Vauvan hankkiminen ilman miestä, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä lapsen näkökulmasta. Tyydytät oman tarpeesi, mutta häneen jätät ison elämän mittaisen vajeen. 

Minkä vajeen? Parempihan se on olla isätön, kuin huonon isän lapsi. Sen voin ymmärtää, että isänsä hylkäämiksi tulleilla isättömyys tuntuu vajeelta, mutta alun perin isättömillä näin ei ole. 

Luuletko ettei lapsi ala heti kyselemään isänsä perään heti kun alkaa ymmärtää asioita.

Myöhemmin tulee käyttämään kaikki keinot isänsä löytämiseen.

Todella itsekästä ja väärin lapsen etua kohtaan. Äidin omat halut ja tavoitteet painaa vaakakupissa paljon paljon vähemmän kuin lapsen oikeudet. 

Tärkein ajatus jälkikasvua suunnitellessa pitäisi olla miten varmistaa hänelle mahdollisimman hyvät olosuhteet elämään. Isän jättäminen pois lapsen elämästä ei minusta ole tällainen teko. Se palvelee pelkästään äidin halujen täyttämistä. Kun huomion pitäisi olla lapsessa.

Siemenet kyllä kelpaa, mutta äijään ei haluta sitoutua. On tämä saatana ihmeellistä nykyään.

Se on rankkaa, mutta ainahan elämässä voi sattua vaikka mitä vaikka lapsi tulisikin alunperin parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Siemenet kyllä kelpaa, mutta äijään ei haluta sitoutua. On tämä saatana ihmeellistä nykyään.

On kyllä. Tuolla asenteella on parempi, että pysytkin lapsestasi kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Todella itsekästä ja väärin lapsen etua kohtaan. Äidin omat halut ja tavoitteet painaa vaakakupissa paljon paljon vähemmän kuin lapsen oikeudet. 

Tärkein ajatus jälkikasvua suunnitellessa pitäisi olla miten varmistaa hänelle mahdollisimman hyvät olosuhteet elämään. Isän jättäminen pois lapsen elämästä ei minusta ole tällainen teko. Se palvelee pelkästään äidin halujen täyttämistä. Kun huomion pitäisi olla lapsessa.

En minäkään kyllä ymmärrä, että lapsen isä suljetaan lapsen elämästä pois. Vaikka ei olisi täydellinen isä, on silti lapsen isä. Monet eronneet naiset ovat katkeria, ja kostavat lapsen kautta.

Meilläkään ei ollut aina ruuduista lapsen isän kanssa, silti hän on ollut aina tervetullut katsomaan lastaan. Puhun myös lapselleni kunnioittavasti hänen isästään. Ehkä minun katkeruuteni puuttuminen on syy siihen, että lapseni on tyytyväinen isäsuhteeseensa.

Vauvan hankkiminen? Mikä ihmeen vauva? Se on ihminen, joka pitää kasvattaa aikuiseksi.

Hanki nukke ja leiki sillä.

Vauvan hankkiminen? Mikä ihmeen vauva? Se on ihminen, joka pitää kasvattaa aikuiseksi.

Hanki nukke ja leiki sillä.

Valitset parhaimman siitosehdokkaan jostain baarista Tenttaat siellä baarin tiskillä mahdolliset vakavat perinnölliset sairaudet ja sitten sukupuolitaudit... :D Kondomista ei suomalaisilla tunnetusti tarvitse huolehtia kun ne ei sitä ainakaan palstan mukaan tykkää muutenkaan käyttää....

Mä sain lapsen sinkkuna hedelmöityshoidoilla eli ilman is. En tavannut ketään miestä, jonka kanssa olisi voinut kuvitella suhdetta. Sitten kävi ilmi, etten edes saa lasta luomuna ilman lapsettomuushoitoja vaikka olisi kymmenen miestä.

Kaikki on mennyt hyvin ja lapsi on jo iso ja pärjännyt hyvin. Hänellä on kavereita paljon ja läheiset suhteet myös omiin sukulaisiini. Minäkin tapasin elämäni miehen lähempänä viittäkymppiä ja olen naimisissa ja lapsella on isäpuoli ja sisarpuoli.

Kaikki on mennyt siis hyvin. Turvaverkot pitää olla kunnossa kylläkin, koska arki totaaliyh:na on raskasta mm sairastuessa. Lisäksi pitää oman talouden olla kunnossa ja asenne kohdillaan eli että on reipas ja itsenäinen, pärjäävä luonne. Varmasti olisi ihanteellisinta syntyä täydelliseen päydinpefheeseen, mutta kaikki ydinperheetkään eivät ole sellaisia. Elämä on harvoin optimaalisen täydellistä, lapsellani se puute on isättömyys, jollain toisella esim alkoholistivanhemmat tai ero ja hylätyksi tuleminen tai mitä nyt elämäsdä onkin.

Pitää myös muistaa, että lapsettomuushoidoilla ei voi 'tehdä'lasta, vaan onnistumisprosentti on ehkä 10%. Uskon että kaikki lapset, jotka tänne syntyvät, on Jumala halunnut syntyviksi. Ja ilman niitä hoitoja minun lapseni ei olisi koskaan maailmaan syntynytkään, näin hän ainakin sai elämän. Hän on ihan mielettömän ihana lapsi, maailman suloisin tyyppi ja myös jo nyt on olemassaolollaan tehnyt monien muiden ihmisten elämän paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulle oma isä ja äiti tärkeitä ihmisiä elämässä?

Mistä hinnasta luopuisit toisesta omista vanhemistasi ja koko sen puolen suvusta?

Minulle ainakin omat vanhemmat, isovanhemmat ja serkut on olleet elämässä aina todella tärkeitä ihmisiä. Tosi julmaa edes harkita varastavansa puolet ihmisen lähimmistä sukulaisista.

Eipä juuri. Kummankaan suvun kanssa ei ole koskaan oltu missään tekemisissä, isä on jäänyt etäiseksi. Äitiä näkee pari kertaa vuodessa kohteliaisuudesta. En ymmärrä sukurakkaita ihmisiä ollenkaan, no, ehkä heillä on käynyt tuuri, ja heidän suku on oikeasti mukavia ihmisiä ja heillä on yhteisiä asioita. Suvun sijasta kaveripiirini on laaja ja he ovat minun perheeni. 

Mä olen vajaa 40 enkä ole vielä löytänyt kumppania, jonka kanssa perustaa perhe. Olen kyllä ollut avoliitoissa ja seurustellut, mutta aina ne on menneet pieleen lopulta. Jos nykyinen kumppani ei halua lapsia, hankin lapsen yksin luovutussiittiöiden avulla. Miksi? Koska haluan lapsen ja  uskon että voisin tarjota lapselle rakastavan ja ihan mukavan elämän. Totta kai ideaali olisi kaksi vanhempaa, mutta aina se ei onnistu. Kumppanuusvanhemmuus olisi myös parempi vaihtoehto, mutta en tunne ketään, kuka haluaisi kumppanivanhemmaksi.