Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, ettei mulla ole oikein mitään "elämää". Tai ehkä musta on tullut vaan vanha?
22.11.2018 |
Työssä käydään, ja lopun aikaa sitä sit vaan pyöritetään arkea ja tehdään velvollisuuksia. Ja pari kertaa viikossa yritetään kuntoilla, jotta jaksetaan käydä töissä ja pyörittää niitä velvollisuuksia. Muutamia kertoja vuodessa on jotain sovittua menoa, lähinnä lomilla; teatteria, risteilyä, matkaa, kylpylää...
Jotenkin ei ole mitään mistä enää varsinaisesti haaveilisi tai johon paneutuisi antaumuksella ja innoissaan. Toisaalta tästä tulee ristiriitainen fiilis; toisaalta mahdottoman tylsää, "merkityksetöntä" elämää, kaikki on "jo niin nähty". Mutta toisaalta on jotenkin helpottunutkin olo, ei tarvi hötkyillä mihinkään, elämä tuntuu valmiilta, ei puutu mitään.
Kyllä sitä silti kaipaisi jotain hauskaa jota suunnitella ja odottaa, innosta puhkuen. (nämä matkat, risteilyt, teatterit ym eivät jaksa enää sävähdyttää, ovat mukavaa ajanvietettä, mutta siinä se)
Kadehdin eläväisen oloisia ihmisiä, jotka jaksavat aina niin suurella innolla ja tohotuksella ryhtyä johonkin, ja kun se on ohi, kohta tohotetaan jotain uutta. Ja taas sen jälkeen. Kadehdin sitä intoa! Itsellä kadonnut johonkin...
Mistä minä nyt enää edes tohottaisin... Asunto on jo, toki voisin tohottaa hankkimalla uuden ja muuttaa,mutta miksi. Tämä on hyvä. Enkä jaksa muuttaa enkä myynti- ja ostorumbaa.
Sisustaa voisin, monet innolla harrastavat sitäkin. Mutta mitäs järkeä siinäkään, epäekologista ostella uutta sisustusta vain vaihtelunhalusta. Ja kauhea homma päästä edellisistä romppeista eroon, ja kantaa uutta tilalle. Tietäen että kohta kyllästyisi siihenkin.
No entä matkustus? Kallista. Ja lentäminenkin on epäekologista ja pannassa nykyään. Ja mihin se arki siitä muuttuu että stressillä pakataan,kiireellä lähetään lomalle, ja sieltä kotiudutaan kahta väsyneempänä, kenties kipeänäkin takaisin. Ja taas on arki ja loma ohi.
Uudet ystävät tai ystävien tapaaminen useammin? Äh, ei jaksa. Kaikilla aina samat jutut, vaikka se on jollekin tietylle ihmiselle "uusi juttu", olet sen jo kuullut kymmeniä kertoja muiden suusta vähän eri sanoin. (Rakastuminen, talonrakennus, lasten jutut, opiskelukuviot, sairaudet, vaikeudet, innostumiset, erot, uudet puolisot ja treffit jne.)
Saatteko ideasta kiinni? 😆
Jotenkin tuntuu isossa kaavassa kaikki ihmisen kiire, tohotus ja toiminta turhalta ja merkityksettömältä. Mutta toisaalta olis hyvä osata innostua turhasta. Olis elämä ehkä mielekkäämpää.
Toisaalta, luulen etten ole ainoa keski-ikäistyvä, jolla näitä mietteitä. Ehkä se kuuluu ikään. Ja joko sen kanssa oppii elämään,tai sitten sitä jossain vaiheessa taas löytää uuden innon. Tai sitten masentuu? 😆
(Yli 4-kymppiset saman fiiliksen kokeneet, kertokaa miten on käynyt?)
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tottunut ottamaan muilta niiden energian ja sitten haukut ne kun et enää saa sitä virtaa. Iilimato.
Sorry en oo yli 40 niinkuin vastaajilta toivoit, vaan 30, mutta toi on varmasti aika tavallinen ikäkriisi muiden ikäkriisien joukossa. Oon huomannu et tosi monet noin 40-50 vuotiaat opiskelee esim. Uuden ammatin tms. Eli jonkinlainen kyllästymisen aiheuttama ”mitä minä elämältäni haluan” vaihe voipi olla meneillään. Ehkä sinäkin keksit sen inspiroimana jonkin innostavan uuden suunnan elämässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juurikin 40 ja tunnistan hyvin tuon kaiken, mitä kuvailet. Mutta minä nautin siitä. Kaikki on valmista, senkun menee with the flow. En kaipaa tosiaan mitään tohottamista (vaikka ymmärrän mitä sillä tarkoitat ja arvostan myös ihmisiä, jotka saavat hurjia kiksejä asioista läpi elämän), mun elämän kohokohtia on tyyliin perjantai-iltana viltin alla punaviinilasin & rakkaan kera, kun ei ole mitään pakollista koko viikonloppuna... Meidän teinit aina nauraa miten vanhoja ja jämähtäneitä me ollaan, me nauretaan takaisin että niinhän me taidetaan olla.
Masennukselta tuo minun mielestäni enemmän kuulostaa, kuin varsinaiselta neljänkympin kriisiltä. Tosin ikäkriisihän sen on voinut aiheuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrasta jotain, joka kehittää sinua.
Lue, opiskele vaikka ihan itseksesi ja itsenäisesti jotain joka sinua kiinnostaa.
Joku kiva harrastus nyt kehiin! Jos osaa laulaa ja tykkää musiikista, kuoroon laulamaan! On todella mukava ja antoisa harrastus, olen laulanut itse jo 30 vuotta kuorossa. Tanssi on myös ihana harrastus ja valinnan varaa on erilaisista ryhmistä. Ja jos puoliso tykkää tanssia, yhdessä lavoille tanssimaan, myös talvisin on tanssipaikkoja. Ei sitä tarvii v.loppusin sinne sohvaan jämähtää jos on mahkuja eli rahaa liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile minimalismia ja veganismia.
Aloita uusi harrastus
Mullakin on sellainen olo, että kaikki on jo nähty. Ihan kaikki, mihin on varaa/mikä kiinnostaa. Odottelen isoa perintöä, se jaksaa pitää elämässä elämää vielä. Voi miettiä, että oisko mulla sit vielä varaa tehdä sitä tai tätä. Toivottavasti on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Harrasta jotain, joka kehittää sinua.
Lue, opiskele vaikka ihan itseksesi ja itsenäisesti jotain joka sinua kiinnostaa.
Miksi?
-eri
Varsinkin tää on, että kaikki mihin on varaa on jo nähty. En tajua, miten ketään jaksaa inspiroida esim. remontointi itse, kun se on niin paljon helpompaa ja mukavampaa antaa ammattilaisille. Sen sijaan joku ratsastus voisi kiinnostaa, eikä antaa toisten tehdä sitä puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olet ajatusiesi kanssa oikeilla jäljillä, mutta torppaat kaikki hyvät ideasi sillä, että ne on kalliita, turhia tai epäekologisia.
Minä olen käyttänyt koko elämäni haaveiden toteuttamiseen ja uusien keksimiseen, eikä loppua näy. Nyt, viisikymppisenä, olen vaihtanut asuntoni kolme kertaa kalliimpaan, vaihtanut työpaikkaa pari kertaa, opiskellut kaksi ammattia, harrastanut erilaisia asioita ja matkustellut ympäri maailmaa.
Vaikka arki on päivästä päivään aika samanlaista, se on kuitenkin mielekästä. Pidän vaimostani, työstäni, kavereistani ja harrastuksistani. Ja kun tuntuu tylsältä, tuijotan pöydällä olevaa seuraavan matkan matkaopasta tai jonkun tulevan hankinnan mainosta.
Enemmän olen huolissani, etten elämäni aikana ehdi tehdä sitä kaikkea hienoa, josta olen jo haaveillut.
Joo, nelivitonen täällä ja tutulta kuulostaa!
Se on vähän ristiriitainen fiilis, koska toisaalta kaikki on hyvin ja toisaalta kaikki on tylsää. Vähän riippuu päivästäkin, kumpi tunne on päällimmäisenä.
Toisaalta nautin siitä, että kaikki on mallillaan ja valmista ja että arki sujuisi tietyllä tavalla "laput silmillä" ilman yllätyksiä, koska ei jaksaisi ruveta sähläämään mitään - siksi yllätykset ja muutokset aikatauluihin (joita aina luonnollisesti tulee) ärsyttävät ehkä enemmän kuin ennen.
Toisaalta taas sitä välillä miettii, että onko sitä tylsä ihminen tai muuttuisiko elämä jotenkin merkityksellisemmäksi, jos vaikka harrastaisi jotain uutta tai tutustuisi johonkin uuteen ihmiseen tai varaisi jonkin ex-tempore risteilyn tai lomareissun.
Mutta toisaalta kun on vuorotyössä, säännölliset viikoittain toistuvat harrastukset saa unohtaa ja työssäni tapaan uusia ihmisiä ihan tarpeeksi (ja tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, etten jaksa pitää yhteyttä nykyisiinkään ystäviini) ja onko se reissaaminen ja matkustaminen sitten niin kovin rentoa, kun sählätään hermo kireänä jossain uudessa paikassa?
En tiedä, ehkä osa meistä keski-ikäisistä kokee elämänsä tällä tavoin.
Mutta olen myös toisaalta antanut itselleni luvan olla juuri näin, yritän vain enimmäkseen olla suorittamatta elämääni ja antaa mennä, näyttääpä se sitten ihan miltä tahansa jonkun muun silmissä.
Jotenkin se, että ystävät väsyttävät kun ne kertoilevat aina samoja juttuja tai jotain sinne päin...
on tässä avainkohta minulle. Ei erityisen antoisaa vuorovaikutusta.
Ehkä olisi erilaisia ystäviä myös hyvä kuulla. Jopa uusia? Uusia näkökulmia voisi kokeilla saada teatteriharrastuksen kautta. Siinä draaman kokemisessa on oikeasti ihan terapeuttista taikaa. Vaatii kyllä rohkeutta lähteä kokeilemaan, mutta ujous yms ei tod ole este.
Muuten tulee väkisin mieleen nämä rikkaat turistit, joilla viiden tähden hotellista puuttuu aina jotain, ainakin se yksi tähti.
Hannu Hanhi kirjoitti:
Minusta olet ajatusiesi kanssa oikeilla jäljillä, mutta torppaat kaikki hyvät ideasi sillä, että ne on kalliita, turhia tai epäekologisia.
Minä olen käyttänyt koko elämäni haaveiden toteuttamiseen ja uusien keksimiseen, eikä loppua näy. Nyt, viisikymppisenä, olen vaihtanut asuntoni kolme kertaa kalliimpaan, vaihtanut työpaikkaa pari kertaa, opiskellut kaksi ammattia, harrastanut erilaisia asioita ja matkustellut ympäri maailmaa.
Vaikka arki on päivästä päivään aika samanlaista, se on kuitenkin mielekästä. Pidän vaimostani, työstäni, kavereistani ja harrastuksistani. Ja kun tuntuu tylsältä, tuijotan pöydällä olevaa seuraavan matkan matkaopasta tai jonkun tulevan hankinnan mainosta.
Enemmän olen huolissani, etten elämäni aikana ehdi tehdä sitä kaikkea hienoa, josta olen jo haaveillut.
Tämmöistä minä arvostan! En siis kadehdi kaikkea tuota mitä olet tehnyt, vaan että sinulla on palo tehdä vielä lisää. Toisaalta olen n. 35-vuotiaaksi kokenut olevani vääränlainen, kun minulla ei ole ollut mitään suuria unelmia, vaan olen aina ollut vähän tyytyväinen (ihan oikeasti tyytyväinen) ja todella kunnianhimoton. Se oli se mikä minua aina söi, miksen minä halua mitään, mikä minussa on vialla. Sitten päätin että olkoon mikä on, mutta tämä on nyt minun näköistäni elämää, minä olen se harmaa hipsiäinen miltä näytänkin ja miltä minusta sisimmissäni tuntuu, ja sen hyväksyttyäni elämä helpotti huomattavasti. Menköön, nähköön ja kokekoon ne keillä on siihen se aito palo sydämessä, minä pysyn täällä, koska täällä ja tässä minun on hyvä, pienen elämäni keskellä. En voi sanoa että siihenkään on paloa =D mutta hei, ehkä meillä kaikilla ei vain ole mitään paloa sisuksissa, eikä tule. Eikä minun tarvitse muille todistaakseni kehitellä sitä paloa. Nautin siitä että saan olla mitäänsanomaton, mauton, hajuton, näkymätön, eikä se mitenkään masenna minua. Nyt 38-vuotiaana on viimein rauhallinen olo.
niin, jos on kovinkin roihua ja paloa niin niitä ihmisiä kutsutaan tulisieluiksi.
Jos sanaa miettii, voi huomata ettei se ole kovin normaali olotila. Poikkeusihminen siis, aloitteellinen, muuten huurupää, hormonihyrrä, jne, jne. Hyvää ja huonoa.
Pahimmillaan ns aktiivi?
Joku taas on zen. Alusta asti.
19 lisää:
taiteilijat esimerkkinä kunnon tulisielusta....
Kaipaat elävän oloisia ihmisiä? Really?