Lue keskustelun säännöt.
Ruoan rohmuaminen - lapsuuden traumasta johtuvaa?
14.11.2018 |
Olen tavallinen hyvin toimeentuleva työssäkäyvä normaalin painon ylärajalla tasapainoileva mies (BMI 25) ja olen alkanut miettiä miten voisin pienentää annoskokoa. Erilaiset dieetit ja hiilareiden vähentäminen ei kiinnosta enää koska itselläni se aiheuttaa vain ärsytystä ja tiedän ettei ole järkevää sulkea pois koko loppuelämäksi esim isoa joukkoa hedelmiä ja kasviksia.
Nyt siis annosten pienentämistalkoissa olen huomannut vaikeuksia: olen todennut että esim työpaikkalounaalla en ota annosta joka olisi järkevin pieneen energiankulutukseeni verrattuna vaan annoksen joka takaa että saan eniten vastiketta (rahoille): esim täyttävimmän annoksen, sen jossa on eniten juustoa, lihaisimman vaihtoehdon, jälkiruoan joka on isoin, jossa on eniten suklaata, jne
Tiedostan että en tarvitsisi syödä niin paljon ja raskaasti mutta jotenkin usein järkeilen vaihtoehdot niin että nämä annokset päätyvät tarjottimelle.
Tajusin että olen aina toiminut näin: valinnut aina runsaimman ja täyttävimmän annoksen vaikka tietoisesti valitsisen sen annoksen joka olisi terveellisin. Tai jos on 3 eri kakkua tarjolla en ota vain yhtä annosta (normaali käytäntö) vaan otan kaikkia, sillä ajatuksella, että nyt on syötävä kun kerran saa. Sama alkoholin kanssa: jos tarjolla on vaihtoehtoja otan sen vaihtoehdon jossa on eniten alkoholia, eikä sitä joka olisi järkevin (maistuvin...tai se vaihtoehto jota tekisi tietoisesti mieli) - esim jos tarjolla on viiniä tai viskiä niin otan viskiä koska siinä on enemmän prosentteja...
Ja tajusin myös että olen toiminut näin lapsesta saakka - ehkä silloin herkut olivat niin harvinaisia että tämä strategia oli jollain tavalla järkevä. Joka tapauksessa nyt aikuisena teen samoin - syön ja juon niin kuin olisi viimeinen kerta kun saan juotavaa ja syötävää ja niin kuin minulla olisi tarve maksimoida niistä saatava hyöty.
Kotona lapsena syötiin aika tavallisesti mutta täysin epäsäännöllisesti, ei mitään ruoka-aikoja ja ruokaa oli tai ei ollut (silloin syötiin sipsejä tai käytiin grillillä). Herkkuja (kakkuja, hedelmiä, suklaata, jäätelöä) oli harvoin joten ne syötiin suurella halulla heti pois.
Miten ajattelette? Onko teillä samaa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että paremminkin opittu tapa (jo lapsena). Asenteesi ruokaan on tyystin erilainen kun minulla. Ei meilläkään usein herkkuja oltu mutta lapsesta saakka myös opetettiin että ei rohmuta ja ahnehdita ja jätetään muillekin, osan voi säästää jne.
Puhtaasti hyviä tapoja mielestäni. Ja kun ei kuitenkaan olla missään suuressa köyhyydessä Suomessa eletty yleisellä tasolla vaikka 1970-90-luvuilla niin ruuan ayömineb kuin se olisi viimeinen ruuanmurunen maailmassa on vähän turhaa.