Lue keskustelun säännöt.
Kun libidot ei kohtaa suhteessa
Apee ap
22.11.2018 |
Meillä tilanne aina uudelleen; mies haluaa paljon enemmän seksiä kuin minä. Itse innostuisin noin 1-2krt/vko, mies melkein joka päivä. Tästä asiasta johtuen joudumme aina uudelleen oravanpyörään -> mies ei tee aloitetta _ollenkaan_ -> jättää aloitteen teon ainoastaan minulle-> minun puolesta saa koko asia sit olla (pidemmän päälle,koska jokainen kosketus, halaus yms luetaan heti aloitteeksi) -> mies pitää eräänlaista mykkäkoulua (puhuu vain ns arkiasiat, kumpi pesee lapsen hampaat yms) -> mykkäkoulu vie haluni vielä kauemmas.
Itselleni tulee olo, että kelpaan vain halujen tyydyttäjäksi, kun ei voi mitään läheisyyttä olla ilman luuloa seksi innokkuudeesta. Ja tiedän, että tilanne turhauttaa myös miestä. Tämä kierre on niin usein nähty. Loppuu hetkeksi siihen, kun teen aloitteen ja mies muutaman päivän tyytyväinen.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäköhän mä saisin innokkaan miehen?
Mä haluaisin ehkä kerran viikossa, mutta mies vaan joka toinen viikko. Mun naisellisuuteni kärsii, koska en voi ikinä antaa pakkeja ja aina olen se joka mankuu seksiä. Tätä jatkunut jo 10 vuotta 20 yhteisestä vuodesta.
Ei tääkään ole kivaa.
Olen jo sanonut miehelle, että pitäisikö mun hankkia joku rakastaja tai maksullinen mies ja mies on kauhean loukkaantunut. Minkä se haluilleen voi, mutta kyllä tämä raastaa. En tunne itseäni naiseksi vaikka tiedän että ympärillä olisi paljon halukkaita miehiä ja olen viehättävä. Kai musta paistaa joku puute jo läpi.
Mietin usein tollaisia haluttomia miehiä, että onko niissä jotain homo-puolia, toinen nainen vai voiko joku vaan ollaa niin haluton? Itse en haluaisi uskoa muuta kuin haluttomuuteen, mutta pistää mietityttämään.
Mä voisin hyvinkin kuvitella antavani miehelle luvan käydä tarpeita tyydyttämässä muuallakin, kunhan pitäisi huolen taudeista ja ehkäisystä muutoinkin. Voisin siinä tapauksessa ehken saada läheisyyttäkin ilman, että sen oletetaan heti johtavan muuhunkin. Ja olen kyllä seksuaalisesti halukkaampi ajoittain, nyt taas hiljaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
... mies valitti että kun ei ole mitään läheisyyttä, sanoin suoraan että en pysty kuhertelemaan kainalossa ilman mitään toivetta enemmästä.
Tuo kuulostaa hieman ongelmalliselta? Itse olen se enemmän haluava osapuoli, mutta en koe ongelmaksi kuherrella vaimon kainalossa vaikka melko varmasti tiedossa ei olisikaan mitään sen kummempaa. Toki yritän kaikin konstein sytytellä rouvaa, mutta jos ei niin ei. Ilmaisen kyllä ääneen että olisihan tässä mukava muutakin puuhastella mutta ihan tyytyväisenä voin siinä kainalossakin makoilla. Myönnän että monesti jää sisällä (ylä- ja alapäässä) himo hieman vellomaan ja kiehumaan, mutta yritän parhaan mukaan olla pitämättä siitä suurta meteliä kun tiedän että ennen pitkää sitä herkkua on luvassa joka tapauksessa.
Käsittääkseni vaimo myös ymmärtää että tuo himo ei ole mitään yleistä fyysistä pakko-oireilua, vaan nimenomaan minun puhdasta himoa HÄNTÄ kohtaan. Eli hän ei todellakaan koe tekemiäni aloitteita mitenkään ahdistavaksi, ellen itse jotenkin hölmöile asian esittämisessä :D
Eikös yksi vaihtoehto kainalossa kiehnäämiselle olisi vain pienen halimistuokion jälkeen kertoa että nyt alkoi oikeasti himottamaan, ja siirtyä vaikka hivelemään itseään puolison vieressä? Monesti tällaisessa tilanteessa haluttomamman puolison himot alkaa nousemaan kummasti. Ja jos eivät nouse, niin mikäs siinä, halukas puolisko hoitelee itsensä loppuun asti keinolla tai toisella ja sitten jatketaan halimista :)
Vaikka voisin itse helposti ryhtyä petipuuhiin kerran tai kaksi päivässä, niin kyllä minulla silti riittää ymmärrystä puolisolle jolle ei sellainen tahti kelpaa. Ihmiset kuitenkin kokevat seksin eri lailla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toisille riittää hehkua yhdestä rakastelukerrasta moneksi päiväksi, toiset haluavat tuota huumaa niin paljon kuin vain mahdollista ja kolmansia ei kiinnosta niin pätkääkään (tuon kolmannen kanssa parisuhteen aloittamista kannattaa harkita tarkkaan). Toisille jää yhdynnästä käteen pelkkä puhdas hyvänolontunne, toisille taas hankaumia, erilaisia tulehduksia ja pahimmassa tapauksissa kipuakin, vaikka rakastellessa olisi tuntunut kaikin puolin järisyttävän hyvältä.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin seksuaaliterveysklinikka.fi-sivulta tällaisen lauseen: "jos naisella ei ole halua olla seksuaalinen mistään syystä tai asianmukainen seksuaalinen stimulaatio ei aiheuta kiihottumista ja halun syntymistä, voidaan puhua varsinaisesta seksuaalisesta haluttomuudesta. Keskeistä on myös se, että nainen itse kärsii tilanteesta."
Miksi haluton kärsisi haluttomuudestaan? En minäkään kärsi siitä, etten halua syödä kukkakaalia. Ei tule mieleenikään haluta kukkakaalia, koska en halua kukkakaalia! Muut syököön minunkin osuuteni maailman kukkakaaleista hamaan siihen asti, kunnes muita vaihtoehtoja nälän tyydyttämiseen ei enää ole. Jonkinlaisena asiantuntijana itseään pitävä sivusto tekee oman työnsä tältä osin turhaksi. Jos edes asiantuntijat eivät tajua, että haluttomuus on parisuhteen ongelma etupäässä siitä tautologisesta syystä, että toinen ei halua, koska ei halua, niin miten he kuvitteleivat voivansa auttaa ketään.
Jos parisuhteessa ei pystytä löytämään kompromissia seksin määrässä, halukkaampi osapuoli aivan varmasti hankkii seksiseuraa jostain muualta joko ennen tai jälkeen eron. Omassa suhteessani olen ollut jossain vaiheessa raivoisan pettynyt, vihainen ja surullinen siitä, että vaimoni ei ota minua kuuleviin korviinsa, vaan selittää vain, että haluaisi haluta, mutta ei halua. Kerran tilanne kärjistyi pahaksi riidaksi, joka päättyi, kun sanoin, että jos hän haluaa yksin käyttää seksuaalista valtaa tässä parisuhteessa, keksiköön, mitä teen ylimääräisille haluilleni. En minä vakavasti ottaen odottanut, että hän sen keksisi, mutta hänen ilmeensä ja olemuksensa kertoi, että ei voi käyttää valtaa käyttää valtaa olematta vastuullinen. Lisäksi sanoin, että tuo "haluaisin haluta" on pelkkää pötypuhetta, jos se ei johda mihinkään. Haluttomuutta voidaan hoitaa, ja minulle edes lääkäri- tai seksuaaliterapeuttikäynti olisi ollut hyvin tärkeä osoitus tuosta haluamisen haluamisesta. Niin ei koskaan tapahtunut. Miksi ihmeessä tässä tapauksessa joustoa odotetaan vain halukkaammalta osapuolelta? Eikö toimivan parisuhteen yksi kriteeri ole kyky toimiviin kompromisseihin? Tällä tarkoitan ratkaisuja, joihin molemmat osapuolet oikeasti ovat tyytyväisiä. Mielestäni monet kompromissit eivät ole tällaisia vaan pikemminkin vitutuksen jakamista mahdollisimman tasan. Tällaisen vitutuksen jakamisen seuraus on täsmälleen sama kuin haluttoman osapuolen sanelupolitiikan.
Haluja mulla on välillä ja noin kerran/ kaks viikossa meillä on seksiä. En aina ole niinkään innostunut asiasta, mutta kyllä siitä kuitenkin miltei aina pidän, kun saan itseni oikeaan moodiin. Tämä nyt vaan on jäänyt siihen, että aloitus pitää aina itseni tehdä (mies ilmeisesti ei halua tulla torjutuksi) ja mies haluaisi vieläkin useammin. Lähinnä tuntuu, että seksi kerratkin on enemmänkin toisten halujen tyydyttämistä, kuin mitään intohimoa. Kaipaisin sitä pitkin päivää koskettelua ja hellimistä, jolloin varmasti myös haluni nousisi päivän mittaan. Ja kyllä. Tästä on monesti suhteemme aikana puhuttu, mutta aina huomaan, että olemme taas samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitte etukäteen seksipäivät esim ke ja la.
Meillä on kumppanin kanssa libidot tasapainossa. Nussitaan lähes joka päivä, joskus kaksi kertaa päivässä. Kimpassa ja kiimassa kohta 3 vuotta.
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo haluaa enemmän, kuin penikseni kestää. Halaillaan paljon ja jos huomaan hänen innostuvan, niin hoitelen hänet siinä muutamaan kertaan sormin tai suulla ja jatketaan halimista.
Meillä samankaltainen tilanne, eli vaimoni haluaa seksiä paljon vähemmän kuin minä. Nykyään, kahden pienen lapsen aikana (3 v) ja (8 kk), seksiä on ollut vain noin neljä kertaa vuodessa, kun itsellä haluja riittäisi vaikka päivittäin. Aloitteeni yleensä torpataan (nyt ei ole hyvä päivä tms.) ja kun olen yrittänyt puhua asiasta, vastaus on ollut, että ei saa painostaa.
En oikein tiedä mitä tekisin. Rakastan lapsiani ja vaimoanikin, mutta tuntuu että elämästä puuttuu jotain oleellista. En haluaisi erota, enkä toisaalta tyytyä tällaiseeen ”selibaattiin”. Onko palstalaisilla ideoita/ehdotuksia/neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samankaltainen tilanne, eli vaimoni haluaa seksiä paljon vähemmän kuin minä. Nykyään, kahden pienen lapsen aikana (3 v) ja (8 kk), seksiä on ollut vain noin neljä kertaa vuodessa, kun itsellä haluja riittäisi vaikka päivittäin. Aloitteeni yleensä torpataan (nyt ei ole hyvä päivä tms.) ja kun olen yrittänyt puhua asiasta, vastaus on ollut, että ei saa painostaa.
En oikein tiedä mitä tekisin. Rakastan lapsiani ja vaimoanikin, mutta tuntuu että elämästä puuttuu jotain oleellista. En haluaisi erota, enkä toisaalta tyytyä tällaiseeen ”selibaattiin”. Onko palstalaisilla ideoita/ehdotuksia/neuvoja?
No helpottaako se mitenkään, jos minä, anonyymi verkkokirjoittelija, annan luvan käydä maksullisissa, ottaa rakastajattaren tai sanoa suoraan vaimolle, että joko asiasta puhutaan tai teet ratkaisut häntä kuulematta.
Rouva lääkäriin hormonitesteihin ym. Jos kaikki ok, seksuaaliterapiaan yhdessä. Onhan toi iso ongelma. Opitte ymmärtään toisianne ja puolueettoman yksipuolisen läsnäollessa voi olla helpompi puhua.
Joo painostaa ei saa, mutta joku syy kai on, miksi hän on haluton? Eikö häntä vaivaa, kun haluaisit seksiä ja sitä ei ole syystä X?
Se juuri on hirveää kun itse haluaa, toinen ei, ja hän on tyytyväinen tilanteeseen. Miten voi olla, jos minä olen onneton?
Muoks - siis teillä on noin pieni lapsi. Oliko tilanne sama ennen lapsia? Synnytys, imetys <-> hormonit vaikuttaa joillain noin. Entä antaako vauva hänen (teidänt) nukkua? Tilanne voi siis hyvinkin parantua! Älä heitä pyyhettä kehään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kerta viikkoon, jos minä teen aloitteen... itse tykkäisin kyllä esim 2-3x viikossa.
Meillä on isoja ja pieniä lapsia. Yleensä valmistelen lasten iltatoimet siihen malliin, että seksille jäisi illaksi mahdollisuus. Pettymys on kyllä aina kova, kun hylky tulee. Tiedän olevani ihan viehättävä, vaikka nyt olenkin raskaana. Tällä hetkellä syy on raskaus, kun asiasta keskustelimme. Välillä syynä on ilmeisesti terskan kipeytyminen/ esinahan venyttyminen... ?
Tämä on ajanut minut siihen pisteeseen, että on pakko tyydyttää itse itsensä sen pari x viikkoon. Nyt on jo vaikeuksia saada orkku silloin harvoin, kun aviomieheltäni seksiä saan. Kun väkisinkin tulee mieleen, että hän suostuu avioseksiin vain minun vuokseni... :(
Tämänkin tulevan synnytyksen jälkeen imetän ja kuntoilen itseni kuntoon, niinkuin tähänkin asti. Haluan, että aviomieheni voisi pitää minua viehättävänä. Mutta välillä tuntuu, että syy on jossain muualla :(
Seksin määrä on tasaisesti vähentynyt niiden reilun kymmenen vuoden aikana, jotka ollaan oltu yhdessä. Isoin muutos tuli kyllä ensimmäisen raskauden myötä, eli hormoneilla ja väsymyksellä on varmasti osuutta asiaan.
En vain itsekään ymmärrä miksi hän tuntuu sivuuttavan ongelman kokonaan. Vaikkei itsellä mieli tekisi, ei olisi mitenkään kohtuutonta pitää toista hyvänä käsin tai suulla. Näin ainakin itse voisin tehdä. No, ehkä pitää vain odottaa imetyksen loppuun asti ja sen jälkeen yrittää keskustella asiasta kunnolla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo haluaa enemmän, kuin penikseni kestää. Halaillaan paljon ja jos huomaan hänen innostuvan, niin hoitelen hänet siinä muutamaan kertaan sormin tai suulla ja jatketaan halimista.
Olet kyllä ihan unelmamies, minut ainakin pitäisit onnellisena jo tuolla. Olen miestäni halukkaampi nainen, ei periaatteessa valittamista, seksiä on silti muutaman kerran viikossa, mutta haluaisin enemmän. Ymmärrän tietty että fysiikka tulee vastaan, mies ei vaan jaksa (eikä oikein halua innostua) sen enempää. Mutta olisi kiva tulla hoidelluksi ihan miehen toimesta sitten muutoin, mutta harvoin antaa esim. suuseksiä, vaikka tietää että nautin. Hän on enemmän aktin miehiä, minä myös annan enemmän muunlaista seksiä ja läheisyyttä (hieronnat, suuseksit, lelut, yllätykset), mutta kieltämättä mulla on usein taka-ajatuksena tilanteen eteneminen seksiin... =D
Olen ollut samassa tilanteessa, tosin naisena se halukkaampi osapuoli. Se oli rankkaa molemmille. Aloitteeni koettiin ahdistaviksi, mies puolestaan ei tehnyt niitä ollenkaan. Kieltämättä minun oli vaikea olla miehen lähellä, koska vaan yksinkertaisesti alkoi haluttamaan liikaa. Päätin jäähdytellä itseäni ja jättää seuraavan aloitteen miehen vastuulle, etten painostaisi liikaa, enkä edes puhunut asiasta. 5 kuukautta siinä meni odotellessa, tuona aikana mies valitti että kun ei ole mitään läheisyyttä, sanoin suoraan että en pysty kuhertelemaan kainalossa ilman mitään toivetta enemmästä. Sitten oli lopulta jo "pakko" tehdä itse aloite, se muuten jäikin meidän viimeiseksi seksikerraksemme. En olisi pysynyt järjissäni, tai ainakaan uskollisena siinä suhteessa.