Lue keskustelun säännöt.
Miten rohkaista ujoa naista?
20.11.2018 |
Olen tapaillut 3kk mukavaa ja kaunista naista. 1-2 kertaa ollaan viikossa nähty. Muuten kaikki olisi todella hyvin, mutta isoksi ongelmaksi on kehkeytymässä seksi. Naiseni ei osoita yhtään innostusta asiaa kohtaan vaikka muuten roikkuu mussa niin, että sekin on jo alkanut vähitellen ahdistaa. Olen ajatellut että kun riittävän kauan tapaillaan, hän rohkaistuu, mutta mitään ei tapahdu. Seksi menee niin että itse joudun tehdä aloitteen, hän makaa selällä hiljaa kuin se kuuluisa lahna eikä tee mitään ellen minä käske tai ohjaile hänen käsiään ym. Seksin aikana hänestä ei lähde pihahdustakaan. Itseäni moinen ei juuri sytytä ja viime seksikertamme jäi puolitiehen, koska mieskuntoni lähti tunnelman myötä, sekään ei hätkähdyttänyt häntä mitenkään. Mikään teini eikä kokematon hän ole. Itselle tulisi tosi itsekäs olo jos tämän takia hänet heivaisin, mutta seksi on kuitenkin minulle todella tärkeää. Kerran otin asian hänen kanssaan puheeksi, hänen mielestään kaikki oli ok, yritin vihjailla fiiliksistäni, mutta tuli olo että tässä täytyisi alkaa asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärtänyt yhtään mistä puhuin.. Itse olen mies parhaassa iässä, elämäni kunnossa, rakastan seksiä ja seksiä myös muualtakin saisin.
Tahtoisin mielipiteitä onko tässä mitään tehtävissä vai onko pakko laittaa muuten hieno ihminen kiertoon?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.
Tuosta kielteisyysaspektista olisi myös todella mielenkiintoista kuulla enemmän, jos siitä on esim. jonkinlaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.
Heh, sain varmaan tuon tekstini jotenkin kuullostamaan suuremmalta tai dramaattisemmalta ongelmalta kuin se onkaan. Oikeasti se ei ole mikään ongelma minulle eikä hänelle. Tiedostan sen, että oma seksuaalisuuteni on laajempi kuin hänen, ja se että silloin tällöin yritän häntä vähän johdatella siihen aiheeseen on lähinnä ehkä verrattavissa siihen, jos vaikka haluaisin häntä saada maistamaan ruokalajia josta tietäisin hänen tykkäävän, mutta jota hän vain sinnikkäästi välttelee. (Ja mistään kinkyilystä tai pervoilusta tässä ei ole kyse, ihan normi parisuhdeseksissä harrastettavista asioista.)
Oikeasti se mitä kaipaisin olisi avoimempi suhtautuminen asiaan, se että mieltymyksistä ja tuntemuksista voitaisiin puhua ja näyttää, eikä mennä pelkästään sanattomalla sopimuksella. Uskon että seksi voisi meillä olla vieläkin parempaa, vaikka se kuten sanottu todella hyvää jo onkin. Ehkä tunnen sellaista pientä epätasapainoa kyllä, että hän saa yhteisestä seksistämme enemmän irti kuin minä. Voisin tietysti lähestyä tuota siten, että pyytäisin tekemään sitä tai tätä, mutta en minä oikeastaan halua mitään sellaista vähän vastentahtoista tekemistä vain minun vuokseni, vaan löytää sellaisia juttuja nykyisen hyvämme päälle, joista olisi myös hänelle aidosti iloa. Sen vuoksi tätä kommunikaatiota yritän kehittää ja hänen estojaan siinä asiassa vähän loiventaa.
Itselle tässä vanhemmiten on alkanut tulla entistä tärkeämmäksi nautinnon laatu, eikä seksikertojen laskeminen ja sitä kautta seksielämän laadun mittaaminen. Minua kiinnostaa kuullostella itseäni ja tuntemuksiani ja löytää uusia tapoja nauttia, ja puolisoani haluaisin siihen mukaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on minusta mukavaa ja haluaisin sen hänen kanssaan jakaa. Kyse ei mitenkään ole siitä, että mieltäisin hänet jotenkin vääräksi tai epäsopivaksi kumppaniksi. Päinvastoin, juuri sen vuoksi minä haluan hänen kanssaan asioita jakaa koska tunnen ja koen hänet täydellisen oikeaksi kumppaniksi. Tietynlainen "estoisuus" (ehkä vähän turhan vahva sana kuitenkin) on osa hänen persoonaansa, jonka hyväksyn täysin, mutta sellainen taiteilu ja pieni hyväntahtoinen härnääminen siinä reunalla kuitenkin tuo parisuhteeseen sitä pientä lisäkipinää, joka osaltaan pitää sitä tuoreena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.Heh, sain varmaan tuon tekstini jotenkin kuullostamaan suuremmalta tai dramaattisemmalta ongelmalta kuin se onkaan. Oikeasti se ei ole mikään ongelma minulle eikä hänelle. Tiedostan sen, että oma seksuaalisuuteni on laajempi kuin hänen, ja se että silloin tällöin yritän häntä vähän johdatella siihen aiheeseen on lähinnä ehkä verrattavissa siihen, jos vaikka haluaisin häntä saada maistamaan ruokalajia josta tietäisin hänen tykkäävän, mutta jota hän vain sinnikkäästi välttelee. (Ja mistään kinkyilystä tai pervoilusta tässä ei ole kyse, ihan normi parisuhdeseksissä harrastettavista asioista.)
Oikeasti se mitä kaipaisin olisi avoimempi suhtautuminen asiaan, se että mieltymyksistä ja tuntemuksista voitaisiin puhua ja näyttää, eikä mennä pelkästään sanattomalla sopimuksella. Uskon että seksi voisi meillä olla vieläkin parempaa, vaikka se kuten sanottu todella hyvää jo onkin. Ehkä tunnen sellaista pientä epätasapainoa kyllä, että hän saa yhteisestä seksistämme enemmän irti kuin minä. Voisin tietysti lähestyä tuota siten, että pyytäisin tekemään sitä tai tätä, mutta en minä oikeastaan halua mitään sellaista vähän vastentahtoista tekemistä vain minun vuokseni, vaan löytää sellaisia juttuja nykyisen hyvämme päälle, joista olisi myös hänelle aidosti iloa. Sen vuoksi tätä kommunikaatiota yritän kehittää ja hänen estojaan siinä asiassa vähän loiventaa.
Itselle tässä vanhemmiten on alkanut tulla entistä tärkeämmäksi nautinnon laatu, eikä seksikertojen laskeminen ja sitä kautta seksielämän laadun mittaaminen. Minua kiinnostaa kuullostella itseäni ja tuntemuksiani ja löytää uusia tapoja nauttia, ja puolisoani haluaisin siihen mukaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on minusta mukavaa ja haluaisin sen hänen kanssaan jakaa. Kyse ei mitenkään ole siitä, että mieltäisin hänet jotenkin vääräksi tai epäsopivaksi kumppaniksi. Päinvastoin, juuri sen vuoksi minä haluan hänen kanssaan asioita jakaa koska tunnen ja koen hänet täydellisen oikeaksi kumppaniksi. Tietynlainen "estoisuus" (ehkä vähän turhan vahva sana kuitenkin) on osa hänen persoonaansa, jonka hyväksyn täysin, mutta sellainen taiteilu ja pieni hyväntahtoinen härnääminen siinä reunalla kuitenkin tuo parisuhteeseen sitä pientä lisäkipinää, joka osaltaan pitää sitä tuoreena.
Voin kuvitella, että tuossa tilanteessa häiritsevintä on se ns. vastavuoroisuuden puute. Voi olla hankalaa, jos toinen ei oikein pysty tulemaan asiassa vastaan. Niinhän se on, ettei ketään voi eikä kannatakaan pakottaa mihinkään, vaan tekemisen on lähdettävä ihmisestä itsestään.
Tuo sanaton sopimus -tyyli olisi itsellenikin kyllä haasteellinen - puhuminen on juuri se asia, jolla luottamus tavallisesti syntyy. Sen myötä alun estot poistuvat ja toisen kanssa on helpompi olla luontevasti myös fyysisesti. Mutta en tiedä, ehkä luottamus voi syntyä myös jollain muulla tavalla. Tärkeintä on jonkinlainen varmuus siitä, että toinen aidosti välittää. Toisaalta puhuminen on yleensä välttämätöntä, jos haluaa parisuhteen kestävän.
Varmasti ikävä tilanne, jos kokee ikään kuin jäävänsä vähemmälle eikä täysin omia toiveita vastaavaa seksiä koskaan saa. Varsinkin pitkässä suhteessa sitä ymmärrettävästi voi kaivata jonkinlaista lisäpiristystä siihen tuttuun rutiiniin. Mutta niinhän se on - valitettavasti - että usein parisuhteessa toinen joutuu joissain asioissa tulemaan vastaan. Itse olen sitä tyyppiä, joka on oikean kumppanin kanssa hyvin avoin kaikelle.
Kuulostaa ihanalta, miten olette kuitenkin saaneet suhteenne toimimaan, vaikka toisen piirre jonkin verran rajoittava siinä onkin. Asiat kyllä järjestyvät aina, jos ihmiset ovat toisilleen oikeat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.Heh, sain varmaan tuon tekstini jotenkin kuullostamaan suuremmalta tai dramaattisemmalta ongelmalta kuin se onkaan. Oikeasti se ei ole mikään ongelma minulle eikä hänelle. Tiedostan sen, että oma seksuaalisuuteni on laajempi kuin hänen, ja se että silloin tällöin yritän häntä vähän johdatella siihen aiheeseen on lähinnä ehkä verrattavissa siihen, jos vaikka haluaisin häntä saada maistamaan ruokalajia josta tietäisin hänen tykkäävän, mutta jota hän vain sinnikkäästi välttelee. (Ja mistään kinkyilystä tai pervoilusta tässä ei ole kyse, ihan normi parisuhdeseksissä harrastettavista asioista.)
Oikeasti se mitä kaipaisin olisi avoimempi suhtautuminen asiaan, se että mieltymyksistä ja tuntemuksista voitaisiin puhua ja näyttää, eikä mennä pelkästään sanattomalla sopimuksella. Uskon että seksi voisi meillä olla vieläkin parempaa, vaikka se kuten sanottu todella hyvää jo onkin. Ehkä tunnen sellaista pientä epätasapainoa kyllä, että hän saa yhteisestä seksistämme enemmän irti kuin minä. Voisin tietysti lähestyä tuota siten, että pyytäisin tekemään sitä tai tätä, mutta en minä oikeastaan halua mitään sellaista vähän vastentahtoista tekemistä vain minun vuokseni, vaan löytää sellaisia juttuja nykyisen hyvämme päälle, joista olisi myös hänelle aidosti iloa. Sen vuoksi tätä kommunikaatiota yritän kehittää ja hänen estojaan siinä asiassa vähän loiventaa.
Itselle tässä vanhemmiten on alkanut tulla entistä tärkeämmäksi nautinnon laatu, eikä seksikertojen laskeminen ja sitä kautta seksielämän laadun mittaaminen. Minua kiinnostaa kuullostella itseäni ja tuntemuksiani ja löytää uusia tapoja nauttia, ja puolisoani haluaisin siihen mukaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on minusta mukavaa ja haluaisin sen hänen kanssaan jakaa. Kyse ei mitenkään ole siitä, että mieltäisin hänet jotenkin vääräksi tai epäsopivaksi kumppaniksi. Päinvastoin, juuri sen vuoksi minä haluan hänen kanssaan asioita jakaa koska tunnen ja koen hänet täydellisen oikeaksi kumppaniksi. Tietynlainen "estoisuus" (ehkä vähän turhan vahva sana kuitenkin) on osa hänen persoonaansa, jonka hyväksyn täysin, mutta sellainen taiteilu ja pieni hyväntahtoinen härnääminen siinä reunalla kuitenkin tuo parisuhteeseen sitä pientä lisäkipinää, joka osaltaan pitää sitä tuoreena.
Voin kuvitella, että tuossa tilanteessa häiritsevintä on se ns. vastavuoroisuuden puute. Voi olla hankalaa, jos toinen ei oikein pysty tulemaan asiassa vastaan. Niinhän se on, ettei ketään voi eikä kannatakaan pakottaa mihinkään, vaan tekemisen on lähdettävä ihmisestä itsestään.
Tuo sanaton sopimus -tyyli olisi itsellenikin kyllä haasteellinen - puhuminen on juuri se asia, jolla luottamus tavallisesti syntyy. Sen myötä alun estot poistuvat ja toisen kanssa on helpompi olla luontevasti myös fyysisesti. Mutta en tiedä, ehkä luottamus voi syntyä myös jollain muulla tavalla. Tärkeintä on jonkinlainen varmuus siitä, että toinen aidosti välittää. Toisaalta puhuminen on yleensä välttämätöntä, jos haluaa parisuhteen kestävän.
Varmasti ikävä tilanne, jos kokee ikään kuin jäävänsä vähemmälle eikä täysin omia toiveita vastaavaa seksiä koskaan saa. Varsinkin pitkässä suhteessa sitä ymmärrettävästi voi kaivata jonkinlaista lisäpiristystä siihen tuttuun rutiiniin. Mutta niinhän se on - valitettavasti - että usein parisuhteessa toinen joutuu joissain asioissa tulemaan vastaan. Itse olen sitä tyyppiä, joka on oikean kumppanin kanssa hyvin avoin kaikelle.
Kuulostaa ihanalta, miten olette kuitenkin saaneet suhteenne toimimaan, vaikka toisen piirre jonkin verran rajoittava siinä onkin. Asiat kyllä järjestyvät aina, jos ihmiset ovat toisilleen oikeat :)
Kylläkyllä, kiitokset ”myötätunnosta”, vaikkei sille nyt tässä tarvetta olekaan 🙂 Vaikka seksi on meille tärkeää ja sitä harrastetaan paljon, niin ei se silti ole NIIN iso osa koko elämää ja yhteiselämää, että jokin tuollainen pieni asia sitä pystyisi pilaamaan.
Omalta kohdaltani olen alkanut vain yrittää elää niinkuin opetan, puhun ja kerron omasta seksuaalisuudestani ja tuntemuksistani ilman mitään velvoitetta vastavuoroisuuteen (vaikka toki sen lisääntyminen salainen toiveeni onkin). En esitä suoria toiveita, mutta yritän istuttaa häneen uusia ajatuksia, jotka jäisivät vähän kytemään, ja hän sitten saa reagoida niihin kuten itse haluaa. Saatan vaikka reissussa ollessani tekstailla aika suorasukaisesti omista tekemisistäni tai seisokkini senhetkisestä tilasta. Eipä hän ole pahakseen pannut, ja kun tuo on itsellekin ihan kuumottavaa, niin onhan siinäkin jo tavallaan yksi tapa monipuolistaa seksiä. Ehkä se poikii lisääkin, joskus 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuulla :) Mutta kyllä tuo itseäni häiritsisi, parisuhteessa ja seksissä se vastavuoroisuus kuitenkin on aikalailla kaiken lähtökohta. Kyllä kai sitä suhteessa ihan luonnostaan _haluaa_ kumppanin toiveisiin parhaan mukaan vastata ja hänelle myös omia toiveita esittää. Sitä ihmettelisin, jos kumppanin seisokkikuva (kiitos mielikuvasta!) ei sytyttäisi ja siinä vaiheessa alkaisi hälytyskellot soimaan, jos toinen pahastuisi kuvasta. Itse ainakin rakastaisin tuollaista suoraviivaista tyyliä. Nimenomaan parisuhteessa, omalta kumppanilta. Kyllähän tuollaiset pienet asiat varmasti maustavat mukavasti parisuhdetta eivätkä siihen missään nimessä ainakaan negatiivisesti vaikuta.
Salaa olen toivonut, että kohdalle osuisi joku näiden asioiden suhteen rohkea tapaus. Kyllä se sitten tarttuu ja uskaltaa sitten paremmin myös itse osoittaa aktiivisuutta ja esittää omia ideoita. Voi olla, että minulla seksi saisi sen myötä tärkeämmän roolin elämässä.
Miehet tuntuvat (suppean kokemukseni perusteella tosin) olevan kovin varovaisia puhumaan näistä, mutta itseäni ainakin sytyttää kaikenlainen avoimuus. Mahtavaa, että ainakin yksi tuollainen mies löytyy ;)
Puhuit seisokin tilasta tekstaamisesta mutta täältä se tuli freudilainen lipsahdus kuvasta :D Alitajuinen toive ilmeisesti, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuit seisokin tilasta tekstaamisesta mutta täältä se tuli freudilainen lipsahdus kuvasta :D Alitajuinen toive ilmeisesti, heh.
Hehee, haaveeksi jää 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuit seisokin tilasta tekstaamisesta mutta täältä se tuli freudilainen lipsahdus kuvasta :D Alitajuinen toive ilmeisesti, heh.
Hehee, haaveeksi jää 😂
No eipä sekään haittaa, hyvin on niitä ilman tähänkin asti selvitty :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.Heh, sain varmaan tuon tekstini jotenkin kuullostamaan suuremmalta tai dramaattisemmalta ongelmalta kuin se onkaan. Oikeasti se ei ole mikään ongelma minulle eikä hänelle. Tiedostan sen, että oma seksuaalisuuteni on laajempi kuin hänen, ja se että silloin tällöin yritän häntä vähän johdatella siihen aiheeseen on lähinnä ehkä verrattavissa siihen, jos vaikka haluaisin häntä saada maistamaan ruokalajia josta tietäisin hänen tykkäävän, mutta jota hän vain sinnikkäästi välttelee. (Ja mistään kinkyilystä tai pervoilusta tässä ei ole kyse, ihan normi parisuhdeseksissä harrastettavista asioista.)
Oikeasti se mitä kaipaisin olisi avoimempi suhtautuminen asiaan, se että mieltymyksistä ja tuntemuksista voitaisiin puhua ja näyttää, eikä mennä pelkästään sanattomalla sopimuksella. Uskon että seksi voisi meillä olla vieläkin parempaa, vaikka se kuten sanottu todella hyvää jo onkin. Ehkä tunnen sellaista pientä epätasapainoa kyllä, että hän saa yhteisestä seksistämme enemmän irti kuin minä. Voisin tietysti lähestyä tuota siten, että pyytäisin tekemään sitä tai tätä, mutta en minä oikeastaan halua mitään sellaista vähän vastentahtoista tekemistä vain minun vuokseni, vaan löytää sellaisia juttuja nykyisen hyvämme päälle, joista olisi myös hänelle aidosti iloa. Sen vuoksi tätä kommunikaatiota yritän kehittää ja hänen estojaan siinä asiassa vähän loiventaa.
Itselle tässä vanhemmiten on alkanut tulla entistä tärkeämmäksi nautinnon laatu, eikä seksikertojen laskeminen ja sitä kautta seksielämän laadun mittaaminen. Minua kiinnostaa kuullostella itseäni ja tuntemuksiani ja löytää uusia tapoja nauttia, ja puolisoani haluaisin siihen mukaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on minusta mukavaa ja haluaisin sen hänen kanssaan jakaa. Kyse ei mitenkään ole siitä, että mieltäisin hänet jotenkin vääräksi tai epäsopivaksi kumppaniksi. Päinvastoin, juuri sen vuoksi minä haluan hänen kanssaan asioita jakaa koska tunnen ja koen hänet täydellisen oikeaksi kumppaniksi. Tietynlainen "estoisuus" (ehkä vähän turhan vahva sana kuitenkin) on osa hänen persoonaansa, jonka hyväksyn täysin, mutta sellainen taiteilu ja pieni hyväntahtoinen härnääminen siinä reunalla kuitenkin tuo parisuhteeseen sitä pientä lisäkipinää, joka osaltaan pitää sitä tuoreena.
Voin kuvitella, että tuossa tilanteessa häiritsevintä on se ns. vastavuoroisuuden puute. Voi olla hankalaa, jos toinen ei oikein pysty tulemaan asiassa vastaan. Niinhän se on, ettei ketään voi eikä kannatakaan pakottaa mihinkään, vaan tekemisen on lähdettävä ihmisestä itsestään.
Tuo sanaton sopimus -tyyli olisi itsellenikin kyllä haasteellinen - puhuminen on juuri se asia, jolla luottamus tavallisesti syntyy. Sen myötä alun estot poistuvat ja toisen kanssa on helpompi olla luontevasti myös fyysisesti. Mutta en tiedä, ehkä luottamus voi syntyä myös jollain muulla tavalla. Tärkeintä on jonkinlainen varmuus siitä, että toinen aidosti välittää. Toisaalta puhuminen on yleensä välttämätöntä, jos haluaa parisuhteen kestävän.
Varmasti ikävä tilanne, jos kokee ikään kuin jäävänsä vähemmälle eikä täysin omia toiveita vastaavaa seksiä koskaan saa. Varsinkin pitkässä suhteessa sitä ymmärrettävästi voi kaivata jonkinlaista lisäpiristystä siihen tuttuun rutiiniin. Mutta niinhän se on - valitettavasti - että usein parisuhteessa toinen joutuu joissain asioissa tulemaan vastaan. Itse olen sitä tyyppiä, joka on oikean kumppanin kanssa hyvin avoin kaikelle.
Kuulostaa ihanalta, miten olette kuitenkin saaneet suhteenne toimimaan, vaikka toisen piirre jonkin verran rajoittava siinä onkin. Asiat kyllä järjestyvät aina, jos ihmiset ovat toisilleen oikeat :)
Kylläkyllä, kiitokset ”myötätunnosta”, vaikkei sille nyt tässä tarvetta olekaan 🙂 Vaikka seksi on meille tärkeää ja sitä harrastetaan paljon, niin ei se silti ole NIIN iso osa koko elämää ja yhteiselämää, että jokin tuollainen pieni asia sitä pystyisi pilaamaan.
Omalta kohdaltani olen alkanut vain yrittää elää niinkuin opetan, puhun ja kerron omasta seksuaalisuudestani ja tuntemuksistani ilman mitään velvoitetta vastavuoroisuuteen (vaikka toki sen lisääntyminen salainen toiveeni onkin). En esitä suoria toiveita, mutta yritän istuttaa häneen uusia ajatuksia, jotka jäisivät vähän kytemään, ja hän sitten saa reagoida niihin kuten itse haluaa. Saatan vaikka reissussa ollessani tekstailla aika suorasukaisesti omista tekemisistäni tai seisokkini senhetkisestä tilasta. Eipä hän ole pahakseen pannut, ja kun tuo on itsellekin ihan kuumottavaa, niin onhan siinäkin jo tavallaan yksi tapa monipuolistaa seksiä. Ehkä se poikii lisääkin, joskus 🙂
Voisin olettaa, että kumppanisi ei pahastuisi, jos jättäisit tekstaamatta? Vai onko siis niin, että hän kyllä pitää viesteistä, mutta hänelle ei vaan ole itselleen luontevaa niitä vastaavalla tavalla lähettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.Heh, sain varmaan tuon tekstini jotenkin kuullostamaan suuremmalta tai dramaattisemmalta ongelmalta kuin se onkaan. Oikeasti se ei ole mikään ongelma minulle eikä hänelle. Tiedostan sen, että oma seksuaalisuuteni on laajempi kuin hänen, ja se että silloin tällöin yritän häntä vähän johdatella siihen aiheeseen on lähinnä ehkä verrattavissa siihen, jos vaikka haluaisin häntä saada maistamaan ruokalajia josta tietäisin hänen tykkäävän, mutta jota hän vain sinnikkäästi välttelee. (Ja mistään kinkyilystä tai pervoilusta tässä ei ole kyse, ihan normi parisuhdeseksissä harrastettavista asioista.)
Oikeasti se mitä kaipaisin olisi avoimempi suhtautuminen asiaan, se että mieltymyksistä ja tuntemuksista voitaisiin puhua ja näyttää, eikä mennä pelkästään sanattomalla sopimuksella. Uskon että seksi voisi meillä olla vieläkin parempaa, vaikka se kuten sanottu todella hyvää jo onkin. Ehkä tunnen sellaista pientä epätasapainoa kyllä, että hän saa yhteisestä seksistämme enemmän irti kuin minä. Voisin tietysti lähestyä tuota siten, että pyytäisin tekemään sitä tai tätä, mutta en minä oikeastaan halua mitään sellaista vähän vastentahtoista tekemistä vain minun vuokseni, vaan löytää sellaisia juttuja nykyisen hyvämme päälle, joista olisi myös hänelle aidosti iloa. Sen vuoksi tätä kommunikaatiota yritän kehittää ja hänen estojaan siinä asiassa vähän loiventaa.
Itselle tässä vanhemmiten on alkanut tulla entistä tärkeämmäksi nautinnon laatu, eikä seksikertojen laskeminen ja sitä kautta seksielämän laadun mittaaminen. Minua kiinnostaa kuullostella itseäni ja tuntemuksiani ja löytää uusia tapoja nauttia, ja puolisoani haluaisin siihen mukaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on minusta mukavaa ja haluaisin sen hänen kanssaan jakaa. Kyse ei mitenkään ole siitä, että mieltäisin hänet jotenkin vääräksi tai epäsopivaksi kumppaniksi. Päinvastoin, juuri sen vuoksi minä haluan hänen kanssaan asioita jakaa koska tunnen ja koen hänet täydellisen oikeaksi kumppaniksi. Tietynlainen "estoisuus" (ehkä vähän turhan vahva sana kuitenkin) on osa hänen persoonaansa, jonka hyväksyn täysin, mutta sellainen taiteilu ja pieni hyväntahtoinen härnääminen siinä reunalla kuitenkin tuo parisuhteeseen sitä pientä lisäkipinää, joka osaltaan pitää sitä tuoreena.
Voin kuvitella, että tuossa tilanteessa häiritsevintä on se ns. vastavuoroisuuden puute. Voi olla hankalaa, jos toinen ei oikein pysty tulemaan asiassa vastaan. Niinhän se on, ettei ketään voi eikä kannatakaan pakottaa mihinkään, vaan tekemisen on lähdettävä ihmisestä itsestään.
Tuo sanaton sopimus -tyyli olisi itsellenikin kyllä haasteellinen - puhuminen on juuri se asia, jolla luottamus tavallisesti syntyy. Sen myötä alun estot poistuvat ja toisen kanssa on helpompi olla luontevasti myös fyysisesti. Mutta en tiedä, ehkä luottamus voi syntyä myös jollain muulla tavalla. Tärkeintä on jonkinlainen varmuus siitä, että toinen aidosti välittää. Toisaalta puhuminen on yleensä välttämätöntä, jos haluaa parisuhteen kestävän.
Varmasti ikävä tilanne, jos kokee ikään kuin jäävänsä vähemmälle eikä täysin omia toiveita vastaavaa seksiä koskaan saa. Varsinkin pitkässä suhteessa sitä ymmärrettävästi voi kaivata jonkinlaista lisäpiristystä siihen tuttuun rutiiniin. Mutta niinhän se on - valitettavasti - että usein parisuhteessa toinen joutuu joissain asioissa tulemaan vastaan. Itse olen sitä tyyppiä, joka on oikean kumppanin kanssa hyvin avoin kaikelle.
Kuulostaa ihanalta, miten olette kuitenkin saaneet suhteenne toimimaan, vaikka toisen piirre jonkin verran rajoittava siinä onkin. Asiat kyllä järjestyvät aina, jos ihmiset ovat toisilleen oikeat :)
Kylläkyllä, kiitokset ”myötätunnosta”, vaikkei sille nyt tässä tarvetta olekaan 🙂 Vaikka seksi on meille tärkeää ja sitä harrastetaan paljon, niin ei se silti ole NIIN iso osa koko elämää ja yhteiselämää, että jokin tuollainen pieni asia sitä pystyisi pilaamaan.
Omalta kohdaltani olen alkanut vain yrittää elää niinkuin opetan, puhun ja kerron omasta seksuaalisuudestani ja tuntemuksistani ilman mitään velvoitetta vastavuoroisuuteen (vaikka toki sen lisääntyminen salainen toiveeni onkin). En esitä suoria toiveita, mutta yritän istuttaa häneen uusia ajatuksia, jotka jäisivät vähän kytemään, ja hän sitten saa reagoida niihin kuten itse haluaa. Saatan vaikka reissussa ollessani tekstailla aika suorasukaisesti omista tekemisistäni tai seisokkini senhetkisestä tilasta. Eipä hän ole pahakseen pannut, ja kun tuo on itsellekin ihan kuumottavaa, niin onhan siinäkin jo tavallaan yksi tapa monipuolistaa seksiä. Ehkä se poikii lisääkin, joskus 🙂
Voisin olettaa, että kumppanisi ei pahastuisi, jos jättäisit tekstaamatta? Vai onko siis niin, että hän kyllä pitää viesteistä, mutta hänelle ei vaan ole itselleen luontevaa niitä vastaavalla tavalla lähettää?
Miten tuon sanoisi. En usko että varsinaisesti pahastuisikaan jos en viestejä laittaisi (ei se nyt mitenkään jokapäiväistä muutenkaan ole). Ei hän silti niistä viesteistäkään pahastu, vaikkei itse oikein lähdekään leikkiin mukaan. Mun tarkoituksenani on saada sellainen pieni puna hänen kasvoilleen jossain sellaisessa tilanteessa jossa ei olla tutussa ja turvallisessa seksisessiossa ja sitä kautta herätellä uusia ajatuskulkuja. Ja samalla myös valottaa omia tuntemuksiani ja mieltymyksiäni tavalla joka ei kuullostaisi koulun biologiantunnin esitelmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.
Ei niin. Ujoudessa siihen alkuun kuitenkin liittyy jonkinlainen estoisuus (jos tätä sanaa voi käyttää), joka sitten väistyy vähitellen :) En ole oikein perillä miten estoisuus noin muuten seksissä ilmenee. Onko se sitten sitä ettei missään vaiheessa pysty heittäytymään? Tai että on jotain tosi selviä rajoitteita seksiin liittyen? Näin voisin kuvitella.
No, voisin yrittää vastailla, kun puolisoni on juuri tällainen ei-ollenkaan-ujo, mutta joillakin kriteereillä varmaan jossain määrin estoinen seksin suhteen. Mutta tykkää ja nauttii silti seksistä huomattavan paljon, eli ei kuitenkaan ole seksikielteinen millään tavalla.
Ei ujo tarkoittaa siis nyt vaikka sitä, että hän on tätä ovi-auki-vessaan -ihmistyyppiä. Tai voi pyytää tsekkaamaan esim jonkin intiimialueen näppylän sen kummemmin kainostelematta. Mutta jos pitäisi _esiintyä_ tai keimailla jotenkin seksikkäissä vaatteissa, niin ei alkuunkaan. Tai vaikka näyttää omin käsin, millainen koskettaminen tekee hyvää, niin ei sitten todellakaan. Tai edes keskustella aiheesta, niin ääh... Yhteisiä vuosia ja niiden runsaasti sisältämää seksiähän on siis takana pitkälle yli 20.
Ja seksistähän hän nauttii, kovasti. Saa monta orgasmia joka kerralla, jos itse vaan en ole liian herkillä. Silti, ehkä se jokin ihan viimeiseen asti heittäytyminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Nautinto tulee siitä tutusta, turvallisesta ja hyväksi todetusta kaavasta, eipä liene yhtään yllätystä tai ehdotusta jostakin ihan uudesta ole tullut koko tänä aikana. Minä kyllä yritän vihjailla ja käyttää suoraa puhettakin, näyttää esimerkkiä jne, eikä hän sitä ollenkaan pahakseen pane. Raja kulkee siinä kohtaa missä hänen pitäisi ottaa pallo ja tehdä tai sanoa jotain, näyttää itsestään jotain mitä en ennen ole nähnyt, siinä tulee stoppi.
Eli ei tuo ujous - estoisuus - kielteisyys mikään kovin suoraviivainen juttu minun kokemukseni mukaan ole. En minä sitä ole vielä täysin oppinut käsittelemään 20 vuodessakaan, mutta kyllä minä sen kanssa elää osaan. Varsinkin kun seksi on todella hyvää.
Mielenkiintoista, 20 vuotta on todella pitkä aika ja tavallaan jännä, ettei se heittäytyminen ole missään vaiheessa tullut. Kai piirre on niin vahvasti osa ihmistä.
Varmasti on sovittelemista, jos teillä on hyvin erilaiset mieltymykset. Mutta jos seksi on hyvää ja molemmat siitä nautitte, niin sittenhän asia on kai ihan hyvin :) Nämä ovat tietysti yksilökohtaisia juttuja mutta parisuhteeseenhan kuuluvat kompromissit. Itse voisin kuvitella, ettei oikean kumppanin kanssa tuo "kaavamaisuus" olisi ongelma - voihan seksi olla rutiininomaisenakin hyvää. Tavallaan en ole koskaan ymmärtänytkään, miksi toisesta pitäisi nähdä joitain uusia puolia. Kyllä se kumppani riittää aina ihan sellaisenaan. Mutta seksi nyt ei itselleni olekaan mikään "iso juttu", vaikka siihen alkuun liittyykin jännitystä ja se luottamuksen syntymisen vaatiikin. Tietysti jos on äärimmäisen vaihtelunhaluinen, voi asia muodostua ongelmaksi, mutta siinä tapauksessa lienee väärä kumppani.Heh, sain varmaan tuon tekstini jotenkin kuullostamaan suuremmalta tai dramaattisemmalta ongelmalta kuin se onkaan. Oikeasti se ei ole mikään ongelma minulle eikä hänelle. Tiedostan sen, että oma seksuaalisuuteni on laajempi kuin hänen, ja se että silloin tällöin yritän häntä vähän johdatella siihen aiheeseen on lähinnä ehkä verrattavissa siihen, jos vaikka haluaisin häntä saada maistamaan ruokalajia josta tietäisin hänen tykkäävän, mutta jota hän vain sinnikkäästi välttelee. (Ja mistään kinkyilystä tai pervoilusta tässä ei ole kyse, ihan normi parisuhdeseksissä harrastettavista asioista.)
Oikeasti se mitä kaipaisin olisi avoimempi suhtautuminen asiaan, se että mieltymyksistä ja tuntemuksista voitaisiin puhua ja näyttää, eikä mennä pelkästään sanattomalla sopimuksella. Uskon että seksi voisi meillä olla vieläkin parempaa, vaikka se kuten sanottu todella hyvää jo onkin. Ehkä tunnen sellaista pientä epätasapainoa kyllä, että hän saa yhteisestä seksistämme enemmän irti kuin minä. Voisin tietysti lähestyä tuota siten, että pyytäisin tekemään sitä tai tätä, mutta en minä oikeastaan halua mitään sellaista vähän vastentahtoista tekemistä vain minun vuokseni, vaan löytää sellaisia juttuja nykyisen hyvämme päälle, joista olisi myös hänelle aidosti iloa. Sen vuoksi tätä kommunikaatiota yritän kehittää ja hänen estojaan siinä asiassa vähän loiventaa.
Itselle tässä vanhemmiten on alkanut tulla entistä tärkeämmäksi nautinnon laatu, eikä seksikertojen laskeminen ja sitä kautta seksielämän laadun mittaaminen. Minua kiinnostaa kuullostella itseäni ja tuntemuksiani ja löytää uusia tapoja nauttia, ja puolisoani haluaisin siihen mukaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on minusta mukavaa ja haluaisin sen hänen kanssaan jakaa. Kyse ei mitenkään ole siitä, että mieltäisin hänet jotenkin vääräksi tai epäsopivaksi kumppaniksi. Päinvastoin, juuri sen vuoksi minä haluan hänen kanssaan asioita jakaa koska tunnen ja koen hänet täydellisen oikeaksi kumppaniksi. Tietynlainen "estoisuus" (ehkä vähän turhan vahva sana kuitenkin) on osa hänen persoonaansa, jonka hyväksyn täysin, mutta sellainen taiteilu ja pieni hyväntahtoinen härnääminen siinä reunalla kuitenkin tuo parisuhteeseen sitä pientä lisäkipinää, joka osaltaan pitää sitä tuoreena.
Voin kuvitella, että tuossa tilanteessa häiritsevintä on se ns. vastavuoroisuuden puute. Voi olla hankalaa, jos toinen ei oikein pysty tulemaan asiassa vastaan. Niinhän se on, ettei ketään voi eikä kannatakaan pakottaa mihinkään, vaan tekemisen on lähdettävä ihmisestä itsestään.
Tuo sanaton sopimus -tyyli olisi itsellenikin kyllä haasteellinen - puhuminen on juuri se asia, jolla luottamus tavallisesti syntyy. Sen myötä alun estot poistuvat ja toisen kanssa on helpompi olla luontevasti myös fyysisesti. Mutta en tiedä, ehkä luottamus voi syntyä myös jollain muulla tavalla. Tärkeintä on jonkinlainen varmuus siitä, että toinen aidosti välittää. Toisaalta puhuminen on yleensä välttämätöntä, jos haluaa parisuhteen kestävän.
Varmasti ikävä tilanne, jos kokee ikään kuin jäävänsä vähemmälle eikä täysin omia toiveita vastaavaa seksiä koskaan saa. Varsinkin pitkässä suhteessa sitä ymmärrettävästi voi kaivata jonkinlaista lisäpiristystä siihen tuttuun rutiiniin. Mutta niinhän se on - valitettavasti - että usein parisuhteessa toinen joutuu joissain asioissa tulemaan vastaan. Itse olen sitä tyyppiä, joka on oikean kumppanin kanssa hyvin avoin kaikelle.
Kuulostaa ihanalta, miten olette kuitenkin saaneet suhteenne toimimaan, vaikka toisen piirre jonkin verran rajoittava siinä onkin. Asiat kyllä järjestyvät aina, jos ihmiset ovat toisilleen oikeat :)
Kylläkyllä, kiitokset ”myötätunnosta”, vaikkei sille nyt tässä tarvetta olekaan 🙂 Vaikka seksi on meille tärkeää ja sitä harrastetaan paljon, niin ei se silti ole NIIN iso osa koko elämää ja yhteiselämää, että jokin tuollainen pieni asia sitä pystyisi pilaamaan.
Omalta kohdaltani olen alkanut vain yrittää elää niinkuin opetan, puhun ja kerron omasta seksuaalisuudestani ja tuntemuksistani ilman mitään velvoitetta vastavuoroisuuteen (vaikka toki sen lisääntyminen salainen toiveeni onkin). En esitä suoria toiveita, mutta yritän istuttaa häneen uusia ajatuksia, jotka jäisivät vähän kytemään, ja hän sitten saa reagoida niihin kuten itse haluaa. Saatan vaikka reissussa ollessani tekstailla aika suorasukaisesti omista tekemisistäni tai seisokkini senhetkisestä tilasta. Eipä hän ole pahakseen pannut, ja kun tuo on itsellekin ihan kuumottavaa, niin onhan siinäkin jo tavallaan yksi tapa monipuolistaa seksiä. Ehkä se poikii lisääkin, joskus 🙂
Voisin olettaa, että kumppanisi ei pahastuisi, jos jättäisit tekstaamatta? Vai onko siis niin, että hän kyllä pitää viesteistä, mutta hänelle ei vaan ole itselleen luontevaa niitä vastaavalla tavalla lähettää?
Miten tuon sanoisi. En usko että varsinaisesti pahastuisikaan jos en viestejä laittaisi (ei se nyt mitenkään jokapäiväistä muutenkaan ole). Ei hän silti niistä viesteistäkään pahastu, vaikkei itse oikein lähdekään leikkiin mukaan. Mun tarkoituksenani on saada sellainen pieni puna hänen kasvoilleen jossain sellaisessa tilanteessa jossa ei olla tutussa ja turvallisessa seksisessiossa ja sitä kautta herätellä uusia ajatuskulkuja. Ja samalla myös valottaa omia tuntemuksiani ja mieltymyksiäni tavalla joka ei kuullostaisi koulun biologiantunnin esitelmältä.
Kaikilla on niin erilasia tapoja osoittaa välittämistä. En sanoisi, että itselläni niinkään olisi pakollisena toiveena saada viestejä mutta en niistä todellakaan pahastuisi. Nehän kertovat, että rakastamani ihminen on ajatellut minua. Ja tokihan niillä saisi sen punan poskille :)
Itse kyllä parisuhteessa tykkäisin piristää kumppania vastaavilla pienillä jutuilla, mikäli hän niistä pitäisi. Nauttisin itsekin siitä, että tietäisin toisen tykkäävän. Ei sen seksin todellakaan tarvitse rajoittua pelkästään sinne sänkyyn tiettyyn asentoon ja kellonaikaan. Monipuolisuus ja spontaanius on hyvästä ja niistä kovasti pitäisinkin. Mutta jos kuviteltaisiin tilanne, että kumppanilla olisi jokin rajoite tämän suhteen, niin varmasti sitä sopeutuisi. Tätä meinasin kun sanoin, että oikean ihmisen kanssa olen hyvin avoin kaikelle :) Se alku on itselläni vaan se hankala. Se vaatii sen luottamuksen – että kaikki on selvää. Sitten kaikki sujuukin omalla painollaan. En usko, että biologiantunnin esitelmille on tässä tarvetta :D
Minulle kelpaisi kyllä esitelmäkin. Sellainen esitelmöivä tyyli on miehellä hurmaavan persoonallinen 😍
Ujo ei muuten ole sama kuin estoinen.