Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te työssäkäyvät äidit jaksatte alle kouluikäisten lasten hoitoa vielä työpäivän jälkeen!?!
23.11.2018 |
Olin kotiäiti neljän lapsen kanssa kunnes nuorinkin meni kouluun. Menin sitten töihin. Ketään ei ole tarvinnut koskaan hakea päivähoidosta työpäivän jälkeen, eikä nuorin ollut missään koulun iltapäiväkerhossakaan, kun tuli muiden sisarusten luo koulusta kotiin.
Olen nyt tämän viikon hoitanut poikkeuksellisesti siskon poikaa, kun sisko toipuu jalkaleikkauksesta ja miehensä on tämän viikon työmatkalla. Olen siis hakenut pojan päiväkodista ja tuonut meille, vienyt iltapalalle kotiin ja hakenut taas aamulla.
Olen AIVAN POIKKI! Ja siis aivan poikki, vaikka poika on ollut meillä hoidossa noin neljä tuntia päivän aikana. Hirvittävän sitovaa ja kuluttavaa. Haluaisi työpäivän jälkeen vain rojahtaa sohvalle ja olla, kysellä omien lasten koulukuulumisia, käydä ehkä kaupassa, ehkä jumpassa, ehkä ulkona kävelyllä, tehdä ruokaa jne. Mutta kun on tuo 2v, joka hyppii, pomppii, kyselee, juoksee, kyselee, puhuu, pitää auttaa vessassa, pitää laittaa ruoka eteen jne.
Normaalisti menen 22-23 aikaan nukkumaan, nyt ollaan sekä mies että minä nukahdettu jo 21-22. Ei vaan jaksa pysyä hereillä.
En ole aiemmin edes tajunnut miten helppoa oli olla vain kotiäiti. En todellakaan olisi jaksanut neljää pientä lasta työpäivän päätteeksi! Meillä ei takuulla olisi edes neljää lasta, jos olisi pitänyt mennä töihin. HUH!
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Mitä "hoitamista" kouluikäisissä lapsissa on? Kunnon marttyyrimärinää jälleen kerran.
Aikaa on kuitenkin palstallakin makaamiseen.
Ehditkö kiireiltäsi lukea edes otsikkoa ennen kuin kommentoit?
Kyse oli alle kouluikäisten lasten työssäkäyvistä äideistä. Alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut. Burnout (masennus) ja sairaslomaa. Jos työelämä ei olisi niin vaativaa niin homma pysyisi kasassa. En tiedä miten kestän sairasloman jälkeen.
Huonosti jaksoin kun sellaista oli. Nyt minäkin olen yliopisto-opiskelija + lisäksi teen etätöitä kotoa. Todella rentoa ja mukavaa ja kaikinpuolin ihanaa! Vastaan aikatauluistani aivan täysin, saattaa mulla olla luppoaikaakin kun lapset ovat poissa sillä joskus joudun tekemään hommia illalla / viikonloppuna.
Se nyt vaan oli kamalaa viedä lapsi klo 08.15 hoitoon että pystyi aloittamaan 8.30 työt ja lähteä töistä 16.30. Himassa toinen työmaa, sänkyyn kaatuminen ja aamulla sama uusiksi. Isä haki sitten aikaisemmin ja meni puolestaan klo 7 töihin.
Nyt sytyttelen aamuisin kynttilät, laitan työ- ja kouluhommat valmiiksi ja ryhdyn töihin. Isä heittää nuoremman hoitoon aamusella ja itse haen puoli kolme. Isompi kulkee itse kouluun ja tulee sieltä kolmelta. Mahdollisuuksien mukaan kerran viikossa nuoremmalla arkivapaa ja isommalla iltapäiväkerhosta vapaata. Nautin elämästä tosi paljon :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Voi luoja. Lapsihan oli tyytyväinen ja huolehdittu. Ei lapsen seurassa tarvi koko ajan notkua ja istua vierellä "kehittämässä". Kautta maailman lapset on kasvaneet siinä sivussa ja lapsella on paikkansa ja aikansa: Tuossahan isä haki, sitten sai kehittää luovuutta kaverin kanssa tai ilman ja sai vielä iltasadun. Äiti teki ruuat, varmaan jutteli ruokapöydässä ja eihän tuo aikataulu estänyt sitä, ettei lapsi saisi mitään kontaktia äitiinsä. Kyse on vain siitä, ettei lapsellekaan tee hyvää, jos joku aikuinen uhraa koko ajan aikansa lapsen seurassa. Omituista, että vanhemmuudestakin pitäisi tuhansien vuosien kokemuksen jälkeen yhtäkkiä tehdä aikuisen ihmisen koko illan sisältö. Ei tarvi. Pikemminkin jatkuvalla tunkeilulla lapsen seurassa tekee haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Voi luoja. Lapsihan oli tyytyväinen ja huolehdittu. Ei lapsen seurassa tarvi koko ajan notkua ja istua vierellä "kehittämässä". Kautta maailman lapset on kasvaneet siinä sivussa ja lapsella on paikkansa ja aikansa: Tuossahan isä haki, sitten sai kehittää luovuutta kaverin kanssa tai ilman ja sai vielä iltasadun. Äiti teki ruuat, varmaan jutteli ruokapöydässä ja eihän tuo aikataulu estänyt sitä, ettei lapsi saisi mitään kontaktia äitiinsä. Kyse on vain siitä, ettei lapsellekaan tee hyvää, jos joku aikuinen uhraa koko ajan aikansa lapsen seurassa. Omituista, että vanhemmuudestakin pitäisi tuhansien vuosien kokemuksen jälkeen yhtäkkiä tehdä aikuisen ihmisen koko illan sisältö. Ei tarvi. Pikemminkin jatkuvalla tunkeilulla lapsen seurassa tekee haittaa.
No ei se äiti kyllä mitään tehnyt. Pöperöt pöytään. Ei muuta. Ei edes pihalle mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla lailla kuin isäkin. Silloin kun lapsi nukkuu hyvin, ei ongelmaa. Silloin kun mennään useampi yö 3-4 tunnin unilla, käy vähän turhan raskaaksi.
En mä jaksanutkaan, sillä sairastuin itse. Ihan sumussa menivät kaikki vuodet ennen kahdeksaa, ja osa sen jälkeenkin. Lapsi on täyttämässä 18, ainoaksi jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla lailla kuin isäkin.
Hyvä huomio!
Mä olen tätä asiaa just pelännytkin. Olen vajaa parivuotiaan kanssa kotihoidontuella kunnes täyttää 3-vuotta. Töissä oli ennen mahdollisuus tehdä päivätöitä, mutta nyt se on muuttumassa vuorotyöksi. Aiempi suunnitelma oli viedä lapsi lähelle päiväkotiin, että ehtii noin kasiksi töihin. Nyt täytyykin lähteä viideltä aamulla bussilla vuoropäiväkotiin ja sieltä bussilla junalle. Jos ei vartissa ehdi pysäkiltä päiväkotiin ja takaisin, myöhästyy töistä. Siihen aikaan ei mene muita kulkuneuvoja, ellei lähde sitten jo varttia vailla viisi bussilla. Olen laskenut, että kolmelta täytyy herätä. Seuraavalla viikolla rytmi täytyy kääntää iltavuoroon eli käsittääkseni haen lapsen vasta aamulla pois, ollaan muutama tunti kotona ja vien sitten taas päiväkotiin, siitä iltavuoroon. En usko, että tulen jaksamaan. Joku kysyi, että miten ei tunnista omia voimavarojaan. Vastaan, että ek ole ennustaja. En myöskään tiennyt, että tämä menee näin kohtuuttomaksi. En tiedä mitä teen ja stressaan jo nyt paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tätä asiaa just pelännytkin. Olen vajaa parivuotiaan kanssa kotihoidontuella kunnes täyttää 3-vuotta. Töissä oli ennen mahdollisuus tehdä päivätöitä, mutta nyt se on muuttumassa vuorotyöksi. Aiempi suunnitelma oli viedä lapsi lähelle päiväkotiin, että ehtii noin kasiksi töihin. Nyt täytyykin lähteä viideltä aamulla bussilla vuoropäiväkotiin ja sieltä bussilla junalle. Jos ei vartissa ehdi pysäkiltä päiväkotiin ja takaisin, myöhästyy töistä. Siihen aikaan ei mene muita kulkuneuvoja, ellei lähde sitten jo varttia vailla viisi bussilla. Olen laskenut, että kolmelta täytyy herätä. Seuraavalla viikolla rytmi täytyy kääntää iltavuoroon eli käsittääkseni haen lapsen vasta aamulla pois, ollaan muutama tunti kotona ja vien sitten taas päiväkotiin, siitä iltavuoroon. En usko, että tulen jaksamaan. Joku kysyi, että miten ei tunnista omia voimavarojaan. Vastaan, että ek ole ennustaja. En myöskään tiennyt, että tämä menee näin kohtuuttomaksi. En tiedä mitä teen ja stressaan jo nyt paljon.
Miksei isä vie ja hae? Hanki auto.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin kun ensimmäinen oli syntynyt, että tämä on oikein hyvä lukumäärä. Ei ole ollut sen jälkeen koskaan mitään vauvakuumeilua. Lapsi on nyt jo teini ja olen iloinen, että jo noin iso. Olen mukavuudenhaluinen ja minulla on jo paljon omaa aikaa.
Siksi vähän ihmettelen, että täällä niin moni valittaa väsymystään lapsiperhearjesta, että miksei ymmärrä lapsia tehdessään omia voimavarojaan..?
Lapsella oli vauvana pahoja ruoka-allergioita. Elimme pari ensimmäistä vuotta kuin sumussa, kun pelkäsin, ettei lapsi kasva tarpeeksi. Jälkikäteen valokuvia katsoessa huomaan, että lapsi oli hyvinvoivan näköinen ja kasvoi hyvin. Tämä palsta oli helvetillinen ja en suositttele kenellekään epävarmalle äidille tätä palstaa. Yksi lapsi riitti ja on jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No montako vuotta AP kerkisi himmailla kotona? Varmaan yli 10. Totta kai se sitten 4-kymppisenä rasittaa hoidella kaksvuotiasta töiden ohella. Sinuna olisin kiitollinen, että yhteiskunta elättää sun kotiäitivuodet enkä täällä siunailisi, miten rankkaa samanaikainen töissäkäynti on. Katsos kultsu kun sellaisiakin on. Oot vaan....rasittava.
Miksi ihmeessä pitää nousta kolmelta, jotta voi lähteä viideltä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oli sellainen meininki kuin mummo kahlaisi lumessa. Selvittiin silti.
Mulla on yksi eskarilainen ja ei mitään jaksamista koko tytössä. Päivän jälkeen on ulkona pihalla kavereiden kanssa tai sisällä puuhailee yksin tai kavereiden kanssa.
On tosi omatoiminen, käy itse suihkussa ja tietysti kaikki muukin. Mut nyt tarkoitetaan varmaan nuorempia.
Pikemminkin koen tytön voimavarana itselleni. Näin ei tavallaan tietysti saisi olla.
Jaksan ihan hyvin. Ei 5-vuotiaassa ole niin paljoa hoidettavaa. Hänkin kaipaa rauhoittumista kaiken päiväkotihälinän jälkeen. Syömisen jälkeen hän leikkii ja minä istun sohvalla (hänen huoneessaan) juomassa kahvia. Tosi raskasta.. Sitten hän saa katsoa lastenohjelmia.
Kurahousujen pesua inhoan, mutta muuten arki on ihan mukavaa. Enhän minä yksin ole tästä huushollista.
Täällä neljä lasta, vuoden ikäisenä aloittaneet päivähoidon kun äiti on palannut opiskeluiden pariin tai töihin. Töiden jälkeen jaksoi/ehti paremmin touhuta lasten kanssa. Opiskellessa on koko ajan aika kortilla kun pitäisi tehdä tehtäviä, lukea tentteihen, ryhmätyötkin kasaantuvat yms. Sitten niitä joutuu joko tekemään iltaisin vaikka oikeasti lapset kaipaisivat huomiota tai tahkoamaan yön tunteina kun lapset nukkuu. Työelämässä työni ovat olleet enemmän fysiikkaa vaativia, joten työt eivät ole seuranneet kotiin..
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana olen monesti miettinyt samaa. Miten työssäkäyvillä vanhemmilla riittää energia ja aika lasten hoitamiseen. Itsestä tuntuu että siinä jo on ihan tarpeeksi hommaa että töiden lisäksi hoitaa kotityöt ja muut pakolliset hommat. Siihen päälle vielä itsestään huolehtiminen, urheilu ym. Ehkä olen vain normaalia laiskempi mutta nostan kyllä hattua työssäkäyville vanhemmille.
Itse myös vapaaehtoisesti lapseton mutta työskennellyt paljon päiväkodeissa ja iltapäiväkerhoissa aikoinaan. Täytyy sanoa myös että on ne vaan kovia mimmejä nuo työssäkäyvät ja opiskelevat pienten lasten mammat! Yleensä ottaen toki jäi muutenkin kaikista äiskistä sellainen ylseikuva että ovat aivan mahtavia äitejä lapsilleen ja parhaansa yrittävät kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vain yksi poika. Työpäivän jälkeen isä haki päiväkodista ja yleensä joku kaveri tuli meille. Laitoin sapuskat pöytään, pojat söivät ja menivät pojan huoneeseen leikkimään tai kavereiden kanssa pihalle. Puuhailin ja katsoin keittiön telkkaria samalla, laitoin iltapalan ja poika tuli kotiin, tehtiin iltapesut ja isä luki iltasadun.
Poika on nyt 19, en koe että ois ollut rankkaa ikinä. Olen kai rento tapaus tai lapsi helppo?Missä välissä olit läsnä ja äiti? Ei kai sitä väsy, jos ei edes ole sen lapsen kanssa!?! Isä haki ja hoiti ja muuten poika oli yksinään tai kaverin kanssa.
Jos isän kohdat tekstissä olisi ollut äidin kohtia, olisitko tyytyväinen? Miksi?
Minut on isä kasvattanut ja naurattaa melkein ääneen aina, kun se naisten ihan oma itsensä tekeminen tärkeäksi on se suurin asia :) Sinä vain haluat palkinnon uhrautumisesta ja kiukkuunnut kun muut eivät ole menneet hormoniensa vaan ihan arjen, järjen ja realistisen rakkauden mukana. Ja poika varmaan haluaisi ulkoilla mielummin äitinsä kuin kaverinsa kanssa... voi luoja - ei :D
Toivottavasti tuo helpotusta vaikka klisee viimeisen päälle onkin: se loppuu joskus! Meillä on "vain" kaksi lasta vuoden ikäerolla, mutta vuorotyötä molemmat tehtiin. Näin jälkikäteen ihmiset joustavat mihin vaan kun on pakko. Joskus kyllä jaksamisen äärirajoilla oltu parisuhde mukaanluettuna. Oli sekin eron partaalla. Mies on kantanut uhmaikäistä autoon pakkasella ilman päällysvaatteita (mukana ne haalarit toki) kun poika sai kauheat raivarit, ym. Pakko se oli näin se menee.