Alatiesynnytys kun B-vauva on perätilassa?

ja B perätilassa. Viimeksi vaan lääkäri rennosti totesi, että " tämähän ei ole mikään este alatiesynnytykselle, varsinkin kun olet jo aiemmin synnyttänyt" . Pikkasen hirvittää. Kaikista epämiellyttävintä ois sitten se, että ekaksi kärvistelee alatiesynnytyksen kanssa tuntitolkulla ja sitten lopulta hätäsektioon tms...

Itselläni on kahdet kaksoset joista kumpienkin tarjonta oli raskausaikana sama eli b perätilassa, a raivotarjonnassa. Ekassa synnytyksessä b kääntyi a:n jo synnyttyä raivotarjontaan ja syntyi siis noraalisti ja helposti. Toisella kertaa b syntyi peppu edellä nätisti ilman ongelmia. Kaksossynnytyksessä on yleensä 2 synnytyslääkäriä hoitamassa hommaa joten itse ainakin olen kokenut olevan hyvissäkin käsissä.

Kyllä ne käänty! B kääntyi rv-lla 37 vielä:) Muuten olis kuitenki ollut alatiesynnytys, vaikka B olikiin perätilassa!

Itse toivoin koko raskausajan sectiota, johon kätilöopistolla ei suostuttu. Pelotti se, että A tulee alateitse ja B lumpsahtaa väärään asentoon. Rv 36 mulla alkoi vakava raskausmyrkytys, jonka vuoksi alettiin käynnistellä synnytystä 36+3. Kolme päivää käynnistettiin, mutta mitään ei tapahtunut -- B-vauva työnsi nimittäin jalkansa A:n pään tielle niin, ettei A päässyt laskeutumaan. Epäonnista käynnitelyä seurasi siis kiireellinen sectio, joka oli mulle siinä vaiheessa suuri helpotus ja huojennus. Kaikki meni lopulta tosi hyvin ja vauvat syntyi terveinä ja reippaina 36+6.



Kaikki menee varmasti ihan hyvin ja mun tapaus oli aika poikkeuksellinen. Jotenkin siinä vaiheessa kun se synnytys on käynnissä, niin se alkaa olla ihan sama miten ne sieltä ulos tulee, kunhan tulevat.. :)

Mulle on tosi tärkeää, että saisin synnyttää alakautta. Jos B-vauva olisi perätilassa, synnyttäisin siltikin ilomielin. A-vauvahan kuitenkin " raivaa" tien auki aika tehokkaasti, joten luulisi, ettei toinen perätilassa tuleva olisi ihan mahdoton juttu.

Mulla esikoisen synnytys kesti tosi kauan, kuten Bambi71 sanoo, ei olis kivaa kärvistellä ensin samaa rumbaa A:n kanssa ja sitten kuitenkin joutua leikkupöydälle... No, kätilö lohduttaa että " uudelleensynnyttäjä on aina uudelleensynnyttäjä" , ja jokainen synnytys on erilainen. Tosiaankin toivon että saan synnyttää alateitse ja että homma menee suht inhimillisesti :-) Ikävää on, että lähipiiri ei ole kovin kannustava tässä asiassa, mies ja ystävät kyllä on, mutta suvun naiset pitävät hulluna kun en " vaadi sektiota" kaksossynnytykseen... blaah :-( Asia ei tietty ole heidän päätettävissään mutta kaikki mahdollinen tuki olisi tarpeen.

Mutta mun lantio myös viiapalekuvattiin, koska olen aika pikkuinen, mutta jättivauvojakaan ei ollut odotettavissa. Tytöt syntyivät rv 37+6 kalvonpuhkaisun jäleen aika nopsasti. Ja A tyttönen syntyikin aika helposti pää edellä siis ja B tyttöstä kyllä sitten tinkasin 46 minuuttia, jonka jälkeen lääkäri vetäisi hänet ulos; B jäi polvestaan kiinni symfuusin taakse ja leikkaussaliakin jo kyseltiin, mutta onneksi oli osaava ylilääkäri paikalla. B vauvalla ei ollut mitään hätää missään vaiheessa, ainoastaan mun voimat alkoivat hiipua jo... Mutta tuo nyt kuitenkin aika harvinaista, monestihan B kuulemma suurinpiirtein luiskahtaa A:n vanavedessä. Synnytyskokemukseni oli silti kokoajan hyvä ja tunsin olevani turvallisissa käsissä. salissa oli kiireetön ilmapiiri ja lääkärit kokoajan selittivät mikä tilanne on, uskoivat että vauva kyllä pulpahtaa kun työnnän vaan, mutta hiukka apua siinä kuitenkin tarvittiin.

Ja vauvasi kyllä saattavat vielä vaihtaa asentoa, mulla tekivät niin vielä yllättävän loppuvaiheessa. Muutta älä pelkää, tsemppiä koitokseesi!



Marjainka ja pimut 11kk

A rt:ssa ja B pt:ssa poikittain. Näin mentiin loppuun saakka. Lantio kuvattiin ja sain luvan alatiesynnytykseen. A:n synnyttyä lääkäri yritti " kääntää" B:tä, mutta ei ollu tarpeeksi nopea. B tuli sitten 25min pinnistelyn jälkeen jalat edellä. Onneksi kaikki meni hyvin.

Mulla B-poika jökötti sitkeästi perätilassa jo varsin varhaisesta vaiheesta. Pään tunsin aina vasemman kylkikaareni alla mötikkänä ja potkut jysähteli alaspäin. Synnytys käynnistyi lapsivesien purskahduksella vk 33+4 yöllä ja supistukset alkoi lähes saman tien. Eka synnytykseni alkoi ihan samalla tavalla ja kesti 6 tuntia, joten arvelin ettei tässäkään kauaa menisi.

Sairaalassa mitattiin ensin sykkeitä ja supistuksia vöillä, keinuttelin keinutuolissa, sitten lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen. Kysyi mielipiteeni synnytystavasta, alakautta halusin ilman muuta synnyttää. Sitten siirryin synnytyssaliin. Otin pitkän suihkun ja sen jälkeen laitettiin seurantavyöt. Tipasta kieltäydyin, mutta kanyylin toki sai laittaa varuiksi. Istuksin ja kiemurtelin eri asennoissa sängyllä, välillä seisoin sängyn vieressä, nojailin etukumarassa. Kun ponnistustarve alkoi, asetuin kyykkyyn siihen sairaalasängylle, sängyn yläpääty oli pystyssä selkääni tukemassa ja mies seisoi vieressä. Ponnistusvaiheen kestoa en muista, mutta useamman supistuksen ajan ponnistin. Pojan synnyttyä nostin hänet heti napanuoran katkaistua syliini ja pitelin häntä siinä rinnoillani samalla kun lääkäri ultrasi B-pojan asentoa. Hyvin oli tulossa. Kun ponnistustarve taas alkoi, annoin A-pojan hoitajille. B:n sydänäänet välillä hidastui monitorin mukaan, mutta palautuivat kuin vaihdoin asentoa, ja mahdollisesti kyse oli siitä että monitori mittasi välillä minun sykettäni. Ultralla katsoessa pojan syke oli koko ajan hyvä. Ponnistin taas pystykyykyssä ja vartalo solahti todella helposti ulos, edes epparia ei tarvinnut tehdä. Lääkäri auttoi sitten vauvan pään ulos ja ponnistin itse vielä apuna. Perä-jalka-tarjonta luki papereissa, ilmeisesti toinen jalka oli pepun alla. Kaikkiaan meni nelisen tuntia aikaa.

Mulla synnytyksen helppouteen (en sano kivuttomuuteen, sitä se ei totisesti ollut) vaikutti ennenaikaisuus, A-poika painoi 2390 g, ja se että olin uudelleensynnyttäjä. Mulla oli myös kivuttomia supistuksia koko raskauden ajan, jo vk 12 asti, ja kohtuni oli todella napakka loppuun asti, synnytyksen jälkeenkin palautui tosi nopeasti, eli mitään ylivenyttymistä ja kohdun väsymistä ei tarvinnut pelätä. Jälkikäteen olen tajunnut, että B-pojan synnytyksessä oli katastrofimahdollisuudet, koska hänen napanuoransa oli kiinni kalvoissa. Kalvojen repeäminen tai puhkaisu olisi voinut repäistä elintärkeät suonet rikki. Tätä nyt muiden on turha ruveta pelkäämään, se on tosi harvinaista.

Tämä nyt esimerkkinä, että helppojakin kaksossynnytyksiä B-vauvan perätilasta huolimatta on. Mutta jokainen synnytys on omanlaisensa.

Mulla oli myös a-vauva rt ja b-vauva pt, kun synnytys käynnistyi reilu vuosi istten rv 37+6 lapsivesien menolla. Esikoisen synnytys oli tuskainen 34 ½ h, mutta kaksoset tulivat maailmaan 5½h:ssa. Meillä kaksoset syntyivät 10 min välein alakautta, a-vauva oli tosiaan hyvin rt ja tulikin 3 ponnistuksen jälkeen (2395g, 46cm) ja b-vauva kääntyi siinä rytinässä rt, kun a-vauva syntyi. Lääkäri kokeili a:n synnyttyä b:n kalvoja ja totesi, että tässä voi mennä kauan kun vauva on niin ylhäällä, mutta toisin kävi... Lääkärin käännyttyä, lapsivedet roiskahtivat ja mun oli pakko ponnistaa. Yksi ponnistus ja b-vauva oli tullut maailmaan (2995g, 49cm). Kyllä lääkärit olivat vähän ihmeissään kun kaikki kävi niin vauhdilla, mutta terveet ja ihanat nyytit oli saatu maailmaan. Itsellä verenvuoto oli heti synnytyksen jälkeen runsasta, johtuen äärimmileen venyneestä kohdusta, mutta n. 8h synnytyksen jälkeen pääsimme salista omaan huoneeseen ja olin jo täysissä voimissa, eikä mitään erikoistoimenpiteitä tarvittu. Eli omalta kohdalta voin vain suositella normaalia alatisynnytystä kaksosille!

meillä tilanne 3 kk sitten..

synnytys käynnistettiin rv 38+3

molemmat a sekä b rt:ssä mutta kun sara tyttö oli maailmaan tullut eetu poika käännähti perätilaan.. alateitse jatkettiin ja kaikki meni hienosti :) ei mielestäni ollut huono kokemus vaan olin onnellisen väsynyt synnytyksen jälkeen..

saran ponnistusvaihe kesti 55 min tyttö 48 cm 3200g eetun ponnistusvaihe 52 min poika 50 cm 3090g kokonaisaika 5h55min eli suht nopsaan..

lääkäri vain sanoi mulle että auttaa eetun maailmaan kun saan ponnistettua pyllyn esille.. siispä rohkeasti vain henkilökuntaan luottaen he osaavat asiansa :)



tsemppiä!!



tikunen ja sara sekä eetu 3 kk

Mulla oli sama tilanne. A-syntyi normaalisti ja B:tä ei saatukaan käännettyä. A:n synnyttyä B rupesi " seisomaan" sisälläni ja meinasi tulla kantapäät edellä. Sillon juostiin ja hätäsektiolla syntyi.



Harmitti, ettei missään vaiheessa harkittu suunniteltua sektiota koska pelkäsin koko ajan että juuri näin käy. Tosi lottovoittaja-fiilis kun kaikki paikat on ihan rikki ja toipuminen TODELLA rankkaa...

Oct.:illa käynyt just niin mitä itekin pelkään... Toisaalta, tosi paljon on tullut positiivisiakin kertomuksia! Niin se vaan on että ei näistä etukäteen tiedä, oli sitten kyseessä yhden tai kahden vauvan synnyttäminen. Olisipa SILTI mielenkiintoista nähdä ihan numerofaktaa siitä, kuinka moni alatiesynnytyksenä alkanut kaksossynnytys on lopulta johtanut sektioon...

Mielestäni kannattaa aina, synnyttipä sitten kahta tai yhtä, valmistautua myös siihen mahdollisuuteen että voidaan joutua tekemään hätäsektio. Uskon että lääkärit jotka suosittelevat alatiesynnytystä b-vauvan ollessa perätilassa tietävät että suurin osa näistä synnytyksistä sujuvat normaalisti, koska jos suuri prosentti päätyisi hätäsektioon, olisi tietysti järkevintä estää tällaiset äkilliset tilanteet suosittelemalla suunniteltua sektiota.

Minun näkemykseni on se, että ei kannata sen vuoksi jättää alasynnytyksen mahdollisuutta käyttämättä että on mahdollista joutua sektioon koska jos kuitenkin alatiesynnytys onnistuu (kuten todennäköisimmin onnistuu), palautuminen on todella paljon helpompaa (useimmiten) ja mahdolliset uudet raskaudet ja synnytyksetkin ovat riskittömämpiä. Itsekin pelkäsin etukäteen kahden vauvan synnyttämistä ja kaikkea siihen liittyvää, ja yritin valmistautua myös pahimpaan, mutta synnyttäessä tunsin olevani hyvissä käsissä ja kaikki sujuikin kummallakin kerralla hyvin!

Elämässä on kuitenkin aina epävarmuustekijöitä ja niiden kanssa on vain opittava elämään... Näin ainakin minä ajattelen :).

Minun kaksossynnytyksestäni on jo kymmenen vuotta, mutta haluan kertoa, että synnytys sujui ongelmitta. A-poika oli ensimmäisenä tulossa pää alaspäin. Kun hän oli syntynyt, B-poika tuli sitten jalat edellä. Lääkäri tarttui jalkoihin ja veti pojan ulos.

Meillä synnytys alkoi 35+6 ja A syntyi n. 20 min ponnistuksen jälkeen, jonka jälkeen oli tarkoitus kääntää B. B:llä oli kuitenkin kiire ja työnsi jalkansa ulos, syntyi siis jalat edellä 3 min siskonsa jälkeen. Eka tyttö oli 2.4kg ja toinen tyttö 2.7kg. Leikkaussali oli koko ajan odottamassa, mutta onneksi ei tarvittu.



Sektiota ei koskaan edes mietitty tai toki itse mietin, mutta lääkärit olivat koko ajan sitä mieltä, että alatiesynnytys ja hyvä niin, kun ajattelee lopputulosta. Esikoinen syntyi sektiolla ja hyvin siitä toivuin, mutta paremmin kuitenkin kaksosten alatiesynnytyksestä.



t: Satu ja Varpu & Vuokko 1v10kk

Hei!



Noin 9kk sitten lähdin käynnistykseen 38+1 lähtötilanne sama kuin kysyneellä. Itseäni oli mietityttänyt kovasti kanattaako, mutta sain täältä paljon kannustusta ja kertomuksi kuinka hyvin oli mennyt ja tietysti tiesin, että toipuminen käy nopeammin jos tulevat alatietä.

No 11h yritettiin alakautta 2h pakottivat ponnistamaan ja vaikka kuinka sanoin, että nyt on jotain vikaa kun ei A:n pää liiku yhtään, vaikka keskitän ponnistuksen juuri siihen kohtaa niin kätilö vain tuumasi, etten osaa ponnistaa (edellisestä synnytyksestä on tasan 2v. ja silloin tuli viidellä ponnistuksella). No mulla meni viimein pasmat ihan sekasin ja aloin oksentelemaan ympäriinsä, jolloin vasta saatiin erikoislääkäri paikalle, joka sanoi heti katsottuaan tilanteen, että A on virhetarjonnassa ja nämä lapset tulevat vain puukolla. Sitten menikin vajaa 30min ja pojat olivat maailmassa A 3140g ja B 3630g. Siis kannatan edelleen alatie synnytystä, mutta pyytäkää, että ultraavat varmaksi, että A on kunnon rt:ssä eikä poskiedellä, kuten meillä. Sekin olisi nähty, jos olisivat ultranneet ennen käynnistystä.

Valitettavasti sain vielä lisäksi kokea kaikki leikkauksen huonotpuolet kohtutulehdus yms. että kyllä harmitti. Jos vielä lisää hankin niin meinaan kyllä alatietä synyttää. Keisarileikkaus ei suinkaan ole mikään pikkuoperaatio.



Mieli tekisi kyllä vieläkin kaädä kysymässä siltä kätilöltä, miksi toimi kuten toimi.



Tsemppiä, enkä halua pelotella, koska suurinosa menee hyvin!!!



pallomasu

Viimeisillä viikoilla B vahtoi tarjontaa silloin tällöin ultrien välillä. A oli jo pitkään ollut raivotarjonnassa. Synnytyksen käynnistyessä B perätilassa.



A syntyi lyhyiden ponnistelujen jälkeen helposti. B tarjosi sitten sekä kättä että jalkaa! Lääkäri yritti kääntää vauvaa sisäisesti (!), mutta joutui tekemään kuitenkin ulosvedon sydänäänten laskettua. Eli minulla ei ollut osuutta eikä arpaa B:n synnyttämisessä. Lääkäri veti pihalle jalat edellä! Onneksi oli osaava lääkäri eikä jouduttu leikkauspöydälle. Ja iso kiitos myös A:lle, joka 2,6 kilollaan raivasi pienemmälle B:lle (2,1kg) hyvän ulostuloväylän.

Meillä oli sama tilanne eli a-poika raivotarjonnassa ja b-poika perätilassa. Käynnistys oli suunniteltu 36+4, mutta synnytys käynnistyi tasan viikolla 36 voimakkailla supistuksilla ja istukan alareuna alkoi repeämään ja vuotamaan hillittömästi. Siinä supistusten jatkuessa vauvat kääntyivät molemmat poikittain ja b-vauva työnsi a:n edeltä päätyen itse alemmaksi. Eli sektio oli ainoa mahdollisuus ja leikkaussaliin lähdettiin heti lääkärin todettua tilanteen. Itseltäni katosi leikkauspelko siinä samassa kun tajusi tilanteen mahdottomuuden alatiesynnytykseen.

Kaikki päättyi onneksi hyvin ja sängyssä tuhisevat nyt jo kymmenen viikon ikäiset pojat. Leikkauksesta toipuminen vei useamman viikon ja tarvitsin kotona hoitoapua ensimmäiset viikot, nyt pärjätään jo ihan hyvin.

Piiki

Mutta se johtui siitä, että B-vauvan napanuora oli niin lyhyt (20 cm) ettei kääntäminen onnistunut (onneksi...!). A tuli helposti ja nopeasti ja ajattelinkin että täähän on ihan läpihuutojuttu ...:-)