Myönteisillä kasvatuskeinoilla saa parempia tuloksia kuin rangaistuksilla. Kuva: iStockphoto
Myönteisillä kasvatuskeinoilla saa parempia tuloksia kuin rangaistuksilla. Kuva: iStockphoto

Ihmeelliset vuodet -menetelmä auttaa tehokkaasti vähentämään lasten käytösongelmia. Sen opeista on hyötyä ihan kaikille.

Mikä on, kun lapsi ei tottele? Auttaako tähän mikään?

Hyviä uutisia kaikille, jotka pohtivat joskus näitä kysymyksiä. Lapsen hankalaan käytökseen löytyy tehokasta apua – ja jatkossa sitä saa yhä useammasta kunnasta neuvolan, päiväkodin tai koulun kautta.

Ihmeelliset vuodet -menetelmä on ollut käytössä Suomessa kymmenen vuotta. Sen ideana on opettaa aikuisille positiivisen kasvatuksen keinoja. Kun aikuiset muuttavat toimintaansa, myös lapsen käytös muuttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kenenkään ei tarvitse hävetä lastaan tai omaa toimintaansa vanhempana.”

Menetelmä on tarkoitettu 3–12-vuotiaiden lasten käytöshäiriöiden hoitoon, mutta se toimii myös ennaltaehkäisevästi ja lievempien ongelmien hoidossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ryhmät kootaan siten, että lasten haasteet ovat suunnilleen saman tasoisia. Silloin perheet saavat ryhmässä tehokkaasti vertaistukea. Ilmapiiri on kannustava ja rohkaiseva, eikä kenenkään tarvitse hävetä lastaan tai omaa toimintaansa vanhempana, kertoo Ihmeelliset vuodet –menetelmäkoordinaattori Kati Granlund Suomen Mielenterveysseurasta.

Ryhmissä opiskeltavat kasvatuskeinot sopivat ihan kaikkien käyttöön. Granlund listaa kuusi käytännön keinoa, joista on hyötyä kaikille perheille.

1. Huomaa hyvä

Haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa ajautuu helposti kielteiseen kierteeseen. Aikuisen huomio kiinnittyy eniten tilanteisiin, joissa lapsi ei toimi toivotusti: ei tottele ohjeita tai pyyntöjä, häiritsee muiden keskittymistä tai on impulsiivinen ja uhmakas. Lasta moititaan ja rangaistaan huonosta käytöksestä, vaikka tutkitusti toimivampi keino on kiinnittää huomio hyviin hetkiin ja sellaiseen käytökseen, jota toivoo lapselta lisää.

– Ryhmissä vanhempia autetaan huomaamaan niitä pieniä hyviä hetkiä, kun lapsi toimii hienosti tai edes yrittää. Jo pienistä edistysaskeleista kannattaa kiittää ja kehua, Kati Granlund sanoo.

2. Kehu täsmällisesti

Kaikkein tehokkain kiitos on sellainen, joka kertoo lapselle täsmällisesti, mikä hänen toiminnassaan oli hyvää. Se on samalla toimintaohje: näin kannattaa tehdä jatkossakin.

– Viestiä kannattaa vahvistaa lapsen etunimellä: Tosi hienosti Ville laitoit lautasen astianpesukoneeseen juuri oikeaan paikkaan. Silloin lapsi ymmärtää, että nyt mä tein niin kuin isä tai äiti toivoi.

Leikkimällä rakennetaan kiintymyssuhdetta.

3. Leiki lapsen ehdoilla

Hankalaa käytöstä on vähemmän, kun yhteys vanhemman ja lapsen välillä toimii. Yhteyttä ja kiintymyssuhdetta rakennetaan yhteisessä leikissä. Leikin ei tarvitse olla mikään tuntikausien suoritus, 10–15 minuuttia päivässä riittää, mutta silloin vanhemman pitää keskittyä lapsen kanssa olemiseen lapsen ehdoilla. Leikissä lapsi on pääroolissa.

– Leikin aikana vanhempi ei opeta eikä ohjeista, vaan leikissä tehdään niin kuin lapsi haluaa.

Älä pue toimintaohjetta kysymyksen muotoon.

4. Muotoile pyyntö oikein

Jos lapsi ei noudata annettuja ohjeita, tarkista, ovatko pyyntösi lapsen ikätasolle sopivia.

– Pyynnöt pitää suhteuttaa realistisiksi, ettei vaadi lapselta liian isoja ja vaikeita asioita, Granlund sanoo.

Tyypillinen tilanne on esimerkiksi kiirelähtö arkiaamuna. Aikuinen turhautuu, kun lapsi ei ymmärrä kiirettä eikä laita itseään nopeasti valmiiksi. Laita itsesi nopeasti lähtövalmiiksi on pienelle lapselle kuitenkin liian epämääräinen pyyntö. Tehokkaampaa on antaa yksi toimintaohje kerrallaan. Ensin: Tule tänne eteiseen. Sitten: Laita ensimmäinen hiha itse, voin sitten auttaa toisen kanssa.

– Kysymysmuotoon puetut kehotukset kannattaa myös karsia omasta puheesta pois. Kun aikuinen sanoo, että lähdettäiskös, hän tarkoittaa, että nyt pitää mennä. Mutta lapsi kuulee kysymyksen ja hämmentyy. Kysytäänkö minulta jotain?

5. Opeta rauhoittumista

Rauhoittumisen taito on tärkeä niin lapsille kuin aikuisillekin, ja sitä tarvitaan, kun kierroksia on liikaa tai kun tunnekuohu ottaa vallan. Rauhoitu nyt on paljon vaadittu lapselta, jos ei samalla näytä keinoja, joiden avulla rauhoittuminen onnistuu

– Vanhempi opettaa näitä kahdella tavalla: ottamalla syliin ja neuvomalla esimerkiksi, että voi hengittää syvään – ja mallintamalla, näyttämällä esimerkkiä rauhoittumisesta.

6. Auta kaverisuhteissa

Sosiaalisia taitoja ei opita taikaiskusta, vaan ne vaativat harjoitusta. Kaverisuhteisiin pätee sama kuin muuhunkin lapsen toimintaan: huomio kannattaa suunnata hyviin hetkiin ja onnistumisiin.

– Suomessa on aika tyypillistä, että kaverusten annetaan olla keskenään niin kauan kun kaikki menee hyvin, ja aikuinen puuttuu tilanteeseen vasta jos tulee riitaa. Silloin tulee itse asiassa vahvistaneeksi epäonnistumista, Granlund sanoo.

Kaveruksia voisi mieluummin kehua ääneen hyvin sujuneista tilanteista: vuorottelusta, toisten kuuntelusta, lelujen jakamisesta reilusti.

Miten pääsen mukaan?

Eniten Ihmeelliset vuodet -ryhmiä on pääkaupunkiseudulla, mutta toiminta leviää vähitellen ympäri Suomea. 

– Tänä vuonna eri puolille Suomea on koulutettu 119 vanhemmuusryhmien ohjaajaa lisää, Kati Granlund kertoo.

Kannattaa siis kysyä mahdollisuutta päästä ryhmään oman kunnan perheneuvolan tai neuvolan kautta.

Ryhmän tapaamisiin sitoudutaan 14–20 viikoksi, jotta kurssilla opitut uudet toimintatavat ehtivät juurtua kunnolla arkeen. Viikottaisten tapaamisten ajaksi perheille on järjestetty lastenhoito, jotta molemmat vanhemmat voivat osallistua kurssille.

Tukkapölly takaisin

Suomalainen lapsenkasvatus on kyllä kadonnut käsistämme aikas huolella.  Sen näkee selvästi kun seuraa nuoria äitejä ostoskeskuksissa, kahviloissa... Äiti räplää facebookia puhelimessa ja lapset repivät paikkoja rikki ympärillä ja huutavat kurkku suorana. Vaimoni on unkarilainen ja hänellä paljon kavereita ympäri maailmaa joihin hän tutustui kielikouluaikoinaan. Nämä perheet käyvät usein meillä kylässä ja ulkoilemme yhdessä usein. Kaikilla on sama mielipide suomalaisista lapsista, ei mitään kuria. Esim. argentiinalainen perhe katsoo silmät pyöreinä kun suomalaiset lapset potkivat kahvilan tuoleja ja seiniä, huutavat ja juoksevat pöytien välissä kun äiti juttelee toisen suomalaisen äidin kanssa jonka lapset taas vetävät kahvilan verhoja alas. Argentiinalaiset lapset istuvat kiltisti äidin ja isän kanssa.  Kyllä eron huomaa suomalaisen ja minkä muun tahansa kansallisuuden kasvatuksessa.

Vierailija

Ei pidä yleistää. Lapsenlapsia on 3 ja jopa 90 vuotiaan isomummin mielestä he osaavat käyttäytyä hienosti kaupoissa ja ravintoloissa.
Koskaan ei myöskään ole mitään tavaroita korjattu pois lasten vuoksi.
Pulivuotiiaasta on opetettu EI- sanan merkitys ja se oppi pysyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla