollut itse kiinnostunut. Viihdyn ihan hyvin yksin - ei parisuhde ole mikään välttämättömyys. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut perheen perustamisesta.

Introvertti ja ikääkin jo. Kaikki sujuu mukavasti, en halua mitään härdellejä tai tunnekuohuja (positiivisia tai negatiivisia). En halua muuttaa mihinkään (asuntoni on sopiva vain yhdelle). Tykkään vapaa-ajalla puuhailla monia asioita, joihin laitettu aika olisi pois toiselta.

Koska olen todella herkkä, annan itsestäni paljon, olen kannustava ja uskollinen. Kuuntelen ja olen apuna. Olen joutunut niin monta kertaa väärinkäytetyksi näiden ominaisuuksieni takia etten halua enää antaa itsestäni mitään kenellekään. 

Minua on pidetty suorastaan lattiapyyhkeenä ja oletettu että suostun ihan minkälaiseen kohteluun tahansa. Niin suostuinkin, aikani ja sen jälkeen olen jättänyt jokaisen kaltoinkohtelijan sanomatta sanaakaan. 

Koska oma käsi riittää minulle, oma käsi on hiljaa,antaa aina eikä oma käsi tuota harmia elämääni.

T:ikisinkkumies

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mahdollisuuksia saada haluamaani kumppania, ilman että nostan tasoani hankkimalla rahaa ja statusta.

Millainen olen:

- melko pienituloinen ja elämäntyyliltäni vaatimaton

- liikunnan harrastaja, hoikka

- kiinnostunut älyllisistä asioista

- vela

- 34v

Millaisen kumppanin olisin halunnut:

- ei väliä tuloilla/varallisuudella

- ainakin jonkin verran liikkuva, normaalipainoinen

- kiinnostunut älyllisistä asioista

- vela

- oma ikä +-10v

Millaisen kumppanin saisin:

- tulot samat kuin minulla tai pienemmät

- ylipainoinen, herkuttelija, liikkuminen ei kiinnosta

- kiinnostunut vain käytännön asioista (arki)

- petolliset miehet on koettu, nyt kiire perustaa perhe

Klassinen "et ole riittävän kiinnostava, paitsi jos mukana tulee perhepaketti"-tapaus. Päätin siis olla ilman.

 

&#13

mikäs katkera lyllerö siellä röhkii?