Lue keskustelun säännöt.
9-vuotias poika huutaa, raivoaa, paiskoo tavaroita, kiroilee
14.11.2018 |
Hän on vauvasta asti ollut tyytymätön, narisee, vinkuu, vastustelee, ei anna periksi.. Ja se eläimellinen huuto ja kirkuminen on jotain kamalaa. Jaksaa jatkaa sitä vaikka kuinka kauan.
Poika on nirso eikä syö koulussa oikeastaan koskaan. Tänäänkin tuli koulusta ja sanoi että on nälkä. Kehotin ottamaan leipää tai muroja välipalaksi. Poika rupesi huutamaan että haluan tappaa hänet nälkään koska en laita niitä hänen puolestaan. On siis äärettömän laiska. Siitä repesi kahden tunnin mittainen huuto ja tavaroiden paiskominen. Poika siis kieltäytyi ottamasta välipalaa itse. Sanoin että on huolestuttavaa ettei kolmasluokkalainen osaa edes leipää voidella (osaa siis kyllä muttei halua) ja lykkäsin pussillisen paahtoleipää ja voirasian eteen ja sanoin että nyt harjoitellaan. Pitää näyttää miten leipä voidellaan ja miten laitetaan makkaraa ja kurkkua päälle, miten kaadetaan muroja lautaselle ja maitoa lasiin. Koko pussillinen piti voidella ja parille leivälle piti laittaa päälliset. Maitoa piti kaataa mukiin pari kertaa ja muroja lautaselle pari kertaa.
Eläimellisen raivoamisen jälkeen poika ryhtyi puuhiin. Kehuin että hienoja tuli ja että seuraavalla kerralla jatketaan voiteluharkkoja jos sama raivoaminen jatkuu. Poika pyysi sittemmin anteeksi ja annoin. Sitten juteltiin.
Läksyjen kanssa sama raivoaminen kun sanon että nyt läksyjen tekoon. Iltapuuhissa sama. Koulussa menee hyvin eikä opettaja ole koskaan sanonut mitään että olisi huolissaan. Yleensäkin osaa olla kodin ulkopuolella hienosti. Kotona poika väsyttää mut käytöksellään. Pikkuveljen kaverit ei uskalla tulla enää meille kun isoveli karjui ettei halua tänne jotain pieniä paskiaisia häiritsemään. Olen aina laittanut sanktiot tällaisesta käytöksestä. Pikkuveli on taas aina ollut rauhallinen ja sopuisa, siksi tuntuu niin väärältä että hänkin joutuu kärsimään esim. siitä kun otan pleikan pois käytöstä rangaistukseksi. Mun on myönnettävä että olen tarttunut poikaa korvasta ja kädestä ja vienyt huoneeseensa ulisemaan. Tekisi mieli läimästä ihan kunnolla ja pelkään että menetän malttini vielä. Onko tämä pojalta vain huonoa käytöstä, murrosikää vai jotain sairautta peräti? Vaiko ihan normaalia? Isänsä asuu toisaalla mutta hänestä ei ole apua, kärsii mielenterveysongelmista ja neurooseista. Liekö perimällä tässä osuutta 😐
Kommentit (38)
Taas hyvä syy olla tekemättä lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko poika ollut aina tuollainen vai onko muutos tapahtunut äskettäin? Voisi nimittäin olla kyseessä uhmakkuushäiriö.
Siis aina on ollut tyytymätön. Ihan pienestä asti. Raivo saattaa revetä melkein mistä vain ja periksi ei anna. Pienenä raivosi ja hakkasi seiniä ja ovia kun piti mennä nukkumaan. Kolme tuntia sai kantaa sänkyyn edes takaisin raivoavaa lasta. Pukemiset, hampaidenpesut.. kaikki raivoa ja kiemurtelua.
Ap
Hirveää sanoa mutta mun on vaikea pitää hänestä 😢 En sitä tietenkään näytä ja olen tasapuolinen molemmille lapsille. Ap
Esimurrosikä... Toimit oikein. Voisitte opetella jotain keinoja rauhoittua. Koulun jälkeen voisi toimia hetki omassa huoneessa vaikka kuulokkeet ja musiikkia, koulu on stressaavaa lapselle ja hän tarvitsee lepoa.
Nyrkkeilysäkki huoneessa voi olla hyvä tapa saada purkaa paineita. Tilalle voisi tietysti laittaa mitä tahansa muuta vaikka kuntopyörä, kunhan on jotain mihin sitä huonoa energiaa saa ulos. Puhumiseen voi opetella, mutta ei silloin kun raivo on päällä. Kysele miten päivä on mennyt, se on tärkeää myös isolle lapselle. Joku harrastus koulun jälkeen voisi myös toimia, anna lapsen itse miettiä mitä hän halusi tehdä/ mistä hän pitää. On selvää että lapsi kaipaa ikäistään seuraa. Netin/somen/, pelejen käyttöä kannattaa seurata, nettikiusaaminen on tätä päivää, kannataa kysyä suoraan onko tätä ollut tai muuta kiusaamista, lapsi voi purkaa huonoa oloa raivoon. Myös liian väkivaltainen / jännittävä peli voi tehdä huonoa käytöstä. Ruutuaikaa pitää rajoittaa, se 2tuntia päivässä on ollut suositus ainakin silloin kun näitä sääntöjä on meillä viimeksi mietitty..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika ollut aina tuollainen vai onko muutos tapahtunut äskettäin? Voisi nimittäin olla kyseessä uhmakkuushäiriö.
Siis aina on ollut tyytymätön. Ihan pienestä asti. Raivo saattaa revetä melkein mistä vain ja periksi ei anna. Pienenä raivosi ja hakkasi seiniä ja ovia kun piti mennä nukkumaan. Kolme tuntia sai kantaa sänkyyn edes takaisin raivoavaa lasta. Pukemiset, hampaidenpesut.. kaikki raivoa ja kiemurtelua.
Ap
Näihin voi olla montaa syytä, joskus uhmaikä, aistiyliherkyyksiä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika ollut aina tuollainen vai onko muutos tapahtunut äskettäin? Voisi nimittäin olla kyseessä uhmakkuushäiriö.
Siis aina on ollut tyytymätön. Ihan pienestä asti. Raivo saattaa revetä melkein mistä vain ja periksi ei anna. Pienenä raivosi ja hakkasi seiniä ja ovia kun piti mennä nukkumaan. Kolme tuntia sai kantaa sänkyyn edes takaisin raivoavaa lasta. Pukemiset, hampaidenpesut.. kaikki raivoa ja kiemurtelua.
Ap
Ota nyt viimeistään yhteyttä koululääkäriin ja pyydä lähete lastenpsykiatrialle. Jos tämä ei onnistu, pyydä koulupsykologin tutkimuksia. Normaali tuo lapsi ei ole. Jotain on vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää taas. Pistä se kakaras kuriin. Et pärjää murrosiässä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää sanoa mutta mun on vaikea pitää hänestä 😢 En sitä tietenkään näytä ja olen tasapuolinen molemmille lapsille. Ap
Lapsi kyllä vaistoaa sen, ettet pidä hänestä ja hakee sitten huomiota, vaikka edes negatiivista, kaikin mahdollisin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimurrosikä... Toimit oikein. Voisitte opetella jotain keinoja rauhoittua. Koulun jälkeen voisi toimia hetki omassa huoneessa vaikka kuulokkeet ja musiikkia, koulu on stressaavaa lapselle ja hän tarvitsee lepoa.
Nyrkkeilysäkki huoneessa voi olla hyvä tapa saada purkaa paineita. Tilalle voisi tietysti laittaa mitä tahansa muuta vaikka kuntopyörä, kunhan on jotain mihin sitä huonoa energiaa saa ulos. Puhumiseen voi opetella, mutta ei silloin kun raivo on päällä. Kysele miten päivä on mennyt, se on tärkeää myös isolle lapselle. Joku harrastus koulun jälkeen voisi myös toimia, anna lapsen itse miettiä mitä hän halusi tehdä/ mistä hän pitää. On selvää että lapsi kaipaa ikäistään seuraa. Netin/somen/, pelejen käyttöä kannattaa seurata, nettikiusaaminen on tätä päivää, kannataa kysyä suoraan onko tätä ollut tai muuta kiusaamista, lapsi voi purkaa huonoa oloa raivoon. Myös liian väkivaltainen / jännittävä peli voi tehdä huonoa käytöstä. Ruutuaikaa pitää rajoittaa, se 2tuntia päivässä on ollut suositus ainakin silloin kun näitä sääntöjä on meillä viimeksi mietitty..
muuten hyvä mutta 9v ei todellakaan ole esimurrosikäinen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää sanoa mutta mun on vaikea pitää hänestä 😢 En sitä tietenkään näytä ja olen tasapuolinen molemmille lapsille. Ap
Lapsi kyllä vaistoaa sen, ettet pidä hänestä ja hakee sitten huomiota, vaikka edes negatiivista, kaikin mahdollisin keinoin.
Niin että itseasiassa Ap onkin tässä se ongelmien lähde? Ap:n asenteen takia poika on vinksahtanut? Justiinsa juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää taas. Pistä se kakaras kuriin. Et pärjää murrosiässä ollenkaan.
Kiitos tästä rakentavasta kommentista. Olisiko antaa hyviä neuvoja? Vaikutat ammattilaiselta joten olisin kiinnostunut kuulemaan enemmän.
Ap
Kannattaa tutustua kirjaan Tulistuva lapsi - ehkä auttaa avaamaan sitä omaa suhtautumista ja luomaan lisää käytänteitä, millä saat helpotettua/vähennettyä raivareita. Lapsella selvästi tosi vaikea temperamentti ja voi olla jtn nepsy-ongelmaa, jota mahdoton vaikea arvioida tästä, mikä entisestään vaikeuttaa tilannetta. Mutta ihan todella hyvinhän sinä itse vedät! Itselläni esikoinen, erityislapsi, josta tiedän erityisyyden syyt nykyään ja osaan arvioida ja ennakoida jo tosi paljon ja silti välillä vaan hermo pettää. Siis eli huudan hänelle, kun tuhoaa jtn ja varsinkin kun satuttaa pienempää. Sain itse osumaa raivaroivalta kesällä niin, että karjuin vieväni mukulan johonkin laitokseen asumaan jne, kun petti pinna kokonaan ja oli siirrettävä lapsi makkariin itkemään, etten satuta. Onneksi isänsä oli kotona, niin pääsin eroon muksusta rauhoittumaan. Opinpahan taas lisää siinä siitä, että pitää vaan keskeyttää tilanteet paljon aiemmin, siis ennen sitä väkivallan eskaloitumista, jos vaan pystyy. Nämä näin käyttäytyvät lapset on ihan eri tavalla kuormittavia kuin nuo normaalimmat ja sellainen ylenpalttinen itsensä ruoskiminen on ihan turhaa. Teidän suhteenne kuitenkin perustaltaan kuulostaa tosi toimivalle ja hyvälle, sait lopulta lapsen rauhoittumaan ja pyysi anteeksi jne. Koulussa pystyy itsensä hillitsemään, joten se itsehallinnan kyky kehittyy koko ajan ja sinä mahdollistat sitä koko ajan. Ja nostan hattua, että jaksat ja hoidat asiat yksin! Ja masokistihan sitä olisi, jos tuosta aina pitäisi, pääasia, että kuitenkin aina pohjimmiltaan rakastaa ja lapsi itse ei niin tiedä siitä, että sitä keskaria näyttää sille vaikka vessasta käsin ;) Suosittelen kyllä lämpimästi perheneuvolaakin ja miettimään sitä, pitäisikö poikaa tutkia/tukea muutenkin, mutta erityisesti tuota Tulistuvaa lasta. Lapsi on sen ikäinen jo, että hän voisi itsekin kanssasi pohtia, miten raivareita vähentää ja miten esim. tuohon nälkäkiukkuun saisi helpotusta, ihan itsensä takia. Pikkuveljen asemaa pitää myös erityisesti pohtia ja miettiä ratkaisuja tuohon, ei ole mistään kotoisin, että isoveli päättää pikkuveljen kavereista. Isoveli kyllä itsekin sen tajuaa, kun vastuuttaa sitä miettimään kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika ollut aina tuollainen vai onko muutos tapahtunut äskettäin? Voisi nimittäin olla kyseessä uhmakkuushäiriö.
Siis aina on ollut tyytymätön. Ihan pienestä asti. Raivo saattaa revetä melkein mistä vain ja periksi ei anna. Pienenä raivosi ja hakkasi seiniä ja ovia kun piti mennä nukkumaan. Kolme tuntia sai kantaa sänkyyn edes takaisin raivoavaa lasta. Pukemiset, hampaidenpesut.. kaikki raivoa ja kiemurtelua.
Ap
Kuulostaa erittäin tutulta. Meillä oli siis aikoinaan täysin sama tilanne (tai on vieläkin mutta tilanne on huomattavasti helpottanut jo). Lopulta teimme lapsesta lasun että saatiin apua tilanteeseen. Ensi lapsi sai tukihenkilön (oli tuolloin 7v.) ja siitä sitten lähdettiin selvittelemään asioita. Taustalla oli uhmakkuushäiriö.
Ja niin monta kertaa kun me kerrottiin esim. terkalle tilanteesta, niin kaikki kuitattiin vain tempperamentillä. Ei siis otettu tosissaan laisinkaan vaikka esim. kauppaan meno oli hemmetin ahdistavaa, lapsi kun saattoi pimahtaa ihan mistä vain eikä mikään saanut häntä rauhoittumaan. Koulussa tosin oli ja on edelleen pieni herran enkeli.
-ykkönen-
Jos lapsi on kodin ulkopuolella asiallinen, en olisi niin hirveästi huolissani. Jos esim koulussa esiintyy uhmakkuutta, alkaa olla viimeisiä hetkiä saada lapseen vielä otetta.
Meillä on sääntö, että vihainen saa olla, mutta ketään ei saa satuttaa, nimitellä tai rikkoa paikkoja. Myös äitiä totellaan eli varoituksen jälkeen pitää lähteä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ollaan mietitty pojan kanssa muutama asia, mikä voisi auttaa rauhoittumaan ja niistä yritän muistutella. Jos kiukku menee noiden rajojen yli, seuraa pelikieltoa esim neljä päivää. Hyvällä käytöksellä voi saada aina yhden päivän pois. Samoin jos koulusta tulee jotain viestiä, ota heti todella vakavasti.
On ihan luonnollista, että haastavasta lapsesta on vaikea pitää. Erota kuitenkin rakkaus ja pitäminen, sillä rakkaus on jotain vaistonvaraisempaa tarvetta pitää huolta. Minulla ainakin on välillä aikoja, että jotain lastani en tahdo millään kestää tai sietää.
Vaikeat lapset saavat paljon negatiivista huomiota. Siksi on tärkeää, että ne haastavat lapset saavat myös erityisen paljon rakkautta ja hellyyttä. Itselläni on kotona (ei koskaan koulussa) uhmakkaasti käyttäytyvä 10-vuotias. Hänelle varaan joka ilta puolituntia siihen, että iltaisin valojen sammumisen jälkeen makaan vieressö, silittelen ja jutellaan rauhassa kaikista tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Yritän korostaa, että hän on ihana ja olen hänestä ylpeä. Kehun vuolaasti, jos on vähänkin onnistunut hillitsemään vihanpurkauksia. Näillä keinoin olen saanut hyvän otteen pojasta ja hän on nykyisin paljon vähemmän uhmakkaampi ja raivoaa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Esimurrosikä... Toimit oikein. Voisitte opetella jotain keinoja rauhoittua. Koulun jälkeen voisi toimia hetki omassa huoneessa vaikka kuulokkeet ja musiikkia, koulu on stressaavaa lapselle ja hän tarvitsee lepoa.
Nyrkkeilysäkki huoneessa voi olla hyvä tapa saada purkaa paineita. Tilalle voisi tietysti laittaa mitä tahansa muuta vaikka kuntopyörä, kunhan on jotain mihin sitä huonoa energiaa saa ulos. Puhumiseen voi opetella, mutta ei silloin kun raivo on päällä. Kysele miten päivä on mennyt, se on tärkeää myös isolle lapselle. Joku harrastus koulun jälkeen voisi myös toimia, anna lapsen itse miettiä mitä hän halusi tehdä/ mistä hän pitää. On selvää että lapsi kaipaa ikäistään seuraa. Netin/somen/, pelejen käyttöä kannattaa seurata, nettikiusaaminen on tätä päivää, kannataa kysyä suoraan onko tätä ollut tai muuta kiusaamista, lapsi voi purkaa huonoa oloa raivoon. Myös liian väkivaltainen / jännittävä peli voi tehdä huonoa käytöstä. Ruutuaikaa pitää rajoittaa, se 2tuntia päivässä on ollut suositus ainakin silloin kun näitä sääntöjä on meillä viimeksi mietitty..
Kiitos vinkeistä! Kiusaamista ei ole, sen olen selvittänyt. Kavereita on, poika on jopa suosittu, meillä käy kavereita usein ja ope on kertonut että poika on ns. kiva kaveri koulussa. Kyselen aina koulupäivän jälkeen miten meni, mitä ruokaa oli, onko kokeita tulossa jne. Autan läksyissä jos tarvetta ja pyrin näyttämään että olen kiinnostunut. Ja siis olen oikeasti kiinnostunut.
Ap
Samantapaiset ilmiöt kuin minun lapsenlapsellani. Saatava tutkittavasti mahdollisimman pian. Jossain on vika, saattaa olla neurologinen juttu. Vaikuttaa että lapsi ei ole 9 vuotiaan tasolla edes..ei ole ollenkaan kasvatuksesta tässä kiinni vain jossain on vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää taas. Pistä se kakaras kuriin. Et pärjää murrosiässä ollenkaan.
Kiitos tästä rakentavasta kommentista. Olisiko antaa hyviä neuvoja? Vaikutat ammattilaiselta joten olisin kiinnostunut kuulemaan enemmän.
Ap
Tuskin ammatilaisilta apua saat. Se on vaan niin tänä päivänä. Mitäänhän ei saa edes kieltää nykyään.
Otin pois kaikki, mistä lapsi piti. Sai yhden kerrallaan takaisin, kun oppi käyttäytymään. Isokokoinen kahdeksanvuotias poika, kävi kurkkuuni kiinni. Pärjäsin vielä, ei saanut kuristettua kuoliaaksi. Heitin seinään. Julmaa, mutta toimi. Ja tietenkin lasun paikka.
Nyt 13-vuotias hyväkäytöksinen poika. Meillä on hyvät välit eikä mitään idioottikohtaisuja. Rajat on laitettava, tavalla tai toisella. Tietysti voit yrittää apua ammattilaisilta. Minä en sitä ole.
Onko poika ollut aina tuollainen vai onko muutos tapahtunut äskettäin? Voisi nimittäin olla kyseessä uhmakkuushäiriö.