Sinun tai läheisesi kokemus lastensuojelusta?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää jutut siitä miten lastensuojelu mukamas vie lapset pienestäkin syystä vanhemmiltaan. Lähipiirissä olen jo vuosia seurannut tilannetta jossa lapset olisi pitänyt saada turvaan jo vuosia sitten mutta aina vain katsellaan. Kuviossa mukana alkoholi myös keskellä viikkoa ja huumeet.

Hyvin usein on niin, että kun tilanne on oikeasti paha, lasu vain vatuloi tilannetta eikä toimi. Ja toisaalta sitten voi olla ihan tavallinen perhe, joka joutuu lasun rattaisiin jostain aivan mitättömästä, ja lasu pelkästä vallanhalun näyttämisestä huostaa lapsen. Hallinto-oikeus pelkästään leimaa sossun valmisteleman päätöksen. Tiedän, että näitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus oli täsmälleen sama, kuin olisi erittäin pahan narsistin kanssa tekemisissä.

Haluaisitko kertoa lisää kokemuksistasi? Kuulisin todella mielelläni. Jos jostain syystä pelkäät esim. paljastuvasi, niin muuta tietoja (ei nyt sillä, että nimiä luulisin sinun paljastavankaan).

ap

En voi valitettavasti kertoa paljoa. Sen voin sanoa, että lasun toiminta on hyvin kieroa. Valehtelua, juoksuttamista, uhkailua, kiristämistä, temppuilua. Jatkuvasti vääriä kirjauksia, joita ei ole kertaakaan pyynnöistäni huolimatta oiottu. Kaikki sanomiseni ja persoonani on käännetty papereissa jotenkin kielteiseksi. Minusta on tehty papereihin mm. psyykkisiä mielenterveysdiagnooseja, siis ihan pelkällä sosiaalityöntekijän pätevyydellä. On esim. kirjattu, että minulla on ahdistusta ja masennusta, vaikkei sellaisesta ole mitään näyttöä, enkä ole sellaista missään sanonut. Terveystietoni on menty katsomaan lupaa kysymättä. Onneksi niissä ei ollut mitään mt-taustaa, ja vaikuttivat hyvin pettyneiltä kun eivät saaneet sieltä mitään perustetta huostaukseen, jolla minua uhkailivat, tekaistulla, muutenkin täysin naurettavalla syyllä. Silkkaa kiusaa ja vallankäyttöä, on naurettavaa edes puhua mistään tuesta. Lasun toiminnasta on ollut lapsellekin pelkkää huolta, pelkoa ja stressiä, se tässä eniten surettaa. 

Sairaalasta tekivät ensin todella typerästä syystä ilmon, se jätti arvet vaikka kohtulu lastensuojelum puolella oli todella hyvää.

Myöhemmin tekivät uudelleen yhtei ymmärryksessä meidän kanssa ilmon, jälleen hyviä kokemuksia ja kiitollinen olen että apua ollaan saatu.

Meistä teki ensihoito lastensuojeluilmoituksen. Oli tiskiä, leluja lattialla lapset pelokkaan näköisiä. Ja jäivät isin kanssa kotiin. Eli tilasin ambulanssin ja ne kai kosti.

No ei johtanut jatkotoimiin, eikä kotikäyntiin. Olivat ystävällisiä ja tajusivat myös lapsiperheen elämää. Silti ei kivalta tuntunut. Minulle jäi epäluulo ensihoitoa ja terveysalan työntekijöitä kohtaan. Kun meillä ei oikeasti ollut mitään sellaista, mistä normaali ihminen huolestuisi. Mutta lastensuojelu oli ok.

Meillä lähti lasu kun teini-ikäinen tytär vetäisi kaverinsa synttäribileissä vähän turhan napakat ensikännit ja päätyi ensiapuun sekavana. Eikä muuten ollut maininnut kotona bileistä mitään, oli vaan sovittu että menee kaverinsa luo yökylään. Sairaanhoitaja kertoi mulle tilanteesta tiedotellessa, että säännön mukaan tästä on lasu tehtävä ja niin kävi. Ihan hyvä kokemus oli sinänsä, käytiin selvittämässä asia ja siihen se jäi.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapselle pitäisi olla omat toimivat tukimuodot mistä saisi vaikka niitä tukiperheitä ja terapioita yms. On todella väärin että nämä perheet kuuluvat lastensuojelun piiriin, vaikka ongelma ei ole kyvyttömyys vanhemmuuteen, vaan lapsen sairaus!! Tästä syystä kokemusta on paljon niin hyvää kuin huonoa, lähinnä huonoa on avun saaminen, prosessi voi olla hyvin hidas ja apu ei kohtaa tarvetta, perhetyön kanssa keskustelu voi olla tosi turhaa jos toivoisi voivansa nukkua edes yhden yön heräämättä.

Samaa mieltä. Lastensuojelu on valitettavan kädetön jos asiakkaan pääasiallinen avuntarve on kunnon yöunet edes kerran viikossa. Ei siinä paljon perhetyön kanssa lässyttäminen silloin auta, vaikka ei siinä tietenkään mitään vikaa ole.

Sosiaalipäivystys teki ennakoivan lasun, kun pakenin kotiväkivaltaa raskaana ollessani. Kävimme palaverissa lastensuojelun sos.työntekijöiden kanssa. Miehelle neuvottiin tukiryhmiä jne, minulle annettiin erilaisia vaihtoehtoja. Päätin palata kotiin, mies alkoi käydä ryhmissä. Asiakkuutta ei päätetty aloittaa, eikä tästä ole merkintää missään.

Positiivinen vaikkakin pikainen kokemus.

Vaihtelevat kokemukset on. Meistä on tehty monta lasua eri tahoilta, yleensä terveydenhuollon henkilökunnan taholta. Syynä miehen juopottelu, joka oli pahimmillaan ihan jäätävää mutta on nyt viimein saatu naksahtamaan paljon paremmalle tolalle. Noh, edelleen tarkkailussa ollaan kuitenkin ja itse pidän asiaa hyvänä. Mies kokee asian toisin - siinä missä minä koen lastensuojelun perhe-elämää vakauttavana tekijänä (lähinnä koska pystyvät pakottamaan miehen päihdekuntoutukseen), mies kokee lastensuojelun nihilistisenä ja tuomitsevana kukkahattutätilaumana, joka sormi pystyssä on puuttumassa ihmisten perusoikeuksiin ja on suurelta osin täysin ammattitaidotonta porukkaa. Ollaan saatu monenlaista tukitoimea; päiväkotihoitoa, kotipalvelua ja perhetyötä sekä nyt tätä päihdekuntoutusta miehelle. Rattaat ovat pyörineet ehkä vähän hitaasti, mutta asiakaspalvelu on aina ollut mielestäni hyvää ja kunnioittavaa. Mutta kuten sanottu, mies on täysin eri mieltä. Sen verran tässä nyt on vettä jo virrannut että jos mies ei kevääseen mennessä raitistu niin minulla on edessä vaikea valinta, jota lastensuojelu varmasti vaatii viimeistään silloin.

Sivusta seuranneena en voi kun ihmetellä lastensuojelun toimintaa.

sijaisperhe kiikuttaa psykologille lapsen aina kun biologisen vanhemman tapaaminen tulisi.

Toinen sijaisperheen vanhemmasta pystyy vakuuttamaan lastensuojelun ja psykologin onista keksinistään asioista.

Jos esin kolmevuotias lyö sijaishuoltajaa kun kaikki läheiset entiset ihmiset on erotettu niin se on biologisen äidin syy ja sitten vuodeksi tapaamiskielto psykologin päättämänä.Keksitään mitä pöyristyttävimpiä epätosia syytöksiä viattomista ihmisistä.Ja vain siksi,että naispari saa itselleen lapsen ja vieläpä laillisesti