Lue keskustelun säännöt.
Äidin mielenterveysongelmat
23.11.2018 |
Täällä äärimmäisen ahdistunut 16v kirjoittaa. Äidillä on mielenterveysongelmia, paniikkihäiriö ja masennus sekä joko alkava muistisairaus tai persoonallisuushäiriö. Käyttäytyminen on äärimmäisen outoa, ei kykene keskittymään liikenteessä, irvistelee ja muuttuu kuin eri ihmiseksi aina välillä. Isän seurassa olo on aina turvallinen, mutta äidin seurassa pelottaa usein.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hormonaalista varmaan. Saa raivokohtauksia ja paiskoo ovia kuin teini ja vastaa meidän teiniangsteihin angstilla. Jos kertoo omista murheistaan tai huolistaan, ainoa vastaus on ok tai tyhjä tuijotus. Äiti on myös sairaalloisen lihava ja polttaa tupakkaa eikä välitä terveydestään ollenkaan, eikä huolehdi ulkonäöstään millään tavalla. Jos itse olen sanonut esimerkiksi että akne harmittaa minua, äiti vain sanoo "no oon mäkin ihan s**tanan ruma l*ski" tai "jaa en voi mktään". Ei noin kuulu vastata, ei äidin. Äidillä on myös tapana väännellä naamansa nykyään oudosti ja mietin, Voiko se olla muistisairauden merkki. Päivät äiti makaa sängyssä röyhtäillen ja syöden roskaruokaa, iltaisin siirtyy television ääreen tekemään samaa. Häneen ei Saa kontaktia, ei elä tässä maailmassa. Tuntuu tosi nololta ja kurjalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois kotoa.
Tämä.
Tuntuu ettei äiti edes rakasta minua ja siskoani. Sisko juuri sanoi että äiti teki meidät varmaan "läpällä" että ihan kiusallaan siirtäisi huonoja geenejään eteenpäin. :DDD Tuskin ihan näin, mitta joskus tuntuu siltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kuin muuttaa muualle. Suomessa ei tuollaisia saa pakkohoitoon millään.
Masennus on aika yleistä. Minun äitini oli v.mainen minua kohtaan, kaikille miespuolisille mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin jos olisi rahaa. Meillä ei ole. Olemme köyhiä, äiti sairaseläkkeellä ja isä perusduunari. Äiti ei myöskään anna lähteä. Syksyllä tätä ehdotin ja alkoi ihan uskomaton itkudraama ja uhirutuminen ka itki miten rakastaa minua, vaikkei ikinä edes kuuntele ja hädin tuskin tietää missä koulussa opiskelen tai kenen kanssa liikun vapaa-ajallani.
Ap
Hakeudu kouluun jossa on asuntola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä isäsi on asiasta? Voisiko hän hakea äidillesi apua?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hormonaalista varmaan. Saa raivokohtauksia ja paiskoo ovia kuin teini ja vastaa meidän teiniangsteihin angstilla. Jos kertoo omista murheistaan tai huolistaan, ainoa vastaus on ok tai tyhjä tuijotus. Äiti on myös sairaalloisen lihava ja polttaa tupakkaa eikä välitä terveydestään ollenkaan, eikä huolehdi ulkonäöstään millään tavalla. Jos itse olen sanonut esimerkiksi että akne harmittaa minua, äiti vain sanoo "no oon mäkin ihan s**tanan ruma l*ski" tai "jaa en voi mktään". Ei noin kuulu vastata, ei äidin. Äidillä on myös tapana väännellä naamansa nykyään oudosti ja mietin, Voiko se olla muistisairauden merkki. Päivät äiti makaa sängyssä röyhtäillen ja syöden roskaruokaa, iltaisin siirtyy television ääreen tekemään samaa. Häneen ei Saa kontaktia, ei elä tässä maailmassa. Tuntuu tosi nololta ja kurjalta.
Ap
Diagnosoimaton neurologinen ongelma, kenties, esim. Adhd sivuoireineen.
Hae apua koulun ammattiauttajien kautta tai soita suoraan sosiaalitoimistoon. Olet alaikäinen ja lastensuojelulait koskevat sinua.
T. Samassa iässä tuskaisena kärvistellyt erityisperheen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä isäsi on asiasta? Voisiko hän hakea äidillesi apua?
Eihän miehet mitään apua hae, jos ongelma on ollut aina olemassa.
Mene johonkin kouluterkkarille tai sosiaalihuoltoon puhumaan tuosta asiasta. Paras jos pääsisit terapiaan, ne osais ohjata sut eteenpäin asiassa. Sun on pakko päästä pois asumasta tuosta ilmapiiristä. Jos jatkat asumista äitisi kanssa, se vaikuttaa suhun itseesi tosi pahasti, etkä pääse kehittymään ihmisenä niin kuin pitäisi.
Tuollaisessa ilmapiirissä kasvaminen saa sinut luultavasti masentuneeksi jossain vaiheessa koska nyt seuraat äitisi kaavaa toimia ja se jää alitajuntaasi ja pulpahtaa sieltä sitten esiin sopivalla hetkellä omaksi toimintamalliksesi.
Jos voit, lähde pois, keinolla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin jos olisi rahaa. Meillä ei ole. Olemme köyhiä, äiti sairaseläkkeellä ja isä perusduunari. Äiti ei myöskään anna lähteä. Syksyllä tätä ehdotin ja alkoi ihan uskomaton itkudraama ja uhirutuminen ka itki miten rakastaa minua, vaikkei ikinä edes kuuntele ja hädin tuskin tietää missä koulussa opiskelen tai kenen kanssa liikun vapaa-ajallani.
Ap
Et ole äidin tukijalka. Hän oli aikuinen kun synnyit, ja tiesi miten asioita hoidetaan.
Olisi hänen tehtävänsä neuvoa ja tukea sinua eikä toisinpäin.
Laki suojelee sinua ja on puolellasi. Äitiäsi varten pitäisi löytyä omat hoitajat.
Tsemppiä AP, vaikutat tosi fiksulta nuorelta! Vaikea tilanne sinulla kyllä, voisinpa olla jollakin tapaa avuksi. Äitisi vaikuttaa selvästi masentuneelta. Ymmärsin, että isäsi on kuitenkin sinulle tukena ja turvana? Miten hän suhtautuu tilanteeseen?
Jos ei tilanteelle nyt muuta voi, niin ainakin parin vuoden kuluttua täysi-ikäistyttyäsi kotoa muutto on varmastikin edessä ja kaikin tavoin helpompaa.
Kusipäisyys ei ole sama asia kuin masennus tai adhd.
Olen todella pahoillani puolestasi ap! Mulla äiti sairastui mielenterveyden häiriöihin kun olin noin 30-vuotias, nyt olen 40v. Tuntui pahalta silloin kolmekymppisenä ja pahalta tuntuu edelleen. En edes osaa kuvitella, miten kamalaa olisi jos hän olisi sairastunut silloin kun olin vasta 16v! Onneksi sulla on sentään turvallinen isä.
Munkin äidillä on vähän samanlaisia oireita; poissaolokohtauksia, tyhjään tuijotusta, ei pysty kuin katsomaan telkkaa (jos sitäkään), tiuskimista, ovien paiskomista, syytöksiä siitä että paha olo on muiden syytä. Sitten myös itsemurhalla uhkailuita, itkua, huutoa. Äiti on myös tosi hoitokielteinen, nauraa ivallisesti jos ehdottaa että hankkisi apua.
Mutta ap: ehdottomasti nyt puhumaan jollekin ammattilaiselle, esim. kouluterkkarille tai psykologille. Voit tehdä itse itsestäsi myös lastensuojeluilmoituksen. Tuollaisen äidin kanssa eläminen on tosi rankkaa, etenkin nuorelle. Oman mielenterveytesi kannalta älä jää vaan seuraamaan tilannetta, vaan mene oikeasti puhumaan ammattilaiselle.
Sinun ei tosiaan tarvitse ratkaista tätä asiaa. Vaan kuten moni jo on sanonut, niin mene koulussa puhumaan terveydenhoitajalle tai kuraattorille, niin he tietävät mitä tehdä.
Tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus. Se yleensä onnistuu helposti netissä, paikkakunnasta riippuen. Ja tsemppiä kovasti, vaikutat tosi fiksulta nuorelta <3
Voisko olla jotain hormonaalista? Vaihdevuodet?