Voi ei, Kyösti koira on kuollut yllättäen.

Onneksi on Puksu Buldoggi. Yhtä viihdyttävää tekstiä.

Hilppa toi leluja :'(..............................

Hitto että ärsytti kun näin postauksen jossain ja luulin että ihmisestä kyse. Sitten luin iltalehdessä että olikin koira.

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus kerta saanu kouristuksen ja sitte kuollu.

Ihan kauhea tilanne ollut varmasti äitille, kun on yrittänyt toista elvyttää tuloksetta. Voin vain kuvitella sitä paniikkia ja epätoivoa, mikä on ollut läsnä :'( Jonkinlaiselta epileptiseltä kohtaukselta tuo kuulostaa. Mutta nyt vain paljon voimia äitille ja Hilpalle ja toivottavasti tosiaan joskus vielä saadaan jatkossa lukea Hilpukan seikkailuista kuitenkin

Voin kuvitella sen paniikin ja surun. Vihan ja raivon. Kaikenlaisia tunteita tulee, kun rakas lemmikki kuolee. Ja suru kestää voimakkaana pitkään.

Itken omaani, itken Kyöstiä. Seurasin sitä pitkään facessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Olen saanut aivan käsittämättömän paljon viestejä ja kommentteja, osanottoja. Kiitos niistä kaikista, on lohduttavaa ettei olla yksin tämän surun kanssa nyt.

Olen myös saanut paljon kysymyksiä. Miulla ei oo voimia vastata teille jokaiselle, siksi teen vielä tämän päivityksen. Lukeminen omalla vastuulla.

-------

Vuorokausi.

Eilen tähän aikaan, oltiin syöty aamupalat ja käyty ulkona. Aivan normaali aamu. Kyösti oli huolehtinut sopivasta aikataulusta omaan tyyliinsä.

Poika lojui eteisessä niinkuin niin monta kertaa aiemminkin, odotteli että mennään päiväunille. Kävelin vessaan päin kun huomasin että Kyöstin silmät olivat oudot. Tuijottivat "ei mihinkään" ja värähtelivät. Huusin samantien Kyöstiä nimeltä, napsuttelin sormiani että saisin jotain reaktiota aikaiseksi. Ei mitään.

Kyösti kellahti kyljelleen ja lopetti hengittämisen. Elvytin. Hetkeksi hengitys palautui, sitten tuli kouristus. Ja nopeasti Kyösti nukkui pois. Tein kaikkeni ja silti liian vähän. Enempään en kuitenkaan pystynyt.

Huusin, itkin. Raivosin. Itkin lisää. Hilppa yritti kuonollaan pukkia poikaa hereille, toi leluja. Itki.

Sen jälkeen ajalla ei ollut merkitystä. Ei ole vieläkään. Eikä tule olemaan pitkään aikaan.

---------

Miulla ei oo teille parempaa vastausta, kun en tiedä itsekään mitä tapahtui. Sen tiedän että tämä tapahtui liian aikaisin. Aivan liian aikaisin jouduin sanomaan rakkaalleni "Kiitos. Kiitos että olit. Rakastan siuta. Maailman hienoin poika. Meille kaikille tulee niin ikävä siuta.

- Äiti -

"

Mie sie murteen puhuminen ja varsinkin kirjoittaminen on sellaista syöpää, että tämä on varmasti Jumalan rangaistus.

Voi, rankkeleeko siuta? Mie tarjoaisin lohdutusasioita mutta ei mitään jaksa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus kerta saanu kouristuksen ja sitte kuollu.

Ihan kauhea tilanne ollut varmasti äitille, kun on yrittänyt toista elvyttää tuloksetta. Voin vain kuvitella sitä paniikkia ja epätoivoa, mikä on ollut läsnä :'( Jonkinlaiselta epileptiseltä kohtaukselta tuo kuulostaa. Mutta nyt vain paljon voimia äitille ja Hilpalle ja toivottavasti tosiaan joskus vielä saadaan jatkossa lukea Hilpukan seikkailuista kuitenkin <3

Oisko voinut olla sydän? 

"Ihmiset syntyvät siksi, että oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

- 6-vuotias poika

Mä oon itkenyt moneen kertaan eilen ja tänään. En ole edes koiraihminen, mutta Kyöstiä seurasin kolmisen vuotta. Aina niitä päivityksiä oikein odotti.

Voi mitenköhän Hilppa nyt pärjää. Ei pieni varmaan kuolemaa ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus kerta saanu kouristuksen ja sitte kuollu.

Ihan kauhea tilanne ollut varmasti äitille, kun on yrittänyt toista elvyttää tuloksetta. Voin vain kuvitella sitä paniikkia ja epätoivoa, mikä on ollut läsnä :'( Jonkinlaiselta epileptiseltä kohtaukselta tuo kuulostaa. Mutta nyt vain paljon voimia äitille ja Hilpalle ja toivottavasti tosiaan joskus vielä saadaan jatkossa lukea Hilpukan seikkailuista kuitenkin <3

Ei vaan sydänperäiseltä. Mutta sama se. Lopputulos surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus kerta saanu kouristuksen ja sitte kuollu.

Ihan kauhea tilanne ollut varmasti äitille, kun on yrittänyt toista elvyttää tuloksetta. Voin vain kuvitella sitä paniikkia ja epätoivoa, mikä on ollut läsnä :'( Jonkinlaiselta epileptiseltä kohtaukselta tuo kuulostaa. Mutta nyt vain paljon voimia äitille ja Hilpalle ja toivottavasti tosiaan joskus vielä saadaan jatkossa lukea Hilpukan seikkailuista kuitenkin <3

Ei vaan sydänperäiseltä. Mutta sama se. Lopputulos surullinen.

No sekin voi tietty olla, mutta enemmän minusta kuulostaa epileptiseltä, kun on ollut lasittunut katse, poissa oleva ja silmät jollakin tapaa "värisseet" äitin kertomuksen mukaan ja sitten lopuksi vielä se kouristelu. Mutta eipä tuolla lähtötavalla nyt niin väliä ole, vaikka sitä ihminen aina yllättävään kuolemaan kaipaakin selitystä, hieno koira on poissa aivan liian aikaisin ja jätti jälkeensä suunnattoman surun ja kaipuun niin perheelle kuin meille tuhansille seuraajillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Olen saanut aivan käsittämättömän paljon viestejä ja kommentteja, osanottoja. Kiitos niistä kaikista, on lohduttavaa ettei olla yksin tämän surun kanssa nyt.

Olen myös saanut paljon kysymyksiä. Miulla ei oo voimia vastata teille jokaiselle, siksi teen vielä tämän päivityksen. Lukeminen omalla vastuulla.

-------

Vuorokausi.

Eilen tähän aikaan, oltiin syöty aamupalat ja käyty ulkona. Aivan normaali aamu. Kyösti oli huolehtinut sopivasta aikataulusta omaan tyyliinsä.

Poika lojui eteisessä niinkuin niin monta kertaa aiemminkin, odotteli että mennään päiväunille. Kävelin vessaan päin kun huomasin että Kyöstin silmät olivat oudot. Tuijottivat "ei mihinkään" ja värähtelivät. Huusin samantien Kyöstiä nimeltä, napsuttelin sormiani että saisin jotain reaktiota aikaiseksi. Ei mitään.

Kyösti kellahti kyljelleen ja lopetti hengittämisen. Elvytin. Hetkeksi hengitys palautui, sitten tuli kouristus. Ja nopeasti Kyösti nukkui pois. Tein kaikkeni ja silti liian vähän. Enempään en kuitenkaan pystynyt.

Huusin, itkin. Raivosin. Itkin lisää. Hilppa yritti kuonollaan pukkia poikaa hereille, toi leluja. Itki.

Sen jälkeen ajalla ei ollut merkitystä. Ei ole vieläkään. Eikä tule olemaan pitkään aikaan.

---------

Miulla ei oo teille parempaa vastausta, kun en tiedä itsekään mitä tapahtui. Sen tiedän että tämä tapahtui liian aikaisin. Aivan liian aikaisin jouduin sanomaan rakkaalleni "Kiitos. Kiitos että olit. Rakastan siuta. Maailman hienoin poika. Meille kaikille tulee niin ikävä siuta.

- Äiti -

"

Mie sie murteen puhuminen ja varsinkin kirjoittaminen on sellaista syöpää, että tämä on varmasti Jumalan rangaistus.

Voi, rankkeleeko siuta? Mie tarjoaisin lohdutusasioita mutta ei mitään jaksa nyt.

Jokainen mie sie puhuja pitäisi lähettää keskitysleirille.

Siulla on nyt tuhmuusasioita tässä. Otapa vähän voita niin siunkin päivä paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus kerta saanu kouristuksen ja sitte kuollu.

Ihan kauhea tilanne ollut varmasti äitille, kun on yrittänyt toista elvyttää tuloksetta. Voin vain kuvitella sitä paniikkia ja epätoivoa, mikä on ollut läsnä :'( Jonkinlaiselta epileptiseltä kohtaukselta tuo kuulostaa. Mutta nyt vain paljon voimia äitille ja Hilpalle ja toivottavasti tosiaan joskus vielä saadaan jatkossa lukea Hilpukan seikkailuista kuitenkin <3

Ei vaan sydänperäiseltä. Mutta sama se. Lopputulos surullinen.

No sekin voi tietty olla, mutta enemmän minusta kuulostaa epileptiseltä, kun on ollut lasittunut katse, poissa oleva ja silmät jollakin tapaa "värisseet" äitin kertomuksen mukaan ja sitten lopuksi vielä se kouristelu. Mutta eipä tuolla lähtötavalla nyt niin väliä ole, vaikka sitä ihminen aina yllättävään kuolemaan kaipaakin selitystä, hieno koira on poissa aivan liian aikaisin ja jätti jälkeensä suunnattoman surun ja kaipuun niin perheelle kuin meille tuhansille seuraajillekin.

Ystäväni kissa kuoli juuri noin, oli hetken poissaoleva, sitten lyyhistyi ja kouristi. Koko homma ohi alle minuutissa. Syy oli aivoveritulppa.

Voi Kyösti rakas ♥ Ja pieni Hilppa ja Äiti. Ja Mamu. Ei voi toivoa kuin valtavasti tsemppiä surutyöhön ja elämänpalikoiden uudelleen järjestelyyn. Siihen menee aikaa, mutta kyllä se aurinko vielä nousee. Kokemuksesta tiedän ettei ne lähteneet koirakaverit ikinä katoa kokonaan. Siellä ne laukkaa vapaana tutuilla poluilla ja metsissä vanhan lauman mukana aina. Varmasti Kyöstikin, siellä se seurailee rakkaidensa puuhia ihan jostain läheltä. ♥

Kyllä tämä kosketti syvästi. Oma koirani kuoli myös yllättäen kesken elämänsä, illalla itkin molempia.

Itkin... rumaa ja kuolaavaa koiraa, jota en ole koskaan edes nähnyt. Kaksi vuotta päivät ovat alkaneet Kyösti von Persiön asioilla, mutta nyt...

tyhjyysasioita

Vierailija kirjoitti:

Voi nyyh kamala sentään :D tässä nähdään ettei nykyihmisillä ole oikeita ongelmia kun jonkun tuntematoman koiran takia surraan nyyh. Englanninbulldogit ei elä kovin vanhoiksi. Sairas rotu, jonka olemassa olo pitäisi kieltää.

Ja tämä liittyy amerikanbulldogi-Kyöstiin...?

Älkää lainatko noita trollin viestejä, ilmoittakaa asiattomiksi, niin poistuvat aikanaan. Mutta lainaukset jäävät.

Vierailija kirjoitti:

Voi nyyh kamala sentään :D tässä nähdään ettei nykyihmisillä ole oikeita ongelmia kun jonkun tuntematoman koiran takia surraan nyyh. Englanninbulldogit ei elä kovin vanhoiksi. Sairas rotu, jonka olemassa olo pitäisi kieltää.

No minä olen kyllä tutkimuksissa ollut jo pari kuukautta kun veriarvot näyttää elimistössä jotain olevan vialla, mutta usean alan erikoislääkäreistä yksikään ei ole vielä löytänyt ainakaan syöpää. Onko epäselvä tilanne nyt sitten minulle ongelma vai ei, en ala siitä täällä avautua, mutta kaikesta huolimatta pystyn kyllä suremaan vierasta koiraa, jonka elämää olen seurannut netitse kaksi vuotta.

Koiraa on helppo itkeä, kun se on niin hyvä, viaton ja vilpitön, ilman vähäistäkään tahallista ilkeyttä; se ei arvioi toista tyhmäksi saati että nauraisi toisen tyhmyydelle - tai surulle.

Vierailija kirjoitti:

Voi nyyh kamala sentään :D tässä nähdään ettei nykyihmisillä ole oikeita ongelmia kun jonkun tuntematoman koiran takia surraan nyyh. Englanninbulldogit ei elä kovin vanhoiksi. Sairas rotu, jonka olemassa olo pitäisi kieltää.

Tuskin tässä keskustelussa on ketään sinua lukuunottamatta jolle Kyösti oli tuntematon koira.

Miten englanninbulldogin elinikä tähän liittyy? 

Mutta kyllä nykyihminen on typerä, kun yhä edelleen yrittää määritellä ihmisten kokemukset oikeisiin ongelmiin ja vääriin ongelmiin ja kaiken lisäksi yrittää vielä väheksyä muiden tunteita. Monille Kyösti toi valtavasti iloa ja voimaa käsitellä niitä "oikeita ongelmia".