Miten valittamisesta eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaisko kiitollisuuspäiväkirjan? Nehän on nyt in :D

Ap

Meinasin tulla ehdottamaan tätä! Kuulostaa idiootin hommilta mutta toimii. Minulla oli vuosia sitten hankala vaihe ja kaikki oli jotenkin päin mäntyä. Keksin alkaa kirjoittaa kiitollisuudenaiheita ylös. Joka ilta vähintään viisi, ylärajaa ei ollut. Alku oli takkuista mutta sitkeästi jatkoin. Toki käsittelin niitä vittmaisia fiiliksiä sitten muuten. Jotain alkoi hiljalleen tapahtua ja siinä koko ajan elämäni muuttui parempaan ja parempaan. Ei enää oikein ollut valituksen aiheita. Keskityin myös puhuessani niihin kolmeen sääntöön eli onko puhumani totta, onko sanomani rakentavaa tai hyödyllistä ja onko parempi sanoa se kuin jättää sanomatta. Jäi turha juoruilu ja valitus aika vähiin - hyvin usein se valitus ei korjaa mitään, fiksumpaa melkein vaan tukkia suunsa ja alkaa hommiin.

Voimia ap sulle muutokseen, älä luovuta! Ja vtuttaa saa, se on ihan tervettä. Mutta siinä kieriskely ja sillä mehustelu haittaa eniten sua itseäsi. Eli jos sellainen huono hetki tulee niin tunne tunteet ja jatka eteenpäin!

Valittaminen ja juoruilu/selän takana jaihaminen kulkevat käsi kädessä... Hirveitä tapoja molemmat! Pitäisi iskostaa päähänsä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa jostain tilanteesta tai henkilöstä, pitäisi suunsa kiinni

Ap

*selän takana jauhaminen

Oletteko kokeilleet huoli hetken pitämistä? Jos olisi valitushetki. Se kyllä kuulostaa jotenkin ahdistavalta, että pitäisi varata aikaa joka päivä huolissa vellomiseen. Sitten ne asiat ainakin jäisi päähän pyörimään.

Ap

Kiitollisuuspäiväkirja on aloitettu. Siihen kirjoittaminen on yllättävän kivaa. Oikein odotan sitä. Ja se auttaa huomaamaan ihan pienetkin asiat.

Töissä olen yrittänyt olla ennemmin hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Parempi olla hiljaa kuin valittaa.

Ap