Kävikö sinun kouluaikana kertaakaan niin että opettaja sai raivokohtauksen opetuksen aikana?

Ussan, fyssan, matikan, mantsan, liikunnan ja hissan maikat ainakin kilahti pahasti. Mantsan ja fyssan maikat usein.

Kun minä olin ala-asteella, apuluokan pojat olivat kiivenneet luokkansa ikkunasta sellaiselle matalalle välikatolle, jonka toinen sivu oli koulun yläpihan tasolla ja heidän opettajansa sekosi siitä totaalisesti. Tuo Reima-niminen opettaja kiipesi itsekin sinne katolle, potki, työnsi ja retuutti niitä kokonsa perusteella 5-6-luokkalaisia poikia pois katolta. Olin kiltti tyttö ja aivan kauhuissani tuosta. Koulun pihalla oli silloin muistaakseni vain vähän lapsia, eikä kenties ketään muuta opettajaa. En kyllä usko, että kukaan olisi tuohon puuttunut tai että siitä olisi ainakaan tullut mitään sanktioita. Ehkä Reima käsitteli tilanteen retuuttamiensa oppilaiden kanssa tai sitten ei. Ajat olivat silloin ihan toisenlaiset. Tuosta lähtien minulla oli aina ahdistava olo, kun näin tuon opettajan. Sitä ennen olin kunnioittanut häntä, kun pärjäsi eläväisen luokkansa kanssa. Sain siitä varmaan oikein trauman, kun pystyn vieläkin näkemään sen tapahtumasarjan silmissäni😟 Nyt muistui mieleen myös tuon opettajan sukunimikin.

Kyllä. Meillä oli yläasteella luokalla aika villi poikaporukka. Muistan kerran kun vähän vanhempi miesope, opetti fysiikkaa ja matikkaa, karjui naama tulipunaisena luokassa kirosanojen saattelemana” NYT P*KELE H**TTI SE TURPA KIINNI!!!!”.

Muistan vieläkin tuon hetken ja sen miten hänen naamansa oli tulipunainen vihasta.

Kokematon nuori ruotsinopettaja joka oli yläasteen luokanvalvojamme 90-luvun alussa sai joskus hysteerisiä itkuraivokohtauksia, vaikka luokkamme oli sieltä kilteimmästä päästä. Tänä päivänä se älytön raivo jaettaisiin oppilaiden toimesta kaikkiin somekanaviin. Silloin aikanaan kyseinen opettaja haki joskus munattoman rehtorimme paikalle nuhtelemaan meitä oppilaita niinkin vakavista rikoksista kuin luokassa pulisemisesta.

Alaasteen vanha teknisen työn opettaja Eino 80-luvulla oli psykopaatti. Nosteli oppilaita rinnuksista seinälle ja uhkaili jotakuta väkivallalla liki harva se tunti.

Tokaluokalla opettaja paukautti yhtä poikaa aapisella päähän niin , että koko kirja hajosi. Ylä-asteella useampi opettaja huusi kirosanoja ja pari karttakeppiäkin hajosi turhan tiukasta puristuksesta. Rehtori heitti yhden häirikköpojan vitriiniä päin niin että lasit helisi , minä todistin tapausta ja pelkäsin hipsiä ohi vessaan .

Ah, ihana 90-luku!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli aika yleistä silloin omana kouluaikanani

Eidän oppilaitten vika. Voi sääli, millaisia luusereita olittekaan. Osa kiusasi ja loput katselitte päältä.

Olihan noita

Eidän = teidän

Vierailija kirjoitti:

Alaasteen vanha teknisen työn opettaja Eino 80-luvulla oli psykopaatti. Nosteli oppilaita rinnuksista seinälle ja uhkaili jotakuta väkivallalla liki harva se tunti.

Ehkä ne oppilaat olivat niitä psykopaatteja. Nuorten aivothan ovat kuin psykopaattien.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Meillä oli yläasteella luokalla aika villi poikaporukka. Muistan kerran kun vähän vanhempi miesope, opetti fysiikkaa ja matikkaa, karjui naama tulipunaisena luokassa kirosanojen saattelemana” NYT P*KELE H**TTI SE TURPA KIINNI!!!!”.

Muistan vieläkin tuon hetken ja sen miten hänen naamansa oli tulipunainen vihasta.

Ihan oikein niille vajaaälyisille k*sipäille. Olisivat sietäneet saada muutakin kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Joo.

Kuvismaikka sai yllättäen raivarin, vaikka oli ihan hiljaista. Se kiljaisi, että koko luokka seisomaan. Siinä sitä seistiin sitten yläastelaiset hiirenhiljaa. Maikka kiersi ympäri luokkaa kuin myrskynmerkki sättimässä oppilaita yksitellen. Hyvä että uskallettiin hengittää. Lopulta se antoi luvan istua ja jatkaa töitä.

Se tuli meidän pöydän ääreen vielä kysymään, että mikä teitä tänään vaivaa, kun olette kaikki niin levottomia?

Mitä siihen olisi voinut vastata?

Vielä vuosien jälkeen ihmeteltiin porukassa, että minkä kumman kilarin se silloin sai.

Se oli oikeasti sekä huvittavaa että pelottavaa.

Meidän luokka oli aina hiljaa kuviksessa. Ehkä se oli kuullut jotain harhoja.

Sun päässäs te olitte hiljaa. Ja ehkä olit itse niin autisti, ettet havainnut tilannetta, joka reaktioon johti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sai hermoromahduksen kesken tunnin kun häirikköoppilaat jatkuvasti piinasi sitä. Alkoi itkemään ja ryntäsi luokasta ulos.  Se opettaja oli luonteeltaan sellanen hiljanen hiiri, ei oikein soveltunut yläasteelle jossa kaikenlainen kiusaaminen oli yleistä.

Meillä myös yläasteen opettaja sai hermoromahduksen, kesken tunnin kerta kaikkiaan sekosi. Koulussa pyöri pitkään huhuja että tällä opettajalla oli mielenterveydellisiä ongelmia. Ei palannut koskaan opettajaksi ainakaan siihen kouluun.

Ei tarvitse olla mt-ongelmia, riittää, että on herkkä, ajattelevainen, hyvää tahtova (mutta ei sitä teidänlaisiltanne saava) ihminen, toisin kuin teidän tasoisenne k*sipäät ovat, eli teinit.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin ala-asteella, apuluokan pojat olivat kiivenneet luokkansa ikkunasta sellaiselle matalalle välikatolle, jonka toinen sivu oli koulun yläpihan tasolla ja heidän opettajansa sekosi siitä totaalisesti. Tuo Reima-niminen opettaja kiipesi itsekin sinne katolle, potki, työnsi ja retuutti niitä kokonsa perusteella 5-6-luokkalaisia poikia pois katolta. Olin kiltti tyttö ja aivan kauhuissani tuosta. Koulun pihalla oli silloin muistaakseni vain vähän lapsia, eikä kenties ketään muuta opettajaa. En kyllä usko, että kukaan olisi tuohon puuttunut tai että siitä olisi ainakaan tullut mitään sanktioita. Ehkä Reima käsitteli tilanteen retuuttamiensa oppilaiden kanssa tai sitten ei. Ajat olivat silloin ihan toisenlaiset. Tuosta lähtien minulla oli aina ahdistava olo, kun näin tuon opettajan. Sitä ennen olin kunnioittanut häntä, kun pärjäsi eläväisen luokkansa kanssa. Sain siitä varmaan oikein trauman, kun pystyn vieläkin näkemään sen tapahtumasarjan silmissäni😟 Nyt muistui mieleen myös tuon opettajan sukunimikin.

Kauhuissasi siitä, että väärin tehneet idi ootit pistettiin kokemaan "kovia"? Jos ei halua kokea kovia, pysyy paikoissa, joissa on sallittua olla. Vai oliko sinun autistin liian vaikeaa käsittää, ettei minnekään katoille saa koulussa kiipeillä? Toivottavasti et ryhtynyt äidiksi, kun suhtautumisesi sä.ntöjen ja toisten kunnioittamiseen (=sääntöjen noudattaminen) on tuolla tasolla.

En hyväksy väkivaltaa, mutta mielestäni opettajalla pitäisi yhä olla oikeus poistaa perseilevät, puhetta uskomattomat teinit käytävään ilman että tapaus leviää someen ja opettaja leimataan hirviöksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin ala-asteella, apuluokan pojat olivat kiivenneet luokkansa ikkunasta sellaiselle matalalle välikatolle, jonka toinen sivu oli koulun yläpihan tasolla ja heidän opettajansa sekosi siitä totaalisesti. Tuo Reima-niminen opettaja kiipesi itsekin sinne katolle, potki, työnsi ja retuutti niitä kokonsa perusteella 5-6-luokkalaisia poikia pois katolta. Olin kiltti tyttö ja aivan kauhuissani tuosta. Koulun pihalla oli silloin muistaakseni vain vähän lapsia, eikä kenties ketään muuta opettajaa. En kyllä usko, että kukaan olisi tuohon puuttunut tai että siitä olisi ainakaan tullut mitään sanktioita. Ehkä Reima käsitteli tilanteen retuuttamiensa oppilaiden kanssa tai sitten ei. Ajat olivat silloin ihan toisenlaiset. Tuosta lähtien minulla oli aina ahdistava olo, kun näin tuon opettajan. Sitä ennen olin kunnioittanut häntä, kun pärjäsi eläväisen luokkansa kanssa. Sain siitä varmaan oikein trauman, kun pystyn vieläkin näkemään sen tapahtumasarjan silmissäni😟 Nyt muistui mieleen myös tuon opettajan sukunimikin.

Ja voi hellanlettas oli aina oikein ahdistava olokin, kun näit opettajan sen jälkeen. Etkö oikein osannut käytöstapoja, tai kunnioittaa muita (=sääntöjä), kun niin piti ahdistaa? Ei mua ois ainakaan ahdistanut yhtään. Olisin päinvastoin ajatellut, että hyvä, että tyhmiä ja epäkunnioittavia idi ootteja rangaistaan.

Voi kyllä! Lukuisia kertoja, 70-80-luvulla. Ja heti ekaluokasta lähtien. Olimme pienessä maalaiskoulussa, oppilaita sellaiset 12-13 luokalla ja tähän päivään verrattuna mahdottoman kilttejä. Vaatimuksena vain oli täydellinen hiljaisuus luokassa ja kun ei ollut, ope saattoi pistää koko luokan seisomaan ja huusi naama punaisena, löi karttakeppiä pöytään. Laiskanläksyyn jäi joko välitunniksi tai koulun jälkeen jos ei osannut vaikka ulkoa opeteltavaa Raamatun kohtaa. Tämä siis ekaluokalla jo. Jos teki vaikka tietämättömyyksissään jotain mitä ei olisi saanut tehdä, ope käski tunnilla seisomaan ja nuhteli siinä luokan kuullen. Yläasteella vähän helpotti, toki opet huusi, mutta julkiset nöyryytykset väheni.

Ennen koulua osasin jo lukea ja laskea ja kirjoittaa. Odotin innoissaan koulua, sitten kun se alkoi, menetin kaiken kiinnostuksen oppimiseen ja kouluun. Vihasin jokaista koulupäivää. Olin herkkä ja ujo lapsi, joten pelkäsin kaikkia opettajia, usein oli maha kipeä tai päätä särki, ihan vain pelosta ja jännittämisestä. Päätin jo hyvissä ajoin, että lukioon en mene, vaikka se olisi ollut kyllä minun paikkani. Halusin äkkiä pois koulusta ja töihin. Vasta aikuisena opiskelin kunnon ammatin, niin kamalat muistot oli koulusta. Tuntui, että koulun tarkoitus on vain nöyryyttää ja osoittaa missä olet huono. Liikuntatunnit olivat todellista painajaista, meni yli 20 v että rupesin taas harrastamaan liikuntaa.

Onneksi koulussa ei enää ole noin kamalaa, mutta on siellä vieläkin vikapäitä opettajia. Omista kokemuksista johtuen olen aina uskonut, mitä lapset ovat koulusta kertoneet ja selvittänyt asiat opettajien kanssa. En halua, että omille lapsille käy samoin kuin itselle kävi. Siltikin omatkin lapset sanovat aina, että miksi koulussa tapetaan kaikki kiinnostus oppimiseen ja tehdään kaikesta kivasta ikävää.

Toisella  ja kolmannella luokalla minulla oli opettaja, joka alkoi karjua ja pisti nurkkaan tyyliin aivastuksesta ja saattoi jättää jälki- istuntoon jos esim. meni teroittamaan  kynää ilman lupaa. Me olimme aivan kusi sukassa ja hyvä, kun uskalsimme tunneilla  hengittää :(  ! En ymmärrä, miten tuollainen ihminen voi opettaa lapsia.

Ala-asteella opettaja huusi jollekin häirikölle:mikä saa tanan piru suhun oikein on mennyt?

Opella oli kova ääni, harvoin tarvitsi ääntä korottaa ja kun huusi noin oppilaalle, niin herkimmät itkivät.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella opettaja huusi jollekin häirikölle:mikä saa tanan piru suhun oikein on mennyt?

Opella oli kova ääni, harvoin tarvitsi ääntä korottaa ja kun huusi noin oppilaalle, niin herkimmät itkivät.

Tuskinpa itkivät vaan olivat vain vahingoniloisia, kuin häiriköivää kusipäätä ojennettiin.