Vauvan hankkiminen ilman miestä, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä lapsen näkökulmasta. Tyydytät oman tarpeesi, mutta häneen jätät ison elämän mittaisen vajeen. 

Minkä vajeen? Parempihan se on olla isätön, kuin huonon isän lapsi. Sen voin ymmärtää, että isänsä hylkäämiksi tulleilla isättömyys tuntuu vajeelta, mutta alun perin isättömillä näin ei ole. 

Aivan hölynpölyä. Niitä alusta saakka isättömiä, mutta isää elämäänsä kaipaavia lapsia on vaikka kuinka. Kuvitteletko, että lapset eivät osaa verrata kotiolojaan toisiin ja huomata mitä heiltä puuttuu?

Vertauksesikin on idioottimainen, miksi pitää verrata isättömyyttä huonoon isään, koska hyväänkin voi verrata?  Sen vuoksi tietenkin, että se vertaus ei antaisi mieleistäsi vastausta. Yhtä hyvin voisit verrata, että itsekäs isättömän lapsen hankkiva nainen on huono äiti jo sen johdosta ja parempi olisi lapsen elää ilman häntä...

Tottakai lapsi huomaa jos jonkun toisen kotona on jotain mitä itsellä ei ole. Se voi olla äiti, se voi olla sisarus, isä tai koira. On silti erikoinen johtopäätös, että jokaisessa kodissa pitää olla samat asiat, tai muuten lapsen on parempi olla syntymättä.

Sehän se on palstainseleitten ja öyhöttäjien maailmankatsomus. Naisilla ei saa mennä paremmin ilman heitä, ei vaikka he olisivat myrkyllistä ja kuormittavaa seuraa. Sitten ei myöskään lapsilla saa mennä paremmin ilman heitä, ei vaikka he olisivat myrkyllistä ja kuormittavaa seuraa myös lapsille. Mutta vika, se on aina jossakin muualla kuin omassa persoonassa...

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tämä "parempi ilman isää kuin huono isä". Mikä ihmeen argumentti se on? Valtaosa miehistä on kuitenkin normaaleja isiä, ja aika moni vieläpä hyviä. Sanoisin, että lapsen kannalta huonompi ilman isää kuin normaali perusisä.

Ap:n tilanteessa ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin hyvä isä. Siksi se argumentti on irrelevantti.

Minusta lapsella on ensisijaisesti oikeus sekä isään että äitiin ja on itsekästä lähteä hankkimaan lapsia sillä ajatuksella ettei anna mahdollisuutta kahteen vanhempaan. On toki eri asia jos toinen vanhemmista kuolee tai yksinkertaisesti tekee niin itsekkäänä teon että jättää perheensä. Silloin tilanne ei ole tahallisesti aiheutettu sen puolesta joka lapsista jää huolehtimaan.

Yksin lasten kasvattaminen on myös monesti raskaampaa, varsinkin jos ei ole tukiverkostoa. Kannat vastuun 100 prosenttisesti itse eikä ole ketään kenen kanssa jakaa siihen liittyvää vastuuta. Vastuu jatkuu vähintään 18 vuotiaaksi asti eikä äitiys tai isyys lopu kokonaan koskaan.

Olen isättömän kodin lapsi enkä olisi voinut hankkia lasta yksin, koska näin miten paljon tilanne vaati äidiltäni.

Minulla on sukupuuni tiedossa yli 20 sukupolvea taaksepäin ja ymmärrän, että syntyvä lapsenikin tahtoo, että hänellä on sukupuu molempien vanhempiensa puolelta. Suhtaudun lapsen saamiseen erittäin paljon biologisena asiana, mutta myös sosiaalisena.

Isällä on myös oikeus tuntea lapsensa. Isät, jotka ovat siittäneet vähän sinne ja tänne tiedostamatta sukupuuta ja sukunsa historiaa, voisivat miettiä vastuitaan. Jos niitä lapsia alkaa näin geenitestien aikakaudella ilmaantumaan, niin tunnustaa lapset osaksi sukupuutaan myös sosiaalisesti! Luovutussoluilla alkunsa saaminen ja erityisesti näistä soluistaan luopuminen, ovat näkökulmastani tarkasteltuna kuin 60-luvun hippimeininkiä, eksyksissä olemista. Pannaan rauhan aatteella, mutta se ei vähennä sotia! Ehkä tämä aika menee ohitse, kun oikeasti tunnustetaan, että lapsella on aina oikeus biologiseen sukuunsa!

Kannattaa myös miettiä, miten jaksat. Itse en olisi ikinä halunnut yksin lasta, ainahan voi sattua vaikka mitä, mutta vapaaehtoisesti en olisi yksin lasta hankkinut. Vielä vähemmän sen jälkeen, kun oikeasti näin mitä se vauva-arki ja pikkulapsiarki on. Olisi myös todella ahdistavaa ajatella, mitä lapselle kävisi, jos hän menettäisi ainoan huoltajansa. Ei, ei ja ei on oma mielipiteeni, mutta toki muunkinlaisia esimerkkejä on.

Sen sijaan suosittelen etsimään hyvän puolison ja sitten hankkimaan ne lapset. Paljon mukavampaa, ja ilmeisesti nykyään myös helpommin sanottu kuin tehty...

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsella on ensisijaisesti oikeus sekä isään että äitiin ja on itsekästä lähteä hankkimaan lapsia sillä ajatuksella ettei anna mahdollisuutta kahteen vanhempaan. On toki eri asia jos toinen vanhemmista kuolee tai yksinkertaisesti tekee niin itsekkäänä teon että jättää perheensä. Silloin tilanne ei ole tahallisesti aiheutettu sen puolesta joka lapsista jää huolehtimaan.

Yksin lasten kasvattaminen on myös monesti raskaampaa, varsinkin jos ei ole tukiverkostoa. Kannat vastuun 100 prosenttisesti itse eikä ole ketään kenen kanssa jakaa siihen liittyvää vastuuta. Vastuu jatkuu vähintään 18 vuotiaaksi asti eikä äitiys tai isyys lopu kokonaan koskaan.

Olisihan se ihanaa, mutta ketään ei voi pakottaa isäksi. Näin ollen vauvan vaihtoehtona on olla syntymättä, tai kasvaa ilman isää. Ainakin aluksi, käytännössähän suurin osa yksinhuoltajista löytää puolison josta tulee lapselle tärkeä toinen aikuinen. Tukiverkostot ovat kyllä tarpeen, olisi hyvä jos yksin perheen perustavat laittaisivat pystyyn vaikka jonkun yhdistyksen niin saavat vertaistuen lisäksi myös yhteisöä ympärilleen. Lapsella on kuitenkin kaksi kertaa vähemmän isovanhempia, tätejä ja setiä. Mutta on aika kylmää sanoa, ettei lapsi ansaitse olla edes olemassa jos ei synny ydinperheeseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa noi miehet, jotka täällä kirjotitelevat, että ilman miestä vain voi olla kloonaus tai partenogeneesi. Joo joo mussukat, kyllä teidän siemen on HURJAN TÄRKEÄ! Mihinkään muuhun teitä ei tarvitakaan, ennen kuin opitte olemaan kunnon puolisoita ja isiä. Muuten hoidetaan hommat ilman teitä, kiitos vaan.

Kun hoitaisittekin ne hommat oikeasti ilman meitä jos niin haluatte, mutta kun vähintään pitää lompakolle päästä tavalla tai toisella.

Jos ei kerro lapsen isää kenellekään niin ei siinä kyllä mihinkään lompakolle pääse. Ja jos ollaan yhteistuumin ne lapset tehty, niin sittenhän ne ovat yhteinen projekti ja taloudellisestikin pitää kummankin huolehtia niitä. Ei mies mitenkään vahingossa voi tulla isäksi. 

Vauvan hankkiminen tarkoituksella ja osittain jopa jos hankkii huolimattomuuttaan ilman isää, on helvetillinen jo ajatuksena. Ei siksi, että se olisi vaikeaa, vaan koska se on väärin. Perusteluja oli jo edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsella on ensisijaisesti oikeus sekä isään että äitiin ja on itsekästä lähteä hankkimaan lapsia sillä ajatuksella ettei anna mahdollisuutta kahteen vanhempaan. On toki eri asia jos toinen vanhemmista kuolee tai yksinkertaisesti tekee niin itsekkäänä teon että jättää perheensä. Silloin tilanne ei ole tahallisesti aiheutettu sen puolesta joka lapsista jää huolehtimaan.

Yksin lasten kasvattaminen on myös monesti raskaampaa, varsinkin jos ei ole tukiverkostoa. Kannat vastuun 100 prosenttisesti itse eikä ole ketään kenen kanssa jakaa siihen liittyvää vastuuta. Vastuu jatkuu vähintään 18 vuotiaaksi asti eikä äitiys tai isyys lopu kokonaan koskaan.

Olisihan se ihanaa, mutta ketään ei voi pakottaa isäksi. Näin ollen vauvan vaihtoehtona on olla syntymättä, tai kasvaa ilman isää. Ainakin aluksi, käytännössähän suurin osa yksinhuoltajista löytää puolison josta tulee lapselle tärkeä toinen aikuinen. Tukiverkostot ovat kyllä tarpeen, olisi hyvä jos yksin perheen perustavat laittaisivat pystyyn vaikka jonkun yhdistyksen niin saavat vertaistuen lisäksi myös yhteisöä ympärilleen. Lapsella on kuitenkin kaksi kertaa vähemmän isovanhempia, tätejä ja setiä. Mutta on aika kylmää sanoa, ettei lapsi ansaitse olla edes olemassa jos ei synny ydinperheeseen...

En ole sanonut ettei ansaitse olla olemassa vaan kyse tässä on siitä, että aikuinen ihminen hankkii lapsia itsekkääseen tarkoitukseen ilman että tarjoaa mahdollisuutta lapselle ydinperheeseen. Kyse on lapsen tarpeista. AP kysyi alkaako lapsi kysellä isänsä perään. Vastaus on että todellakin alkaa kysellä ja se johtuu siitä että lapsi on kyllä kiinnostunut siitä miksi hänellä ei ole isää. Onko pokkaa lähteä sanomaan että ”on sulla isä mutta en tiedä kuka se on ja eikä sitä sun isää varmaan edes kiinnosta sinun olemassa olosi, sinut on hankittu koska MINÄ halusin”.

Kyllä se isä on lapselle tärkeä eikä äiti sitä korvaa. Sama myös toisin päin.

Tästä voi kivittää, mutta kyseenalaistan myös tämän miehen roolin lapsen elämässä. Onko APlla antaa tätä mallia muualta? Sattuman varaan en myöskään lähtisi lapsia hankkimaan.

Kannustan ryhtymään tuumasta toimeen. Siis oikeasti. Suosittelisin kuitenkin käyntiä hedelmöitysklinikalla baaripokan sijaan. Jos joka tapauksessa päädyt jälkimmäiseen, hoida asia tyylikkäästi perään huutelematta ja mitään vaatimatta. Ole siis omien sanojesi ja suunnitelmiesi mittainen.

ps. Suosittelen etsimään siittäjän oman kylän ulkopuolelta.

pss. Älä ylläty jos tärppää myös sukupuolitautien suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa noi miehet, jotka täällä kirjotitelevat, että ilman miestä vain voi olla kloonaus tai partenogeneesi. Joo joo mussukat, kyllä teidän siemen on HURJAN TÄRKEÄ! Mihinkään muuhun teitä ei tarvitakaan, ennen kuin opitte olemaan kunnon puolisoita ja isiä. Muuten hoidetaan hommat ilman teitä, kiitos vaan.

Kun hoitaisittekin ne hommat oikeasti ilman meitä jos niin haluatte, mutta kun vähintään pitää lompakolle päästä tavalla tai toisella.

Käytännössä siellä lompakolla käy ne miehen omat jälkeläiset, ei se äiti.

Veikkaanpa että tätä on sulle aiemminkin väännetty, mutta... Se raha on tarkoitettu lapsen kasvun turvaamiseen. Se mitä maksat, on murto-osa oikeista kuluista mitä menee hänen ruokkimiseen, katon pään päällä pitämiseen, lämmitykseen, vaatettamiseen ja isommalla lapsella harrastuksiin ja koulutukseen ym kuluihin.

Jos todella et halua joutua maksamaan edes pikku osaa mahdollisen lapsen kuluja, hoida omat "hommasi" omin pikkukätösisi.

Asenneilmastolle tekee hyvää, että jokaisella on myös biologinen isä, edes Väestörekisterikeskuksen tiedoissa. Voi ottaa yhteyttä muuhun sukuun, jos iskä ei tahdo olla itse yhteyksissä, eikä jää juurettomaksi. Miehillä ei pitäisi olla mitään valittamista tätä vastaan, kun isän oikeuksia suojellaan. Miehillä traumoja, kun eivät voi olla varmoja isyydestään? Onneksi nykyään voin DNA-testeillä selvittää isän silloinkin, kun on useita isäehdokkaita. Naisten siveellisyyttä ei tarvitse vartioida. Naiset saavat ainakin tulevissa polvissa vihdoinkin olla itsenäisiä olentoja. Miehet eivät piilottele ydinperheeltään enää lehtolapsiaan, kun piilot tutkitaan. Miehet eivät voi vaatia naisilta sitä, mihin eivät itsekään ole valmiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsella on ensisijaisesti oikeus sekä isään että äitiin ja on itsekästä lähteä hankkimaan lapsia sillä ajatuksella ettei anna mahdollisuutta kahteen vanhempaan. On toki eri asia jos toinen vanhemmista kuolee tai yksinkertaisesti tekee niin itsekkäänä teon että jättää perheensä. Silloin tilanne ei ole tahallisesti aiheutettu sen puolesta joka lapsista jää huolehtimaan.

Yksin lasten kasvattaminen on myös monesti raskaampaa, varsinkin jos ei ole tukiverkostoa. Kannat vastuun 100 prosenttisesti itse eikä ole ketään kenen kanssa jakaa siihen liittyvää vastuuta. Vastuu jatkuu vähintään 18 vuotiaaksi asti eikä äitiys tai isyys lopu kokonaan koskaan.

Olisihan se ihanaa, mutta ketään ei voi pakottaa isäksi. Näin ollen vauvan vaihtoehtona on olla syntymättä, tai kasvaa ilman isää. Ainakin aluksi, käytännössähän suurin osa yksinhuoltajista löytää puolison josta tulee lapselle tärkeä toinen aikuinen. Tukiverkostot ovat kyllä tarpeen, olisi hyvä jos yksin perheen perustavat laittaisivat pystyyn vaikka jonkun yhdistyksen niin saavat vertaistuen lisäksi myös yhteisöä ympärilleen. Lapsella on kuitenkin kaksi kertaa vähemmän isovanhempia, tätejä ja setiä. Mutta on aika kylmää sanoa, ettei lapsi ansaitse olla edes olemassa jos ei synny ydinperheeseen...

En ole sanonut ettei ansaitse olla olemassa vaan kyse tässä on siitä, että aikuinen ihminen hankkii lapsia itsekkääseen tarkoitukseen ilman että tarjoaa mahdollisuutta lapselle ydinperheeseen. Kyse on lapsen tarpeista. AP kysyi alkaako lapsi kysellä isänsä perään. Vastaus on että todellakin alkaa kysellä ja se johtuu siitä että lapsi on kyllä kiinnostunut siitä miksi hänellä ei ole isää. Onko pokkaa lähteä sanomaan että ”on sulla isä mutta en tiedä kuka se on ja eikä sitä sun isää varmaan edes kiinnosta sinun olemassa olosi, sinut on hankittu koska MINÄ halusin”.

Kyllä se isä on lapselle tärkeä eikä äiti sitä korvaa. Sama myös toisin päin.

Tästä voi kivittää, mutta kyseenalaistan myös tämän miehen roolin lapsen elämässä. Onko APlla antaa tätä mallia muualta? Sattuman varaan en myöskään lähtisi lapsia hankkimaan.

Tarkennatko vielä mitä sellaista nainen ei voi antaa, mitä jokainen isä väistämättä lapselleen tarjoaa? Me emme kuitenkaan elä missään 50-luvulla, jossa nainen mies ovat kuin eri lajia ja jostain syystä lapsi voi oppia yhdeltä yhtä ja toiselta toista. Olethan tietoinen, että Suomessa on paljon lapsia (myös poikia), jotka ovat kasvaneet ilman isää ja voivat silti erinomaisen hyvin. Samalla tavalla on ydinperheitä, joissa olisi ollut parempi ettei olisi ollut isää antamassa omaa versiotaan miehen mallista. 

Vaikuttaa siltä, että jokainen vastailee tähän vähän omista lähtökohdistaan. Jos jollakulla on rakastava isä, voi isättömyyden nähdä suurena puutteena. Toisaalla on ihmisiä, joiden elämässä äiti on ollut se kantava voima ja isä vain surua ja vihaa tuova tekijä. He toivovat, ettei koko isää olisi ollut olemassakaan. Sitten on miehiä, jotka harmittelevat, että naiset perustavat ennemmin perheitä yksin kun heidän kanssa. Toisaalta on naisia, jotka tietävät olevansa hyvää äitimateriaalia, mutta syystä tai toisesta hyvää puolisoa ei ole saatavilla ja biologinen kello on armoton. 

Surullista, jos lapsen saaminen nähdään itsekkäänä. Jos rakkautta ja resursseja riittää, niin mikä siinä on itsekästä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä lapsen näkökulmasta. Tyydytät oman tarpeesi, mutta häneen jätät ison elämän mittaisen vajeen. 

Minkä vajeen? Parempihan se on olla isätön, kuin huonon isän lapsi. Sen voin ymmärtää, että isänsä hylkäämiksi tulleilla isättömyys tuntuu vajeelta, mutta alun perin isättömillä näin ei ole. 

Mä luulen että ne isättömät joilla on muutenkin ongelmia, löytää itselleen helpon selityksen ja katkeruuden aiheen isättömyydestä. Eli siinä mielessä on riski. Muuten olen samaa mieltä. että parempi isätön kuin huonon isän lapsi. Mutta sitten on parasta olla itse oikeasti hyvää äitiainesta ja kehittymishaluinen jos on ongelmia, että vaaka pysyy näin päin.

Olen samaa mieltä. Monet isättömät ihmiset eivät tajua miten onnekkaita he ovat saadessaan kasvaa ilman hyväksikäyttävää, väkivaltaista, alkoholisoitunutta narsisti-isää.

Parempi ilman isää kuin sellaisen kanssa joka systemaattisesti koittaa tuhota sinut.

Äiti ei voi olla isä, joten hän ei voi antaa sitä mitä tämä isä ja isänpuoleinen suku on. Isän suku on ainutlaatuinen, eikä sitä korvaa mikään muu suku biologisessa mielessä. Olemme osittain yhtä kuin biologiamme. Monesti hyvin suurelta osin. Mikään materia, raha, varallisuus tai äidin lapselleen antama aika eivät korvaa isättömyyttä eikä naapurin setä taikka tädin isän malliksi sopiva mies. Malli on saatu, mutta ei sitä oikeaa biologista.

Onko sinulle oma isä ja äiti tärkeitä ihmisiä elämässä?

Mistä hinnasta luopuisit toisesta omista vanhemistasi ja koko sen puolen suvusta?

Minulle ainakin omat vanhemmat, isovanhemmat ja serkut on olleet elämässä aina todella tärkeitä ihmisiä. Tosi julmaa edes harkita varastavansa puolet ihmisen lähimmistä sukulaisista.

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä lapsen näkökulmasta. Tyydytät oman tarpeesi, mutta häneen jätät ison elämän mittaisen vajeen. 

Niinpä.

Mitä järkeä ylipäätään tehdä lapsia tänne?

Omaksi iloksi, niinkun omakin äitini totetutti unelmansa olla kotiäiti, saattamalla kolme ihmistä maailmaan lisää näkemään ja kokemaan tätä kärsimysnäytelmää.

Ja hei, yks meistä on tehnyt jo itsemurhan.

Ei tää planeetta ihmistä ja sen pahuutta todellakaan tarvitse.

Isän ja isän suvun olemassaolo kaksinkertaistaa turvaverkon. Kun äitini kuoli, jäin käytännössä orvoksi.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei voi olla isä, joten hän ei voi antaa sitä mitä tämä isä ja isänpuoleinen suku on. Isän suku on ainutlaatuinen, eikä sitä korvaa mikään muu suku biologisessa mielessä. Olemme osittain yhtä kuin biologiamme. Monesti hyvin suurelta osin. Mikään materia, raha, varallisuus tai äidin lapselleen antama aika eivät korvaa isättömyyttä eikä naapurin setä taikka tädin isän malliksi sopiva mies. Malli on saatu, mutta ei sitä oikeaa biologista.

Pitäisikö sun mielestä lisääntyminen jättää vain ja ainoastaan hetero vanhempien oikeudeksi? Alan pikku hiljaa uskomaan Europa Agendaa joka taannuttaa Euroopan takaisin keskiajalle, jolloin naisella ei ole mitään muuta virkaa kuin pitää miestä hyvänään ja elää tätä varten. Sama koskee gay-miehiä, jotka eivät pääse näyttämään oikeita tunteitaan. Ei kannata ihmetellä syntyvyyden laskua, sillä naisella on näinä päivinä oikeus valita synnytääkö yksin kumppanin puuttuessa, saa lapsen naisen/miehen kanssa tai jättää kokonaan lisääntymättä.