Olen 45. Mitä elämässä on odotettavissa 45-50?

Olen 47. Raskasta on lasten kanssa, jotka vielä alaikäisiä, heillä on ongelmia. Mutta jotenkin tämänkin asian kanssa selviää, kun on elämänkokemusta. Muuten elämä on hienoa, on uusi miesystävä (erosta selvitty!), omaa aikaa, oma työ, ja vielä ura- tai työpaikanvaihtohaaveitakin. Opiskeluunkin on aikaa ja se on mukavaa, kun itsetunto on parempi kuin nuorena;  ei stressaa turhasta opinnoissakaan. Terveyteen tulee kiinnittää huomiota enemmän. Kun tietää, että elämä on jo puolessa välissä, niin päättää tehdä hyviä asioita itselle ja muille juuri nyt, eikä lykkää niitä tulevaisuuteen.

Olen 48 ja lapseni siirtyi tänä syksynä ala-asteelta yläasteelle. Tuloni ovat tasaiset, mutta mies jäi työttömäksi eli elätän meitä nyt. Käyn aktiivisesti salilla ja olen hyvässä kunnossa, mutta mistä sitä tietää, onko syöpää, kun ei ole tutkittukaan... ehkä se tulee ihan yllätyksenä joskus.

Ulkoisesti naamani on alkanut valua varsinkin, kun laihduin monta kiloa kuntoilun seurauksena. Olen aloittanut hormonihoidot vaihdevuosiin, joissa oli kauheat oireet minulla. Muuten tunnen olevani ihan nuorekas. Olen korviani muöten ihastunutkin yhteen vieraaseen mieheen, mutten ole pettänyt.

Itsehän sitä voi moneen asiaan elämässään vaikuttaa valinnoillaan. Minulla on tullut terveelliset elämäntavat ja tosiaan kuntoilu 5 krt viikossa. Alkoholia en käytä enää lähes yhtään, ehkä 10 kertaa juon alkoholia koko vuoden aikana yhden lasillisen. Tupakoinut en ole ikinä. Vaatevarastoni päivitin juuri hiljattain ja hankin uuden kampauksen, pitkä tukka kuitenkin edelleen.

Riski sairastua kasvaa 50 ylöspäin. Tämä on totta siitä huolimatta, että jokainen kuvittelee olevansa poikkeus.

Terveeksi tunnen oloni, mutta työttömyys kurjistaa kurjistamistaan. Kuka ottaisi töihin N56

Kaikkea kivaa

Tämäkin on asia, jota ei kannata hirveästi murehtia etukäteen. Omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa aika paljon terveyteensä. Moni sairaus jää tulematta, kun syö terveellisesti ja liikkuu tarpeeksi. Hyvä kunto vaikuttaa myös mieleen ja jaksamiseen.

Itse olen 45- vuotias ja ihan hyvillä mielin odotan tulevaisuutta. Vaihdoin työpaikkaa ja samalla alaakin. Ihan hyvin vielä tämän ikäisenä oppii uutta ja pystyy uudistumaan. Monelle tekisi ihan hyvääkin haastaa itseään. Virkistää kummasti.

On mukavaa, kun on kertynyt elämänkokemusta ja viisautta monesta asiasta. Tietää paljon ja on kuitenkin vielä kyvykäs omaksumaan uutta. Lapset ovat isoja, joten töissä jaksaa ja ehtii senkin puolesta. Vapaa-ajalla ehtii silti hyvin kuntoilla tarpeeksi. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ikäjakso.

Ei oikeastaan mitään sen kummempaa. Jos olet saanut lapset yli 40-vuotiiaana niin sitten elämä pyörii niiden ympärillä.

Se, miten työelämässä viisikymppiseksi tullessa menee, riippuu varmaan aika paljon siitä, millä työelämän tasolla on. Johtavalla tasolla tässä vaihesssa menee usein aika lujaa, on suuria mahdollisuuksia ja ylennyksiä ja niiden myötä tietenkin isoja ja joskus hankaliakin haasteita. Itselläni näin on, ja ennuste on, että seuraavat pari vuotta onkin todella innostavia ja työläitä. Toisaalta onneksi niihin on aikaa kun perhe on jo vähemmän paapomista vaativassa vaiheessa.

Terveyden suhteen en ole itse kokenut vielä mitään isompia takaiskuja, mutta näen, että kyllä se tässä iässä vaatii sekä omaa huolenpitoa että hyvää tuuria. Huonokuntoiset ihmiset tietysti sairastavat aina enemmän ja jaksavat vähemmän, mutta kyllä se syöpä iskee hyväkuntoiseen puhdasta elämää viettävään keskiluokkaiseen luomuilijaankin. Ja yksi kaveri liukastui pari vuotta sitten joulunalla kävellessään töistä kotiin, mursi ranteensa - eikä se ole 2 vuodessa parantunut siihen kuntoon, että pystyisi paria tuntia pidempään näppäimistötyöskentelyyn päivässä, mikä on huomattava ongelma kun ihminen elää kirjoittamalla. Nuorempana olisi varmaan parantunut helpommin.

Itselleni ehkä suurin muutos aikaisempaan on, että vapauksia on enemmän. Ei ole sidottu lasten kouluaikatauliuihin, on rahaa tehdä, mitä haluaa ja henkinen vapaus haluta useammanlaisia asioita kuin ennen. Vielä ei ole omat vanhemmatkaan hoidon tarpeessa. On mahdollista viettää pari kuukautta ulkomailla, tai sammaloitua koko kesä mökillä. Töitä on paljon, mutta aikatauluihin voi vaikuttaa ihan toisella tavalla kuin ennen ja suuren osan niistä voi viedä mukanaan mih8n haluaakaan mennä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä yllättävää? Mitä muuta?

Minä olen nyt 45 vuoden iässä mennyt kihloihin, ja vuoden kuluttua on tarkoitus mennä naimisiin, ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa elämässäni.

Olen siis onnellisesti parisuhteessa pitkien sinkkuvuosien jälkeen ja valmis sitoutumaan yhdessäasumiseenkin.

Lasta tuskin enää on realistista tässä iässä yrittää, mutta kaikkea muuta tärkeää on edessä. Onnellista aikuistenkeskistä kaupunkielämää, kulttuuria, matkoja, yhdessäoloa.

Elämä on muuttunut onnellisemmaksi nyt vuosi vuodelta jo yli kymmenen vuoden ajan. En varmaan kestä enää vaan halkean onnesta kuoliaaksi, jos sama meno jatkuu vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Fyysisiä kremppoja on jossain vaiheessa odotettavissa, mutta vielä ei ole mitään. Omien vanhempien ikääntyminen tietysti huolettaa. Ja yleisesti yhteiskunnan ja maapallon tilanne. Mutta silti olen onnellinen ja kiitollinen tässä ja nyt.