Lue keskustelun säännöt.
Lapsen luokkakaverin äiti oli minulle vihainen kun lapseni oli kiusannut hänen lastaan!
18.11.2018 |
Näin kävi. Lapseni on kiusannut luokkakaveriaan ja nyt tämän kiusatun äiti vihoittelee minulle. Aivan uskomatonta. Kiusaamiseen on puututtu ja oma lapseni ei ole siinä ainut syyllinen vaan tällä vastapuolellakin on osansa siinä.
Onko tuo äiti korkeasta koulutuksestaan huolimatta niin imbesille, ettei ymmärrä minun ja lapseni olevan erilliset henkilöt. Oletteko kokeneet vastaavaa?
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kasvattama lapsi joten sun vika.
Mitä et osannut kasvattaa. Syy lapsen kiusaamiseen löytyy sun peilistä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut.
Useimmat vanhemmat osaavat keskustella rakentavasti, mutta aina silloin tällöin ilmaantuu jokunen leijonaäiti, joka ei selvitä edes mitä on tapahtunut. Kuulee oman lapsen version ja kierrokset nousee heti! Yksi tällainen kävi jopa meillä, ja kun selvisi jälkeepäin, että oma lapsi oli sepittänyt asiat, ei anteeksipyyntöä edes kuulunut.
Se oli jotain aivan käsittämätöntä ja avasi mun silmät. Itse olisin hävennyt silmät päästäni tuollaisen jälkeen.
Ajattelevatko ihmiset todella näin että syy kiusaamiseen ja konflikteihin johtuu kasvatuksesta? Varsin yksioikoista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että en kovin lämpimästi kohtele joidenkin lasten vanhempia, ja se johtuu siitä miten ovat lapsensa kasvattaneet.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelevatko ihmiset todella näin että syy kiusaamiseen ja konflikteihin johtuu kasvatuksesta? Varsin yksioikoista ajattelua.
Ei tietenkään suoraan.
Mutta mä olen teroittanut meillä esikoiselle ja kuopukselle että painia ja halia saa, mutta pitää olla lupa kaverilta, ihan jo siksikin kun esikoinen on niin paljon isompi että vastentahtoinen retuuttaminen olisi kuopukselle kova paikka.
No, sit on tää kuopuksen ryhmän painijalapsi jonka isälle ei ole moinen tullut mieleenkään. Vähän kun ilahduttaa/ärsyttää niin mun lasta viedään, ja hän on ymmärrettävästi aika närkästynyt ollut asiasta.
Tietenkin yksi tärkeä oppi on että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä, mutta en mä silti ole mitenkään ilahtunut ihmisistä jotka eivät osaa opettaa lapsilleen vastavuoroisuutta ja huomioonottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikkien, meidän täydellistenkin mammapalstan vanhempienkin, lapset tekevät virheitä; ärsyttävät kavereitaan ja käyttäytyvät idioottimaisesti silloin tällöin, jonka luokkakaveri kokee ikävänä. Aivan taatusti jokaisella lapsella on opittaavaa, toisilla tietysti enemmän kuin muilla. Suosittelen erittäin vahvasti soluttautumaan esim. jos ja kun on mahdollista päästä seuraamaan koulussa tai päiväkodissa toimintaa siten, ettei se oma kullannuppu välttämättä huomaa. Kyllä se sunkin lapsesi osaa olla sairaan rasittava!
Vähättelet kiusaamista ja vierität syyn muille. Lapsesi ei opi olemaan ihmisiksi tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkien, meidän täydellistenkin mammapalstan vanhempienkin, lapset tekevät virheitä; ärsyttävät kavereitaan ja käyttäytyvät idioottimaisesti silloin tällöin, jonka luokkakaveri kokee ikävänä. Aivan taatusti jokaisella lapsella on opittaavaa, toisilla tietysti enemmän kuin muilla. Suosittelen erittäin vahvasti soluttautumaan esim. jos ja kun on mahdollista päästä seuraamaan koulussa tai päiväkodissa toimintaa siten, ettei se oma kullannuppu välttämättä huomaa. Kyllä se sunkin lapsesi osaa olla sairaan rasittava!
Miksi sä luulet että mä en tota tietäisi? Mähän asun sen ipanan kanssa.
Mutta mun lapsistani ei ole koskaan tullut näitä päällekarkauskeskusteluja esimerkiksi, ja mulle on alusta alkaen ollut tärkeää että omien ja toisten terveiden rajojen ylläpito ja kunnioittaminen ovat meillä kasvatuksen perusjuttuja. Näin ei näemmä ole kaikissa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelevatko ihmiset todella näin että syy kiusaamiseen ja konflikteihin johtuu kasvatuksesta? Varsin yksioikoista ajattelua.
Ei tietenkään suoraan.
Mutta mä olen teroittanut meillä esikoiselle ja kuopukselle että painia ja halia saa, mutta pitää olla lupa kaverilta, ihan jo siksikin kun esikoinen on niin paljon isompi että vastentahtoinen retuuttaminen olisi kuopukselle kova paikka.
No, sit on tää kuopuksen ryhmän painijalapsi jonka isälle ei ole moinen tullut mieleenkään. Vähän kun ilahduttaa/ärsyttää niin mun lasta viedään, ja hän on ymmärrettävästi aika närkästynyt ollut asiasta.
Tietenkin yksi tärkeä oppi on että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä, mutta en mä silti ole mitenkään ilahtunut ihmisistä jotka eivät osaa opettaa lapsilleen vastavuoroisuutta ja huomioonottamista.
Oletko sanonut tälle isälle suoraan, että teillä ajatellaan ja kasvatetaan eri tavalla? Vai hymisteletkö seurassa ja haukut selän takana?
Tiedän, kuulostaa hölmöltä että tällaista joutuu sanomaan, mutta huomasin itsekin, että esim. urheilujoukkueessa olevat pojat ja heidän perheet pitävät tällaista huomattavasti normaalimpana kuin muut. Ja myös perheet, joissa on pelkkiä poikia, varsinkin paljon.
Mutta kyl säkin voit avata suusi, ellet ole sitä jo tehnyt. Hiljaisesta vihasta ei ole kenellekään mitään iloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkien, meidän täydellistenkin mammapalstan vanhempienkin, lapset tekevät virheitä; ärsyttävät kavereitaan ja käyttäytyvät idioottimaisesti silloin tällöin, jonka luokkakaveri kokee ikävänä. Aivan taatusti jokaisella lapsella on opittaavaa, toisilla tietysti enemmän kuin muilla. Suosittelen erittäin vahvasti soluttautumaan esim. jos ja kun on mahdollista päästä seuraamaan koulussa tai päiväkodissa toimintaa siten, ettei se oma kullannuppu välttämättä huomaa. Kyllä se sunkin lapsesi osaa olla sairaan rasittava!
Miksi sä luulet että mä en tota tietäisi? Mähän asun sen ipanan kanssa.
Mutta mun lapsistani ei ole koskaan tullut näitä päällekarkauskeskusteluja esimerkiksi, ja mulle on alusta alkaen ollut tärkeää että omien ja toisten terveiden rajojen ylläpito ja kunnioittaminen ovat meillä kasvatuksen perusjuttuja. Näin ei näemmä ole kaikissa perheissä.
Päällekarkaus ei ole ainoa tapa. Hyvä, ettei käy fyysisesti päälle, mutta ehkä ylpeänä unohdat priorisoidessasi muut osa-alueet, jossa on kehitystä. Ne, joihin sinä viittaat kintaalla kun joku tulee huomauttamaan sulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkien, meidän täydellistenkin mammapalstan vanhempienkin, lapset tekevät virheitä; ärsyttävät kavereitaan ja käyttäytyvät idioottimaisesti silloin tällöin, jonka luokkakaveri kokee ikävänä. Aivan taatusti jokaisella lapsella on opittaavaa, toisilla tietysti enemmän kuin muilla. Suosittelen erittäin vahvasti soluttautumaan esim. jos ja kun on mahdollista päästä seuraamaan koulussa tai päiväkodissa toimintaa siten, ettei se oma kullannuppu välttämättä huomaa. Kyllä se sunkin lapsesi osaa olla sairaan rasittava!
Idiootti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te vanhemmat jotka luulette omien lastenne olevan kohteliaita ja kuuliaisia kullannuppuja, teidän lapset ovat mitä todennäköisimmin niitä jotka yllyttävät niitä jo leimattuja "häirikköjä" typeryyksiin nurkan takana. Syöttävät rumia ehdotuksiaan toiselle joka on impulssiherkempi ja nauravat tyytyväisinä tulokselleen. Kieroa käytöstä jota olen aikuisena todistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelevatko ihmiset todella näin että syy kiusaamiseen ja konflikteihin johtuu kasvatuksesta? Varsin yksioikoista ajattelua.
Ei tietenkään suoraan.
Mutta mä olen teroittanut meillä esikoiselle ja kuopukselle että painia ja halia saa, mutta pitää olla lupa kaverilta, ihan jo siksikin kun esikoinen on niin paljon isompi että vastentahtoinen retuuttaminen olisi kuopukselle kova paikka.
No, sit on tää kuopuksen ryhmän painijalapsi jonka isälle ei ole moinen tullut mieleenkään. Vähän kun ilahduttaa/ärsyttää niin mun lasta viedään, ja hän on ymmärrettävästi aika närkästynyt ollut asiasta.
Tietenkin yksi tärkeä oppi on että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä, mutta en mä silti ole mitenkään ilahtunut ihmisistä jotka eivät osaa opettaa lapsilleen vastavuoroisuutta ja huomioonottamista.
Oletko sanonut tälle isälle suoraan, että teillä ajatellaan ja kasvatetaan eri tavalla? Vai hymisteletkö seurassa ja haukut selän takana?
Tiedän, kuulostaa hölmöltä että tällaista joutuu sanomaan, mutta huomasin itsekin, että esim. urheilujoukkueessa olevat pojat ja heidän perheet pitävät tällaista huomattavasti normaalimpana kuin muut. Ja myös perheet, joissa on pelkkiä poikia, varsinkin paljon.
Mutta kyl säkin voit avata suusi, ellet ole sitä jo tehnyt. Hiljaisesta vihasta ei ole kenellekään mitään iloa!
Olet ihan oikeassa ja asiasta on keskusteltu. Mutta olen pitänyt tästä vastavuoroisuushommasta enemmän yleisesti ääntä kuin tähän liittyen koska epäilen että viesti ei tule menemään perille jos käyn tuon iskän kimpulle "Tiedätkö mikä sun pojassa on vikana?" -tyyliin.
Mutta kyllä se silti ärsyttää
En minä edes moikkaa sitä äitiä, joka puoli yhdeksältä tuli soittamaan ovikelloa ja kertoi että lapseni kiusaa hänen lastaan niin, ettei omansa uskalla kouluun mennä.
Aha, selvä. Siinä sitten yritin miettiä, että koulusta on kyllä tullut viesti, jos jotain on ollut. Välillä on, sillä oma lapseni ei ole fyysinen päälle kävijä, mutta verbaalisesti osaa kyllä satuttaa. Asiasta puhutaan paljon, ja harjoitellaan paljon hyvää käytöstä. Ja edistystä on tullut, paljon.
Ja sitten kun oma lapseni on jo sängyssä rauhoittumassa nukkumaan, joku tulee ovelle, eikä koulusta ole kuultu mitään (tähän kouluun voi todella luottaa tässä asiassa). Omani on kuulemma haukkunut ja kiusannut. Kysyin miten, ja osoitin sanani oven takana piilotelleelle lapselle. Hän ei edes katsonut minua silmiin. Ilmoitin, että käyn asian läpi, laitan viestiä lasten opettajille ja asia varmasti selviää.
Ja selvisihän se. Omani oli kaverinsa kanssa käynyt puolustamaan, kun tämä ovelle tullut lapsi oli haukkunut köyhäksi, läskiksi ja tyhmäksi p**kapääksi. Opettaja vastasi, että asia selvitettiin jo koulussa ja että tilannetta seurataan. Omani ei uskaltanut kertoa kotona mitään oman taustansa takia, ja siksi hänen kimppuunsa tämä yksi edelleen käykin: kun on niin kiva provosoida ja saada toinen suuttumaan, ja sitten voi leikkiä marttyyria joka kerta.
Eipä ole enää tämä äiti valittamassa, mutta eipä myöskään koskaan pahoitellut asiaa, eikä myöskään saa lastansa kuriin koska homma jatkuu koulun ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vähättelet kiusaamista ja vierität syyn muille. Lapsesi ei opi olemaan ihmisiksi tuolla tavalla.
Nyt ei käynyt selväksi että mihin viittaat tällä? Kuka vähättelee? Meillä kiusaamiseen puututaan heti ja se otetaan hyvin vakavasti. Koskaan ei vähätellä. Päinvastoin. Minua vain häkellyttää se ettei tämä lapsen luokkakaverin äiti kykene objektiiviseen ajatteluun. Asioissa on aina monta puolta ja tekijää, eikä nähdäkseni kasvatuksella ole suoraa kausaliteettia kiusaamiseen. Toki se varmasti vaikuttaa mutta ei aina ole syy kiusaaamisen taustalla.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat jotka luulette omien lastenne olevan kohteliaita ja kuuliaisia kullannuppuja, teidän lapset ovat mitä todennäköisimmin niitä jotka yllyttävät niitä jo leimattuja "häirikköjä" typeryyksiin nurkan takana. Syöttävät rumia ehdotuksiaan toiselle joka on impulssiherkempi ja nauravat tyytyväisinä tulokselleen. Kieroa käytöstä jota olen aikuisena todistanut.
Tämä. Pitää niin paikkansa. Asioissa ei ole pelkästään mustaa ja valkoista.
Vierailija kirjoitti:
Näin kävi. Lapseni on kiusannut luokkakaveriaan ja nyt tämän kiusatun äiti vihoittelee minulle. Aivan uskomatonta. Kiusaamiseen on puututtu ja oma lapseni ei ole siinä ainut syyllinen vaan tällä vastapuolellakin on osansa siinä.
Onko tuo äiti korkeasta koulutuksestaan huolimatta niin imbesille, ettei ymmärrä minun ja lapseni olevan erilliset henkilöt. Oletteko kokeneet vastaavaa?
Koitatko tällä asenteellasi tässä esiintyä tasapainoisena ihmisenä, jota tämä toinen äiti mielestäsi ei ole?
Metsään meni.
Näin ne naiset toimii.