Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko huono äiti, jos lasten kanssa syö valmisruokaa?
14.11.2018 |
Paljon syödään valmisruokaa, mutta niistä sitä terveellisempää puolta, pinaattikeittoa, kasviskeittoja, kalakeittoja ja sellaisia valmisruokia, missä on kasviksia, eikä vaan perunaa.
Olenko huono äiti, kun en jaksa laittaa ruokaa, jos ravintosisältö on ravinnossa kuitenkin hyvä.
Eivät syö karkkia, meillä syödään tosi harvoin mitään makeaa, ei juoda mehuja ja limsoja, leipä ruista ja kauraa.
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Ja tämä ei tarkoita että ruuanlaitto lapsen tehdessä läksyjä olisi mission impossible, mutta ei se "itsestään" synny vaan ottaa aikansa ja huomionsa.
Minä olen panostanut terveelliseen - ja nopeasti valmistuvaan - kotiruokaan ihan siitä syystä, että
1) koko perhe pysyy terveempänä ja virkumpana
2) terveiden ja virkkujen lasten kanssa elämä on huomattavasti helpompaa
3) maukkaan illallisen syöminen yhdessä on kivaa!!!
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua miksi joku ostaa pinaattikeittoa tai kasvissosekeittoa... Pinaattiahan saa pakasteena eli sopan teko käy salamannopeasti. Ja ne kasviksetkin voi muuten pilkkoa joko jääkaappiin tai pakkaseen valmiiksi. Itse ostan esim syksyisin bataattia isot kasat, kun se on halpaa sesonkituotteena. Pilkon valmiiksi pusseihin oikeat määrät pakkaseen ja tekaisen siitä keiton.
Jos haluaa olla oikein nopea, voi ostaa valmiita soseita. Keitto on valmis viidessä minuutissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Se ei ole suurta tiedettä. Mutta se ei tee itse itseään. That's my point. Niitä huomiota ja käsiä vaativia tekijöitä on jokaisella elämässään omanlaisensa kombo, ja toki ihmiset ovat erilaisia myös tehokkuudeltaan ja taidoiltaan, mutta ruoka ei silti valmistu itsestään. Ei vaikka miten inttäisit.
En ymmärrä, miten on varaa. Soppaa kun tekee ison kattilallisen samalla rahalla. Eikä tarvitse tehdä yksin, lapset ikätasonsa mukaan auttamaan pesemisessä, kuorimisessa ja pilkkomisessa. Se on monesta lapsesta jopa hauskaa oppia laittamaan ruokaa ja tutustumaan raaka-aineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse keitin tuossa aamutoimieni ohella just koululaisille lisukkeen iltapäivän ruokasalaattiin. Eilen kun latasin astianpesukoneen paistoin jauhelihan josta teen tämän illan askarten lomassa vuokaruokaa.
Se ruoka syntyy kyllä ihan helposti samalla kun siellä keittiössä/kotona muutenkin pyörii.
En voi ladata astianpesukonetta ja paistaa jauhelihakastiketta yhtä aikaa, kun on vielä vauvakin kanniskeltavana. Ja arvaa, mitä teen aamulla, kun muu perhe lähtee kouluun ja töihin. Nukun. Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Valintojahan ne kaikki.
Nyt äänestys pystyyn, mammat. Kumpi on tärkeämpi, itse tehty ruoka vai suosituksien mukainen määrä liikuntaa?
Eli yläpeukuta mua, jos olet sitä mieltä, että on parempi olla iltapäivä ja ilta sisällä ja tehdä makaronilaatikkoa. Lapset saavat auttaa pilkkomisessa.
Alapeukuta mua, jos olet sitä mieltä, että on parempi käyttää Kokkikartanon einestä (ainesosat lueteltu tässä ketjussa) ja käydä kokkausajalla vielä puistossa juoksemassa ja kiipeilemässä.
Molempia vaihtoehtoja ei voi saada, syynä harrastuskuskailut ja vauvan aikainen nukkumaanmenoaika. Eivätkä isommat voi mennä puistoon kahdestaan.
Jos tulee yli 20 ääntä, lupaan toteuttaa huomenna voittajavaihtoehdon.
Kolme yläpeukkua, 29 alapeukkua. Kiitos äänestäjille, tämä oli hyvä tapa osoittaa, kuinka yksi tai kaksi äänekästä trollia voi täyttää koko ketjun omalla agendallaan.
Ai niin, onko pakko ostaa makaronilaatikkoa? Lapset vihaavat sitä, eineksenä ja itse tehtynä. Mieluummin vaikka kasvissosekeittoa. Vaikka koko ulkoiluaika meneekin siihen paketin avaamiseen. Pahvipakettia avaa tunnin, kun porkkanat pilkkoisi viidessä minuutissa, vai miten se menikään...
Kiitos vielä kerran kaikille, tämä ketju oli minun osaltani tässä. T. Kolmen lapsen äiti ja ympärivuotinen pilkkijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Jos lapsia hankkii, ne nyt vaan pitää myös syöttää kunnollisella ruoalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Älä nyt vaan unohda samalla jumpata niitä lantionpohjalihaksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Jos lapsia hankkii, ne nyt vaan pitää myös syöttää kunnollisella ruoalla.
Ok. Eli sinä et oikeasti kykene ymmärtämään kuin oman kapean mustavalkoisen maailmasi. Minusta se on lapsillesi huonompi asia kuin pakastevihannesten käyttö. Joka itse asiassa on tutkitusti parempi kuin talvella tuoreet vihannekset, koska ravintoaineet säilyvät sitä paremmin, mitä kylmemmässä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Jos lapsia hankkii, ne nyt vaan pitää myös syöttää kunnollisella ruoalla.
Ok. Eli sinä et oikeasti kykene ymmärtämään kuin oman kapean mustavalkoisen maailmasi. Minusta se on lapsillesi huonompi asia kuin pakastevihannesten käyttö. Joka itse asiassa on tutkitusti parempi kuin talvella tuoreet vihannekset, koska ravintoaineet säilyvät sitä paremmin, mitä kylmemmässä ovat.
Pakastekasviksissa ei olekaan mitään vikaa, mutta ap puhui eineksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Jokainen saa tietty elää niin kuin haluaa, mutta lasten ruokkiminen huonosti laiskuuden vuoksi (tai minkä muunkaan vuoksi) on lasten pahoinpitelyä.
Eli sinusta on pahoinpitelyä se, että annat lapsillesi talvella viileäsäilytyksessä olleita porkkanoita, vaikka pakasteet sisältäisivät enemmän vitamiineja? Mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ruokaa joka ilta ja koko ajan tarvitse laittaa. Parinakin iltana ja ylipäätään siinä muiden hommien lomassa se syntyy ihan itsestään.
Ei todellakaan synny. Teen keskittymistä vaativaa asiantuntijatyötä, osaan neuloa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, osaan tehdä ihan mitä tahansa paitsi ajaa autoa tai vaihtaa paitaa imettäessäni, pystyn laulamaan ja lukemaan samaan aikaan ja osaan auttaa kahta lastani kahdella eri kielellä läksyissä yhtä aikaa, mutta ruuanlaittoni on kuin tervassa kahtaamista kun pienimmät keskeyttää koko ajan ja minulta karkaa ajatus mitä olinkaan tekemässä, mihin tarttumassa, mitä seuraavaksi. Se, mikä ennen valmistui puolessa tunnissa, vie nykyään tunnin.
Se ei järkevän ruuan merkitystä poista, mutta vaikka joillakin ruuanlaitto on selkäytimessä niin ei kaikilla. Vaikka sitä olisi jo 15 vuotta saanut omassa taloudessa tehdä.
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.
Keskittymiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, ihminen ei vaan jaksa keskittyä 24/7 ja on ihan normaalia että huomiota vaativat keskeytykset hajottavat keskittymistä varsinkin kun se homma mihin pitäisi keskittyä on kuolettavan tylsää ja takana on työpäivän verran keskittymistä. Ruuanlaiton perustaidot minulla on hyvin hanskassa.
On tosi ylimielistä sanoa että "ruoka syntyy muiden hommien ohessa ihan itsekseen" kun ei se vaan synny, se pitää tehdä. Sitä varten on olemassa kokkeja ja keittäjiä että se ruoka pitää tehdä, eikä ilmaannu tyhjästä. Ei silloinkaan jos on normaali keskittymiskyky ja ruuanlaiton perustaidot. Millaista on oma läsnäolosi niissä muissa hommissa, esim. lapsen läksyissä auttamisessa tai lapsen leikin huomioimisessa ja tukemisessa? Pilkkooko perunat itse itsensä sillä välin kuin pysähdyt katsomaan k-kirjainrivistöjä tai tarkistamaan laskutehtäviä? Jauheliha pomppaa jääkaapista pannulle sillä välin kun viikkaat pyykkiä?
Olet kyllä niiiiiiiiiin naurettava. Miten ihmeessä ihmiskunta on edes kyennyt lisääntymään, kun ruoanlaitto on noin suurta tiedettä.
Esimerkiksi kun muu perhe syö aamiaista niin siinä samalla voi toinen vanhemmista ihan lasten kärsimättä esim valmistella samalla lounasta.
Ja ihan kuule esim pyykin viikkaaminen, jauhelihan paistaminen ja lasten leikin ns valvominen käy samalla kertaa. Siinä pystyy samalla jopa keskustelemaan miehensä kanssa ja auttamaan muita lapsia kielten läksyissä.
Ihmiset ovat hassuja. Lukioaikoina oli niinkin helppoja asioita laajassa matematiikassa kuin integraalilaskenta tai vektorit, minusta hauskoja ja oikeasti helppoja, ja joillekin ne vaan olivat vaikeita.
Elämässä pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Minusta vektorit havainnollistavat hienosti suureita, joilla on sekä suuruus että suunta. Ja sinusta on fiksua aamupala-aikaan pilkkoa vihanneksia. Minun lapseni oppivat erilaisia asioita minulta. Esim sen, että aamiaispöydän saa vallata sanomalehti, ja voimme puhua maailman tilanteesta, ja pakastimessa oleva säkki pakastevihanneksia odottaa sitä ruuanlaittoa ihan ilman valmisteluja.
Ihan niinkuin maailman tilanteesta ei vois jutella samalla kun pilkkoo kasviksia...
Sanomalehden lukeminen kasviksia pilkkoessa on vähän epäsiistiä. Ja pointti taisi mennä ohi. Jotkut eivät osaa edes lukiotason integraalilaskentaa, vaikka se olisi ainoa asia, mihin pitää keskittyä. Kannattaako tätä lähteä päivittelemään ja ihmisiä haukkumaan? Vai pitäisikö vaan kestää se, että olemme erilaisia? Ja nähdä arvo kaikissa eri tavoissa elää?
Jos lapsia hankkii, ne nyt vaan pitää myös syöttää kunnollisella ruoalla.
Ok. Eli sinä et oikeasti kykene ymmärtämään kuin oman kapean mustavalkoisen maailmasi. Minusta se on lapsillesi huonompi asia kuin pakastevihannesten käyttö. Joka itse asiassa on tutkitusti parempi kuin talvella tuoreet vihannekset, koska ravintoaineet säilyvät sitä paremmin, mitä kylmemmässä ovat.
Hyvän yleissivistyksen ja koulutuksen tarjoaminen lapselle ei poissulje kunnollista ravintoa. Normaali vanhempi pystyy tarjoamaan molemmat.
Alue: Aihe vapaa
Jos on tuolla lailla ihan käsi ruoanlaitossa, kannattaa mennä Marttojen ruoanlaittokursseille. Saa perustaidot. Työväenopistoissa on myös paljon hyviä ruokakursseja.
Huono keskittymiskykykn kannattaa tutkituttaa, ettei ole esim alkava muiatisairaus.