Lue keskustelun säännöt.
Tapahtui Sellon Hesessä - isä ja poika 9-10v.
12.11.2018 |
Isä ja poika n. 9-10v. Aivan normaalin näköisiä. He seisovat jonossani takani. Kuulin heidän keskustelunsa:
Poika: Voisinko mä ottaa kerroshampurilaisen?
Isä: Sä otan sitä mitä mä sulle tilaan.
Poika (alistuneesti): Okei.
Siis mitä, millainen ihminen ei anna lapsen itse valita ravintolassa ruokaansa? Tuli kurja fiilis pojan puolesta.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Suomi on varmaan ainoa maa jossa lapset päättää kaupassa tai ravintolassa mitä syö ja että mitä koko perhe syö. Muissa maissa tuo on ihan normaalia että vanhemmat tilaa sen minkä näkevät lapsilleen parhaaksi.
terv. 12:ssa eri maassa asunut
Minä en kyllä näe mitään ihailtavaa siinä, että lapsi ei saa tehdä pieniäkään päätöksiä. Suomi on myös siitä harvoja maita, että jotkut opiskelevat nuoret miehet osaavat tehdä ruokaa itse ja valita raaka-aineet kaupasta sitä varten. Ne, jotka eivät osaa, ovat ne, joille on lapsena kaikki annettu valmiina, näin ainakin omassa tuttavapiirissä. Joissakin maissa mies päättää mitä vaimo tekee, mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän muksujen kanssa sovitaan etukäteen, mitä tilataan. Muutoin siinä tiskillä alkaa se säätö. Otan juustoburgen, eiku sittenki kerros ja toinen huutelee, mulle pepsi, ilman jäitä ja kolmas ei halua sipulia ja lopulta myyjä on ihan sekaisin.
Minä annan lasten itse valita mitä haluavat. Pyydän jo jonossa miettimään mitä ottavat. Yleensä heillä on vakiotilauksensa. Jos vielä tiskillä on ”säätöä”, en sitä murehdi. Ei ole minun ongelmani. Myyjä saa opetella olemaan sekaistumatta. Se kuuluu hänen ammattitaitoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on varmaan ainoa maa jossa lapset päättää kaupassa tai ravintolassa mitä syö ja että mitä koko perhe syö. Muissa maissa tuo on ihan normaalia että vanhemmat tilaa sen minkä näkevät lapsilleen parhaaksi.
terv. 12:ssa eri maassa asunut
12 on vähän eri kuin 199.
Mä olen nähnyt Suomessa kun ulkomaalaiset antavat lasten päättää, mitä ottavat. Maassa maan tavalla? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän muksujen kanssa sovitaan etukäteen, mitä tilataan. Muutoin siinä tiskillä alkaa se säätö. Otan juustoburgen, eiku sittenki kerros ja toinen huutelee, mulle pepsi, ilman jäitä ja kolmas ei halua sipulia ja lopulta myyjä on ihan sekaisin.
Minä annan lasten itse valita mitä haluavat. Pyydän jo jonossa miettimään mitä ottavat. Yleensä heillä on vakiotilauksensa. Jos vielä tiskillä on ”säätöä”, en sitä murehdi. Ei ole minun ongelmani. Myyjä saa opetella olemaan sekaistumatta. Se kuuluu hänen ammattitaitoonsa.
Ihana asiakas♥️
Mutta miten lapsille asetetaan rajoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tietää taustoja. Eli ehkä kotona oli jo sovittu jotain ja jankkaa vielä siinä jonossa.
Ei lasun paikka.
Jep. Ja vielä ihmetellään miksei ihniset hanki lapsia. No ei kai, kun joka nurkalla ollaan analysoimassa koko perhetilannettanne muutaman sivusta kuullun lauseen perusteella.
Minun taaperon taas järjesti uhmaraivarin kaupassa. Olin erittäin hämmästynyt, ettei av:lle syntynyt heti avauksia nykypäivän huonosti kasvatetuista 2 -vuotiaista.
Tuossahan voinut olla tilanne, ettei lapsi ole aikaisemmilla kerroilla jaksanut syödä hampurilaista / tullut "en tykkääkään tästä" ekan haukun jälkeen.
Kuten sanottu, ei voi tietää tilannetta muutaman lauseen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen joka tiettää, että lapsi ei sitä kuitenkaa syö.
Meillä voisi käydä noin,7 v tahtoo aina jonkun kerrosaterian mutta jaksaa syödä hädintuskin pienen juustohampurilaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka tiettää, että lapsi ei sitä kuitenkaa syö.
Se tunne, kun viidettä kertaa ostat sen lapsen haluaman kerroksen ja hän ei ota siitä haukkuakaan kun se on liian iso suuhun, ARGH!
Ihme kun muksujen pitäis muka aina saada mitä haluaa. Ei se maailma niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua tuossa hirvittää se että miksi joku syö Hesessä, kun tuolla Sellossa on Burger King ihan vieressä.
Jos viisi edellistä kertaa on ostettu kerroshampurilainen, joka on jäänyt syömättä, ehkä isä oli päättänyt että nyt ostetaan jotain sen kokoista joka tulee myös syötyä?
Meillä on joskus käyty tuollainen keskustelu kun en ole tahtonut kassajonossa alkaa selvittää, että rahaa on tasan 10egeä eli saa sen 2xlasten ateria. Sittenpä niitä tuijotuksia vasta saakin osakseen. Ja ei, en ole tukipummi tai päihdeongelmainen jonka lapset kaipaa sääliä. Joskus vaan auto hajoaa ennen tilipäivää tai muuta mukavaa.
Mä en saanut ikinä pienenä kerrosta. En ees sitä yhtä kertaa, joten syynä ei voinu olla se etten ois syöny. Me käytiin ehkä kerran vuodessa hesellä niin se oli vielä niin hienoo ku sinne kerran pääsi. Lisäks aina sanottiin mulle et joo joo ja sit ku hamput oli pöydässä ni isosiskolla oli se kerros ja mul oli tavallinen tai juusto. 🙄 Se fiilis on kyl sanoin kuvaamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tietää taustoja. Eli ehkä kotona oli jo sovittu jotain ja jankkaa vielä siinä jonossa.
Ei lasun paikka.
Jep. Ja vielä ihmetellään miksei ihniset hanki lapsia. No ei kai, kun joka nurkalla ollaan analysoimassa koko perhetilannettanne muutaman sivusta kuullun lauseen perusteella.
Minun taaperon taas järjesti uhmaraivarin kaupassa. Olin erittäin hämmästynyt, ettei av:lle syntynyt heti avauksia nykypäivän huonosti kasvatetuista 2 -vuotiaista.
Tuollainen puhetyyli "sinä otat sen minkä mä tilaan" ei kyllä ole perusteltavissa oikein mitenkään, vaikka sellaiseen itsekin sortuisi joskus. Oikeasti jos lapsen kanssa on taustalla vääntö asiasta, voi aivan ystävällisesti muistuttaa että muistatko että asia puhuttiin jo, ja nyt minä tilaan minkä tilaan. Tylytyksestä tulee paha olo sen kohteelle ja ulkopuoliselle, ei sitä voi mitätöidä pois. Isällä kasvun paikka siinä miten kohdella lasta kunnioittavasti.
Kun minä olin pieni, koko perhe tilasi hesestä kanahamppariateriat, ja kaikille sama juoma. Mielipiteitä ei juuri jaettu, vaan mentiin asenteella autokaistalle, että käydäänkö hakemassa kana-ateriat. Kanahamppari oli tuolloin vielä todella hyvää! Jos ei tykännyt suolakurkusta, niin ne noukittiin ite pois. Eli mitään erikoistilauksia ei meiltä annettu. Jokainen oli tyytyväinen, ja varsinkin isä, joka söi aina minun ja siskoni hampparin jämät.
Toki mitä enemmän ikää tuli, niin sitä enemmän kerrottiin, jos haluttiinkin vaikka kerrosateria.
Suomi on varmaan ainoa maa jossa lapset päättää kaupassa tai ravintolassa mitä syö ja että mitä koko perhe syö. Muissa maissa tuo on ihan normaalia että vanhemmat tilaa sen minkä näkevät lapsilleen parhaaksi.
terv. 12:ssa eri maassa asunut