Miten valittamisesta eroon?

👍 Sama täällä. Jos esim. ajattelee mitkä kaikki asiat ovat hyvin?

Ekan stepin olet jo ottanut eli olet tullut tietoiseksi siitä että valitat turhan paljon. ILman tiedostamista ei voi olla muutostakaan. 

Jos haluat eroon lähinnä valittamisesta sosiaalisessa kanssakäymisessä niin siihen auttaa kun tarkkailee puheitaan ja heti kun huomaa että taas menee valivali vaihteelle, tietoisesti lisää jotain positiivista ja vaihtaa puheenaihetta. Kyllä se harjoittelemalla helpottuu vaikka aluksi on vaikeaakin.

Jos taas haluaa myös sisäisen puheensa vähemmän valittavaksi, silloin pitää tarkkailla ajatteluaan, ja heti jos päässä alkaa pyöriä valituslevy, havaita se ja tulkita tilanne toisin. Usein valitukset ovat epärealistisia ja hyödyttömiä ja ne on mahdollista sellaisksi havaita ja luopua niistä. esim. mulla tavallinen valituslevy oli monessa asiassa: "ei tämä vaan onnistu, ei ole koskaan ennenkään onnistunut, ei ole minun juttu". Sitten huomasin että hetkinen, ei se ettei ole ennen onnistunut tarkoita ettei voisi nyt onnistua, jos tosissani yritän, eli sisäinen ajattelu valehteli ja lannisti. Korvasin uskomuksen ajatuksella: "en ole onnistunut koska olen lähtenyt yrittämäänkin ajatellen etten onnistu, mutta nyt voin onnistua kun lähden liikkelle uskoen mahdollisuuksiini".

Kivaa, heti tuli vastauksia!

Jotenkin sitä ainakin itse ajattelee, että valittaminen helpottaa oloa. Mutta se itse asiassa vaan lisää kurjuutta. Ja on muille ihmisille todella raskasta kuunneltavaa. Enkä halua olla muille se valittava akka.

Ajatustapojen muokkausta siis vaatii. Ja tuo hyvien asioiden muistaminen on kyllä totta.

Ap

Minä löydän aina jotakin positiivista sanottavaa. Valittamisesta johtuen olen eronnut ja nyt osaan arvostaa pienempiä asioita, kuten hiljaisuutta. M38

Aloittaisko kiitollisuuspäiväkirjan? Nehän on nyt in :D

Ap

Vali alivali.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itseäni, kun valitan aina... Ja kun lähipiirissä on yksi megavalittaja, olen alkanut huomata, miten kamalaa seuraa valittajat ovat... Yritän aina tsempata, mutta sorrun. Miten oppia positiivisemmaksi? Laskea aina sataan, jos meinaa tulla nurinaa suusta? En halua enää olla tällainen. Ja negatiivisuuudessa vellominen vain lisää omaa ja muiden pahaa oloa.[/quot Näin on, että nykyään valitetaan vähän kaikesta. Suomalaisten asiat ovat paremmin kuin koskaan. Aina löytyy niitä, joilla asiat ovat paremmin kuin itsellä. Ensin on ajateltava positiivisesti. Silloin suusta tulee ulos positiivisia asioita. Pienet asiat lisäävät tyytyväisyyttä. Esim. Terveellinen ruoka, puhtaat vaatteet, lämmin suihku, terveys, elämä, koti. Negatiivisuutta aiheuttaa liika laskelmointi esim. Mitä lapsi maksaa, mitä asunto maksaa, mitä kukin maksaa, verotus ym. Eletään tätä päivää. Nyt on kaikki hyvin. Miksi ei olisi myös huomenna. Fyysinen ihminen valituksen kohteena. Olenko liian laiha, liian lihava, naapuri on lihava, miten kehtaa. Olenko kaunis. Mitä väliä, vain tyytyväisyys on tärkeää. Panostetaan siihen.

Itsestäni olen huomannut, että muutun valittajaksi silloin, kun elämä menee liian raskaaksi enkä näe ulospääsyä tilanteesta -> olen burn outin partaalla. Muulloin on helppo pysyä positiivisena.

Ap, onko sinulla voimavarat loppu vai valitatko 'huvikseen'?

Olin aikoinaan samassa tilanteessa! Jossain vaiheessa havahduin siihen, että olin perustyytymätön kaikkeen silloinkin kun oikeasti yhtään mikään ei ollut vialla. Täytin sosiaalisissa tilanteissa hiljaisia hetkiä automaattisesti jollain negatiivisella.

Opettelin ns. "väkisin" positiivisemmaksi. Jos ajaukset tai sanomiset menivät valitukseksi, yritin jatkaa sitä "mutta toisaalta..." -kääntäen positiiviseksi. Aloin huomioimaan ääneen ympäristön asioita positiiviseen sävyyn "Onpa ihanat jouluvalot, voi miten suloinen koira, upea taivas tänään" jne.

Alkuun se tuntui todella väkinäiseltä, epäluontevalta, välillä jopa valehtelulta vaikka loppujen lopuksi tyhjänkehuminen on parempaa kuultavaa kuin tyhjänvalitus. Mutta tärkeintä on että jossain vaiheessa aivot oikeasti oppivat uuden ajatusmallin ja havanoivat ihan itsestään ympäristöä ja tapahtumia positiivisella tavalla. Ihmisenä uskon olevani nykyään miellyttävämpää seuraa ja mielialaan on ollut ihan uskomaton vaikutus! Suosittelen!

Se on ihan kamalaa kuunneltavaa, kuten itsekin totesit. Mulla on ystävä, joka aina vaan valittaa, menen ihan mykäksi ja vaivaantuneeksi hänen seurassaan. En ikinä valita missään tuttavapiirissä, sit on bestis, isoveli ja pari muuta, joille valitan eli jurputan ihan oikeista asioista. Sit he yrittävät keksiä ratkaisuja, mut ei jäädä jauhamaan koko illaksi. Samoin nämä ihmiset valittavat mulle ja kuuntelen ja yritän auttaa.

En osaa neuvoa miten siitä pääsee eroon, kun en oo ikinä sellasta tehnyt.

Mutta sä pääset siitä eroon kun oot ite huomannut sen rasittavuuden. Ja mitä muista, mut ei se suakaan yhtä helpota, päinvastoin.

Varmasti osaltaan syy valittamiseen on siinä, että en ole täysin onnellinen. Olen usein ahdistunut. Murehdin asioista. Varmasti minun pitäisi lähteä näitä juttuja myös muuttamaan.

Silti minulla toki on paljonkin asioita, joista olla kiitollinen. Esimerkiksi vakituinen työ. Asunto. Parisuhde jne.

Ja taidan kyllä aloittaa oikeasti sen kiitollisuuspäiväkirjan. Päivittäin pyrin löytämään 3-5 asiaa, joista olla kiitollinen.

Olen myös miettinyt tuota, että "väkisin" keksisi aina jotain positiivista puhuttavaa vaikkapa työpaikan kahvitauolla. Rohkaisevaa kuulla, että siitä voi tulla oikeasti tapa. Asennemuutos.

Ap

Lisää kommentteja? Kokemuksia?

En ole valittaja, mutta en mikään yltiöpositiivinenkaan ja tuollainen väkinäinen kiitollisuuden kohteiden keksiminen tuntuisi teennäiseltä. Lähinnä en jaksa laittaa energiaani valittaakseni asioihin, joille en voi mitään. Ja jos voin, niin vaikutan niihin. Valittaminen tosiaan vaan pilaa ilmapiirin ja laskee omaakin mielialaa. Esim. keleistä nuriseminen on ihan turhaa, kun niille ei mitään voi. Mutta voi pukeutua sään mukaisesti, silloin se ei haittaa. Jne.

Kun olet tuon asian jo huomannut, olet hyvällä tiellä. Kyllä se siitä ajan kanssa. Toki joskus voi jostakin valittaakin, mutta kyllä ne sosiaaliset kontaktit ovat mukavampia, kun keskittyy posiitiivisempiin asiohin. Kun kieltää itseltään sen valittamisen, tulee pakostikin huomanneeksi erilaisia asioita. Moniin asioihin voi ottaa myös täysin neutraalin kannan. Tällaisia ovat (enimmäkseen) toisten ihmisten elämä ja valinnat. Lissu leikkasi siis aivan hirveän tukan – se on hänen päätöksensä, ja kasvaahan se tukka takaisin, jos Lissukaan ei ole siihen tyytyväinen. Marko ja Helena erosivat, mikä siinä on, kun se Helena ei voi olla tyytyväinen, kun se Marko on niin hyvä mies – no, me emme voi tietää, mistä syystä he erosivat. Ehkä he eivät vain sopineet yhteen ja tekivät toisensa onnettomiksi. Jne.

Hyvä että yrität muuttaa käytöstäsi! Yltiöpositiivisuus on tietysti myös raskasta, mutta ainainen negatiivinen asenne kaikkeen on todella rasittavaa muille. Yksi työkaverini on sellainen, että hän odottaa kaikesta pahinta, aina huokailee ja valittaa, sekä vinoilee, on hirveän pessimistinen. En itse oikein osaa kohdata sellaista käytöstä, vaan pyrin sitten välttelemään hänen kanssaan keskustelua enkä vahingossakaan mene samaan aikaan tauolle.

Kun tulee mieleen jotain valitettavaa, niin mieti aina, mitä hyvää asiassa, ihmisessä tai tilanteessa on. Mikäänhän ei ole koskaan läpeensä hyvää eikä läpeensä pahaa.

Opit pikkuhiljaa näkemään positiiviset puolet, ja kun se automatisoituu että näet molemmat, niin vasta sen jälkeen yritä lopettaa valittaminen. Et pysty muuttamaan mustaa valkoiseksi, mutta pystyt muuttaman mustan ensin harmaaksi, jonka jälkeen harmaan on muutettavissa jälleen vaaleammaksi.

Jatkuvasti valittavat työkaverit ovat kamalaa seuraa... Toivottavasti en ole itse sellainen. Kukaan ei pidä näistä valittajista. Ja mitä siihen valitustulvaan edes voi vastata?

Aloitin eilen kiitollisuuspäiväkirjan. Saas nähdä, miten toimii.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloittaisko kiitollisuuspäiväkirjan? Nehän on nyt in :D

Ap

Meinasin tulla ehdottamaan tätä! Kuulostaa idiootin hommilta mutta toimii. Minulla oli vuosia sitten hankala vaihe ja kaikki oli jotenkin päin mäntyä. Keksin alkaa kirjoittaa kiitollisuudenaiheita ylös. Joka ilta vähintään viisi, ylärajaa ei ollut. Alku oli takkuista mutta sitkeästi jatkoin. Toki käsittelin niitä vittmaisia fiiliksiä sitten muuten. Jotain alkoi hiljalleen tapahtua ja siinä koko ajan elämäni muuttui parempaan ja parempaan. Ei enää oikein ollut valituksen aiheita. Keskityin myös puhuessani niihin kolmeen sääntöön eli onko puhumani totta, onko sanomani rakentavaa tai hyödyllistä ja onko parempi sanoa se kuin jättää sanomatta. Jäi turha juoruilu ja valitus aika vähiin - hyvin usein se valitus ei korjaa mitään, fiksumpaa melkein vaan tukkia suunsa ja alkaa hommiin.

Voimia ap sulle muutokseen, älä luovuta! Ja vtuttaa saa, se on ihan tervettä. Mutta siinä kieriskely ja sillä mehustelu haittaa eniten sua itseäsi. Eli jos sellainen huono hetki tulee niin tunne tunteet ja jatka eteenpäin!

Me ei voida vali-t-a mitä meille tapahtuu, mutta voidaan vali-t-a miten siihen suhtaudumme.

On lähellä sanat valita ja valittaa.

No, en tässä enepiä valita, ainahan voi valita.

: ~)