Kertoisitko pettämisestä tässä tilanteessa?
Jos saisit tietää, että ystäväsi pettää kumppaniaan, kertoisitko hänen kumppanille?
Entä jos saisit tietää, että veljesi kumppani pettää häntä, kertoisitko veljellesi?
Itse vastaisin ensimmäiseen kysymykseen, että en kertoisi ja toiseen kyllä kertoisin. Mutta entä jos tämä veljen pettävä puoliso onkin ystäväsi? Eli minun hyvä ystävä seurustelee veljeni kanssa ja sain kuulla, että hän on muutaman kerran viettänyt kiihkeän yön exänsä kanssa puoli vuotta sitten. Olen tuntenut ystäväni lapsesta asti ja hän tutustui kuusi vuotta sitten minun kautta lähemmin veljeeni ja ovat yli viisi vuotta seurustelleet. En tiedä yhtään miten minun kuuluisi toimia tässä tilanteessa. Ystävä tietää, että tiedän, mutta ei itse kertonut minulle vaan sain muuta kautta selville. Sain siis tänään tietää asiasta. Tiedän, että toisten asioihin ei kuulu sekaantua, mutta toivoisin itse, että minulle kerrottaisiin, jos mieheni pettäisi minua. Kertoisitko itse veljellesi tässä tilanteessa?
Kommentit (21)
Tietenkin kerrot veljellesi, mikä sinua vaivaa?
Riippuu kumpi on sinulle tärkeämpi. Jos kerrot niin luultavasti kaverisi laittaa välit poikki. Ja jos veljesi saa myöhemmin selville ja kuulee että tiesit niin hän voi pahastua.
Lukemattomia kertoja olen ollut vastaavissa tilanteissa.
Jos jotain olen niistä oppinut, niin sen, ettei kannata puuttua muiden asioihin vaan pitää turpansa kiinni.
Kertoisin ehdottomasti. Ja toivon että vastaavassa tilanteessa myös minulle kerrottaisiin. Pettäjä ei ansaitse suojelua.
En kertoisi missään tilanteessa. Ei ole mun asia käräyttää "aviorikkojia", ne tekevät elämässä omat valintansa. Karma korjaa sadon lopulta.
Noin 100 prosenttia ihmisistä pettää, kun on riittävän poikkeavat olot ja sopiva tilaisuus. On nähty. Itse en oma-aloitteisesti kantelisi. Jos suoraan kysyttäisiin, vastaisin rehellisesti - paitsi jos rehellisestä vastauksesta olisi itselleni ilmeistä haittaa.
Taidan olla törkimys, mutta näin minä tosiaan menettelisin. Koko hiton pettämisasia on noussut käsittämättömäksi mesomiseksi. Ensinnäkin se on tavallista. Sitä vain ei myönnetä. Toisekseen sitä käytetään keppihevosena: ahaa, sinä petit, minulla on siis oikeus esittää vaatimuksia.
Onhan pettäminen kurjaa. Kyllä siitä melkoinen tunnemyrsky nousee yleensä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Nyt kuitenkin marssimme niiden moralistien pillin tahtiin, joilla ei ole kanttia tarkastella asiaa realistisesti, vaan jotka työntävät päänsä pensaaseen. Oletettavasti näistä moralisteistakin moni joskus pettää - ja varmaan sitten syyttää puolisoaan tai mitä tahansa, ettei vain tarvitsisi omaa vastuutaan kantaa.
Mikäli veli olisi mulle läheinen, kertoisin, muussa tapauksessa olisin hiljaa, kysyttäessä vastaisin rehellisesti. Olen itse myös sitä mieltä, että nykyään petetään niin paljon ja helposti, ettei ole mun asia viedä viestejä kenellekään.
100 vuoden sisällä ''pettämistä'' ei enää ole koska kaikki tulevat elämään vapaissa suhteissa ja lapsellinen toisen ihmisen omistaminen suhteissa on älytty merkityksettömäksi.
Veljen kanssa ei olla mitenkään erityisen läheisiä, mutta hyvissä väleissä kuitenkin. Asumme samassa kaupungissa ja näemme n. Kerran kuussa, mutta juttelemme välillä yhteisessä whatsappryhmässä. Ystävän kanssa olemme tekemisissä lähes päivittäin. Ap
Sinuna tekeytyisin täysin asiasta tietämättömäksi. Asia on pariskunnan välinen joten pettäjä saa itse kertoa tai olla kertomatta ja kärsiä tunnontuskat nahoissaan.
Noihin asioihin kun sekaantuu, lopputulos on usein se, että pari jatkaa ehkä yhdessä mutta välit menevät poikki tähän sekaantujaan.
Varsinkin jos suhde on ohi, unohda koko asia. Tuollaista sattuu, vaikka täällä muka onkin vain superuskollisia mammoja.
Itse en haluaisi olla vastuussa toisten perheen ja parisuhteen mahdollisesta tuhosta.
Vierailija kirjoitti:
Noin 100 prosenttia ihmisistä pettää, kun on riittävän poikkeavat olot ja sopiva tilaisuus. On nähty. Itse en oma-aloitteisesti kantelisi. Jos suoraan kysyttäisiin, vastaisin rehellisesti - paitsi jos rehellisestä vastauksesta olisi itselleni ilmeistä haittaa.
Taidan olla törkimys, mutta näin minä tosiaan menettelisin. Koko hiton pettämisasia on noussut käsittämättömäksi mesomiseksi. Ensinnäkin se on tavallista. Sitä vain ei myönnetä. Toisekseen sitä käytetään keppihevosena: ahaa, sinä petit, minulla on siis oikeus esittää vaatimuksia.
Onhan pettäminen kurjaa. Kyllä siitä melkoinen tunnemyrsky nousee yleensä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Nyt kuitenkin marssimme niiden moralistien pillin tahtiin, joilla ei ole kanttia tarkastella asiaa realistisesti, vaan jotka työntävät päänsä pensaaseen. Oletettavasti näistä moralisteistakin moni joskus pettää - ja varmaan sitten syyttää puolisoaan tai mitä tahansa, ettei vain tarvitsisi omaa vastuutaan kantaa.
Älä yritä tasapäistää kaikkia ihmisiä. Kaikki ovat jossain tilanteessa taipuvaisia tekemään pahaa, muutakin kuin vain pettämään. Mutta toiset tekevät sitä helpommin kuin toiset. Toisin sanoen se mitkä olot ovat "riittävän poikkeavat", riippuu ihmisestä, ja se on ihmisen mitta miten helposti sitä vääryyttä tekee.
Miten toimia tilanteissa, jossa se pettäjä tai mahdollinen pettäjä on itselle tutumpi, kun taas sen puolisoa ei tunne ollenkaan? Esim.
- Näet sukulaisesi Tinderissä, vaikka tiedät hänen olevan parisuhteessa. Mutta et tunne tuota sukulaista niin hyvin, että puhuisit hänelle muutenkaan ikinä mitään, saati ottaisit tuota asiaa puheeksi. Ja hänen puolisoaan et tunne ollenkaan, olet vain törmännyt FB-profiiliin. Ja mistäpä tiedät, vaikka sukulaisellasi olisi avoin suhde.
- Sisaruksesi seurustelee ihmisen kanssa, jota et itse ollenkaan tunne. Ja sisaruksesi puheista päätellen suhde on vähän epävakaalla pohjalla muutenkin. Sisaruksesi "kehuu" pettäneensä kumppaniaan siihen sävyyn niin kuin se olisi jotenkin hauskaa tai ihan oikein sille toiselle.
Esittäisin ja käyttäytyisin loppuelämäni ajan niin kuin en ikinä olisi moisesta kuullutkaan. Ei voi mikään osapuoli suuttua, kun en kerran ole asiasta mitään tiennyt!
En tietenkään kertoisi ainakaan kaverin pettämisistä. Täytyyhän ihmisen voida luottaa kavereihinsa. Enkä varmaan kertoisi veljen muijastakaan, se on kuitenkin niin paljon heidän välisensä asia.
Vierailija kirjoitti:
Noihin asioihin kun sekaantuu, lopputulos on usein se, että pari jatkaa ehkä yhdessä mutta välit menevät poikki tähän sekaantujaan.
Varsinkin jos suhde on ohi, unohda koko asia. Tuollaista sattuu, vaikka täällä muka onkin vain superuskollisia mammoja.
Itse en haluaisi olla vastuussa toisten perheen ja parisuhteen mahdollisesta tuhosta.
Minä kertoisin. Se on sitten heidän asiansa miten asian käsittelevät. Pettäjä harvoin pettää vain kerran. Tietäisipä ainakin tarkkailla enemmän kumppaninsa menoja jne.
Minä ottaisin asian puheeksi ystävän kanssa. Sanoisin, ettei heidän elämä tietysti minulle kuulu, mutta tässä olen joutunut tosi ikävään välikäteen. Kysyisin aikooko ystävä ottaa asian puheeksi veljeni kanssa. Jos ei, niin kertoisin, että asia painaa omatuntoani. En haluaisi ystäväni satuttavan veljeäni. En myöskään itse halua osallistua töhän pettämiseen.
Luulen, että jos asiaa ei selvitetä, alkaa väkisinkin ottaa etäisyyttä sekä tähän ystävään että veljeen.
On pettäminen julmaa. Jotkut päättävät päivänsä.
Olen kertonut molemmissa tilanteissa ja sinunkin pitäisi tehdä niin. Olivat kiitollisia minulle.
Tosi ikävä tilanne, mutta kyllä minä taitaisin kertoa veljelleni. Tai sitten ensin koittaisin sitä, että "jos et sinä kerro niin minä kerron". Tosin en kyllä yhtään tiedä toimiiko se, sitä usein sanotaan käytettävän "uhkauksena".