Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, Kyösti koira on kuollut yllättäen.
Kommentit (63)
Ikku tuli kirjoitti:
Itkin... rumaa ja kuolaavaa koiraa, jota en ole koskaan edes nähnyt. Kaksi vuotta päivät ovat alkaneet Kyösti von Persiön asioilla, mutta nyt...
tyhjyysasioita
Ei Kyösti ollut ruma. Kuolaava ehkä, mutta ruma ei missään nimessä. Komea koirapoika! ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikku tuli kirjoitti:
Itkin... rumaa ja kuolaavaa koiraa, jota en ole koskaan edes nähnyt. Kaksi vuotta päivät ovat alkaneet Kyösti von Persiön asioilla, mutta nyt...
tyhjyysasioita
Ei Kyösti ollut ruma. Kuolaava ehkä, mutta ruma ei missään nimessä. Komea koirapoika! ♥
Iso osa Kyöstin lumoa oli sen rumuus. Kyösti antoi rumuudelle kasvot. Inhimilliset, rakastavat ja tärkeät kasvot. Sillä Kyöstin rumuus kertoi, ettei ulkonäöllä ole merkitystä, vaan sillä, mitä sykkii lehmännahan sisäpuolella. Olkaamme iloisia sen rumuudesta samalla tavalla kuin olkaamme ylpeitä omasta alapurennastamme, länkisääristämme, ja selluliiteistamme. Meitä voi silti rakastaa, ja me osaamme silti itse rakastaa. Itseämme ja muita. Vaikka olisimme päältä rumia, sisältä voimme olla täynnä rakkautta. Sen Kyösti meille kertoi.
En ollut kuullut Kyöstistä aiemmin enkä ole edes koiraihminen, ja silti on kyyneleet silmissä. Kyöstin omistaja on taitava kertoja.