Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te työssäkäyvät äidit jaksatte alle kouluikäisten lasten hoitoa vielä työpäivän jälkeen!?!
23.11.2018 |
Olin kotiäiti neljän lapsen kanssa kunnes nuorinkin meni kouluun. Menin sitten töihin. Ketään ei ole tarvinnut koskaan hakea päivähoidosta työpäivän jälkeen, eikä nuorin ollut missään koulun iltapäiväkerhossakaan, kun tuli muiden sisarusten luo koulusta kotiin.
Olen nyt tämän viikon hoitanut poikkeuksellisesti siskon poikaa, kun sisko toipuu jalkaleikkauksesta ja miehensä on tämän viikon työmatkalla. Olen siis hakenut pojan päiväkodista ja tuonut meille, vienyt iltapalalle kotiin ja hakenut taas aamulla.
Olen AIVAN POIKKI! Ja siis aivan poikki, vaikka poika on ollut meillä hoidossa noin neljä tuntia päivän aikana. Hirvittävän sitovaa ja kuluttavaa. Haluaisi työpäivän jälkeen vain rojahtaa sohvalle ja olla, kysellä omien lasten koulukuulumisia, käydä ehkä kaupassa, ehkä jumpassa, ehkä ulkona kävelyllä, tehdä ruokaa jne. Mutta kun on tuo 2v, joka hyppii, pomppii, kyselee, juoksee, kyselee, puhuu, pitää auttaa vessassa, pitää laittaa ruoka eteen jne.
Normaalisti menen 22-23 aikaan nukkumaan, nyt ollaan sekä mies että minä nukahdettu jo 21-22. Ei vaan jaksa pysyä hereillä.
En ole aiemmin edes tajunnut miten helppoa oli olla vain kotiäiti. En todellakaan olisi jaksanut neljää pientä lasta työpäivän päätteeksi! Meillä ei takuulla olisi edes neljää lasta, jos olisi pitänyt mennä töihin. HUH!
Kommentit (79)
Ei kai se niin paljon voimia vie, mies hakee ja tekee ruuan, minä autan läksyissä... Muut jutut menee sen mukaan kumpi nyt keksiikään ensin tehdä/auttaa. Mies yleensä siivoaa ja minä katson jotain aamun juttuja. Onhan meillä tietenkin harrastuksemme ja muut hengähdyshetketkin kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä raskasta on hoitaa lapsia. Touhuta saa paljon, mutta en nyt yleistä puuhastelua raskaaksi voi sanoa. Jos työskentelee esim rakennusalla, niin pientä ymmärrystä heruu, mutta sitten pitää vain kiinnittää enemmän ruokavalioon, nukkumiseen ja liikuntaan. Parin päiväkoti-ikäisen yh-isä
Minä taas jaksan paremmin töissä kuin lasten kanssa kotona. En vaan ole kotiäitityyppiä, äitiyslomien loppu on aina tullut helpotuksena vaikka lapsia on ollutkin päivisin ikävä. Harvemmin meillä kyllä täytyy saman vanhemman sekä viedä että hakea, ehkä se sitten olisi raskaampaa jos pitäisi tehdä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Jos isän kohdat tekstissä olisi ollut äidin kohtia, olisitko tyytyväinen? Miksi?
Minut on isä kasvattanut ja naurattaa melkein ääneen aina, kun se naisten ihan oma itsensä tekeminen tärkeäksi on se suurin asia :) Sinä vain haluat palkinnon uhrautumisesta ja kiukkuunnut kun muut eivät ole menneet hormoniensa vaan ihan arjen, järjen ja realistisen rakkauden mukana. Ja poika varmaan haluaisi ulkoilla mielummin äitinsä kuin kaverinsa kanssa... voi luoja - ei :D
Molempien pitää olla lapselle läsnä. Nyt tuo äiti ei kuvauksensa mukaan ollut lapsen kanssa lainkaan koko iltana. Sitäpaitsi ks otsikko.
Paitsi syödessä päivällisen. Ja illallisen. Ja iltapesuissa. Etkö sinä ole lapsillesi läsnä ilman että teet jotain hänen kanssaan? Tässä ketjussa mietittiin niitä tekemisiä, joita kyseinen ihminen luetteli, ns. kotitöitä. Se että on läsnä lapselle ei ole mikään sanomisen arvoinen asia vaan itsestäänselvyys. Ellei ole nykyaikainen curlingvanhempi, joka istuu lapsen vieressä kehittävä leikki mielessä selittäen herkeämättä maailmaa ja yrittäen opettaa hänelle kolmea kieltä samalla kun hieroo hartioita rennoksi.
Läsnä on minulle hieman eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Jos isän kohdat tekstissä olisi ollut äidin kohtia, olisitko tyytyväinen? Miksi?
Minut on isä kasvattanut ja naurattaa melkein ääneen aina, kun se naisten ihan oma itsensä tekeminen tärkeäksi on se suurin asia :) Sinä vain haluat palkinnon uhrautumisesta ja kiukkuunnut kun muut eivät ole menneet hormoniensa vaan ihan arjen, järjen ja realistisen rakkauden mukana. Ja poika varmaan haluaisi ulkoilla mielummin äitinsä kuin kaverinsa kanssa... voi luoja - ei :D
Molempien pitää olla lapselle läsnä. Nyt tuo äiti ei kuvauksensa mukaan ollut lapsen kanssa lainkaan koko iltana. Sitäpaitsi ks otsikko.
Paitsi syödessä päivällisen. Ja illallisen. Ja iltapesuissa. Etkö sinä ole lapsillesi läsnä ilman että teet jotain hänen kanssaan? Tässä ketjussa mietittiin niitä tekemisiä, joita kyseinen ihminen luetteli, ns. kotitöitä. Se että on läsnä lapselle ei ole mikään sanomisen arvoinen asia vaan itsestäänselvyys. Ellei ole nykyaikainen curlingvanhempi, joka istuu lapsen vieressä kehittävä leikki mielessä selittäen herkeämättä maailmaa ja yrittäen opettaa hänelle kolmea kieltä samalla kun hieroo hartioita rennoksi.
Läsnä on minulle hieman eri asia.
Äiti ei edes syöynyt pojan kanssa.
Yksi iltahetki ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa äidit että lapsikin on väsynyt pitkän tarhapäivän jälkeen, älkää ylisuorittako! Niinä päivinä kun tuntuu ettei jaksa enää mitään niin lapset kainaloon ja lekottelemaan päivällisen jälkeen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Jos isän kohdat tekstissä olisi ollut äidin kohtia, olisitko tyytyväinen? Miksi?
Minut on isä kasvattanut ja naurattaa melkein ääneen aina, kun se naisten ihan oma itsensä tekeminen tärkeäksi on se suurin asia :) Sinä vain haluat palkinnon uhrautumisesta ja kiukkuunnut kun muut eivät ole menneet hormoniensa vaan ihan arjen, järjen ja realistisen rakkauden mukana. Ja poika varmaan haluaisi ulkoilla mielummin äitinsä kuin kaverinsa kanssa... voi luoja - ei :D
Molempien pitää olla lapselle läsnä. Nyt tuo äiti ei kuvauksensa mukaan ollut lapsen kanssa lainkaan koko iltana. Sitäpaitsi ks otsikko.
Paitsi syödessä päivällisen. Ja illallisen. Ja iltapesuissa. Etkö sinä ole lapsillesi läsnä ilman että teet jotain hänen kanssaan? Tässä ketjussa mietittiin niitä tekemisiä, joita kyseinen ihminen luetteli, ns. kotitöitä. Se että on läsnä lapselle ei ole mikään sanomisen arvoinen asia vaan itsestäänselvyys. Ellei ole nykyaikainen curlingvanhempi, joka istuu lapsen vieressä kehittävä leikki mielessä selittäen herkeämättä maailmaa ja yrittäen opettaa hänelle kolmea kieltä samalla kun hieroo hartioita rennoksi.
Läsnä on minulle hieman eri asia.
Äiti ei edes syöynyt pojan kanssa.
Yksi iltahetki ei riitä.
Mites sitten yh-äiti tai isä? Joka päivä riittämätöntä?
Olisitko sanonut mitään koko viestistä jos äidin ja isän roolit olisivat olleet eri päin? Onko kuitenkin enemmän kyse siitä, että tuo ei riittäisi sinulle? Lapsi on nyt vähän hormonien keppihevonen tässä... Kumpi vain vanhemmista voi olla se läheisempi, tietysti äiti kovin toivoo että se olisi hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Jos isän kohdat tekstissä olisi ollut äidin kohtia, olisitko tyytyväinen? Miksi?
Minut on isä kasvattanut ja naurattaa melkein ääneen aina, kun se naisten ihan oma itsensä tekeminen tärkeäksi on se suurin asia :) Sinä vain haluat palkinnon uhrautumisesta ja kiukkuunnut kun muut eivät ole menneet hormoniensa vaan ihan arjen, järjen ja realistisen rakkauden mukana. Ja poika varmaan haluaisi ulkoilla mielummin äitinsä kuin kaverinsa kanssa... voi luoja - ei :D
Molempien pitää olla lapselle läsnä. Nyt tuo äiti ei kuvauksensa mukaan ollut lapsen kanssa lainkaan koko iltana. Sitäpaitsi ks otsikko.
Paitsi syödessä päivällisen. Ja illallisen. Ja iltapesuissa. Etkö sinä ole lapsillesi läsnä ilman että teet jotain hänen kanssaan? Tässä ketjussa mietittiin niitä tekemisiä, joita kyseinen ihminen luetteli, ns. kotitöitä. Se että on läsnä lapselle ei ole mikään sanomisen arvoinen asia vaan itsestäänselvyys. Ellei ole nykyaikainen curlingvanhempi, joka istuu lapsen vieressä kehittävä leikki mielessä selittäen herkeämättä maailmaa ja yrittäen opettaa hänelle kolmea kieltä samalla kun hieroo hartioita rennoksi.
Läsnä on minulle hieman eri asia.
Äiti ei edes syöynyt pojan kanssa.
Yksi iltahetki ei riitä.
Mites sitten yh-äiti tai isä? Joka päivä riittämätöntä?
Olisitko sanonut mitään koko viestistä jos äidin ja isän roolit olisivat olleet eri päin? Onko kuitenkin enemmän kyse siitä, että tuo ei riittäisi sinulle? Lapsi on nyt vähän hormonien keppihevonen tässä... Kumpi vain vanhemmista voi olla se läheisempi, tietysti äiti kovin toivoo että se olisi hän.
Olisin sanonut. Illassa pitää olla yksi hetki jolloin se vanhempi oikeasti pyaähtyy olemaan sen lapsensa kanssa.
En jaksaisi, jos en tekisi lyhennettyä työaikaa. Meillä on yksi lapsi, neljävuotias, päiväkoti-ikäinen siis. Välillä on vauvakuumetta, mutta ymmärrän, ettei omat voimavarani riittäisivät. Eivät millään. Mies tekee paljon reissutöitä ja "normaalitkin" työpäivät ovat todella pitkiä. Itse teen kolmivuorotyötä, lyhennetyllä työajalla.
Ymmärrän, että monen lapsen äidit ovat aivan poikki arjen ja työelämän yhdistämiseen. Sitä en täysin ymmärrä, minkä takia lapsia on pitänyt tehdä enemmän kuin yksi? Yhden kanssa varmasti on helpompaa, kun kahden tai kolmen. Huh!
En myöskään ymmärrä, mikseivät äidit tee lyhennettyä työaikaa? Tai, jos ei ole vakkaripaikkaa, niin sijaisuuksia? Toki tulotasosta joutuu luopumaan. Onhan tämä lyhennetyllä työajalla oleminen taloudellisesti TODELLA heikkoa, mutta se on sen hinta, että oma pääni kestää tämän kaiken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi, jos en tekisi lyhennettyä työaikaa. Meillä on yksi lapsi, neljävuotias, päiväkoti-ikäinen siis. Välillä on vauvakuumetta, mutta ymmärrän, ettei omat voimavarani riittäisivät. Eivät millään. Mies tekee paljon reissutöitä ja "normaalitkin" työpäivät ovat todella pitkiä. Itse teen kolmivuorotyötä, lyhennetyllä työajalla.
Ymmärrän, että monen lapsen äidit ovat aivan poikki arjen ja työelämän yhdistämiseen. Sitä en täysin ymmärrä, minkä takia lapsia on pitänyt tehdä enemmän kuin yksi? Yhden kanssa varmasti on helpompaa, kun kahden tai kolmen. Huh!
En myöskään ymmärrä, mikseivät äidit tee lyhennettyä työaikaa? Tai, jos ei ole vakkaripaikkaa, niin sijaisuuksia? Toki tulotasosta joutuu luopumaan. Onhan tämä lyhennetyllä työajalla oleminen taloudellisesti TODELLA heikkoa, mutta se on sen hinta, että oma pääni kestää tämän kaiken!
Mikseivät isät tee lyhennettyä työaikaa? Näin meillä tehdään.
Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Miehellä oli paljon vapaata, lapset olivat hoidossa 2-3 pvää/vko. Minulla oli työpäivä 8-15.45, oli auto ja työ-päiväkotimatka 4 km. Iso talo, jonka siivosimme torstaisin, meni n. 2 h, ruoan teimme illalla itse. Kone pesi pyykit ja tiskit. Isovanhemmat olivat innokkaita hoitajia, meillä oli siis myös paljon kahdenkeskistä aikaa, lapsia on kaksi. Joka päivä kaipaan sitä aikaa, lapset ovat jo aikuisia. Keskityimme elämään ja nauttimaan, emme valittamaan. Ai niin, teimme lapset nuorena, nelikymppisenä meillä oli teinit, pikkulapsiaika meni liian nopeaan, kun olin 46, nuorinkin oli jo 20. Minäkin tunsin olevani vielä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksaisin jos riittäisi että hoidan lapset. Mutta kaikki kotityöt siinä ohessa, iso vanha talo ja useampi koira niin kyl on jo rättipoikki. Ja kuten nykyään kuuluu, niin molempien sukulaiset asuvat toisella puolella Suomea eli itse arki pyöritetään.
Mielestäni on epäreilua, että omilla perusduunarivanhemmilla oli aikanaan varaa lapsenlikkaan/kodinhoitajaan, mutta meillä korkeakoulutetulla pariskunnalla ei toivoakaan, että rahat riittäisi siivoojaan tai kotiapuun edes kerta kuussa.
Nim.ope 1000 oppilaan koulussa
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
Hassua, minulla ei mene tuohon kovinkaan kauaa. Älä tee liikaa ja uuvuta itseäsi, siltähän tuo vaikuttaa. Joka päivä kun tekee jotakin siinä samalla kun leikitään, niin menee hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
En ymmärrä miksi edes informoit tilastoista? Mikä ei täsmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä arjesta tekee raskasta? Voisiko joku eritellä? Ymmärrän että jatkuvat keskeytykset voi raastaa hermoja (muistakaa tämä myös miten käyttäydytte puolisoa kohtaan), mutta mikä siitä tekemisestä tekee niin raskasta? Me liikumme paljon lasten kanssa, he pyöräilevät ja minä hölkkään, tämä on kaikista mukavaa. Ruokaa tehdään joka toinen päivä, näin jää enemmän aikaa ulkoilla ja leikkiä. Harrastuksien aikana ehtii hyvin käydä kaupassa ja hörpätä kahvit. Pyrin tekemään asiat tehokkaasti niin, että iltaisin saan katsoa jotain sarjaa tai lukea kirjaa kun lapset nukkuvat. Yh-isä
Sulta puuttuu tuosta kokonaan kotityöt. Ja meillä lapset kyllä syö ihan joka päivä.
Paljon riippuu myös siitä, mitä työtä tekee.
Tottakai syö. Kerran kun keittössä olen, niin teen muutamaa eri ruokaa, niin säästyy aikaa. Pyykinpesukone käy tämän ajan kun olen kokkailen. Illalla ripustan pyykit kun lapset nukkuu, tämä on ainoa "työ" mitä teen joskus illalla ja tämänkin teen olkkarissa katsellen telkkua. Lasten kanssa imuroidaan kilpaa ja muutenkin tehdään siivoamisesta hauskaa (esim musiikkia tai seuraa johtajaa ym) ja kaikki osalistuu.
Tilastojen mukaan naiset tekee koululaisperheissäkin vielä joka päivä 4 tuntia kotitöitä ja isät 2,5 tuntia.
Eli jokin tuossa ei nyt vaan täsmää. Itselläni oli tänään vapaapäivä ja mulla meni viisi tuntia ihan pelkästään jo kahden lastenhuoneen kunnolliseen siivoamiseen. Huoneet ei olleet edes sekaiset. Mutta pesin lattiat, pyyhin pinnat, tamppasin ja tuuletin patjat jne. Edelleen pyörii pesukone peittoja, tyynyjä ja lakanoita ja sitten kuivausrumpu.
Eli kyllä sitä aikaa vaan ihan sikana menee. Ja työtä riittää.
Hassua, minulla ei mene tuohon kovinkaan kauaa. Älä tee liikaa ja uuvuta itseäsi, siltähän tuo vaikuttaa. Joka päivä kun tekee jotakin siinä samalla kun leikitään, niin menee hienosti.
Te vain ootte tehneet sen valinnan että asutte sikolätissä. Eikä ne tilastot minusta ole.
Molempien pitää olla lapselle läsnä. Nyt tuo äiti ei kuvauksensa mukaan ollut lapsen kanssa lainkaan koko iltana. Sitäpaitsi ks otsikko.