Mikä koirarotu on terve?

Vierailija kirjoitti:

Alkukantaiset koirat sekä käyttökoirat ovat usein terveempiä kuin muut rodut. Vinttikoirat ovat myös varsin terveitä, koska esim. saluki on satoja ellei tuhansia vuosia vanha rotu, niin on saanut rauhassa muovautua nykyiseksi ilman ulkonäköpaineita.

Meillä on suomenpystykorva. Itsepäinen kuin mikä mutta muuten aivan ihana koira. Ihmisillä on joku outo ennakkoluulo näistä räkyttävinä metsästyskoirina. Kyllähän koira haukkuu tylsistyessään, mutta paljon onkin kiinni kasvatuksesta ja aktiviteeteista. Pystykorvat halusin mainita siitäkin syystä, että yhdessä vaiheessa näillä oli epilepsiaa, mutta siihen reagoitiin ajoissa ja vaadittavalla vakavuudella, niin on saatu aika hyvin karsittua pois. 

Oiskohan siksi, että sellainen sen on tarkoitus ollakin?

Vierailija kirjoitti:

Hirvikoirat taitavat olla fiksusti, terveyttä silmällä pitäen jalostettuja. Toki riistavietti ei sovi joka perheeseen.

Mietin itsekin yksi päivä, millaisen koiran ottaisin seuraavaksi kun aika jättää nykyisestä. Saa olla tarkkana, ettei tue rodun pilalle jalostamista...

Ei sovi, ei. Toki metsästysrotuisissakin on niitä, jotka eivät siinä käytössä ole toimineet, mutta usein riistavietti on silti "kotitarpeisiin" liian vahva.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on labbiksen ja aussin risteytys. Energiapakkaus, joka koirapuistoon päästessään juoksuttaa kavereitaan niin, että ne väsähtävät. Jos kavereita ei ole paikalla niin sitten heitellään palloa, jonka se tuo jalkojen juureen.

Eläinlääkärissä käytetty rokotuksissa ja pallien poistossa. Ihan terve kaveri.

No siinä on erikoinen yhdistelmä. Kumpi oli emä ja kumpi isä? Meinaan että australianterrieri on melko pieni niin varmaan aika vaikeaa on temput tehdä, kun kokoeroa on reippaasti.

suomenpystykorva, karjalankarhukoira sekä venäjänajokoira ovat aika terveitä rotuja ja rakenteeltaan sopusuhtaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on labbiksen ja aussin risteytys. Energiapakkaus, joka koirapuistoon päästessään juoksuttaa kavereitaan niin, että ne väsähtävät. Jos kavereita ei ole paikalla niin sitten heitellään palloa, jonka se tuo jalkojen juureen.

Eläinlääkärissä käytetty rokotuksissa ja pallien poistossa. Ihan terve kaveri.

No siinä on erikoinen yhdistelmä. Kumpi oli emä ja kumpi isä? Meinaan että australianterrieri on melko pieni niin varmaan aika vaikeaa on temput tehdä, kun kokoeroa on reippaasti.

Aussi on australianpaimenkoira.

Valitsin keskikokoisen villakoiran, terve rakenne eikä kovin vahvoja muitakaan perinnöllisiä vaivoja. Turkin hoito aika helppoa kun hankkii kunnon trimmivehkeen jolla ajelee sopivaan tasamittaan 3-4 vkon välein. Terveyden ohella muut kriteerit oli ihmisrakkaus (pentu on tosi) ja vahtimattomuus (pentu vähän meinaa haukahdella, mutta koulutus tehonnee nopeasti, vähentynyt paljon pienellä panostuksella). 

Lapinkoira on kyllä ihana! En tiedä yhtään huonoluonteista lapparia. Kaikki kilttejä, ihmisystävällisiä, tottelevaisia ja erityisen älykkäitä ja fiksuja. Ja voi miten kauniita! Ja kyllä ne kai ihan terveimpiäkin ovat, joillakin on oliko se nyt polvi- tai lonkkavikaa, mutta ei ole yleistä ja kuulemma joillekin tulee sokeus nuorella iällä, mutta harvinaista sekin. Varsinkin jos kaipaa lenkkiseuraa, lappari on ehdoton; tykkää ja jaksaa lenkkeillä säällä kuin säällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on labbiksen ja aussin risteytys. Energiapakkaus, joka koirapuistoon päästessään juoksuttaa kavereitaan niin, että ne väsähtävät. Jos kavereita ei ole paikalla niin sitten heitellään palloa, jonka se tuo jalkojen juureen.

Eläinlääkärissä käytetty rokotuksissa ja pallien poistossa. Ihan terve kaveri.

No siinä on erikoinen yhdistelmä. Kumpi oli emä ja kumpi isä? Meinaan että australianterrieri on melko pieni niin varmaan aika vaikeaa on temput tehdä, kun kokoeroa on reippaasti.

Aussi on australianpaimenkoira.

Öööh ei ole. Aussi on terrieri, australianpaimenkoira on aussiE. Näin on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Lapinkoira on kyllä ihana! En tiedä yhtään huonoluonteista lapparia. Kaikki kilttejä, ihmisystävällisiä, tottelevaisia ja erityisen älykkäitä ja fiksuja. Ja voi miten kauniita! Ja kyllä ne kai ihan terveimpiäkin ovat, joillakin on oliko se nyt polvi- tai lonkkavikaa, mutta ei ole yleistä ja kuulemma joillekin tulee sokeus nuorella iällä, mutta harvinaista sekin. Varsinkin jos kaipaa lenkkiseuraa, lappari on ehdoton; tykkää ja jaksaa lenkkeillä säällä kuin säällä. 

Naapuri hankki kaksi, Ruska ja Taika. Niin söpöjä, ettei mitään järkee.

Suomen pystykorva ja shiba inu

Varmaan jokaisen lapinkoiran nimi on Ruska :D

Näyttelyjalostustouhu rodusta riippumatta on ihan sairasta, eugeniikkaharrastajat kokoontuvat rusettien toivossa esittelemään koira-Frankensteinejaan. Yksi niitä järjellä ajatellen täysin friikkejä asioita, joita toivon tulevaisuuden historianopiskelijoiden ihmettelevän lähinnä tragikoomisena. Ehkä tuhannen vuoden päästä, jos meistä on vielä jotain jäljellä.

Mieti ensin, mitä haluat ja olet valmis koiran kanssa tekemään, sitten valitse muutama näihin kriteereihin sopiva rotu, joista alat ottaa selvää tarkemmin. Yleensä rotu on sitä terveempi mitä vanhempi ja vähemmän jalostettu se on, muttei siihenkään voi kaikissa tapauksissa luottaa. Kaikkein tärkeintä on, ettet osta rekisteröimätöntä pentua edullisemman hinnan takia, vaan otat selvää kasvattajista, olet heihin yhteydessä, kysyt ja kyseenalaistat. Facebookissa on roturyhmiä, joihin kannattaa liittyä, niistä saa hyvää, kokemukseen pohjautuvaa tietoa roduista, joita harkitset. Kun rotu on päätetty, rotuyhdistysten sivuilta löytyy yleensä tiedot tulevista pentueista -katso sukutaulut läpi, kiinnitä huomiota sukusiitosasteeseen. Valitse kasvattajista ne, joiden pentueilla on mahdollisimman pient sukusiitosasteet, ota yhteyttä ja kysy kasvattajan arvoista (mitä hän kasvatustyössään painottaa, ulkonäköä vai koiran terveyttä ja käytettävyyttä). Monilla kasvattajilla on myös kotisivut, joilla kertovat tavoitteistaan kasvatustyössä. Kiinnitä huomiota myös siihen, paljonko pentueita kasvattaja vuosittain teettää -mitä vähemmän sitä parempi, koska tällainen kasvattaja painottaa kasvatustyössään muita asioita kuin rahanansaintaa. Tarkista myös, montako pentuetta kasvattaja nartuillaan keskimäärin teettää -saat kuvan siitä, missä määrin eläinten hyvinvointi häntä ylipäänsä kiinnostaa.

Sinun on päästävä käymään kasvattajan luona ennen ostopäätöstä ja tavattava ainakin toinen pentueen vanhemmista. Älä osta pentua auton takakontista tai niin, että ensimmäinen kerta, kun näet pennut on se, jolloin menet noutamaan omaasi. Jollei kasvattaja automaattisesti tarjoa mahdollisuutta tulla vierailulle, tai jopa kieltää sen, unohda ko. kennel heti.

Muista myös, että mitä suositumpi rotu on sitä enemmän pentueita teetetään ja sitä löysemmät kriteerit jalostusyksilöiden valinnassa on. Älä osta sekarotuista, joka on kahden puhdasrotuisen koiran risteytys, varsinkaan pientä, koska kyse on lähes takuuvarmasti tehtailusta -tällaiset pienet seropit kun ovat muodikkaita ja haluttuja. Se ei tee niistä kuitenkaan terveitä, sillä kahden sairaan rodun sekoitus ei ole terve missään tapauksessa. Jos otat seropin, ota sellainen, joka on sekarotuinen niin monessa polvessa, ettei kukaan pysty varmuudella sanomaan, mitä rotuja siitä löytyy. 

Sellaista rotua ei olekaan, jolla ei olisi perinnöllisiä sairauksia tai vikoja -osalla niitä vain on paljon enemmän kuin toisilla. Tärkeintä on se, että rotu muilta ominaisuuksiltaan sopii tarpeisiisi ja ettet pentua hankkiessasi tue pentutehtailua, vaan valitset kasvattajan tarkkaan. Pentua kannattaa hyvältä kasvattajalta odottaa vaikka hiukan pidempään kuin ostaa koira ensimmäisen vastaantulevan lehti-ilmoituksen perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokaisen lapinkoiran nimi on Ruska :D

Meidän naapurissa asuu Sulo.

Pohjanpystykorva. Erittäin lempeä ja ei-haukkuherkkä. Seurakoirana mainio, ei tarvitse välttämättä olla metsästävään perheeseen. Suosittelen.

Islanninlammaskoiraa ei ole vielä mainittu. Suht terve rotu kun ei ole vielä ehditty jalostaa piloille.

Jos rotukoira meille vielä tulee niin olen päätynyt tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan. Speksit on kohdillaan minulle: ulkomuodoltaan liiottelematon peruskoira, sopivan kokoinen, lyhyt karva, ei terrierimäisiä piirteitä luonteessa, sopii agilityyn. Terveystilanne suht hyvä.