Haluaisin muuttaa lapsen kanssa kotiseudulleni, joka on kaukana lapsen isästä

Ensiksi keskustele lapsen kanssa!

En itse oikein arvostanut kun minut vietiin 300 km päähän kotiseudustani kun olin alakouluikäinen. Suosittelen että lapsi jää asumaan isälleen ja muutat itse. Nykyään on ihmisillä muutenkin niin vähän pysyvyyttä ja jatkuvuutta elämässään, niin ei tarvitsisi tieten tahtoen tehdä lapsiaan juurettomiksi.

Mutta ku mä haluan muuttaa.

Ainaki pariksi vuodeksi.

T. Ap

Sun lapsesi asuu omalla kotiseudullaan nyt. Älä revi häntä sieltä väkisin pois, hänellä on jo elämä ja kaverit siellä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ku mä haluan muuttaa.

Ainaki pariksi vuodeksi.

T. Ap

Sen kun muutat. Sopikaa lapsen isän kanssa, että lapsi saa jäädä kotikonnuilleen ja jatkaa elämänsä rakentamista siellä.

Tyypillinen itsekös paska.

Hankala tilanne. 

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Lienee tyhmemmällekin selvää, että vuoroviikkoasuminen ei tuollaisen jälkeen ole mahdollista. Eikö sinulle tule ikävä lastasi, kun näet häntä korkeintaan joka toinen viikonloppu?

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. 

Ei tässä ole mitään hankalaa kun ei muuta, tai jos muuttaa, niin muuttaa yksin. Minä tahtoisin vaikka mitä enkä saa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Voihan sitä itsellä olla vaikka mitkä perusteet omalle muutolleen, mutta onko perusteita sille miksi viikko-viikko-lapsen pitäisi myös muuttaa? Sillä katkeaa elämä totaalisesti tuolla tavalla. Ihan hyvin joutaa jäädä kotiin se lapsi ja muuttaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Ei todellakaan ole ok! Tuo on itsekästä ja loppu sinun mutuiluasi.

Törkeä ideakin.

Minä, minä, minä. Aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin pahainen teini. Kysy siltä lapseltasi haluaako muuttaa kanssasi. Jos ei, niin selität hänelle miksi haluat muuttaa kauas ja jättää lapsen asumaan isälleen. Kysy myös ex-mieheltäsi mitä mieltä hän on siitä kun joutuu olemaan käytännössä yksinhuoltaja/ei voi tavata lastaan koska sinä nyt vain haluat muuttaa kauas.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Mikä perustelu voi olla niin hyvä että viet lapsilta mahdollisuuden tavata isäänsä, niin kuin ovat tavanneet? Missä on isän oikeudet? Lasten? Sinä sinä sinä ja sinun oikeudet halusi ovat tässä ne mitkä määrää kaikkien muiden elämän.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Koetko että sinun aika ja huomiosi on arvokkaampaa kuin heidän isänsä? Vanhempi pystyy manipuloimaan lapsiaan miten tahansa.

Miksei lapsi voi jäädä isälleen ja entisen elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Ei todellakaan ole ok! Tuo on itsekästä ja loppu sinun mutuiluasi.

Jaa. Lapseni ovat jo aikuisia. Tasapainoisia ja hyvin kouluttautuneita. Olemme hyvissä väleissä edelleen heidän isänsä kanssa. Lapsilla on hyvät välit meihin kumpaankin ja ystäviinsä kummassakin kaupungissa. Sanoisin että minulla on hyvät asemat antaa oma neuvoni asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos sulla on hyvät perustelut siitä miksi haluat muuttaa lapsuudenseudullesi niin asia on okei. Tuon ikäinen lapsi ei määrää omista asioistaan. Itse muutin aikanaan 600 km päähân lasten isästä. Syynä työpaikka. Mun lapset eivät aluksi tykänneet muuttaa mutta kun uus koulu oli kiva ja annoin lapsille paljon enemmän huomiota ja aikaa kuin aiemmin niin eivät enää olleet niin pahoillaan. vanhoja kavereita tapasivat kun olivat isällään. Ne kaverisuhteet ovat edelleen voimassa vaikka ovat jo aikuisia. 

Mutta jos muutat johonkin keskelle ei mitään jossa lapsellasi ei ole mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään niin lapsi ehkä kannattaa jättää isälleen joka voi kyllä jonkun ajan kuluttua olla sitä mieltä että lapsen kuuluu olla äidillään. Tuon ikäinen alkaa olla melko vaativa tunnepuolella. teinit eivät ole kaikkein mukavinta seuraa aina:) Varsinkaan jos on jotakin virityksiä menossa:)

Ei todellakaan ole ok! Tuo on itsekästä ja loppu sinun mutuiluasi.

Jaa. Lapseni ovat jo aikuisia. Tasapainoisia ja hyvin kouluttautuneita. Olemme hyvissä väleissä edelleen heidän isänsä kanssa. Lapsilla on hyvät välit meihin kumpaankin ja ystäviinsä kummassakin kaupungissa. Sanoisin että minulla on hyvät asemat antaa oma neuvoni asiaan. 

Niin minunkin äitini kuvittelee että olen onnellinen ja tasapainoinen. En vaan ole katsonut aiheelliseksi omia mielenterveysongelmiani hänen kanssaan jakaa.

t. se lapsena 300 km päähän repäisty

Syynä se, että sukuni on siellä ja omat vanhempani alkavat ikääntyä ja sairastella. Lapsi ei osaa/halua sanoa mielipidettään.

AP