Lue keskustelun säännöt.
Miten muut sinkut jaksaa ilman hellyyttä?
23.11.2018 |
Mulla ainakin on välillä ihan kamalan vaikeeta.
Tammikuusta asti olen ollut yksin, lukuunottamatta lyhyttä romanssia kesällä jossa oltiin kolmesti sänkypuuhissa.
Välillä tuntuu että hypin kohta seinille...
eräs mies osoitti joku aika sit kiinnostusta ja jutskattiin muutamia kertoja tuolla ulkona ja muutaman kerran halattiinkin ja luulin että hän haluaisi myös ainakin hetkellistä läheisyyttä. Mutta ei, en tiedä mistä johtui, kun kutsuin hänet käymään niin ei vastannutkaan mitään. Pettymys oli hirveä kun kuvittelin jo vaikka mitä ja kerkesin saada sen lämmön tunteen halatessamme.
Ois kai parempi kuolettaa kaikki läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, mutta en tiedä miten se onnistuisi.
Välillä tunnen itseni oudoksi, eikö muilla ole tämmösiä tarpeita ja tunteita?
Joskus iltaisin lueskelen netistä ihmisten romanttisia/seksuaalisia kertomuksia mut pitää varmaan sekin lopettaa...
Miten te muut jakselette näiden asioiden kanssa?
Kommentit (87)
Mä olen jo pian 5-kymppinen ja ollut monta vuotta jo ilman hellyyttä kun mies jätti. Ei ole tarjolla kunnon miehiä tässä ikäluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tinderiin vain j.ännämiesten pyöritettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo pian 5-kymppinen ja ollut monta vuotta jo ilman hellyyttä kun mies jätti. Ei ole tarjolla kunnon miehiä tässä ikäluokassa.
oliko exäsi kunnon mies?
Kun tietää sen tosiasian, että parisuhteissa sitä hellyyttä on oikeasti tosi vähän! Tai ainakin omissa suhteissa sitä ei paljoa ollut. Ja monilla miehillä se haliminen ym. tarkoittaa monesti sitä, että housut pois ja hommiin 😩
Kyllähän sitä itsekin toisinaan hellyyttä kaipaa, mutta onneksi on sentään lapset <3
Raamikas kroppa ja aktiivinen elämäntyyli tuo lohtua ja virkistää fantasiointia, kun tuntee itsensä rakastettavaksi, vaikka kohtaamisongelma on kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä puuttuu meiltä parisuhteellisiltakin.
Vaikka kuinka koittaa varovasti ja hellästi lähestyä niin vastaus on kavahdus ja ärähdys.
Noh, kutsunpa sitten kissan syliin kehräämään. Onneksi on edes sellainen.
Olen 37 vuotta ja lähin ihmiskontaktini viimeisen reilun kuuden vuoden ajalta on kädestä päivää sanominen. Ja kyllähän se aika pahalta rehellisesti sanoen tuntuu...
Törmään usein tälläkin palstalla naisten kirjoituksiin, joissa hehkutetaan kuinka ihanaa on vain olla sinkkuna kun voi vain elää täyttä elämää itselleen. Monesti olen myös miettinyt eivätkö nämä naiset tunne minkäänlaista läheisyyden kaipuuta? Vai saadaanko se tyydytettyä ystävien tai satunnaisten suhteiden kautta?
Oman elämänlaatuni koen ainakin heikentyneen selvästi ja ajatus siitä, että edessä saattaa olla vielä useita vuosikymmeniä yksinoloa, tuntuu välillä aika musertavalta :/ Eikä tässä enää mistään seksistä edes haaveilla vaan lähinnä siitä, että joku esimerkiksi halaisi aidosti pitkään ja syvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 25v ja olen yhden kerran halannut tyttöä joskus teini-iässä. Kaipaanko sellaista kokemusta? Pakko myöntää, että kaipaan. Aika hauskaa miten niin pienen ja yksinkertaisen asian saavuttaminen on suorastaan mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä pidempään on ilman niin sitä helpompaa se on
Elin 26-vuotiaaksi asti ilman minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Seksuaalisin asia mitä olin miehen kanssa tehnyt oli se kun halasin ystäväni poikaystävää. 26-vuotiaana lopulta pääsin eroon neitsyydestäni, sain ensisuudelman, halailin, kävelin käsi kädessä ja nukuin miehen kainalossa. Nyt vasta kun tietää mitä tuo kaikki on, nyt vasta sitä osaa kaivata. Enpä olisi tehnyt mitään noista niin en osaisi niitä kaivatakkaan. Niin ja tosiaan olen nyt 30 v. En ole koskaan seurustellut enkä usko että tulen seurustelemaankaan. Kertapanot ei oo mun juttu. Kaikkeen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei meillä parisuhteessakaan olevilla aina sitä hellyyttä ja läheisyyttä ole. Oikeastaan tämä on vielä pahempaa kuin se että olisi oikeasti yksin. Jos edes yritän ojentaa miehelleni käden, hän KÄTTELEE minua! Tai jos yritän hivuttautua lähelle, hän vaan istuu paikallaan kuin olis jääpuikko peräaukossa. Silti haluaa väkisin pysyä yhdessä.
13 jatkaa: Olemme vasta kolmekymppisiä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen suhteessa missä ei ole läheisyyttä. Kaipa sitä vaan haaveilee ja uneksii. Kaikkeen tottuu Sulla sentään mahdollisuus saada joku, mulla ei.
Hellyyden kaipuuta kyllä on, mutta sen kestää sinkkuna paljon paremmin kuin parisuhteessa, jossa hellyyttä ei ole.
Halailen tyynyä :-) lisäksi käyn mieshierojalla, eihän se nyt sama ole, mutta kosketusta sekin. Ihan asiallinen hieroja siis kyseessä, eikä mikään seksijuttu.
Mä olen ollut sinkku jo päälle puoltoista vuotta, mutta satunnaiset tapailut ja pitkäaikainen seksisuhde on auttaneet tuohon hellyydenkaipuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei meillä parisuhteessakaan olevilla aina sitä hellyyttä ja läheisyyttä ole. Oikeastaan tämä on vielä pahempaa kuin se että olisi oikeasti yksin. Jos edes yritän ojentaa miehelleni käden, hän KÄTTELEE minua! Tai jos yritän hivuttautua lähelle, hän vaan istuu paikallaan kuin olis jääpuikko peräaukossa. Silti haluaa väkisin pysyä yhdessä.
Tämäpä tämä. Kun on parisuhteessa niin on aika epäsopivaa lähteä edes yrittämään, josko sitä läheisyyttä saisi jostakin muualta. Eli jos haluaa olla kunnollinen, on mahdollisuudet läheisyyteen 0%.
Sinkuilla on siihen edes jonkinlainen mahdollisuus.
Helposti kun läheisyys kuuluu parisuhteeseen ja sitä ei ole jos on sinkku. Ankaraa itsensä hiplausta niin pysyy järki päässä eikä lähde kenen tahansa matkaan.
On vain pakko jaksaa kun ei oikein muutakaan voi.