Lue keskustelun säännöt.
9-vuotias poika huutaa, raivoaa, paiskoo tavaroita, kiroilee
14.11.2018 |
Hän on vauvasta asti ollut tyytymätön, narisee, vinkuu, vastustelee, ei anna periksi.. Ja se eläimellinen huuto ja kirkuminen on jotain kamalaa. Jaksaa jatkaa sitä vaikka kuinka kauan.
Poika on nirso eikä syö koulussa oikeastaan koskaan. Tänäänkin tuli koulusta ja sanoi että on nälkä. Kehotin ottamaan leipää tai muroja välipalaksi. Poika rupesi huutamaan että haluan tappaa hänet nälkään koska en laita niitä hänen puolestaan. On siis äärettömän laiska. Siitä repesi kahden tunnin mittainen huuto ja tavaroiden paiskominen. Poika siis kieltäytyi ottamasta välipalaa itse. Sanoin että on huolestuttavaa ettei kolmasluokkalainen osaa edes leipää voidella (osaa siis kyllä muttei halua) ja lykkäsin pussillisen paahtoleipää ja voirasian eteen ja sanoin että nyt harjoitellaan. Pitää näyttää miten leipä voidellaan ja miten laitetaan makkaraa ja kurkkua päälle, miten kaadetaan muroja lautaselle ja maitoa lasiin. Koko pussillinen piti voidella ja parille leivälle piti laittaa päälliset. Maitoa piti kaataa mukiin pari kertaa ja muroja lautaselle pari kertaa.
Eläimellisen raivoamisen jälkeen poika ryhtyi puuhiin. Kehuin että hienoja tuli ja että seuraavalla kerralla jatketaan voiteluharkkoja jos sama raivoaminen jatkuu. Poika pyysi sittemmin anteeksi ja annoin. Sitten juteltiin.
Läksyjen kanssa sama raivoaminen kun sanon että nyt läksyjen tekoon. Iltapuuhissa sama. Koulussa menee hyvin eikä opettaja ole koskaan sanonut mitään että olisi huolissaan. Yleensäkin osaa olla kodin ulkopuolella hienosti. Kotona poika väsyttää mut käytöksellään. Pikkuveljen kaverit ei uskalla tulla enää meille kun isoveli karjui ettei halua tänne jotain pieniä paskiaisia häiritsemään. Olen aina laittanut sanktiot tällaisesta käytöksestä. Pikkuveli on taas aina ollut rauhallinen ja sopuisa, siksi tuntuu niin väärältä että hänkin joutuu kärsimään esim. siitä kun otan pleikan pois käytöstä rangaistukseksi. Mun on myönnettävä että olen tarttunut poikaa korvasta ja kädestä ja vienyt huoneeseensa ulisemaan. Tekisi mieli läimästä ihan kunnolla ja pelkään että menetän malttini vielä. Onko tämä pojalta vain huonoa käytöstä, murrosikää vai jotain sairautta peräti? Vaiko ihan normaalia? Isänsä asuu toisaalla mutta hänestä ei ole apua, kärsii mielenterveysongelmista ja neurooseista. Liekö perimällä tässä osuutta 😐
Kommentit (38)
Minä olin herkästi tulistuva lapsi ja nuori. Temperamenttinen olen vieläkin, mutta raivokohtauksia onneksi ole ollut vuosikausiin. Viimeiset niistä koin kuitenkin niinkin myöhään kuin kolmekymppisenä.
Vasta nyt, kun olen keski-ikäinen äijä ja kaikki muu paitsi parisuhde on elämässäni pielessä, yksi lääkäri alkoi pohtia, että voisikohan sosiaalisten ja psyykkisten ongelmieni taustalla olla jotakin neurologista. Yli 40 vuotta lähipiirini on pitänyt minua selkärangattomuuttani ikävänä ihmisenä, jonka reaktioita ei voi ennakoida. Ja minähän olen uskonut tuonkin jutun ja vielä syyllistänyt itseni tämän kaiken aiheuttamista masennuksen ja uupumuksentunteista.
Ap, älä kysele täällä enää kauempaa, että voisiko lapsellasi olla jokin sairaus. Kyllä voisi, oikein hyvinkin, vaikken minä tietenkään tee diagnooseja. Jos lääkäreiden tarjoama apu auttaa teitä edes vähitellen hoitamaan ongelmatilanteita ja lastasi myöhemmin ymmärtämään itseään, nyt jo ajoissa tehdyt tutkimukset ovat kullan arvoisia! Lisäksi haluan sanoa, että sinunkin voimavarasi ovat rajalliset. Jos pinna alkaa mennä kovin usein, se kertoo, että olet itsekin avun tarpeessa. Eihän mitään ihania kotihoitajia taivaasta tipahtele, mutta kuitenkin kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Ja niin ikäviä kuin kaikenlaiset sijoitukset ovatkin, haluan näin alustavasti, ja millään ls-kauhukuvalla pelottelematta, jättää ajatuksiisi muhimaan sen, että joskus lyhytaikainen sijoitus voi tulla tarpeeseen, että sinä saisit levätä. Se ei ole vanhemmuutesi kyseenalaistamista vaan teidän kummankin auttamista. Kuitenkin se on aika äärimmäinen ratkaisu, ja jos se nyt tuntuu sinusta vastenmieliseltä ajatukselta, niin muista, että sitä ennen yleensä kokeillaan erinäisiä muita konsteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, kiitos kirjavinkistä. Pitääkin lukea. Muutenkin tuli hyvää vertaistukea ja tsemppiä. Voimia myös sulle 💪
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää taas. Pistä se kakaras kuriin. Et pärjää murrosiässä ollenkaan.
Kiitos tästä rakentavasta kommentista. Olisiko antaa hyviä neuvoja? Vaikutat ammattilaiselta joten olisin kiinnostunut kuulemaan enemmän.
Ap
Tuskin ammatilaisilta apua saat. Se on vaan niin tänä päivänä. Mitäänhän ei saa edes kieltää nykyään.
Otin pois kaikki, mistä lapsi piti. Sai yhden kerrallaan takaisin, kun oppi käyttäytymään. Isokokoinen kahdeksanvuotias poika, kävi kurkkuuni kiinni. Pärjäsin vielä, ei saanut kuristettua kuoliaaksi. Heitin seinään. Julmaa, mutta toimi. Ja tietenkin lasun paikka.
Nyt 13-vuotias hyväkäytöksinen poika. Meillä on hyvät välit eikä mitään idioottikohtaisuja. Rajat on laitettava, tavalla tai toisella. Tietysti voit yrittää apua ammattilaisilta. Minä en sitä ole.
No huh huh. Kai sitä pelolla ja väkivallalla saa norsunkin laulamaan.
Mutta onko se oikein. Ei ole!
Ei se mitään hyväkäytösisyyttä ole. Se pelkää! Niin minäkin pelkäisin aikuisena, jos joku seinää heittäisi niin miten sitte paljon pienempi lapsi pelkää. Töissä kun noin tekisit, et kerkeisi kissaa sanoa, kun olisi monon kuva perseessä. Et itsekään tykkäisi, jos joku puolet isompi ruimii seinille.
Lasta sitten pitäisi saada tuollain kohdella!?
Aito hyväkäytöksisyys tulee muilla tavoilla.
Tietysti isältä perittyä, sehän on selvä.
Mutta voi olla niinkin, että et ole johdonmukainen etkä turvallinen aikuinen pojallesi. Lapset vaistoaa jos et ole rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimurrosikä... Toimit oikein. Voisitte opetella jotain keinoja rauhoittua. Koulun jälkeen voisi toimia hetki omassa huoneessa vaikka kuulokkeet ja musiikkia, koulu on stressaavaa lapselle ja hän tarvitsee lepoa.
Nyrkkeilysäkki huoneessa voi olla hyvä tapa saada purkaa paineita. Tilalle voisi tietysti laittaa mitä tahansa muuta vaikka kuntopyörä, kunhan on jotain mihin sitä huonoa energiaa saa ulos. Puhumiseen voi opetella, mutta ei silloin kun raivo on päällä. Kysele miten päivä on mennyt, se on tärkeää myös isolle lapselle. Joku harrastus koulun jälkeen voisi myös toimia, anna lapsen itse miettiä mitä hän halusi tehdä/ mistä hän pitää. On selvää että lapsi kaipaa ikäistään seuraa. Netin/somen/, pelejen käyttöä kannattaa seurata, nettikiusaaminen on tätä päivää, kannataa kysyä suoraan onko tätä ollut tai muuta kiusaamista, lapsi voi purkaa huonoa oloa raivoon. Myös liian väkivaltainen / jännittävä peli voi tehdä huonoa käytöstä. Ruutuaikaa pitää rajoittaa, se 2tuntia päivässä on ollut suositus ainakin silloin kun näitä sääntöjä on meillä viimeksi mietitty..muuten hyvä mutta 9v ei todellakaan ole esimurrosikäinen!!
9v voi olla esimurrosikäinen. 9v voi olla jo murrosikäinenkin. Alin normaalina pidetty ikä murrosiän alkamiselle. Meillä tuli tuossa vaiheessa kuvioon karvojen kasvu, finnit ja tukan rasvoittuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin paljon hienoja neuvoja, ajatuksia, kokemuksia ja tsemppiä, kiitos. Tallennan tämän ketjun itselleni.
Ap
Olisko syynä sokeriarvojen heittelyt? Koulussa ei syönyt mitään, joten arvot olivat varmasti alhaalla. Tarjosit hänelle hiilihydraattipitoista välipalaa (paahtis ja murot), jotka nostavat arvot nopeasti, mutta yhtä nopeasti ne taas laskevat. Anna lapselle mukaan kouluun vaikka banaani tai muuta välipalaa, ja kotona sellaisia ruokia, jossa on hidasvaikutteisia hiilihydraatteja (täysjyväleivät ja -pasta), vihanneksia/juureksia ja proteiinia eli lihaa. Säännölliset suhteellisen tiheät ruoka-ajat voisivat auttaa pitämään sokeriarvot tasaisina ja mielialan vähemmän ailahtelevana. Omassa perheessä on kokemusta tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie psykiatrille.
Meillä oli samankaltainen tilanne 9-vuotiaan kanssa, lisäksi karkailua. Menimme yksityiselle ja saimme lähetteen lastenpsykiatriaan. Kotikäyntejä puoli vuotta ja tilanne saatiin rauhoittumaan.
Mä annoin omalleni hellyyttä. Kun sitä oli vaikea ottaa vastaan päivällä, niin otin sänkyyni yöksi.
Tutkimusten mukaan lyhytkin halaus nostaa aivojen mielihyvähormoneja ja meillä ladattiin niitä koko yö nukkumalla lähekkäin. Kiukku katosi.
Outoa, että aikuiset tarvitsevat puolison vierelleen nukkumaan lusikassa, mutta lapsen tai epävarman teini-ikäisen pitäisi pärjätä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]9v voi olla esimurrosikäinen. 9v voi olla jo murrosikäinenkin. Alin normaalina pidetty ikä murrosiän alkamiselle. Meillä tuli tuossa vaiheessa kuvioon karvojen kasvu, finnit ja tukan rasvoittuminen.[/quote]
Kyllä se murkkuikä voi näköjään jo tulla. Pojan kaverit jotkut jo haisee tosi voimakkaalle "aikuisen" hielle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisko syynä sokeriarvojen heittelyt? Koulussa ei syönyt mitään, joten arvot olivat varmasti alhaalla. Tarjosit hänelle hiilihydraattipitoista välipalaa (paahtis ja murot), jotka nostavat arvot nopeasti, mutta yhtä nopeasti ne taas laskevat. Anna lapselle mukaan kouluun vaikka banaani tai muuta välipalaa, ja kotona sellaisia ruokia, jossa on hidasvaikutteisia hiilihydraatteja (täysjyväleivät ja -pasta), vihanneksia/juureksia ja proteiinia eli lihaa. Säännölliset suhteellisen tiheät ruoka-ajat voisivat auttaa pitämään sokeriarvot tasaisina ja mielialan vähemmän ailahtelevana. Omassa perheessä on kokemusta tästä.
Kiitos neuvosta. Tämä olisi oikein hyvä, mutta poika kieltäytyy syömästä hedelmiä ja vihanneksia. Kurkku on ainoa mitä syö 🙁 Pikkuveljensä vetää taas hulluna vihanneksia ym. terveellistä. Meillä on niitä aina tarjolla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää taas. Pistä se kakaras kuriin. Et pärjää murrosiässä ollenkaan.
Kiitos tästä rakentavasta kommentista. Olisiko antaa hyviä neuvoja? Vaikutat ammattilaiselta joten olisin kiinnostunut kuulemaan enemmän.
Ap
Tuskin ammatilaisilta apua saat. Se on vaan niin tänä päivänä. Mitäänhän ei saa edes kieltää nykyään.
Otin pois kaikki, mistä lapsi piti. Sai yhden kerrallaan takaisin, kun oppi käyttäytymään. Isokokoinen kahdeksanvuotias poika, kävi kurkkuuni kiinni. Pärjäsin vielä, ei saanut kuristettua kuoliaaksi. Heitin seinään. Julmaa, mutta toimi. Ja tietenkin lasun paikka.
Nyt 13-vuotias hyväkäytöksinen poika. Meillä on hyvät välit eikä mitään idioottikohtaisuja. Rajat on laitettava, tavalla tai toisella. Tietysti voit yrittää apua ammattilaisilta. Minä en sitä ole.No huh huh. Kai sitä pelolla ja väkivallalla saa norsunkin laulamaan.
Mutta onko se oikein. Ei ole!
Ei se mitään hyväkäytösisyyttä ole. Se pelkää! Niin minäkin pelkäisin aikuisena, jos joku seinää heittäisi niin miten sitte paljon pienempi lapsi pelkää. Töissä kun noin tekisit, et kerkeisi kissaa sanoa, kun olisi monon kuva perseessä. Et itsekään tykkäisi, jos joku puolet isompi ruimii seinille.
Lasta sitten pitäisi saada tuollain kohdella!?
Aito hyväkäytöksisyys tulee muilla tavoilla.
Kerro ne tavat, kiitos. Varmasti tiedät, eikö totta? Iso jätkä riehuu, annetaanko suukko poskelle?
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin omalleni hellyyttä. Kun sitä oli vaikea ottaa vastaan päivällä, niin otin sänkyyni yöksi.
Tutkimusten mukaan lyhytkin halaus nostaa aivojen mielihyvähormoneja ja meillä ladattiin niitä koko yö nukkumalla lähekkäin. Kiukku katosi.
Outoa, että aikuiset tarvitsevat puolison vierelleen nukkumaan lusikassa, mutta lapsen tai epävarman teini-ikäisen pitäisi pärjätä yksin.
Kyllä, poikani nukkuvat vuorotellen vieressäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin omalleni hellyyttä. Kun sitä oli vaikea ottaa vastaan päivällä, niin otin sänkyyni yöksi.
Tutkimusten mukaan lyhytkin halaus nostaa aivojen mielihyvähormoneja ja meillä ladattiin niitä koko yö nukkumalla lähekkäin. Kiukku katosi.
Outoa, että aikuiset tarvitsevat puolison vierelleen nukkumaan lusikassa, mutta lapsen tai epävarman teini-ikäisen pitäisi pärjätä yksin.
Nyt kuulostaa sairaalta.
Hei sinä joka suosittelit tuota Tulistuva lapsi kirjaa, olen joskus aikaisemminkin tuohon kirjavinkkiin törmännyt, ongelmana vain ettei sitä kirjaa tahdo löytyä mistään, onko sinulla jotain haisua mistä voisi löytyä tai mistä itse löysit?
Kirpparit, antikvaarit, suomalaiset, adlibris, huuto.netit, torit koluttu..
Ap:lle kans vinkiks, että vilkasee josko erityisherkän ja/tai lievän autismin oireet täsmäis. Apua saa välillä väkisin hommata perheelle ja sitä ennen varaudu siihen, että saat jonkun hullun äidin leiman otsaasi joka haluaa väkisin diagnoosin kun diagnoosin, kun oikeastihan vika on vain äidin ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa ;)
Meillä samanlainen lapsi, tosin vasta 7v. Tänään raivo alkoi kun piti tehdä läksyt. Alkoi huuto( kiljuu, karjuu), kiroilu, tavaroiden viskominen. Kesti pari h. Kiinnipitoa pariin otteeseen( rauhoittunut välillä mutta jatkui taas). Illalla oli taas ihana poika ja mietti itkuisena miksi alkoi raivoamaan.
Pojalla on hyperkineettinen häiriö, uhmakkuushäiriö ja aistiongelmia. Asiakkuus psykiatrian polilla. Ei lääkitystä.
Suosittelen vahvasti hakeutumaan psyk. arvioon. Ei se oirehdintaa poista mutta antaa ymmärrystä ja vastauksia.
Up. Vanha ketju mutta kiinnostaa, koska lähipiirissä nyt samantyyppistä oireilua :(.
Meillä tuollaisen käytöksen taustalta löytyi allergiat. Eli sopimatonta ruokaa syötyään noin 2 tuntia siitä alkoi kova raivoaminen. Lapsi huusi, raivosi, paiskoi tavaroita jne.
Lapsi oli noin 8 v ikäinen kun oppi sanomaan että on allergiahuono olo. Siihen asti allergia näkyi vaan todella huonona käytöksenä. Ja jaksoi tsempata "ihmisten ilmoilla" ja käytös näkyi sitten vasta kotona.
Ja ennen kiviryöppyä niin olin saanut aika hyvin lapsen allergiat selvitettyä ja kun otettiin allergiatestejä niin ne ruoka-aineet sielläkin näkyivät mitä itse olin epäillyt. Ja ihan lääkärin neuvosta pidettiin ruokavaliota jolla lapsi voi hyvin.
Toinen mahdollinen aiheuttaja voisi olla refluksi. Jos lapsi kärsii refluksista hän välttelee usein nukkumaan menoa koska makuuasennossa hapot nousevat todella kivuliaasti kurkkuun. Ja refluksi ei välttämättä näy mitenkään päällepäin. Tiedän lapsen jolta sattumalta muita asioita selvitettäessä lastenlääkäri löysi refluksin. Kun lapsi oli käyttänyt pari päivää lääkettä refluksiin tämä oli kysynyt äidiltään että eikö kaikilla puristakkaan rintaa ja kurkku ole ainakin aamuisin kipeä. Lapsi oli niin tottunut pienestä asti oireisiinsa että luuli niiden olevan normaalitilanne.
Eli aloittajan kannattaisi ehkä selvittää myös allergioiden/refluksin mahdollisuus käytöksen syyksi.
Tsemppiä ap!