Mitä käytännössä tarkoitetaan sillä, että parisuhde vaatii paljon töitä mä

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä työn tekemisellä parisuhteen eteen tarkoitetaan, on mietityttänyt myös minua viime aikoina. Olen seurustellut miesystäväni kanssa kolme vuotta, joista kaksi on asuttu yhdessä. Suhde on alkanut tuntua minulle työltä, ehkä miehellekin. Meillä ei alkuhuuman laannuttua tunnu oikein olevan yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai keskustelunaiheita. Joudun nykyään pinnistelemään saadakseni itseni kiinnostumaan hänen jutuistaan. Yritämme myös ottaa osaa toistemme mielenkiinnonkohteisiin ja harrastuksiin, mutta huomaa kyllä, milloin osallistuminen on toiselle pakkopullaa. Samoin käymme treffeillä, mutta ihan mukavankin illan tai pidemmän reissun jälkeen mietin yleensä, että minulla olisi ollut hauskempaa vaikka jonkun läheisen ystävän kanssa. Kuinka paljon on kohtuullista "tehdä työtä" suhteen eteen? Onko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että yrittämisestä huolimatta homma vain kuivuu kasaan?

No ei tuossa ole ainakaan mitään järkeä! Kyllä toisen kanssa täytyy olla kivaa. Sen vuoksihan sitä parisuhteessa ollaan, että toisen seura ja läheisyys tuntuu hyvältä. Ette vain ole oikeat toisillenne. Ei se siitä työllä muuksi muutu.

Kyllä me ainakin joudutaan välillä tekemään parisuhteen eteen töitä, vaikka tätä ei millään muotoa voi sanoa työlääksi tai vaikeaksi. Enimmäkseen elämä rullaa varsin helposti, mutta välillä se rullaa niin, että huomaa suhtautumisen toiseen muuttuneen. Unohtaa kiiressä nähdä siinä sen ihmisen, jota rakastaa, vaan näkee enemmin sen, jonka kanssa arkea pyöritetään. Minä yleensä tämän bongaan meidän suhteessa ja se työntekeminen tarkottaa nyt lähinnä sitä, että muistaa ottaa siihen arkeen mukaan mukavat kehut, koskettamisen, seksin.. eli lähinnä se "työn tekeminen" on itsensä muistuttamista, että osoittaa toiselle sen, kuinka paljon välittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se on päivittäistä suuseksiä.

Hyvä periaate.

Mielestäni jos parisuhteen eteen pitää tehdä valtavasti ”töitä”, on silloin vääränlainen kumppani. Oikeanlaisen kumppanin kanssa asiat tuntuvat helpolta ja luonnolliselta. Toisen kanssa haluaa viettää aikaa (eli aika siihen kyllä löytyy) ja haluaa sopia riidat ym. erimielisyydet sillä rakastaa sitä toista ihmistä. Jatkuva väkisin yrittäminen ei kuulosta siltä oikeasti toimivalta suhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Unohtaa kiiressä nähdä siinä sen ihmisen, jota rakastaa, vaan näkee enemmin sen, jonka kanssa arkea pyöritetään. Minä yleensä tämän bongaan meidän suhteessa ja se työntekeminen tarkottaa nyt lähinnä sitä, että muistaa ottaa siihen arkeen mukaan mukavat kehut, koskettamisen, seksin.. eli lähinnä se "työn tekeminen" on itsensä muistuttamista, että osoittaa toiselle sen, kuinka paljon välittää.

Ymmärrän hyvin tämän näkökulman. Itselleni vain on tärkeää, että elämäni ei ole kiireistä, ja että en "pyöritä arkea" kenenkään kanssa. Asun rakastajani kanssa eri osoitteissa, eikä meillä kummallakaan ole lapsia tai sellaista uraa, joka vaatisi paljon ylitöitä. Haluamme keskittyä nauttimaan toisistamme. Ymmärrän, että tähän ei ole mahdollisuutta jos on esim. lapsia.

Joutuu tekemään "töitä" omia itsekkäitä impulsseja vastaan. Se "työ" tapahtuu siis oman pään sisäpuolella.

Tuossahan se tuli: parisuhteen täytyy olla kivaa. Se on parisuhteen syy olla olemassa. Jos parisuhde tuntuu työltä, silloin se on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jos parisuhteen eteen pitää tehdä valtavasti ”töitä”, on silloin vääränlainen kumppani. Oikeanlaisen kumppanin kanssa asiat tuntuvat helpolta ja luonnolliselta. Toisen kanssa haluaa viettää aikaa (eli aika siihen kyllä löytyy) ja haluaa sopia riidat ym. erimielisyydet sillä rakastaa sitä toista ihmistä. Jatkuva väkisin yrittäminen ei kuulosta siltä oikeasti toimivalta suhteelta.

Olen vastaamasi viestin kirjoittaja. Aina välillä kuitenkin näkee lehtijuttuja, joissa pariskunta hehkuttaa, kuinka kipinä syttyi uudelleen ja kuinka kannatti sinnitellä vaikeiden aikojen yli. Samoin valitetaan siitä, kuinka nykyään erotaan liian helposti. Mielestäni suhteemme on kuitenkin parempi kuin joidenkin tuttujen, jotka eivät tietääkseni ole edes harkinneet eroa. Monet tuntuvat tyytyvän yllättävän vähään ja sietävän yllättävän paljon, niin kuin tälläkin palstalla joskus voi huomata. Meillä ei ole mitään isoja ongelmia, kuten päihteiden käyttöä, pettämistä tai toisen alistamista, mutta suhde ei myöskään tunnu tuovan juuri mitään positiivista sisältöä elämään. Välillä tuntuu, että vaadin ehkä vain liikaa suhteelta, välillä taas mietin, että voisin käyttää ainutkertaisen elämäni mielekkäämmin yksin tai jonkun toisen kumppanin kanssa. Päätöksenteko ei ole helppoa. Kirjoitin kommenttini oikeastaan pohtiakseni sitä, miten joskus "työn tekeminen" parisuhteen eteen nähdään jonain kaikkiin suhteisiin sopivana ihmelääkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jos parisuhteen eteen pitää tehdä valtavasti ”töitä”, on silloin vääränlainen kumppani. Oikeanlaisen kumppanin kanssa asiat tuntuvat helpolta ja luonnolliselta. Toisen kanssa haluaa viettää aikaa (eli aika siihen kyllä löytyy) ja haluaa sopia riidat ym. erimielisyydet sillä rakastaa sitä toista ihmistä. Jatkuva väkisin yrittäminen ei kuulosta siltä oikeasti toimivalta suhteelta.

Olen vastaamasi viestin kirjoittaja. Aina välillä kuitenkin näkee lehtijuttuja, joissa pariskunta hehkuttaa, kuinka kipinä syttyi uudelleen ja kuinka kannatti sinnitellä vaikeiden aikojen yli. Samoin valitetaan siitä, kuinka nykyään erotaan liian helposti. Mielestäni suhteemme on kuitenkin parempi kuin joidenkin tuttujen, jotka eivät tietääkseni ole edes harkinneet eroa. Monet tuntuvat tyytyvän yllättävän vähään ja sietävän yllättävän paljon, niin kuin tälläkin palstalla joskus voi huomata. Meillä ei ole mitään isoja ongelmia, kuten päihteiden käyttöä, pettämistä tai toisen alistamista, mutta suhde ei myöskään tunnu tuovan juuri mitään positiivista sisältöä elämään. Välillä tuntuu, että vaadin ehkä vain liikaa suhteelta, välillä taas mietin, että voisin käyttää ainutkertaisen elämäni mielekkäämmin yksin tai jonkun toisen kumppanin kanssa. Päätöksenteko ei ole helppoa. Kirjoitin kommenttini oikeastaan pohtiakseni sitä, miten joskus "työn tekeminen" parisuhteen eteen nähdään jonain kaikkiin suhteisiin sopivana ihmelääkkeenä.

En mielestäni vastannut mihinkään viestiin, paitsi toki siis aloittajan. Ei siis hajuakaan minkä kommentin kirjoittaja olet.

Kyllä suhteen täytyy tuoda "positiivista sisältöä elämään". Mieti sitten viiden vuoden päästä, kun ollaan vielä enemmän toisesss kiinni taloudellisesti ja sosiaalisesti, ja yhtäkkiä kohtaat jonkun, jonka kanssa on oikeasti kemiaa ja ja jonka seura jättää lämpimän olon vielä seuraavallekin päivälle... Se on oikeasti kusinen tilanne. Siksi ei kannata tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan se tuli: parisuhteen täytyy olla kivaa. Se on parisuhteen syy olla olemassa. Jos parisuhde tuntuu työltä, silloin se on pielessä.

Täytyykö kaiken olla aina kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jos parisuhteen eteen pitää tehdä valtavasti ”töitä”, on silloin vääränlainen kumppani. Oikeanlaisen kumppanin kanssa asiat tuntuvat helpolta ja luonnolliselta. Toisen kanssa haluaa viettää aikaa (eli aika siihen kyllä löytyy) ja haluaa sopia riidat ym. erimielisyydet sillä rakastaa sitä toista ihmistä. Jatkuva väkisin yrittäminen ei kuulosta siltä oikeasti toimivalta suhteelta.

Olen vastaamasi viestin kirjoittaja. Aina välillä kuitenkin näkee lehtijuttuja, joissa pariskunta hehkuttaa, kuinka kipinä syttyi uudelleen ja kuinka kannatti sinnitellä vaikeiden aikojen yli. Samoin valitetaan siitä, kuinka nykyään erotaan liian helposti. Mielestäni suhteemme on kuitenkin parempi kuin joidenkin tuttujen, jotka eivät tietääkseni ole edes harkinneet eroa. Monet tuntuvat tyytyvän yllättävän vähään ja sietävän yllättävän paljon, niin kuin tälläkin palstalla joskus voi huomata. Meillä ei ole mitään isoja ongelmia, kuten päihteiden käyttöä, pettämistä tai toisen alistamista, mutta suhde ei myöskään tunnu tuovan juuri mitään positiivista sisältöä elämään. Välillä tuntuu, että vaadin ehkä vain liikaa suhteelta, välillä taas mietin, että voisin käyttää ainutkertaisen elämäni mielekkäämmin yksin tai jonkun toisen kumppanin kanssa. Päätöksenteko ei ole helppoa. Kirjoitin kommenttini oikeastaan pohtiakseni sitä, miten joskus "työn tekeminen" parisuhteen eteen nähdään jonain kaikkiin suhteisiin sopivana ihmelääkkeenä.

En mielestäni vastannut mihinkään viestiin, paitsi toki siis aloittajan. Ei siis hajuakaan minkä kommentin kirjoittaja olet.

Huomasin itsekin mokan jälkikäteen, anteeksi. Tarkoitus oli vastata toiseen, osin samansisältöiseen kommenttiin. Klikkasin vahingossa väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan se tuli: parisuhteen täytyy olla kivaa. Se on parisuhteen syy olla olemassa. Jos parisuhde tuntuu työltä, silloin se on pielessä.

Täytyykö kaiken olla aina kivaa?

Kaiken ei tarvitse olla kivaa. Mutta kun parisuhde on kuitenkin elämässä sellaista ekstraa, kyllä sen täytyy olla kivaa ainakin viikon mittaisilla tarkastelujaksoilla.

Huonoja päiviä tulee kaikille, huono viikko on vakava huolenaihe, ja huono kuukausi on jo kriisi. Useita kuukausia ei toivottavasti kukaan kärsi huonossa suhteessa.

En minäkään tajua mistä työstä puhutaan. Kuten joku muukin on todennut, ettei parisuhteessa tarvi tehdä töitä, vaan oman itsensä kanssa oman pään sisällä se työ pitää tehdä. Eli jos itsellä on huono päivä, ettei kaada sitä puolison niskaan, vaan saa tehdä työnsä omien ongelmiensa kanssa.

Parisuhde tietty vaatii yhteistä aikaa, ettei ns. kasveta erilleen. Mutta ei sekään nyt ”työtä” ole.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde tietty vaatii yhteistä aikaa, ettei ns. kasveta erilleen. Mutta ei sekään nyt ”työtä” ole.

Ei niin, se on parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde tietty vaatii yhteistä aikaa, ettei ns. kasveta erilleen. Mutta ei sekään nyt ”työtä” ole.

Ei niin, se on parisuhdetta.

Ehkä se työ tulee siitä, että muistaa puhua ajatuksistaan tai tuntemuksistaan. Kaikille se ei ole luontevaa. Mutta silloinkin kyseon omasta henkilökohtaisesta ongelmasta, jonka kanssa pitää tehdä sitä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Jostain opittu, että parisuhde muka vaatisi paljon vaivannäköä ja kompromisseja. Ei kyllä vaadi. Elämä ei ole mitään Ensitreffit alttarilla -kuviota, jossa pitää vain opetella tulemaan toimeen jonkun randomin kanssa. Ihan rauhassa voi katsella itselleen sopivan kumppanin, jonka kanssa on vaivaton olla.

Tämähän se on. Rakkautta ei voi pakottaa.

Sellaisessa "parisuhteessa", missä ei ole aitoa rakkautta, joutuu varmaan tekemään sitä "työtä" sen suhteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde tietty vaatii yhteistä aikaa, ettei ns. kasveta erilleen. Mutta ei sekään nyt ”työtä” ole.

Ei niin, se on parisuhdetta.

Ehkä se työ tulee siitä, että muistaa puhua ajatuksistaan tai tuntemuksistaan. Kaikille se ei ole luontevaa. Mutta silloinkin kyseon omasta henkilökohtaisesta ongelmasta, jonka kanssa pitää tehdä sitä työtä.

Eli pitää alistua toisen vaatimuksiin, kun ei kelpaa omana itsenään toiselle.

Tajuatko miten idioottimaiselle tuo kuulostaa? Ei noin muodosteta toimivaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde tietty vaatii yhteistä aikaa, ettei ns. kasveta erilleen. Mutta ei sekään nyt ”työtä” ole.

Ei niin, se on parisuhdetta.

Ehkä se työ tulee siitä, että muistaa puhua ajatuksistaan tai tuntemuksistaan. Kaikille se ei ole luontevaa. Mutta silloinkin kyseon omasta henkilökohtaisesta ongelmasta, jonka kanssa pitää tehdä sitä työtä.

Eli pitää alistua toisen vaatimuksiin, kun ei kelpaa omana itsenään toiselle.

Tajuatko miten idioottimaiselle tuo kuulostaa? Ei noin muodosteta toimivaa suhdetta.

Viittasin siihen, että parisuhde vaatii yhteistä aikaa. Yhdessä väitöskirjassa tutkimustulokseksi tuli 10,5 h viikossa pitää olla yhdessä. Mutta ei se pelkkä yhdessäolo riitä, jos ei kerro, mitä ajattelee. Me kaikki muutumme vuosien varrella, ja puoliso pitää pitää kartalla tämän muuttumisen suhteen. Jos sitä ei tee, niin lopulta kasvaa erilleen.

Tämä puhuminen on aliatumista toisen vaatimuksiin 😮😮😮?

Parisuhteessa täytyy minusta olla runsaasti seksiä ja suudelmia, yhteistä laatuaikaa, hyviä keskusteluja ja aitoa avoimuutta. Kun nämä on kunnossa, ei se parisuhde mitään erityistä huoltoa vaadi.