Lue keskustelun säännöt.
Ärsyyntyminen lasten joululahjoista
23.11.2018 |
Minulla ei ole omia lapsia, mutta lahjalla muistettavia kummilapsia ja ystävien lapsia riittää. Olen taas suunnittelemassa lahjaostoksia ja turhautumisen määrä kasvaa joka vuosi. Tuntuu, että toisissa perheissä odotetaan rahallista panostusta huolella ja toisille on niin tärkeää, että kaikki lahjat ovat lapselle todella mieluisia. Kummilta toivottaisiin kalliita lahjoja, vaikka perheillä olisi vara hankkia kalliit lahjat itsekin. Muutaman kerran vuodessa nähtävistä ystävien lapsista pitäisi tietää, mikä juttu on lapsen elämässä pinnalla milloinkin. ”Lotta-Lauri ei enää välitä niistä ryhmä hau -leluista, nyt on barbievaihe” tai ”Milla-Mikko niin haluaisi sen uuden kuudenkympin tän joulun hittilelun”. Milloin joululahjakulttuuri on muuttunut tällaiseksi? Mun ollessa lapsi otin ilolla vastaan kaikki vesivärit, suihkusaippuasetit ja muut pienemmät lahjat ja niistä riitti iloa pitkäksi aikaa. Vanhemmat sitten ostivat ne muutamat kalliit lahjat, joita lapsena toivottiin (joulun hittibarbie tms).
Miten te muut olette ratkaisseet tällaisen lahjaongelman?
Ap
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut ongelman ostamalla muiden lapsille joululahjaksi kirjoja. Kirjakaupassa kertoo vain lapsen iän ja myyjä osaa suositella.
Ostaisin kirjoja lapsille enemmän, mutta monessa perheessä vanhemmat ilmoittavat etteivät halua lukea lapsille kirjoja tai lapset eivät innostu kirjoista. :(
Ap
Milleköhän tässä alapeukutetaan? Asialliselle viestille? Vai näille vanhemmille?
Menikö tunteisiin? Mua ihmetyttää nää tivaukset että miksi alapeukutetaan. Täällä saa peukuttaa ihan ilman perusteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä ylipäätään ostelet kavereitten lapsille lahjoja ? Kyllä on outo ajattelutapa. Kummilapsen tottakai ymmärrän, mutta kaikenmaailman muille mukuloille ?
Joka vuosi samat valituksen aiheet. Oikeastiko jossain on tuollaisia ongelmia?
En omasta tuttavapiiristäni tunnista tällaista, yleensäkin kukin ostaa mitä haluaa, tai jättää ostamatta. Jos haluaa, niin voi itse kysyä mitä tarvittaisiin ja päättää sen jälkeen että ostaako vai ei.
Hävettää myöntää, mutta en jälkikäteen osaa sanoa, että mikä lahja on kenenkin ostama. Kaikille sanotaan kuitenkin kiitos, lahjan arvoa katsomatta.
Kalliimmat lahjat jää meilläkin vanhempien ostettavaksi. Jos joku ehdottaisi minulle kallista lahjaa (mitä kukaan ei tee), sanoisin ystävällisesti, että en voi noin arvokasta ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Sinä ostat siis muutaman kerran vuodessa nähtävän ystävän lapsille lahjoja ? MIKSI ? MIKSI ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ratkaissut ongelman ostamalla muiden lapsille joululahjaksi kirjoja. Kirjakaupassa kertoo vain lapsen iän ja myyjä osaa suositella.
Ostaisin kirjoja lapsille enemmän, mutta monessa perheessä vanhemmat ilmoittavat etteivät halua lukea lapsille kirjoja tai lapset eivät innostu kirjoista. :(
Ap
Milleköhän tässä alapeukutetaan? Asialliselle viestille? Vai näille vanhemmille?
Menikö tunteisiin? Mua ihmetyttää nää tivaukset että miksi alapeukutetaan. Täällä saa peukuttaa ihan ilman perusteita!
Trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Meillä ainakin lapsi saa minkä toivookin, en näe järkeä ostaa semmoista mitä ei halua 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Silläkö että joku perheen ulkopuolinen ihminen kerran vuodessa ostaa sen lapsen toiveen mukaisen lahjan (eikä jotain typerää) se lapsi oppii että AINA saa haluamansa?
Ja missä luki, että lapsi muka tilaisi vain jonkin yhden tietyn. Kai sinä käsität, että voit kysyä esimerkiksi näin: ”Mitä sinä, Jukkapekka, toivoisit joululahjaksi? Mieti vaikka viisi toivetta.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi samat valituksen aiheet. Oikeastiko jossain on tuollaisia ongelmia?
En omasta tuttavapiiristäni tunnista tällaista, yleensäkin kukin ostaa mitä haluaa, tai jättää ostamatta. Jos haluaa, niin voi itse kysyä mitä tarvittaisiin ja päättää sen jälkeen että ostaako vai ei.
Hävettää myöntää, mutta en jälkikäteen osaa sanoa, että mikä lahja on kenenkin ostama. Kaikille sanotaan kuitenkin kiitos, lahjan arvoa katsomatta.
Kalliimmat lahjat jää meilläkin vanhempien ostettavaksi. Jos joku ehdottaisi minulle kallista lahjaa (mitä kukaan ei tee), sanoisin ystävällisesti, että en voi noin arvokasta ostaa.
Samaa mietin. Ihan oikeastiko nämä useammat ihmiset ovat lapsettomalle ap:lle ilmoittanut tuollaisia toiveita kysymättä? Siltä tuo kuulostaa. Jos taas itse on kysynyt niin kai siihen saa vastata rehellisesti? Se on sitten lahjan antajan oma asia toteuttaako "toiveita", paremminkin ottaako huomioon lapsen mieltymyksen, vai ostaako jotain muuta tai on ostamatta. En minäkään jouluna tiedä kaikista lahjoista keneltä on tullut, jotkut paketit saattaa jäädä mieleen, mutta en erikseen niitä kyttää vieressä, kun lapset avaa lahjoja. Ja tosiaan, miten se on noin suuri vaatimus, että lahja olisi mieluisa?! Kyllä minä toivon aina, oli kyse lapsesta tai aikuisesta, että lahja olisi mieluisa saajalleen. Jos teemaksi kerrotaan Frozen niin voi ostaa vaikka ne värikynät sillä teemalla. Tai, vielä kerran, olla ostamatta!
Mulla ei ole omia lapsia, mutta kummilapsia on kertynyt 4. Vietämme joulun suvun kesken jolloin paikalla on 5 lasta (joista kolme näitä em. kummilapsia).
Olen opiskelija, joten rahaa ei todellakaan ole yltäkylläisesti vaikka töissä käynkin. Se ei kuitenkaan haittaa, koska meidän suvussa ei todellakaan odoteta yhtään keneltäkään kalliita lahjoja lapsille. Päinvastoin, koittavat aina toppuutella lahjojen kanssa. Meillä ei ole tapana ostaa aikuisille joululahjoja, mutta viime jouluna sain kummitytön äidiltä 50 e lahjakortin. Perusteli sitä sillä, että olen käyttänyt lahjarahaa hänen lapsiinsa.
Olen itse veronpalautusten turvin yleensä satsannut lahjoihin aika paljon rahaa, mutta täysin omasta tahdostani. Sukulais- ja kummilasten vanhemmat ovat yleensä olleet enemmänkin järkyttyneitä siitä, miksi panostan niin paljon ja sanoneet että vähempikin todellakin riittäisi. Ja että kenenkään ei tarvitse ostaa lapsille lahjoja lainkaan, sillä jokainen lahjoo viime kädessä omat lapsensa.
Jos meininki olisi eri, niin ostaisin silti kylmästi just sellaisia lahjoja kuin itse parhaaksi näen. Kummit ja sukulaiset eivät ole mitään lahja-automaatteja, ja ajatus on aina tärkein. Se olisi syytä opettaa lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Silläkö että joku perheen ulkopuolinen ihminen kerran vuodessa ostaa sen lapsen toiveen mukaisen lahjan (eikä jotain typerää) se lapsi oppii että AINA saa haluamansa?
Ja missä luki, että lapsi muka tilaisi vain jonkin yhden tietyn. Kai sinä käsität, että voit kysyä esimerkiksi näin: ”Mitä sinä, Jukkapekka, toivoisit joululahjaksi? Mieti vaikka viisi toivetta.”
Kirjoitin yleisellä tasolla. En viitannut ap:n tekstiin. Nyt suosittelen sinulle luetun ymmärtämistä, ja rauhoittumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Silläkö että joku perheen ulkopuolinen ihminen kerran vuodessa ostaa sen lapsen toiveen mukaisen lahjan (eikä jotain typerää) se lapsi oppii että AINA saa haluamansa?
Ja missä luki, että lapsi muka tilaisi vain jonkin yhden tietyn. Kai sinä käsität, että voit kysyä esimerkiksi näin: ”Mitä sinä, Jukkapekka, toivoisit joululahjaksi? Mieti vaikka viisi toivetta.”
Kirjoitin yleisellä tasolla. En viitannut ap:n tekstiin. Nyt suosittelen sinulle luetun ymmärtämistä, ja rauhoittumista.
Kyllä minä sen ymmärsin. Jeesus. Mikä idiootti.
Toivottavasti et oikeasti ole lasten kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Meillä ainakin lapsi saa minkä toivookin, en näe järkeä ostaa semmoista mitä ei halua 😊
Mistä tiedät mitä lapsesi EI halua? Oppiiko tällä tavalla lapsi mitään uutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Meillä ainakin lapsi saa minkä toivookin, en näe järkeä ostaa semmoista mitä ei halua 😊
Mistä tiedät mitä lapsesi EI halua? Oppiiko tällä tavalla lapsi mitään uutta?
Kyllä lapsi meillä sen oppii että jouluna saa mitä haluaa. No tiedän vaikka ihan kuvastosta menemäklä järjestyksessä haluatko vai etkö halua kysymystä esittäen tai jos lapsi sanoo ettei halua jotain. En minä nyt mikään ajatustenlukija ole 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Silläkö että joku perheen ulkopuolinen ihminen kerran vuodessa ostaa sen lapsen toiveen mukaisen lahjan (eikä jotain typerää) se lapsi oppii että AINA saa haluamansa?
Ja missä luki, että lapsi muka tilaisi vain jonkin yhden tietyn. Kai sinä käsität, että voit kysyä esimerkiksi näin: ”Mitä sinä, Jukkapekka, toivoisit joululahjaksi? Mieti vaikka viisi toivetta.”
Eiköhän se luonnollisesti ole niin, että se perheen ulkopuolinen tai muuten kaukaisempi ihminen ostaa lapselle juuri sen random-lahjan. Vanhemmat, jotka lapselle ovat taas ne kaikkein läheisimmät, ostavat sitten ne lapselle tärkeimmät lahjat ja vahvistavat samalla näin lapsi-vanhempi-suhteitaan. Vanhemmat kun tietysti luonnollisimmin voivat kuulostella lapsen toiveita.
Itse en ole koskaan odottanut saavani joltain sukulaiselta jotain hartaasti toivomaani lahjaa. On ollut alusti asti minulle selvää, jo lapsena, että tällainen on kohtuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten löytyy mieluisa kun ihan vaan kysyy lapselta toiveita. En minä omillenikaan osta arviolta umpimähkään mitään.
Tässä sitä helposti mennäänkin pieleen. Lapsi opetetaan näin saamaan aina haluamansa. Yks kaks mikään muu ei sitten enää kelpaakaan. Toki tiedustella voi toiveita, mutta toiveet eivät aina myöskään toteudu.
On osattava vastaanottaa lahja kuin lahja. Tämä kuuluu peruskasvatukseen ja sivistykseen.
Jaaha. Kyllä se lapsi voi ihan kuule ne kaikki 364 päivää sitten olla kasvatettavana. Joululahjan ideahan on palkita lapsi kiltteydestä, ei kyykyttää koska voi.
Tässä taas oikein Nuivalan Nuivan ”ilo pois joulunakin” -näkemys. Ei muuta voi sanoa.
Ei hemmetti... Heti täytyi jonkun yksikertaisesti ajattelevan vetää herne nenään. Tarkoitin ennenkaikkea, että lasta ei saa opettaa siihen, että kaiken haluamansa aina saa. Tottakai kiltiltä lapselta kysytään joululahjatoivetta, niin minultakin on kysytty kun olin pieni. Painotus on nyt juuri siinä, että KYSYTÄÄN. Jos lapsi itse ilmoittaa, että haluaa vain sen yhden tietyn lahjan, ja että mikään muu ei kelpaa, niin silloin mennään pieleen.
Aina ei saa haluamaansa. Joskus se ei yksinkertaisesti ole vain mahdollista. Mutta ymmärrän jos tästäkin jotkut vetävät herneen nenäänsä.
Silläkö että joku perheen ulkopuolinen ihminen kerran vuodessa ostaa sen lapsen toiveen mukaisen lahjan (eikä jotain typerää) se lapsi oppii että AINA saa haluamansa?
Ja missä luki, että lapsi muka tilaisi vain jonkin yhden tietyn. Kai sinä käsität, että voit kysyä esimerkiksi näin: ”Mitä sinä, Jukkapekka, toivoisit joululahjaksi? Mieti vaikka viisi toivetta.”
Eiköhän se luonnollisesti ole niin, että se perheen ulkopuolinen tai muuten kaukaisempi ihminen ostaa lapselle juuri sen random-lahjan. Vanhemmat, jotka lapselle ovat taas ne kaikkein läheisimmät, ostavat sitten ne lapselle tärkeimmät lahjat ja vahvistavat samalla näin lapsi-vanhempi-suhteitaan. Vanhemmat kun tietysti luonnollisimmin voivat kuulostella lapsen toiveita.
Itse en ole koskaan odottanut saavani joltain sukulaiselta jotain hartaasti toivomaani lahjaa. On ollut alusti asti minulle selvää, jo lapsena, että tällainen on kohtuutonta.
Miksi se ulkopuolinen ei voi ostaa jotain toivelistalta? Niin minä oon tehnyt aina.
Mikä ilo on kellekään lahja jota ei halua ostaa, antaa eikä saada? Joka on muös lapsen vanhemmille vain riesa? Mitä järkeä?
Ostat juuri sitä minkä koet olevan hyvä lahja ja tarpeellinen. Esimerkiksi kirjoja ei nykypäivän lapsilla ole liikaa. Leluja saavat varmasti vaikka sinä et niitä ostaisi.
Jos oikeasti viitsii lapsi tai vanhempi nyrpistää nokkaansa niin voit tehdä selväksi että vastaisuudessa et lahjoja hanki jos ne eivät kerta kelpaa ja ovat huonoja. Kiittämättömyys on tämän maailman palkka niin se on.
Taitaa olla niin, että vanhemmat siirtävät näitä lastensa vaativia lahjatoiveita sukulaisille, kummeille ja kaukaisemmillekin tutuille, ettei itse tarvitsisi ostaa (menettää rahaa).
Itse tunnen erään perheen, jossa vanhemmat eivät osta yhtään joululahjaa lapsilleen, ”kun lahjoja tulee muilta”.
Milleköhän tässä alapeukutetaan? Asialliselle viestille? Vai näille vanhemmille?