Onko huono äiti, jos lasten kanssa syö valmisruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintojahan ne kaikki.

Nyt äänestys pystyyn, mammat. Kumpi on tärkeämpi, itse tehty ruoka vai suosituksien mukainen määrä liikuntaa?

Eli yläpeukuta mua, jos olet sitä mieltä, että on parempi olla iltapäivä ja ilta sisällä ja tehdä makaronilaatikkoa. Lapset saavat auttaa pilkkomisessa.

Alapeukuta mua, jos olet sitä mieltä, että on parempi käyttää Kokkikartanon einestä (ainesosat lueteltu tässä ketjussa) ja käydä kokkausajalla vielä puistossa juoksemassa ja kiipeilemässä.

Molempia vaihtoehtoja ei voi saada, syynä harrastuskuskailut ja vauvan aikainen nukkumaanmenoaika. Eivätkä isommat voi mennä puistoon kahdestaan.

Jos tulee yli 20 ääntä, lupaan toteuttaa huomenna voittajavaihtoehdon.

Kolme yläpeukkua, 29 alapeukkua. Kiitos äänestäjille, tämä oli hyvä tapa osoittaa, kuinka yksi tai kaksi äänekästä trollia voi täyttää koko ketjun omalla agendallaan.

Ai niin, onko pakko ostaa makaronilaatikkoa? Lapset vihaavat sitä, eineksenä ja itse tehtynä. Mieluummin vaikka kasvissosekeittoa. Vaikka koko ulkoiluaika meneekin siihen paketin avaamiseen. Pahvipakettia avaa tunnin, kun porkkanat pilkkoisi viidessä minuutissa, vai miten se menikään...

Kiitos vielä kerran kaikille, tämä ketju oli minun osaltani tässä. T. Kolmen lapsen äiti ja ympärivuotinen pilkkijä.

En peukuttanut mihinkään suuntaan. Ensinnäkin makaroonilaatikko on pula-ajan ruokaa. Täynnä tyhjiä hiilareita, ei nimeksikään proteiinia. Jos kylkeen tekee salaattia, niin siinä kestää yhtä kauan valmistella, on se makaroonilaatikko mikrossa tai uunissa. Itsetehtynä on sentään mahdollisuus saada siitä makaroonilaatikosta edes vähän terveellisemmän. Eikä teossa edes mene kauaa. Ruoka uuniin, pihalle tunniksija ruoka on valmis, kun tulee sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Eli sinusta on pahoinpitelyä se, että annat lapsillesi talvella viileäsäilytyksessä olleita porkkanoita, vaikka pakasteet sisältäisivät enemmän vitamiineja? Mielenkiintoista.

Onko sulla kaikki kotona, vai leikitkö muuten vaan tyhmää??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Taitaa olla kokkaamisen isoin ongelma se vaivannäkö. Kaikki pitää saada heti. Miten ne lisäaineet valmisruoissa? Ja miten paljon enemmän rahaa menee valmisruokiin. Olen itse kokannut kolmelle lapselle arkiruoat, Ja samaa ruokaa on tehty iso määrä ja sitä on pakastettu. Tai syöty kahtena päivänä peräkkäin.  Nämä teidän valmisruoille opetetut lapset ovatkin sitten tulevia avuttomia vanhempia, joille käydään ihan kädestä pitäen että miten peruna kuoritaan, Yksikin äiti ei ollut koskaan keittänyt perunaa. Lapset olivat syöneet ranskalaisia. Eiköhän ruoanlaittotaidon opettaminen ole ihan normaalia perheessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Kyllä, huono ravinto on pahoinpitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Kyllä, huono ravinto on pahoinpitelyä.

Minun lapsuudessani ei juuri eineksiä syöty, mutta jos joku arvosteli ruokaa, kehotettiin miettimään Afrikan lapsia. Tekisi sinullekin ihan hyvää.

Et sen vuoksi ole huono äiti, jos tarjoat valmisruokaa, ei kannata mennä aivopesuun mukaan, eletään elämää omilla aivoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Eines ei muutu epäterveelliseksi, se on sitä. Se on ravinnotonta ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Eines ei muutu epäterveelliseksi, se on sitä. Se on ravinnotonta ruokaa.

Ok. Eli kirjoitat vain provosoidaksesi. En sitten enää uhraa aikaani sinuun.

mummu kirjoitti:

Et sen vuoksi ole huono äiti, jos tarjoat valmisruokaa, ei kannata mennä aivopesuun mukaan, eletään elämää omilla aivoilla

Lapsen pahoinpitely huonolla ravinnolla ei muka tee vanhemmasta huonoa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Eines ei muutu epäterveelliseksi, se on sitä. Se on ravinnotonta ruokaa.

Suurin ravintoaineiden hävikki tapahtuu kypsentäessä. Eli sikäli olisi parasta olla kokkaamatta ja syödä raakaravintoa.

Ettäs tiedätte, aromipesä-mammat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Eines ei muutu epäterveelliseksi, se on sitä. Se on ravinnotonta ruokaa.

Suurin ravintoaineiden hävikki tapahtuu kypsentäessä. Eli sikäli olisi parasta olla kokkaamatta ja syödä raakaravintoa.

Ettäs tiedätte, aromipesä-mammat!

Älä höpötä, luulientä keitettäessä ravinnot vain lisääntyy pitkässä kypsennyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Eines ei muutu epäterveelliseksi, se on sitä. Se on ravinnotonta ruokaa.

Suurin ravintoaineiden hävikki tapahtuu kypsentäessä. Eli sikäli olisi parasta olla kokkaamatta ja syödä raakaravintoa.

Ettäs tiedätte, aromipesä-mammat!

Älä höpötä, luulientä keitettäessä ravinnot vain lisääntyy pitkässä kypsennyksessä.

Kyllä se luuliemikin minulla valmistuu viidessä minuutissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.

Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.

Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.

Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.

Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.

Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.

On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on  normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?

Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.

Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.

Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä  kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.

Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.

Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.

Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...

Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?

Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.

Einekset pahoinpitelyä? Häpeä jos osaat, sanoisi tähän vanha isäni, joka koki lapsena sekä pahoinpitelyä että nälkää.

Niinpä. Eineksinä ja pakasteina saa halutessaan terveellistä ja lusäaineetonta ruokaa, joka oikeasti voittaa perinteisen peruna- ja kastikekotiruuan ihan miten päin vaan. Kasviskeitto ei muutu epäterveelliseksi siksi, että on eines. Ne porkkanat vihanneslaarissa eivät ole oikeasti yhtään sen tuoreempaa ruokaa maaliskuussa, päin vastoin. Kylmäkaapissa tai pakasteessa ne säilyvät paremmin.

Mutta eiköhän tuo edellinen mennyt muutenkin jo provoilun piikkiin. Eiköhän jokainen, jolla on vähänkään yleissivistystä, tiedä nämä muutenkin.

Eines ei muutu epäterveelliseksi, se on sitä. Se on ravinnotonta ruokaa.

Suurin ravintoaineiden hävikki tapahtuu kypsentäessä. Eli sikäli olisi parasta olla kokkaamatta ja syödä raakaravintoa.

Ettäs tiedätte, aromipesä-mammat!

Älä höpötä, luulientä keitettäessä ravinnot vain lisääntyy pitkässä kypsennyksessä.

Kyllä se luuliemikin minulla valmistuu viidessä minuutissa!

Joopa joo :)

Et ole mutta kalliiksi tulee.

Meillä syödään valmista mutta tehdään myös paljon itse.

Lapset kasvaa niin et voi syöttää teineille noita valmiita keittoja.

Teinit syö jo isoja määriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintojahan ne kaikki.

Nyt äänestys pystyyn, mammat. Kumpi on tärkeämpi, itse tehty ruoka vai suosituksien mukainen määrä liikuntaa?

Eli yläpeukuta mua, jos olet sitä mieltä, että on parempi olla iltapäivä ja ilta sisällä ja tehdä makaronilaatikkoa. Lapset saavat auttaa pilkkomisessa.

Alapeukuta mua, jos olet sitä mieltä, että on parempi käyttää Kokkikartanon einestä (ainesosat lueteltu tässä ketjussa) ja käydä kokkausajalla vielä puistossa juoksemassa ja kiipeilemässä.

Molempia vaihtoehtoja ei voi saada, syynä harrastuskuskailut ja vauvan aikainen nukkumaanmenoaika. Eivätkä isommat voi mennä puistoon kahdestaan.

Jos tulee yli 20 ääntä, lupaan toteuttaa huomenna voittajavaihtoehdon.

Kolme yläpeukkua, 29 alapeukkua. Kiitos äänestäjille, tämä oli hyvä tapa osoittaa, kuinka yksi tai kaksi äänekästä trollia voi täyttää koko ketjun omalla agendallaan.

Ai niin, onko pakko ostaa makaronilaatikkoa? Lapset vihaavat sitä, eineksenä ja itse tehtynä. Mieluummin vaikka kasvissosekeittoa. Vaikka koko ulkoiluaika meneekin siihen paketin avaamiseen. Pahvipakettia avaa tunnin, kun porkkanat pilkkoisi viidessä minuutissa, vai miten se menikään...

Kiitos vielä kerran kaikille, tämä ketju oli minun osaltani tässä. T. Kolmen lapsen äiti ja ympärivuotinen pilkkijä.

En peukuttanut mihinkään suuntaan. Ensinnäkin makaroonilaatikko on pula-ajan ruokaa. Täynnä tyhjiä hiilareita, ei nimeksikään proteiinia. Jos kylkeen tekee salaattia, niin siinä kestää yhtä kauan valmistella, on se makaroonilaatikko mikrossa tai uunissa. Itsetehtynä on sentään mahdollisuus saada siitä makaroonilaatikosta edes vähän terveellisemmän. Eikä teossa edes mene kauaa. Ruoka uuniin, pihalle tunniksija ruoka on valmis, kun tulee sisälle.

Makaroonilaatikko on perinteistä kotiruokaa.

Itse kannatan hyvin perinteisiä ruokia. Musta ne on kunnon ruokia.

Kaikki laatikot on in mitkä tulee uunista.

Padat on in. Perinteiset keitot on in.

Olen 53v. ja kyllä siihen aikaan kun olin lapsi niin ihania ruokia äidit teki.

Kylkiäisenä sitten muut.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua miksi joku ostaa pinaattikeittoa tai kasvissosekeittoa... Pinaattiahan saa pakasteena eli sopan teko käy salamannopeasti. Ja ne kasviksetkin voi muuten pilkkoa joko jääkaappiin tai pakkaseen valmiiksi. Itse ostan esim syksyisin bataattia isot kasat, kun se on halpaa sesonkituotteena. Pilkon valmiiksi pusseihin oikeat määrät pakkaseen ja tekaisen siitä keiton.

No, meillä on lasten kanssa vakiintunut tällainen "kolmen keiton päivä" joka toteutetaan kun mies on reissussa - mikä on aika usein, keittopäivä harvemmin. Keittopäivänä on siis keittoja, jota yksi rakastaa ja muut eivät niin tykkää. Kuopukselle on valmis pinaattikeitto, esikoiselle hernari (jota minäkin yleensä syön) ja keskimmäisellä lohikeitto. Ja kyllä, tässä on nimenomaan ajansäästöstä kyse ja myös siitä että valmiit ovat hyviä.

Hernaria ja lohikeittoa meillä tehdään ihan itsekin, pinasttikeittoa ei, koska se on kaikkien muiden inhokki.

Teemme ylivoimaisesti isoimman osan ruoasta itse, mutta en kyllä tajua tuotakaan näkökulmaa että kasvissosekeitto tai makaronilaatikko olisivat jotenkin yhtä nopeita tehdä kuin lämmittää valmista. Kyllä ruoanlaittoon minusta menee aikaa ja vaivaa, teen sitä silti.

Lapsemme syövät huonosti eineksiä (kokkikartanoa syövät, mutta ne on viiden hengen perheelle kalliita - niissä on kuitenkin mielettömän hyviä ruokia, ostan usein lounaaksi töihin) , mutta onneksi on pari pelastavaa tuotetta "lempikeittopäivän" lisäksi: lihaperunasoselaatikko ja pinaattiletut. Molemmat sellaisia, etten tee niitä koskaan itse, koska vievät aikaa (paitsi porkkanakeittoäidiltä nääkin syntyy varmaan viidessä minuutissa jälkilämmössä) enkä nyt suosi tuollaisia ruokia muutenkaan, ne on niitä harrastuspäivien pelastajia kun ei muutenkaan ehditä syömään yhdessä.

Jännä ketju palstalla, jossa ruskea kastike ja perunat ovat käypä ruoka ja ruskea kastike toimii myös pohjana useimpiin ruokiin, kuten jauhelihakastikkeesen ja muihin.

Ja joku valmis kasvissosekeitto on sitten suoraan saatanasta ja lasten pahoinpitelyä.

No, onhan noi muutkin viiden minuutin reseptit olleet melkoisia, pussi porkkanaa, vettä ja koskenlaskijaa tai ruokakermaa. Nam.

Vierailija kirjoitti:

Jännä ketju palstalla, jossa ruskea kastike ja perunat ovat käypä ruoka ja ruskea kastike toimii myös pohjana useimpiin ruokiin, kuten jauhelihakastikkeesen ja muihin.

Ja joku valmis kasvissosekeitto on sitten suoraan saatanasta ja lasten pahoinpitelyä.

No, onhan noi muutkin viiden minuutin reseptit olleet melkoisia, pussi porkkanaa, vettä ja koskenlaskijaa tai ruokakermaa. Nam.

Surullista, ettet ymmärrä, että ruuan nimellä ei ole mitään tekemistä terveellisyyden tai hyvän ruuan kanssa.