Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä työtä ahdistuneelle "syrjäytymisvaarassa olijalle"?
17.11.2018 |
Kävin alkuviikosta työkkärissä, tarkoituksena tehdä henk.koht. jatkosuunnitelma, ja kävelin työkkäriin ajatellen, että ilmoitan hakevani koulutukseen X.
Noh, työkkärin täti olikin eri mieltä; hänen mielestään minun olisi ensisijaista hakeutua työttömille "tarjottavaan" (itsekustanteiseen...) terveystarkastukseen, jossa käydään läpi niin fyysinen kuin psyykkinenkin puoli. Olen nyt YLI PUOLI VUOTTA käynyt työkkärillä täyttämässä kaiken maailman palikkatestejä, ja niiden tulosten perusteella työkkärintädille oli "noussut huoli".
Kouluun hakemisen sijaan hän suositteli minulle kuntouttavaa työtoimintaa ja lääkitystä.
Noh, kun ilmeisesti työkkärissäkin ollaan sitä mieltä, että kouluun minun ei kannata enää hakea (näin 26-vuotiaana...), niin millaista työtä kaltaiseni ahdistuspesäke voisi sitten tehdä?
Mainittakoon, että en muista itkeneeni yli vuoteen, mutta tuon työkkärikäynnin jälkeen "romahdin" aivan täysin ja itkin sängyn pohjalla yli tunnin. Seuraavana yönäkin heräsin yhtäkkiä aamuyöstä itkeskelemään lisää.
Minulla OLI vielä ihan hyvä fiilis itsestäni ja elämästäni ennen tätä puolivuotista työkkärirumbaa.
Kommentit (43)
Saathan sä opintotuke kouluun, mihin tarviit työkkärin hyväksyntää. Älä anna niiden kiusata, eivät tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Kyllä sun kannattaisi hommata joku koulutus, ei pelkillä ylioppilaan papereilla nykyään töihin pääse, kuten itsekin tiedät. Joten se koulutus sulla kannattaa ollakin se päämäärä mihin pyrit.
Se että sulle työkkäristä suositellaan että menisit terveystarkastukseen jne. on erittäin hyvä asia, terveystarkastus ei tee kenellekään pahaa, töihinkin kun menee tulee työhöntuloterveystarkastus työnantajan kustannuksella. Työttömät kun eivät siihen pääse heille on sitten työkkärin kautta se tarkastus. Monet työttömät ei sinne pääse vaikka haluaisikin ja monelle se olisi todella ratkaiseva asia että sairaudet saadaan siihen malliin että niitä joku hoitaa, lääkityksellä tai mikä sitten onkin se hoito.
Se että käyt terveystarkastuksessa ei mitenkään poissulje sitä että haet kouluun. Toki jos sulla on jotain esim. henkisiä esteitä, voi olla paikallaan miettiä ammattilaisen kanssa sitä että miten sulle olisi parasta opiskella, monimuoto jne. Esim. oppisopimus on erittäin hyvä jos ammattiin ja töihin haluaa nopeasti päästä.
Kuntouttavakin on suurimmalle osalle hyvä asia, täällä taas mollataan sitä ihan turhaan. Niille joille se on tarpeen se on erittäin hyvä juttu, kun esim. sanot että voisit tehdä muutaman tunnin töitä, kertoo sitä varmasti työkkärissä että sinä itsekin ajattelet ettei sinusta ole "oikeisiin" töihin vaan että sun pitäisi sitä työntekoa vähän harjoitella ensin kuntouttavasssa että pääsen ns. rytmiin. Toki se on vaihtelevaa minkälaisia työpajoja milläkin paikkakunnilla on. Mutta niistä kannattaa puhua ammattilaisen kanssa, jotta sinulle löytyy oikea paikka. Meilläkin on kymmenkunta erilaista osastoa ja niiden sisällä erilaisia töitä, joten jokaiselle löytyy jotain. Ja jos kyllästyy johonkin hommaan niin sitä voi vaihtaa, ja koko osastoa voi vaihtaa.
T: Työvalmentaja
Minä aloitin vakityöllä tavaratalossa 4h/päivä, se tuntui sopivalta aluksi. Ei tarvinnut olla asiakkaiden kanssa tekemisissä, vaan huolehdin tuotteista.
Kun olo tuli varmemmaksi ja talo tutuksi, niin sain 6h/päivässä työtä. Silloin tällöin, esimerkiksi jouluna olen tehnyt täyttä työviikkoa ja myös pitempiä työputkia, jolloin saa sunnuntain lisätkin.
Esimiehet tai muut työntekijät talossa eivät tienneet, että mitä haasteita minulla oli jaksamisessa, mutta pidin itse huolta nukkumisesta, syömisestä ja liikunnasta, jolloin pysyin paremmin mukana.
Esimerkiksi työttömänä ollessani hoidin koiria, jotka pitivät yllä päivärutiineja. Minun piti myös opettaa koiria olemaan yksin kotona, joten joka aamu klo 9 lähdin kirjastoon lukemaan hesarin.
Ostin paikallisen urheilupaikan kortin, jolla sai käydä ryhmäliikunnassa niin paljon kuin vain jaksoi. Kävin joka toinen päivä vaihdellen tunneilla. Ensin zumbaa, eli aerobista, sitten lihaskuntoa, perjantaisia tai lauantaisin oli kehonhuoltotunti.
Työväenopistossa olen opiskellut Indesignin käyttöä sekä espanjan kieltä, sekin oli hyvää ja rentoa tekemistä.
Pahinta oli mielenterveydelle jäädä kotiin yksin. Onneksi eläimet parantavat olotilaa ja tuli oltua monta kertaa päivässä ulkona. Säällä kuin säällä.
Sairastan keskivaikeaa masennusta.
Ja jos ei energiaa riitä yliopiston kursseille heti, niin voihan sitä aloittaa avoimen puolella omaan tahtiin. Siihenhän ne opintoviikot kertyy ja siinä vaiheessa, jos haluat yliopistoon, niin niitä voi hyväksilukea eikä alku ole niin hektinen, vaan silloinkin voi keskittyä paremmin huolehtimaan itsestään.
Kouluun! Kävin sinun iässäsi ammattikoulun ja siitä poiki paljon hyvää, näin jälkeenpäin katsoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttava työtoiminta on juopoille ja entisille vangeille, heille joilla ei ole mitään toivoa.
Mitä muuten te-virkailija sanoi syyksi ettet voisi hakeutua opiskelemaan. Sinähän olet vielä nuori. Voit opiskella mitä tahansa ja voit vielä työllistyäkin.
Millä perusteella ne sinua kuntouttavaan toimintaan patistelevat?
En ole juoppo, enkä entinen vankikaan ja selviydyn arjesta ja olen ihan normaali ihminen, mutta kuntouttavassa työtoiminnassa olen tällä hetkellä. Olen ollut aikoinaan töissäkin, mutta kuntouttavaan riitti se, että olen pitkäaikaistyötön, tai oikeastaan kuka vaan voi joutua nykyään kuntouttavaan työtoimintaan.
Omassa paikassani on myös nuoria, mutta enimmäkseen keski-ikäisiä aivan tavallisia naisia ja miehiä. Osalla voi tietenkin olla jotain ongelmia elämänhallinnassaan, pääkopassaan tai muuta sen sellaista (en ole kaikkien kanssa keskustellut tilanteistaan), mutta ne keihin olen tutustunut, niin ovat oikein mukavia ihmisiä.
Minä tykkään kyllä käydä tuossa paikassa, onpahan parina päivänä viikossa jotain tekemistä ja saan viikottaisen annokseni sosiaalista kanssakäymistä. Tämä riittää hyvin tällaiselle introvertiyteen taipuvalle erakkotyyppiselle ihmiselle.
Aiikomuksena oli hakea terapiaan ja kerroin tästä opettajalle niin castaaanotto oli joten kummallinen tyyyliin " haen nyt sitten jos siltä tuntuu" ja jonotuusaika 2-3 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista!
Minä en siis itse omalla kohdallani tunne minkäänlaista huonommuutta elämäntilanteestani tai itseäni edes juurikaan kovin masentuneeksi.
Tuolloin pari vuotta sitten (kun edellisen kerran koulussa olin) pitkäaikaiset suunnitelmani menivät puihin, ja tällä hetkellä painiskelen lähinnä siitä seuranneen "pahan olon" kanssa. (Fiilistäni vetää maahan lähinnä se, että kieltäydyin muutamasta once in a lifetime -kokemuksesta uskalluksen puutteen jne. takia. Oikeasti siis asioista, jotka olivat niin aika- ja tilannesidonnaisia, ettei minulla enää koskaan tule tilaisuutta vastaavaan.)
Jotkut ehtivät jo ehdotella ammattikorkeaa ja yliopistoakin, mutta itse en siis katso rahkeideni riittävän tuon tason koulutukseen tai varsinkaan siihen opiskelun intensiteettiin. Itselläni olikin siis mielessä lähinnä vuoden, parin ammatilliset linjat.
Olisin siis ihan tyytyväinen, jos saisin loppuelämäkseni vaikkapa jonkin 1200€/kk duuniin. (Eikä välttämättä tarvitsisi olla noinkaan paljoa; myös esim. tonni tai 900€ olisi mielestäni jo ihan hyvä diili.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aiikomuksena oli hakea terapiaan ja kerroin tästä opettajalle niin castaaanotto oli joten kummallinen tyyyliin " haen nyt sitten jos siltä tuntuu" ja jonotuusaika 2-3 kk.
Ei ihaan purematta nielleen viitsiisi hyvääksyä. Vieelä luonnekkkin on selllaineen etttä mikäköhän mahtaa olla asiaan perimmäiinen juoni siiinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiikomuksena oli hakea terapiaan ja kerroin tästä opettajalle niin castaaanotto oli joten kummallinen tyyyliin " haen nyt sitten jos siltä tuntuu" ja jonotuusaika 2-3 kk.
Ei ihaan purematta nielleen viitsiisi hyvääksyä. Vieelä luonnekkkin on selllaineen etttä mikäköhän mahtaa olla asiaan perimmäiinen juoni siiinä.
Muttta yleensähän se tootuys on siinä lähempänä kuin luuleekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttava työtoiminta on juopoille ja entisille vangeille, heille joilla ei ole mitään toivoa.
Mitä muuten te-virkailija sanoi syyksi ettet voisi hakeutua opiskelemaan. Sinähän olet vielä nuori. Voit opiskella mitä tahansa ja voit vielä työllistyäkin.
Millä perusteella ne sinua kuntouttavaan toimintaan patistelevat?En ole juoppo, enkä entinen vankikaan ja selviydyn arjesta ja olen ihan normaali ihminen, mutta kuntouttavassa työtoiminnassa olen tällä hetkellä. Olen ollut aikoinaan töissäkin, mutta kuntouttavaan riitti se, että olen pitkäaikaistyötön, tai oikeastaan kuka vaan voi joutua nykyään kuntouttavaan työtoimintaan.
Omassa paikassani on myös nuoria, mutta enimmäkseen keski-ikäisiä aivan tavallisia naisia ja miehiä. Osalla voi tietenkin olla jotain ongelmia elämänhallinnassaan, pääkopassaan tai muuta sen sellaista (en ole kaikkien kanssa keskustellut tilanteistaan), mutta ne keihin olen tutustunut, niin ovat oikein mukavia ihmisiä.
Minä tykkään kyllä käydä tuossa paikassa, onpahan parina päivänä viikossa jotain tekemistä ja saan viikottaisen annokseni sosiaalista kanssakäymistä. Tämä riittää hyvin tällaiselle introvertiyteen taipuvalle erakkotyyppiselle ihmiselle.
Minäkin olen pitkäaikaistyötön (15 vuotta yhtäjaksoista työttömyyttä takana), mutta en ole ollut koskaan kuntouttavassa työtoiminnassa. Aktivointisuunnitelmia olen tehnyt muutaman kerran, mutta kuntouttavaan minua ei ole ohjattu, koska on katsottu, että osaan itsenäisesti rytmittää elämäni, olen raitis ja hoidan asiani eli arjen hallinta on kunnossa. Täällä missä minä asun, kuntouttavaan toimintaan laitetaan henkilöt, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, on päihdeongelmia tai rikostaustaa. Tavallisen, asioistaan huolehtivan ihmiden ei tarvitse moiseen nöyrtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10 & 11;
työntekoon liittyvien testien lisäksi sain täytettäväkseni vinon pinon "miltä sinusta nyt tuntuu?" -tason rasti ruutuun -lomakkeita, joilla työkkärivirkailija yritti kartoittaa, olisiko työttömyyteni esteenä mahdollisesti myös mielenterveydelliset syyt.
Sain nenäni eteen kaikkea sosiaalisten tilanteiden pelosta yleiseen jännittämiseen ja erityisherkkään persoonallisuuteen. Jotain masennustestejä tein muistaakseni myös.
Myös lapsuuttani ja esim. peruskouluhistoriaani kaiveltiin, "kiusattiinko sinua koulussa :(" -tyyliin. Tätä siis sain kuunnella sen puolisen vuotta.Koko touhu oli niin turhauttavaa, että olin ihan siellä toimistossakin useasti kyynelten partaalla. Ja ilmeisesti itkuisuus + koulu- ja työhistoriattomuus + tarpeeksi monta rastia ruutuun varmistivat virkailijan mielessä sen, että kuntouttavaan mars!
Ja tuota terveystarkastustakin minulle suositeltiin nimenomaan siksi, että "saat sieltä viimein varmaan sitten jotain lääkitystä :("
Ap
Ei oikeasti ole todellista! Traumat tai erityisherkkyys eivät ole este opinnoille tai työskentelylle.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kyllä sun kannattaisi hommata joku koulutus, ei pelkillä ylioppilaan papereilla nykyään töihin pääse, kuten itsekin tiedät. Joten se koulutus sulla kannattaa ollakin se päämäärä mihin pyrit.
Se että sulle työkkäristä suositellaan että menisit terveystarkastukseen jne. on erittäin hyvä asia, terveystarkastus ei tee kenellekään pahaa, töihinkin kun menee tulee työhöntuloterveystarkastus työnantajan kustannuksella. Työttömät kun eivät siihen pääse heille on sitten työkkärin kautta se tarkastus. Monet työttömät ei sinne pääse vaikka haluaisikin ja monelle se olisi todella ratkaiseva asia että sairaudet saadaan siihen malliin että niitä joku hoitaa, lääkityksellä tai mikä sitten onkin se hoito.
Se että käyt terveystarkastuksessa ei mitenkään poissulje sitä että haet kouluun. Toki jos sulla on jotain esim. henkisiä esteitä, voi olla paikallaan miettiä ammattilaisen kanssa sitä että miten sulle olisi parasta opiskella, monimuoto jne. Esim. oppisopimus on erittäin hyvä jos ammattiin ja töihin haluaa nopeasti päästä.
Kuntouttavakin on suurimmalle osalle hyvä asia, täällä taas mollataan sitä ihan turhaan. Niille joille se on tarpeen se on erittäin hyvä juttu, kun esim. sanot että voisit tehdä muutaman tunnin töitä, kertoo sitä varmasti työkkärissä että sinä itsekin ajattelet ettei sinusta ole "oikeisiin" töihin vaan että sun pitäisi sitä työntekoa vähän harjoitella ensin kuntouttavasssa että pääsen ns. rytmiin. Toki se on vaihtelevaa minkälaisia työpajoja milläkin paikkakunnilla on. Mutta niistä kannattaa puhua ammattilaisen kanssa, jotta sinulle löytyy oikea paikka. Meilläkin on kymmenkunta erilaista osastoa ja niiden sisällä erilaisia töitä, joten jokaiselle löytyy jotain. Ja jos kyllästyy johonkin hommaan niin sitä voi vaihtaa, ja koko osastoa voi vaihtaa.
T: Työvalmentaja
Työvalmentajat työpajoilla ovatkin juuri niitä pahimmanlaatuisia sadisteja, jotka nauttivat ahdingossa olevien ihmisten nöyryyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntouttavaan työtoimintaan ei tarvitse työkykyisen, julkisiin työvoimapalveluihin kykenevän työttömän osallistua. Te-toimisto yrittää kuntien sakkomaksujen uhalla työntää pitkäaikaistyöttömiä näihin orjapaikkoihin. Mutta jos osaat pitää puolesi ja tunnet käytännöt, he eivät voi mitään. Työttömyyden kesto, eikä kunnan sakkomaksut ole syy kuntouttavaan työtoimintaan määräämiseksi. Te-toimisto ei ole terveysviranomainen, he eivät voi näkemättä/tutkimatta työtöntä, päätellä yhtään mitään hänen toimintakyvystään eikä elämänhallinnastaan. Vaatikaa terveystarkastus, jossa työkykynne selvitetään. Työttömillä on oikeus ilmaiseen terveystarkastukseen. Pitäkää pintanne, näin saadaan tämä orjuus lopetettua. Karenssilla uhkailu on pelleilyä, te-toimiston on toimittava lain mukaan. En saa linkitettyä uutisia, mutta lähteet: apulaisoikeusasiamies Pölönen/elokuu ja uuninpankkopoika.
Onko ihan asiallista käydä läpi toisen mielenterveysasioita TE-toimistossa? Pykäliä en tunne, mutta ei tuo oikein hyvältä kuulosta. Mutta ei se kuntouttava oikeasti ole maailmanloppu. Kannattaisi kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Et ole holhouksenalainen, joten itse päätät eikä te-tyyppi. Jos et ole varma mitä haluat opiskella niin pyri ihan minne vaan kunhan saat jonkin opiskelupaikan ja sitten voit opiskelujen lomass selvittää itsellesi mitä haluat elämältä.
Ei missään nimessä näin! Nykyään on tosi vaikeaa enää vaihtaa alaa,jos siis korkeakoulututkinnoista puhutaan. Menetät ensikertalaisuuden kun haet uudestaan kiinnostavammalle alalle ja on tosi pienet mahikset päästä sisään. Kannattaa tosissaan miettiä mihin hakee ja ottaako paikan vastaan,koska vaihto on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan asiallista käydä läpi toisen mielenterveysasioita TE-toimistossa? Pykäliä en tunne, mutta ei tuo oikein hyvältä kuulosta. Mutta ei se kuntouttava oikeasti ole maailmanloppu. Kannattaisi kokeilla.
Kuntouttava on tie syrjäytymiseen. Sen jälkeen et enää koskaan saa töitä. Joudut jatkamaan 9€ orjatöitä hamaan loppuun saakka. Olet lopunikääsi syrjäytyneiden kirjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole holhouksenalainen, joten itse päätät eikä te-tyyppi. Jos et ole varma mitä haluat opiskella niin pyri ihan minne vaan kunhan saat jonkin opiskelupaikan ja sitten voit opiskelujen lomass selvittää itsellesi mitä haluat elämältä.
Ei missään nimessä näin! Nykyään on tosi vaikeaa enää vaihtaa alaa,jos siis korkeakoulututkinnoista puhutaan. Menetät ensikertalaisuuden kun haet uudestaan kiinnostavammalle alalle ja on tosi pienet mahikset päästä sisään. Kannattaa tosissaan miettiä mihin hakee ja ottaako paikan vastaan,koska vaihto on vaikeaa.
Minä keskustelua seuranneena vastaan tuohon: pääsin valtiotieteelliseen tiedekuntaan, jossa suoritin ylemmän loppututkinnon. Sitten pyrin teologiseen tiedekuntaan, jossa opiskelin kaksi vuotta ja jätin kesken. Sen jälkeen oikeustieteelliseen, josta valmistuin vuosi sitten. Töitä en tosin ole ehtinyt opiskeluiltani tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Solin kautta Postille.
Olen itse vakituinen Postin listoilla.Ihan mukavaa pään tyhjäävää näpertelytyötä, josta saa ihan mukavan palkankin, kiitos ärhäkän ammattiliiton 😊
Teetkö ihan täyttä päivää (6-8 tuntia), vai oletko sellainen työhön kutsuttava tai muu lyhyempää päivää tai viikkoa tekevä?
Joudutko tekemään asiakaspalvelutyötä? Siis keskustelemaan tiskillä asiakkaiden kanssa jne. Itse en välttämättä siihen pystyisi, mutta muuten kuulostaa ihan hyvältä!
Ai niin, mainitsit mukavan palkankin; paljonko tienaat, suunnilleen? Itsehän varmaan sekoaisin totaalisesti, jos joskus tienaisin "edes" tonnin... Ja aloituksen tehdessäni minulla olikin lähinnä mielessä, että josko joku 300-600€/kk olisi realistinen. 😂
Ap
Itse teen yötyötä 8h/yö, 4 pv viikossa.
Sopimuksia voi saada kaikenlaisia, aamuun, iltaan, aamuiltakiertoon tai yöhön, tai vaikka 6h/päivä.
Oma palkkani on n. 19e/tunti (sisältää yö- ja kokemuslisän 11 vuodelta)
Sol noudattaa Postin palkkoja. Perushyvää peruspalkkaa siistihköstä duunarityöstä.
Alue: Aihe vapaa
Nyt ap unohdat moisen TE akan/ukon puheet kokonaa, ja keskityt miettimään mitä SINÄ haluaisit elämälläsi tehdä. Olet vielä tosi nuori, 26-vuotiaana on elämää todnäk edessä 50 vuotta ja ylikin! Joten älä yhtään ajattele ettet voi tai kehtaa aloittaa opiskelua. Nykyään on ihan tavallista että opinnot aloittaa vanhempikin henkilö, omassa tiedekunnassakin on muutama +60 vuotiaana opinnot aloittanut :D Eli siltä osin ei hätiä mitiä.
Suosittelisin että menisit ihan opintopolku.fi ja alkaisit sieltä selaamaan mikä sinua mahtaisi kiinnostaa. Sanoit suorittaneesi lukion: jej, hyvä! Voit siis loistavasti hakea ylipisto- tai AMK -opintoihin. Erityisesti alemmat korkeakoulutukinnot eivät muutamia aloja lukuunottamatta ole todellakaan vaikeita suorittaa: kirjoitat niin hyväää suomea että uskoisin sinun selviytyvän esim. kaupallisen alan opinnoista hienosti.
Jos et vielä ole avun piirissä ahdistustasi koskien, suosittelisin lämpimästi että menisit esim. Mielenterveystalon sivuille, sieltä löytyy hyviä ohjeita sen suhteen miten edetä asian kanssa juuri sinun asuinpaikkakunnallasi. Paljon tsemppiä ja voimia tulevaan, kyllä sä pystyt ja osaat!