Mikä koirarotu sopisi minulle? Irlanninterrieri? Snautseri?

Ja mikä tulee ulkonäkökriteereihin. Niiden varjolla ei nyt voi pitkälle mennä, mutta sanotaan nyt silti. Pidän resuisen, vähän "piskimäisen" näköisistä koirista. Mieluiten parrakas ja karkeakarvainen. Monet lähtökohtani sopivat itse asiassa moniin sekarotuisiin. Koirani ei tarvitse menestyä näyttelyissä tai muissa kisoissa. Tärkeintä olisi saada terve ja luonteeltaan mukava kaveri tavalliseen arkeen ja liikuntaan. En kuitenkaan halua tukea pentutehtailua, ja sekarotuisissa on omat riskinsä. Usein koiran taustat jäävät nimittäin hämärän peittoon (ja tämä ei ole kohdallani vaihtoehto).

Yksi minua viehättävä "rotu" (ominaisuuksiltaan ja fyysisesti) on labradoodle. Näiden hankkiminen on kuitenkin hitusen haastavampaa ja hinnat nousevat kahteen tonniin. Tietenkään ei se monen vuoden kumppani kukkarolle tule kevyeksi joka tapauksessa.

Miten olisi kääpiösnautseri? Suuri koira pienessä paketissa <3

Jos koiran kokoraja määräytyy pelkästään sen mukaan että mikä soveltuu rivarikolmioon, niin unohda se yläraja. Minkä tahansa kokoinen koira on tyytyväinen rivarikolmiossa, se lenkitys tapahtuu ulkona eikä siellä asunnossa. :-) Eri asia jos olis kolme tanskandoggia yksiössä, mutta jos sulla on yksi koira ja kolmio niin ei oo oikeasti niin isoa koiraa joka tuntisi tuon asunnon ahtaaksi. 

Lyhytkarvainen collie voisi hyvinkin tulla toimeen tuollaisella aktiviteetilla, helppo pitää irti ja lähtökohtaisesti saa oikein hyvin sopeutumaan kissoihin jne. Ja vaikka kirjoititkin ettet collieista välitä, niin oletko tutustunut lyhytkarvaiseen sillä niiden luonne on kuitenkin jonkinverran erilainen kuin pitkäkarvaisilla? 

Partacollie menisi mun mielestä kans oikein hyvin noihin kriteereihin, toki en nyt muista olitko kommentoinut minkä pituinen turkki pitäisi olla. Tai vanhaenglanninlammaskoira. Vaikka paimenia ovatkin, niin ei näiden kanssa yleensä ihan hirveän aktiivista ja harrastavaista elämää vietetä, ihan vaan tuollaista peruslenkkeilyä.

Entä ootko miettinyt spanieleja, esim. cockeria? Jos ei tykkää pitkäturkkisesta eikä välitä kiertää näyttelyissä, niin kukaan ei estä pitämästä turkkia lyhyenä ja monet pitävätkin. Samoin vanhaenglanninlammaskoiran monet ajelee lyhyelle turkille, eikä se koiraa vahingoita, korkeintaan kasvattajat kavahtavat jos jo heti pentua ostaessa laukaisee että se tulee koko ikänsä olemaan lyhyellä turkilla. :-D Monesti näissä roduissa koirat on lyhytturkkisia vanhoina kun eivät käy enää näyttelyissä.

Villakoira vois munkin mielestä sopia kriteereihin, ja sama jälleen tuon turkin kanssa että ihan sun valinta kuinka lyhyenä haluat pitää.

Airedalenterrieri voisi sopia vaikka terrierit yleisesti ei ehkä sun kriteereihin sovikaan, sillä se on vähän epäterrierimäinen jääräpäisyyden sekä saalisvietin osalta. En ole ihan varma tarviiko airedalet enemmän aktiviteettia, mutta ei välttämättä, kannattaa selvittää. Siinä olis resuisen näköinen josta ei varise karva. 

Vierailija kirjoitti:

Jos koiran kokoraja määräytyy pelkästään sen mukaan että mikä soveltuu rivarikolmioon, niin unohda se yläraja. Minkä tahansa kokoinen koira on tyytyväinen rivarikolmiossa, se lenkitys tapahtuu ulkona eikä siellä asunnossa. :-) Eri asia jos olis kolme tanskandoggia yksiössä, mutta jos sulla on yksi koira ja kolmio niin ei oo oikeasti niin isoa koiraa joka tuntisi tuon asunnon ahtaaksi. 

Lyhytkarvainen collie voisi hyvinkin tulla toimeen tuollaisella aktiviteetilla, helppo pitää irti ja lähtökohtaisesti saa oikein hyvin sopeutumaan kissoihin jne. Ja vaikka kirjoititkin ettet collieista välitä, niin oletko tutustunut lyhytkarvaiseen sillä niiden luonne on kuitenkin jonkinverran erilainen kuin pitkäkarvaisilla? 

Partacollie menisi mun mielestä kans oikein hyvin noihin kriteereihin, toki en nyt muista olitko kommentoinut minkä pituinen turkki pitäisi olla. Tai vanhaenglanninlammaskoira. Vaikka paimenia ovatkin, niin ei näiden kanssa yleensä ihan hirveän aktiivista ja harrastavaista elämää vietetä, ihan vaan tuollaista peruslenkkeilyä.

Entä ootko miettinyt spanieleja, esim. cockeria? Jos ei tykkää pitkäturkkisesta eikä välitä kiertää näyttelyissä, niin kukaan ei estä pitämästä turkkia lyhyenä ja monet pitävätkin. Samoin vanhaenglanninlammaskoiran monet ajelee lyhyelle turkille, eikä se koiraa vahingoita, korkeintaan kasvattajat kavahtavat jos jo heti pentua ostaessa laukaisee että se tulee koko ikänsä olemaan lyhyellä turkilla. :-D Monesti näissä roduissa koirat on lyhytturkkisia vanhoina kun eivät käy enää näyttelyissä.

Villakoira vois munkin mielestä sopia kriteereihin, ja sama jälleen tuon turkin kanssa että ihan sun valinta kuinka lyhyenä haluat pitää.

Airedalenterrieri voisi sopia vaikka terrierit yleisesti ei ehkä sun kriteereihin sovikaan, sillä se on vähän epäterrierimäinen jääräpäisyyden sekä saalisvietin osalta. En ole ihan varma tarviiko airedalet enemmän aktiviteettia, mutta ei välttämättä, kannattaa selvittää. Siinä olis resuisen näköinen josta ei varise karva. 

Se on kyllä aivan totta. Jotenkin sitä on tottunut pitämään koiraa isossa maalaistalossa, jossa pihapinta-alaa riittää pinkomiseen. Mutta tosiaan ei sitä rallia siellä sisällä pidäkään harrastaa. Ehkä en siis vielä hylkää unelmaa kiharakarvaisesta noutajasta.

Spanieleista en ole koskaan syystä tai toisesta intoutunut. Ehkä siksi, että naapurissa eleli koko lapsuuden todella oman arvonsa tunteva cockerirouva. Lyhytkarvainen collie itse asiassa voisi olla vaihtoehto! Poikaystäväni perheessä on aina ollut useita collieita, ja vaikka koirat ovat herttaisia, niin jostain syystä ulkonäkö ei vaan iske. Lyhytkarvaiset voisivat olla hieman persoonallisempia. Airedale voisi myös olla vaihtoehto, pitää perehtyä rotuun vähäsen tarkemmin.

Corgi. Keskikokonen koira pienessä pakkauksessa. Metsässä pysyy polulla eikä lähde seikkailemaan. Karvaa lähtee keväisin ja syksyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otat koiran, jos vain tunnin lenkität sitä päivässä? Millaiset ne pissalenkit olisivat?

Itse lenkitän 2-3 tuntia reippaasti päivässä. 

Odotinkin, milloin eka himohölkkääjä tulee avautumaan. Hampaat irvessä juostaan metsässä, ihan sama onko se koirallekaan kivaa. Tiesitkö, että koirat tykkäävät myös muusta tekemisestä kyn maraton lenkeistä? Ai mutta, sinä tietty aktivoit koiraasi lenkkien lisäksi viisi tuntia päivässä jne.

Ei ap

No ei pari tuntia kyllä ole mitään himolenkkeilemistä? Tuohan tulee hyvin nopeasti, kun käy aamu-, päivä-, ja iltalenkillä. 

Sitten on sekin realiteetti edessä, että nyt otetaan koira itselle ja miesystävälle ekavauvaksi. 5 v. kuluttua siinä onkin ehkä se oikea tenava ja toinen tulossa. Sitten ei olekaan enää puolen tunnin aamulenkille aikaa, kuten ei moneen muuhunkaan asiaan. Eli mieluummin, jos koira pitää hankkia, niin pieni ja helppo, ei isoa ja vaativaa. Yleensä omat käsitykset ajankäytöstä ja harrastusinnostuksesta menee aina yläkanttiin. Sitten näkee niitä ylilihavia labbiksia lönköttämässä lastenvaunujen vieressä lähipuiston ympäri. Tai etsitään uutta kotia pitovaikeuksien/"allergian" tai käytösongelmien takia.

Hakkara kirjoitti:

Kiitokset vastauksesta! Olen tässä päätynyt hiljalleen siihen, että snautseri ei ole minun koirani. Paljon hyviä puolia rodussa kyllä on. Koirani tulee siis olemaan muiden koirien kanssa muutenkin kuin pentukurssilla, koirapuistossa ja koirallisten tuttujen luona tulee varmasti rampattua. Aivojumppaa harrastetaan lähinnä arjessa tottelevuutta ja temppuilua harjoittelemalla. Ruudinkeksijää en arkeeni tarvitse.

Kääpiösnautseria ei sitten kannata ottaa, jos haluaa lenkkeillä reippaasti. Käppänöissä on paljon sohvaperunayksilöitä, jotka eivät yhtään pidä reippaasta liikunnasta. Toki vauhdikkaampiakin yksilöitä on, mutta riski saada reipasta liikuntaa välttelevä koira on aika iso.

t. käppänän omistaja

Vierailija kirjoitti:

Hakkara kirjoitti:

Kiitokset vastauksesta! Olen tässä päätynyt hiljalleen siihen, että snautseri ei ole minun koirani. Paljon hyviä puolia rodussa kyllä on. Koirani tulee siis olemaan muiden koirien kanssa muutenkin kuin pentukurssilla, koirapuistossa ja koirallisten tuttujen luona tulee varmasti rampattua. Aivojumppaa harrastetaan lähinnä arjessa tottelevuutta ja temppuilua harjoittelemalla. Ruudinkeksijää en arkeeni tarvitse.

Kääpiösnautseria ei sitten kannata ottaa, jos haluaa lenkkeillä reippaasti. Käppänöissä on paljon sohvaperunayksilöitä, jotka eivät yhtään pidä reippaasta liikunnasta. Toki vauhdikkaampiakin yksilöitä on, mutta riski saada reipasta liikuntaa välttelevä koira on aika iso.

t. käppänän omistaja

Kyllä, ja kääpiösnautseri on omaan makuuni jopa liian pieni ja hento koira. Mieluiten pyrkisin sinne kymppikilon yläpuolelle aina sinne kolmeenkymppiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on sekin realiteetti edessä, että nyt otetaan koira itselle ja miesystävälle ekavauvaksi. 5 v. kuluttua siinä onkin ehkä se oikea tenava ja toinen tulossa. Sitten ei olekaan enää puolen tunnin aamulenkille aikaa, kuten ei moneen muuhunkaan asiaan. Eli mieluummin, jos koira pitää hankkia, niin pieni ja helppo, ei isoa ja vaativaa. Yleensä omat käsitykset ajankäytöstä ja harrastusinnostuksesta menee aina yläkanttiin. Sitten näkee niitä ylilihavia labbiksia lönköttämässä lastenvaunujen vieressä lähipuiston ympäri. Tai etsitään uutta kotia pitovaikeuksien/"allergian" tai käytösongelmien takia.

Koira on oikea lemmikkivalinta ainoastaan vanhoille piioille ja peräkammarin pojille. Vaikka pitäisi olla nuori, että jaksaa harrastaa koiran kanssa. Työttömyys on plussaa, niin varmasti riittää aikaa.

Koira vie aikaa. Tiedostan sen elämäni koiraperheessä kasvaneena. Välillä se aika on kortilla, mutta niistä tilanteista selvitään sumplimalla. Vaikka sitten välillä niillä lastenvaunulenkeillä. Parempi se koira on kasvattaa ja kouluttaa nyt, kun jaloissa ei pyöri muita mönkijöitä. En ala lykkäämään koirahaaveitani 15 vuodella siksi, koska saatan perustaa jossain vaiheessa perheen.

Suosittelen kokkelspanjelia. Meillä on yks ja on helppo rotu omistaa.

Kauanko koira joutuu päivittäin olemaan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Kauanko koira joutuu päivittäin olemaan yksin?

Todennäköisesti noin 7-9 tuntia arkipäivisin, sillä me molemmat käymme päivätöissä. Viikonloppuina koira tulisi kulkemaan mukana pidemmillä reissuilla ja se ei todennäköisesti joutuisi olemaan paljoa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Corgi. Keskikokonen koira pienessä pakkauksessa. Metsässä pysyy polulla eikä lähde seikkailemaan. Karvaa lähtee keväisin ja syksyisin.

Corgi on glennin tavoin minun mieleeni hieman turhan matala. Lyhyet jalat, mikä vaikeuttaa lumessa ja maastossa liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan aluksi ap: n pitää opetella lait koiran pidosta. KOIRIA EI PIDETÄ IRTI KOSKAAN METSISSÄ ILMAN METSÄNOMISTAJAN LUPAA!!!!

Ei tarvitse opetella. Kuka sanoo, että lupaa ei löydy?

Vaikka näin snautseri-ihmisenä täytyykin sanoa, että kyseessä on maailman ihanin ja paras rotu, niin ei se aloittajan toiveisiin taida ikävä kyllä passata. Itse en snakun kanssa harrastavana koe, että ne ovat erityisen jääriä tai hankalia kouluttaa, moottori tosin saattaa joskus loppua liian lyhyeen, jos on kovasti tavoitteita. Luonnetestien perusteellahan noissa on paljon kohtalaisen pehmeitä, ja usein ovat myös ohjaajapehmeitä. Se helpottaa kouluttamista. Mutta ap ei välttämättä tykkäisi esim. näiden äänenkäytöstä (on toki koulutus- ja aktivointikysymyskin osin), vahtivietistä (kyllä meillä esim. postit haukutaan, maalla partioidaan pihapiirissä parta tötteröllä) ja melko yleisestä riistavietistä - minunkin varsin mukavasti hallinnassa oleva treenikoirani on rykäissyt kolmenkin tunnin jahtireissun, kun kauriin perään pääsi. Ei ole lainkaan poikkeuksellista rodun piirissä, ja kun näillä on kuitenkin jonkin verran toimintakykyä ja kykyä irrota ohjaajasta, niin häviävät kyllä pitkälle. 

Sen sijaan ihmettelen, että mitä käppänöitä te olette tavanneet, jos ne ovat olleet sohvaperunoita! Mulla on ollut yksi ja tunnen useita, ja hyvin aktiivisia, energisiä ja "huumorintajuisia" otuksia ovat kaikki olleet, eivät mitään primadonna-jäyhiksiä. Oman käppänän kanssa taapersin melko maltilliseen tahtiin 5-10 km juoksulenkkejäkin. Näillä riistaviettiä on vähemmän kuin mediumeilla. Mutta ymmärrän kyllä jos kokoa on liian vähän. 

Irskiä ei missään nimessä - vahtii, haukkuu ja lähtee aivan saletisti riistan perään. On myös melkoisen aktiivinen elikko. Airis on isoista terriereistä palveluskoiramaisin - puhtaan näyttelylinjaisesta voi löytää helpommankin koiran, mutta keskivertoairis tarjoaa kyllä haastetta omistajalleen. Ovat hyvin liikkuvaisia ja vaativat kyllä puuhaa - airiksen kouluttaminen ja motivointi kannattaa kyllä opetella jossain treeniporukassa eikä itsekseen, jos ei hirveästi koirakokemusta ole. En itse uskaltaisi ottaa airista pelkkään seurakoiran virkaan. 

Kiharakarvainen noutaja on rotu, jota edelleen käytetään käytännön metsästyksessä ja käyttöominaisuuksia vielä löytyy. En suosittelisi tätäkään seurakoiraksi. Poikkeaa perus seuranoutajista - on itsenäisempi, vähemmän ohjaajapehmeä, vahtiviettiä on hyvinkin tyypillisesti. Eivät todellakaan tule aina muiden koirien kanssa toimeen ja voivat olla dominoivia muiden koirien seurassa. Upeita kyllä oikeissa käsissä! Ja ovat muuten yllättävän kookkaita, varsinkin urokset. Että jos vaihtoehtona on esim. länderi, niin kikkura on kyllä melko kaukana siitä... 

Länderi voisi sopia mukavasti. Tosin niissä on jonkin verran arkoja vässyköitä, joista ei varmasti saa kovin reipasta kaveria lenkkipolulle. Jonkin verran on myös epäluuloisia, jopa herkästi purevia yksilöitä, mutta vähemmän nykyään. Perusländeri on oikein kiva ja reipas koira, joka pärjää varmasti tarjoamallanne aktiviteetilla. Ihan satavarmasti eivät aina ole koirasosiaalisia, mutta siinäkin on menty eteenpäin ja nykyländerit ovat reilusti avoimempia kuin vaikka 90-luvun länderit. 

Isoista terriereistä voisi ehkä harkita lisäksi vaikka kerryä. Ne taitavat useimmiten olla seurakoirina ja viihtyvät oikein hyvin. Riistavietistä en osaa sanoa. Mutta kyllähän tuo kaikista eniten kuulostaa joltain paimenelta, noutajalta tai spanielilta, vaikkei ap sellaiselle oikein lämpenekään. Esim. jo mainittu sk collie menisi varmasti, samoin se sheltti, vaikka kultainen noutaja, englanninsprigeri tai cockeri. Vähän täpäkämpi paimen voisi olla vaikka göötti, mutta ne kyllä haukkuvat. Tai porokoira? Siihen on ihan syynsä, miksi nuo rodut ovat niin yleisiä. 

Niin ja rotuun tutustuminen voisi hyvin onnistua vaikka Messarissa, mutta mieluummin rotuyhdistysten ständeillä kuin kehien laidalla. Ainakin itselleni näyttelyt näyttäytyvät pelkästään koirien hyvinvointia heikentävänä toimintana, enkä voisi mitenkään ottaa tosissani rodun harrastajaa, jonka päälaji on moinen ulkonäkökeskeinen scheisse. Varsinkin turkkirotujen (myös nypittävien) kanssa se touhu on niin älyvapaata, että kannattaa pysyä kaukana. Tulee vaan paha mieli. Omassa rodussani (snautseri) olen nähnyt palkittavan koiran, joka oli todella epävarma ja väisti ihmisiä, mikä ei todellakaan ole toivottava ominaisuus rodussa. Lisäksi näyttelykoirat ovat usein ylipainoisia, joten rodun liikunnallisuudesta ei kehän perusteella saa oikein kuvaa. Esim. rally-toko -kisoissa tai agilityssä tapaa laajalti rotuja paljon mukavammissa merkeissä. Useilla rotuyhdistyksillä on myös muuta toimintaa, esim. yhteislenkkejä, jonne voi mennä mukaan. 

Niin ja schapendoes ja barbet - ei kumpikaan näistä ole mitenkään mahdoton vaihtoehto seurakoiraksi. Toinenhan on paimen ja toinen lintukoira - eli vähän erilainen nuori -versioita noista shelteistä ja kultsukoista. Schapeja pyörii jonkin verran treeniporukoissa, ja ennemminkin tuntuu monesti olevan ongelma, ettei noilla oikein riitä moottori ja into treenaamiseen. Arjessa pööpöilevät sen sijaan iloisina kaikenlaisessa puuhassa mukana. Arkoja ja epävarmoja on jonkin verran, joten kannattaa valita yhdistelmä, jossa vanhemmilla on tehty muutakin kuin kierretty näyttelykehää. Plussaa, jos on MH-luonnekuvattu tai luonnetestattu. Barbetitkin taitavat olla pääsääntöisesti seurakoirina. Rodun kapea geenipooli tuo jonkin verran haasteita, mutta ymmärtääkseni ovat varsin kivoja koiria. 

Yksi harkitsemisen arvoinen voisi olla lagotto. Ovat vähän helpompia ja usein avoimempia kuin espanjalaiset serkkunsa (espanjanvesikoira). Ja tosi söpöjä ja kivan kokoisia. 

Mitä koiran elämää tuollainen on? Meillä setterit juoksee kokopäiväinen, jos vain on mahdollista. Saaressa juoksevat monta vuorokautta yhteen menoon ja nukkuvat sen päälle saman verran. Antakaa koirille kunnolla vapautta, ulkoelämää ja liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näin snautseri-ihmisenä täytyykin sanoa, että kyseessä on maailman ihanin ja paras rotu, niin ei se aloittajan toiveisiin taida ikävä kyllä passata. Itse en snakun kanssa harrastavana koe, että ne ovat erityisen jääriä tai hankalia kouluttaa, moottori tosin saattaa joskus loppua liian lyhyeen, jos on kovasti tavoitteita. Luonnetestien perusteellahan noissa on paljon kohtalaisen pehmeitä, ja usein ovat myös ohjaajapehmeitä. Se helpottaa kouluttamista. Mutta ap ei välttämättä tykkäisi esim. näiden äänenkäytöstä (on toki koulutus- ja aktivointikysymyskin osin), vahtivietistä (kyllä meillä esim. postit haukutaan, maalla partioidaan pihapiirissä parta tötteröllä) ja melko yleisestä riistavietistä - minunkin varsin mukavasti hallinnassa oleva treenikoirani on rykäissyt kolmenkin tunnin jahtireissun, kun kauriin perään pääsi. Ei ole lainkaan poikkeuksellista rodun piirissä, ja kun näillä on kuitenkin jonkin verran toimintakykyä ja kykyä irrota ohjaajasta, niin häviävät kyllä pitkälle. 

Sen sijaan ihmettelen, että mitä käppänöitä te olette tavanneet, jos ne ovat olleet sohvaperunoita! Mulla on ollut yksi ja tunnen useita, ja hyvin aktiivisia, energisiä ja "huumorintajuisia" otuksia ovat kaikki olleet, eivät mitään primadonna-jäyhiksiä. Oman käppänän kanssa taapersin melko maltilliseen tahtiin 5-10 km juoksulenkkejäkin. Näillä riistaviettiä on vähemmän kuin mediumeilla. Mutta ymmärrän kyllä jos kokoa on liian vähän. 

Irskiä ei missään nimessä - vahtii, haukkuu ja lähtee aivan saletisti riistan perään. On myös melkoisen aktiivinen elikko. Airis on isoista terriereistä palveluskoiramaisin - puhtaan näyttelylinjaisesta voi löytää helpommankin koiran, mutta keskivertoairis tarjoaa kyllä haastetta omistajalleen. Ovat hyvin liikkuvaisia ja vaativat kyllä puuhaa - airiksen kouluttaminen ja motivointi kannattaa kyllä opetella jossain treeniporukassa eikä itsekseen, jos ei hirveästi koirakokemusta ole. En itse uskaltaisi ottaa airista pelkkään seurakoiran virkaan. 

Kiharakarvainen noutaja on rotu, jota edelleen käytetään käytännön metsästyksessä ja käyttöominaisuuksia vielä löytyy. En suosittelisi tätäkään seurakoiraksi. Poikkeaa perus seuranoutajista - on itsenäisempi, vähemmän ohjaajapehmeä, vahtiviettiä on hyvinkin tyypillisesti. Eivät todellakaan tule aina muiden koirien kanssa toimeen ja voivat olla dominoivia muiden koirien seurassa. Upeita kyllä oikeissa käsissä! Ja ovat muuten yllättävän kookkaita, varsinkin urokset. Että jos vaihtoehtona on esim. länderi, niin kikkura on kyllä melko kaukana siitä... 

Länderi voisi sopia mukavasti. Tosin niissä on jonkin verran arkoja vässyköitä, joista ei varmasti saa kovin reipasta kaveria lenkkipolulle. Jonkin verran on myös epäluuloisia, jopa herkästi purevia yksilöitä, mutta vähemmän nykyään. Perusländeri on oikein kiva ja reipas koira, joka pärjää varmasti tarjoamallanne aktiviteetilla. Ihan satavarmasti eivät aina ole koirasosiaalisia, mutta siinäkin on menty eteenpäin ja nykyländerit ovat reilusti avoimempia kuin vaikka 90-luvun länderit. 

Isoista terriereistä voisi ehkä harkita lisäksi vaikka kerryä. Ne taitavat useimmiten olla seurakoirina ja viihtyvät oikein hyvin. Riistavietistä en osaa sanoa. Mutta kyllähän tuo kaikista eniten kuulostaa joltain paimenelta, noutajalta tai spanielilta, vaikkei ap sellaiselle oikein lämpenekään. Esim. jo mainittu sk collie menisi varmasti, samoin se sheltti, vaikka kultainen noutaja, englanninsprigeri tai cockeri. Vähän täpäkämpi paimen voisi olla vaikka göötti, mutta ne kyllä haukkuvat. Tai porokoira? Siihen on ihan syynsä, miksi nuo rodut ovat niin yleisiä. 

Hitto vieköön, nyt tuli kattavasti! Kiitos tästä. Pitänee siis vilkaista listaa vielä uudestaan läpi. Terrierit alkavat putoilla pois yksitellen, kun surffailen netissä ja etsin lisäinfoa. Harkitsen vielä näitä yleisimpiä seurakoiria, esimerkiksi lyhytkarvainen collie voisi olla vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mitä koiran elämää tuollainen on? Meillä setterit juoksee kokopäiväinen, jos vain on mahdollista. Saaressa juoksevat monta vuorokautta yhteen menoon ja nukkuvat sen päälle saman verran. Antakaa koirille kunnolla vapautta, ulkoelämää ja liikuntaa.

Alussa jo luulin, että olet tosissasi. Vai oletko sittenkin?