Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani haukkuivat minua aina nössöksi ja nynneröksi
20.11.2018 |
Kun olin se luokan hiljaisin ja kiusattu tyttö. Kun olen kysynyt syytä, he sanovat vaan että ovat yrittäneet kannustaa ja karaistaa minua.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinähän olet ollut hiljainen hiirulainen. Sanoivat vaan rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin se luokan hiljaisin ja kiusattu tyttö. Kun olen kysynyt syytä, he sanovat vaan että ovat yrittäneet kannustaa ja karaistaa minua.
Ikävää. Minun vanhempani oli samanlainen. Selitti nöyryyttäviä juttujaan muillekin.
Oletko yhä tekemisissä vanhempiesi kanssa? Itse olen ottanut etäisyyttä. Voin sen ansiosta paremmin. - 4
Kotona pitäisi saada ehdotonta hyväksyntää. Koti on turvapaikka. Aina se ei toteudu. Itsellänikin on ikäviä kokemuksia vähättelystä, mutta ei vanhempien vaan sisarusten taholta, jotka ovat minua huomattavasti vanhempia. Vähättelyllä oli vaikutuksensa. Tunsin itseni mitättömäksi, en tunnistanut vahvuuksiani, yritin miellyttää, jotta minua ei kiusattaisi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aiempien sukupolvien "karaiseminen" on sieltä ja syvältä. Mikä siinä oikein on, ettei edes omaa lasta voi hyväksyä sellaisena kuin hän on?
Minulla samoin. Olin jo hiekkalaatikolla se, jolta lapiot vietiin käsistä ja totta kai vanhempani sen huomasivat. He kuvittelivat kai, että myös koulukiusaamiseni oli lähinnä sitä, että en uskalla pitää puoliani ja siksi minua tönitään, etuillaan, minulle tiuskitaan ja muille lainaamani kynät jäävät palauttamatta yms.
En kertonut vanhemmilleni kauheasti kiusaamisesta silloin, kun sitä tapahtui, ja aina välillä, kun jotain kerroin, äiti ja isä pitivät yhdessä minulle saarnan, kuinka minun "pitää olla jämptimpi", en saa "antaa muiden kävellä ylitseni" ja, että olen aina ollut "ihan liian kiltti". Usein he myös vitsailivat, että pelkään poikia ja, että olen "ujo piimä", tai "nynnyrä" vaikka todellisuudessa olin vain masentunut ja ahdistunut. Totta kai he olivat pahoillaan ja järkyttyneitä sitten vuosia myöhemmin, kun kerroin, miten minua todellisuudessa kiusattiin, mutta pahalta se heidän kettuilunsa oli silti aina tuntunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sinähän olet ollut hiljainen hiirulainen. Sanoivat vaan rehellisesti.
Täällä toinen jota vanhemmat haukkui. Jos minä olisin sanonut rehellisesti millaisia he ovat niin olisin nyt kuollut. Tyhmiä, rumia, ilkeitä, köyhiä, aina jälkijunassa kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Kotona pitäisi saada ehdotonta hyväksyntää. Koti on turvapaikka. Aina se ei toteudu. Itsellänikin on ikäviä kokemuksia vähättelystä, mutta ei vanhempien vaan sisarusten taholta, jotka ovat minua huomattavasti vanhempia. Vähättelyllä oli vaikutuksensa. Tunsin itseni mitättömäksi, en tunnistanut vahvuuksiani, yritin miellyttää, jotta minua ei kiusattaisi jne.
Sama mutta onhan se vanhempien vastuulla valvoa miten vanhemmat sisarukset kohtelee nuorempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sinähän olet ollut hiljainen hiirulainen. Sanoivat vaan rehellisesti.
..jos lapset puhuisivat vanhemmistaan samalla "rehellisyydellä", suurin osa muuttaisi häpeissään pois maasta.
Alue: Aihe vapaa
Sama. Vanhempiani ärsytti kun olin teininä aina kotona enkä käynyt paljon missään. Äitini sanoin "aina sinä nynnytät täällä kotona" Minua kiusattiin koulussa. Ja kotona sitten myös. Vanhempani ovat myös mielestään kannustaneet ja tukeneet minua.... huokaus...
Nykyään mulla on kyllä asiat hyvin, mutta olen aikuisena havahtunut miettimään noita juttuja uudestaan kun sain oman lapsen ja ei tulisi mieleenikään puhua hänelle noin.