Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te työssäkäyvät äidit jaksatte alle kouluikäisten lasten hoitoa vielä työpäivän jälkeen!?!
23.11.2018 |
Olin kotiäiti neljän lapsen kanssa kunnes nuorinkin meni kouluun. Menin sitten töihin. Ketään ei ole tarvinnut koskaan hakea päivähoidosta työpäivän jälkeen, eikä nuorin ollut missään koulun iltapäiväkerhossakaan, kun tuli muiden sisarusten luo koulusta kotiin.
Olen nyt tämän viikon hoitanut poikkeuksellisesti siskon poikaa, kun sisko toipuu jalkaleikkauksesta ja miehensä on tämän viikon työmatkalla. Olen siis hakenut pojan päiväkodista ja tuonut meille, vienyt iltapalalle kotiin ja hakenut taas aamulla.
Olen AIVAN POIKKI! Ja siis aivan poikki, vaikka poika on ollut meillä hoidossa noin neljä tuntia päivän aikana. Hirvittävän sitovaa ja kuluttavaa. Haluaisi työpäivän jälkeen vain rojahtaa sohvalle ja olla, kysellä omien lasten koulukuulumisia, käydä ehkä kaupassa, ehkä jumpassa, ehkä ulkona kävelyllä, tehdä ruokaa jne. Mutta kun on tuo 2v, joka hyppii, pomppii, kyselee, juoksee, kyselee, puhuu, pitää auttaa vessassa, pitää laittaa ruoka eteen jne.
Normaalisti menen 22-23 aikaan nukkumaan, nyt ollaan sekä mies että minä nukahdettu jo 21-22. Ei vaan jaksa pysyä hereillä.
En ole aiemmin edes tajunnut miten helppoa oli olla vain kotiäiti. En todellakaan olisi jaksanut neljää pientä lasta työpäivän päätteeksi! Meillä ei takuulla olisi edes neljää lasta, jos olisi pitänyt mennä töihin. HUH!
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
En ymmärrä miksi edes informoit tilastoista? Mikä ei täsmää?
Toi lässytys siitä miten kotitöihin ei mene lainkaan aikaa ja ne muka pystyy hoitamaan jonain aarteenmetsästyksenä yms.
Aika paljon pystyy. Meillä ei eletä sikolätissä, vaan ihan siistissä kodissa, missä välillä tavarat ovat mullin mallin ja välillä järjestyksessä. Likaista ei ole. Minä en koe tätä raskaaksi, aina ei tanssita ruusuilla, mutta eipä sitä muussakaan elämässä. Pääsääntöisesti arki sujuu muitta mutkitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
En ymmärrä miksi edes informoit tilastoista? Mikä ei täsmää?
Toi lässytys siitä miten kotitöihin ei mene lainkaan aikaa ja ne muka pystyy hoitamaan jonain aarteenmetsästyksenä yms.
Aika paljon pystyy. Meillä ei eletä sikolätissä, vaan ihan siistissä kodissa, missä välillä tavarat ovat mullin mallin ja välillä järjestyksessä. Likaista ei ole. Minä en koe tätä raskaaksi, aina ei tanssita ruusuilla, mutta eipä sitä muussakaan elämässä. Pääsääntöisesti arki sujuu muitta mutkitta.
No sinä kysyit että mitä työlästä siinä on. Minä vastasin. Sinä asut lapsinesi sikolätissä. Se on sinun valinta. Suurin osa on sitten kunnianhimoisempia, jolloin sitä vaikeuskierrettäkin tulee.
Ole hyvä. Siinä sulle selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
En ymmärrä miksi edes informoit tilastoista? Mikä ei täsmää?
Toi lässytys siitä miten kotitöihin ei mene lainkaan aikaa ja ne muka pystyy hoitamaan jonain aarteenmetsästyksenä yms.
Aika paljon pystyy. Meillä ei eletä sikolätissä, vaan ihan siistissä kodissa, missä välillä tavarat ovat mullin mallin ja välillä järjestyksessä. Likaista ei ole. Minä en koe tätä raskaaksi, aina ei tanssita ruusuilla, mutta eipä sitä muussakaan elämässä. Pääsääntöisesti arki sujuu muitta mutkitta.
No sinä kysyit että mitä työlästä siinä on. Minä vastasin. Sinä asut lapsinesi sikolätissä. Se on sinun valinta. Suurin osa on sitten kunnianhimoisempia, jolloin sitä vaikeuskierrettäkin tulee.
Ole hyvä. Siinä sulle selitys.
Mitä sinä oikein selität tuosta sikolätistä? Meillä ei edelleenkään ole likaista ja ihan normaali koti. En ymmärrä tuota kotitöiden määrää, että joka päivä neljä tuntia töiden jälkeen. Mitä järkeä tuossa on? Lapsethan tuosta kärsii jos eivät saa olla ollenkaan vanhempien kanssa kun hän tappi otsassa menee ja siivoaa. Valinta tuokin, minä olen valinnut olla lasteni kanssa, vaikka sitten se tarkoittaa säihkyvän kodin vaihtamista normaaliin kotiin. Elämässä voi tehdä kaikenlaisia valintoja, ja yleensä liiallisuuksiin menevät ovat niitä huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
En ymmärrä miksi edes informoit tilastoista? Mikä ei täsmää?
Toi lässytys siitä miten kotitöihin ei mene lainkaan aikaa ja ne muka pystyy hoitamaan jonain aarteenmetsästyksenä yms.
Aika paljon pystyy. Meillä ei eletä sikolätissä, vaan ihan siistissä kodissa, missä välillä tavarat ovat mullin mallin ja välillä järjestyksessä. Likaista ei ole. Minä en koe tätä raskaaksi, aina ei tanssita ruusuilla, mutta eipä sitä muussakaan elämässä. Pääsääntöisesti arki sujuu muitta mutkitta.
No sinä kysyit että mitä työlästä siinä on. Minä vastasin. Sinä asut lapsinesi sikolätissä. Se on sinun valinta. Suurin osa on sitten kunnianhimoisempia, jolloin sitä vaikeuskierrettäkin tulee.
Ole hyvä. Siinä sulle selitys.
Mitä sinä oikein selität tuosta sikolätistä? Meillä ei edelleenkään ole likaista ja ihan normaali koti. En ymmärrä tuota kotitöiden määrää, että joka päivä neljä tuntia töiden jälkeen. Mitä järkeä tuossa on? Lapsethan tuosta kärsii jos eivät saa olla ollenkaan vanhempien kanssa kun hän tappi otsassa menee ja siivoaa. Valinta tuokin, minä olen valinnut olla lasteni kanssa, vaikka sitten se tarkoittaa säihkyvän kodin vaihtamista normaaliin kotiin. Elämässä voi tehdä kaikenlaisia valintoja, ja yleensä liiallisuuksiin menevät ovat niitä huonoja.
Tuo on keskiarvo, tajuat kai. Se ei ole se ääripää, vaan kaiken keskiarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
En ymmärrä miksi edes informoit tilastoista? Mikä ei täsmää?
Toi lässytys siitä miten kotitöihin ei mene lainkaan aikaa ja ne muka pystyy hoitamaan jonain aarteenmetsästyksenä yms.
Aika paljon pystyy. Meillä ei eletä sikolätissä, vaan ihan siistissä kodissa, missä välillä tavarat ovat mullin mallin ja välillä järjestyksessä. Likaista ei ole. Minä en koe tätä raskaaksi, aina ei tanssita ruusuilla, mutta eipä sitä muussakaan elämässä. Pääsääntöisesti arki sujuu muitta mutkitta.
No sinä kysyit että mitä työlästä siinä on. Minä vastasin. Sinä asut lapsinesi sikolätissä. Se on sinun valinta. Suurin osa on sitten kunnianhimoisempia, jolloin sitä vaikeuskierrettäkin tulee.
Ole hyvä. Siinä sulle selitys.
Mitä sinä oikein selität tuosta sikolätistä? Meillä ei edelleenkään ole likaista ja ihan normaali koti. En ymmärrä tuota kotitöiden määrää, että joka päivä neljä tuntia töiden jälkeen. Mitä järkeä tuossa on? Lapsethan tuosta kärsii jos eivät saa olla ollenkaan vanhempien kanssa kun hän tappi otsassa menee ja siivoaa. Valinta tuokin, minä olen valinnut olla lasteni kanssa, vaikka sitten se tarkoittaa säihkyvän kodin vaihtamista normaaliin kotiin. Elämässä voi tehdä kaikenlaisia valintoja, ja yleensä liiallisuuksiin menevät ovat niitä huonoja.
Tuo on keskiarvo, tajuat kai. Se ei ole se ääripää, vaan kaiken keskiarvo.
Jos tuo on keskiarvo, niin ääripäässä ei olla lapsien kanssa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
Onko se kovaa työtä kun pesukone ja kuivausrumpu pyörii? Minun tulee hiki jo pelkästä ajatuksesta kun teet töitä.
Mistäköhän faktageneraattorista nuo keskiarvot ovat putkahtaneet? Meillä minä ja mieheni tehdään normaalisti ehkä tunti päivässä, sitten kerran viikossa isompi siivous noin kaksi tuntia molemmat. N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Voi luoja. Lapsihan oli tyytyväinen ja huolehdittu. Ei lapsen seurassa tarvi koko ajan notkua ja istua vierellä "kehittämässä". Kautta maailman lapset on kasvaneet siinä sivussa ja lapsella on paikkansa ja aikansa: Tuossahan isä haki, sitten sai kehittää luovuutta kaverin kanssa tai ilman ja sai vielä iltasadun. Äiti teki ruuat, varmaan jutteli ruokapöydässä ja eihän tuo aikataulu estänyt sitä, ettei lapsi saisi mitään kontaktia äitiinsä. Kyse on vain siitä, ettei lapsellekaan tee hyvää, jos joku aikuinen uhraa koko ajan aikansa lapsen seurassa. Omituista, että vanhemmuudestakin pitäisi tuhansien vuosien kokemuksen jälkeen yhtäkkiä tehdä aikuisen ihmisen koko illan sisältö. Ei tarvi. Pikemminkin jatkuvalla tunkeilulla lapsen seurassa tekee haittaa.
No mutta mitä sitten leveilee sillä, että on itse rento tai lapsi oli helppo, kun ei edes ollut lapsen kanssa? En minäkään rasitu naapurin lasten hoidosta, koska en hoida heitä.
On se raskasta. Enkä edes tehnyt täyttä päivää joka viikko. Onneksi palasin koulunpenkille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Jäin kahden lapsen kanssa yksin kun kuopus oli 2v ja isompi 3v. Ensin tein kaksi vuotta päivätyötä, jaksoin ihan kohtuullisesti ja arki luisti mukavasti. Silloin tällöin pyysin esim perjantaiksi palkatonta vapaata jotta sain olla pienten lasteni kanssa. Lapset olivat joka 2. Vkl isällään joten silloinkin sain ladattua akkuja. Työ itsessään oli raskasta, olin lastensuojelussa töissä ja joskus asiat tuli vähän liikaa iholle kun omatkin lapset oli niin pieniä.
Jouduin sitten parin vuoden jälkeen vaihtamaan työpaikkaa, uusi työ oli 3 vuorotyötä.. Varmaan monen asian summana ajauduin 10kk jälkeen totaaliseen loppuun palamiseen. Epäsäännöllinen työ rasitti koko perhettämme ja minulla oli niin fyysisiä kuin psyykkisiä oireita. Painajaismaisia aikoja oikeesti. Irtisanouduin ja tein sen verran työkeikkaa että saatiin voita leivälle. En koe vieläkään olevani täysin työkykyinen.
Olen välillä vihainen ja katkerakin siitä, että pienten lasten vanhempien täytyy olla täysillä työelämässä mukana. Minä en kuunnellut omia rajojani, vaan sinnittelin äidin ja tunnollisen työntekijän roolien välissä.
Ja sit vielä mietitään miksi Suomeen ei synny tarpeeksi lapsia. Minä taas ihmettelen kuka tällaiseen suorituskeskeiseen yhteiskuntaan haluaa lapsia tehdä.
Ja ennenkaikkea miten ihmeessä te luulette, että miehet haluaisivat myös mukaan samaan ittensä hajottamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?
Ei, vaan et ollut läsnä lapsen elämässä. :(
Mä olen tehnyt melkein koko ajan osa-aikaista työtä, 26-30 tuntia viikossa. Siksi jaksan aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kommentoinut iskä totaaliyh vai vuoroviikkoiskä? Siinäkin kun on eroa. Mutta hienoa, jos joku jaksaa. Itse en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
No, se on kyllä ihan oma valinta jos haluaa kuurata suursiivousta tuntikaupalla, asiat voi tehdä toisinkin. Minä kävin tänään kaupassa (10 min) ja vaihdoin lakanat (10 min) sekä täytin ja käynnistin pyykkikoneen (5 min). Mies teki ruuan (10 min), täytti ja käynnisti tiskikoneen (10 min) ja ripusti pyykit narulle (7 min). Lisäksi olemme molemmat kattaneet ja pyyhkineet pöydän ruokailujen yhteydessä ja putsanneet lapsen suupielet ja kädet. Ja varmaankin kuljetelleet/järjestelleet jotain tavaroita omille paikoilleen.
Leppoistamme elämää näillä tavoin:
- haetaan tai tilataan ruokaa lähiravintoloista muutaman kerran viikossa, esim ResQ Club -äppi on edullinen täällä päin
- pieni asunto, ei paljon tavaraa ja siivottavaa (lastenhuonettakaan ei ole)
- siivooja käy kerran kahdessa viikossa (ei ole niin kallista, koska pieni asunto)
- ruuat ja vessapaperit jne tilataan kotiinkuljetettuna isona eränä netistä kerran kahdessa viikossa, yleensä aika samat, ostoslista tallennettu sinne kaupan sivuille ja vaan vilkaistaan tarviiko sinne lisätä jotain
- tuuletan vaatteita ja pesen koneellisen harvoin, lapsi käyttää ruokalappua ja säästyy vaatepyykkiä
- lyhennetty työaika, vapaapäivänä teen jotain kivaa lapsen kanssa enkä siivoa. olen laiska.
Itse koin paluun työelämään, kotiäitinä olemisen jälkeen, pikemminkin lisäävän voimavarojani. Työ- ja perhe-elämä tasapainottavat hyvin toisiaan ja koen, että olen työelämään paluun jälkeen niin parempi työntekijä (kuin ennen lasta) kuin äiti. Jaksan iltapäivät ja illat olla paremmin läsnä lapselleni, kun olen ikävöinyt häntä päivän ajan. Mammalomalla ollessani pää meinasi hajota siihen, että on jatkuvasti kotona, vaikka päiviä yrittikin täyttää muskarilla, äiti-lapsi-jumpalla, tapaamalla muita äitejä jne. Tarvitsen vain enemmän älyllistä haastetta voidakseni itse hyvin.
Vähän ot, mutta noista kotitöistä tuli mieleen että vituttaa aivan suunnattomasti kun jotkut aina näissä ketjuissa kommentoi kuinka "KONE PESEE tiskit ja pyykit". Vielä kun ei nimittäin itelle ole sellaisia tiskikoneita ja pyykkikoneita tullut vastaan, jotka ihan itse itsensä täyttäisivät ja tyhjentäisivät. Plus että käsinpestävää tiskiä on aina niiden konepesun kestävien astioiden lisäksi, ja ihan niinkuin keittiössä ei muuta siivottavaa pikkulapsitaloudessa tulisi kuin ne pelkät tiskit. Itse ainakin omien taaperoiden kanssa joudun pyyhkimään pöydän, lattian ja tuolit joka ruokailun jälkeen. Pyykkiäkin tulee todella paljon ja kyllä siihen pyykin lajitteluun menee oma aikansa. Välillä (usein) pitää myös pahimpia sotkuja pestä käsin lasten vaatteista ennen koneeseen laittoa, jos ovat oikein kunnolla onnistuneet kuorruttamaan vaatteensa jollain puurolla tms.
Aiemmin esitetty näkemys, että suomalaiset naiset tekisivät yli 4h kotitöitä päivässä ei pidä paikkansa. Se on OECD maiden keskiarvo, eli siinä on mukana myös paljon kulttuureita, joissa huomattavasti epätasaisempi työnjako. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Taloudellisen_yhteistyön_ja_kehityksen_…
Eli faktat ensin kuntoon ennen huutelua ja tilastokeskuksen sivuille selvittämään suomalaisten ajankäytön jakautuminen.
Toi lässytys siitä miten kotitöihin ei mene lainkaan aikaa ja ne muka pystyy hoitamaan jonain aarteenmetsästyksenä yms.