Parisuhteessa, mutta kamala rakkauden ja kosketuksen kaipuu

Muita samassa tilanteessa? Me olemme olleet miehen kanssa yhdessä 12 vuotta. Lapsia kaksi. Liitto on pystyynkuollut. Kun toisen kosketus ei tunnu enää miltään tai korkeintaan sitä yrittää välttää... juuri tajusin ettei minua ole kukaan edes suudellut kunnolla varmaan viiteen vuoteen. Ihan kuulkaa tekee kipeää se kun kaipaa sellaista syvää yhteyttä toiseen ihmiseen.

Mutta kun on nuo lapset. En voi olla miettimättä omaa itsekkyyttä jos nyt lähden. Tai kuuluuko pitkän liiton olla tälläistä? Kyllähän se alkuhuuma aina häviää, mutta onko edes mahdollista säilyttää sellainen syvä kiintymys ja kunnioitus toiseen vuosikymmeniä? Vai kaipaanko kuuta taivaalta nyt?

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia, kun tuskin olen ainoa.