Mitä käytännössä tarkoitetaan sillä, että parisuhde vaatii paljon töitä mä

Vierailija kirjoitti:

Tässä ajatellaan näköjään perinteisiä parisuhteita, joissa asutaan saman katon alla yhteisten lasten kanssa. Itse olen parisuhteessa miehen kanssa, joka asuu 160 kilometrin päässä ja meillä molemmilla on omia lapsia ja miehellä vuorotyö. Kyllä muuten vaatii aika paljonkin töitä tämän suhteen ylläpitäminen. Yhteenmuutto olisi tietysti ratkaisu, mutta koska molemmat ajattelevat lapsiensa parasta ja työkuviotkaan eivät ole ihan helpoimmasta päästä, emme ole halunneet tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mutta tätä ilmeisesti ei lasketa parisuhteeksi ollenkaan. 

Ja mistä pääsit tuohon loppupäätelmään?

No sitä, että miehen pitää mennä töihin tienaamaan rahaa. Muuten mies on naiselle arvoton.

Vierailija kirjoitti:

Emme tee hirveästi töitä parisuhteemme eteen, vaikka varmaan pitäisi. Se vaan on niin työlästä. Olemme olleet kohta yhdesä 25 v. Odotan että esikoinen saa kohta ajokortin ja toivottavasti kuopus alkaa haluta kohta olla enemmän yksin. Sitten ehkä on aikaa sille parisuhteelle.

Se on se valinta, että mennäänkö jonnekin (lomamatkalle, ravintolaan, leffaan, teatteriin, saunaan) kahdestaan vai koko perheenä....

Meillä on vaativat työt, eri päivärytmit ja paljon hartastuskuskauksia. Ei siinä jää aikaa parisuhteelle muuten kuin nopeiden halausten, suukkojen ja wa-viestien muodossa.

Meillä oli tämä tilanne, ja mies löysi sen ajan treffailla sitten töistä työkaverin kanssa (lounastauot) ja sieltä pihistettiin aikaa myös muillekin kuin läpyille oviaukossa. Ihminen alkaa kaivata parisuhdejännitettä jos se liitosta katoaa. Kaivaa sen muualta sitten.

Yritimme tuon jälkeen aloittaa lounastreffit pari kertaa viikossa ja muuta yhteistä. En saa kuitenkaan mielestäni tuota toista naista. Tuntuu että minä olen vain hänen tilallaan. Vaikka hän oli minun tilallani. Ei taida auttaa enää parisuhdeparannukset kun perusta meni rikki.

Tehkää tee muut paremmin ja ottakaa treffailu ajoissa takaisin jos se on unohtunut arjen kiireisiin.

Minäkään en ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä tarkoitetaan sillä "työllä", saati sitten että parisuhde vaatisi sitä "ihan valtavasti". En tunnista tuota ollenkaan, joko en ole tehnyt hommiani tai sitten niille ei ole tarvetta.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 18-vuotiaasta asti, 15 vuotta. Olemme kumpikin mielestäni aika vaikeita ihmisiä, mutta jotenkin sopivasti samalla mitalla. Koen että on helppoa ja vaivatonta ja luontevaa elää yhdessä, nauramme samoille asioille ja osumme yksiin.

Kaveri kyselee välillä, mikä meidän suhteen salaisuus on, enkä osaa oikein mitään vastata. Me tykätään toisistamme ja halutaan olla yhdessä.