Lue keskustelun säännöt.
Ihastumisen tunteet saavuttamattomaan mieheen eivät häviä ja se hankaloittaa kumppanin löytymistä
10.11.2018 |
Vuosienkaan jälkeen kukaan muu ei tunnu miltään, enkä pysty ihastumaan. Olen yrittänyt treffailla ja tutustua, mutta en vain ihastu kun mielessä on joka päivä tämä "elämän rakkaus" En pysty unohtaa. Onko teillä samaa? Miten olette päässeet yli asiasta?
Kommentit (26)
On. Enkä pääse siitä yli. Elämäni rakkaus on varattu.
Täytyy vaan yrittää, ehkä joskus joku tulee vielä joka tuntuu yhtä omalta tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Enkä pääse siitä yli. Elämäni rakkaus on varattu.
Täytyy vaan yrittää, ehkä joskus joku tulee vielä joka tuntuu yhtä omalta tai sitten ei.
Lisään vielä, että mielestäni siitä ei voi eikä tarvitse päästä millään pakolla yli. Olen itse yrittänyt hyväksyä, että näin on ja olla armollinen itselleni. Jos joskus hän väistyy mielestäni niin hyvä niin, jos ei niin minkä sille voin. Olen ainakin rakastanut aidosti.
Se on vaan pakko jatkaa elämistä ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Älä ruoki itseäsi avaamalla ketjuja aiheesta ja ajattelemalla asiaa. Toinen vaihtoehto on, että kirjoitat kirjan tai elokuvakäsikirjoituksen aiheesta kuin viettäisitte elämänne yhdessä ja purat kaiken siihen.
Maailman "lohduttavin" vastaus (ei tosiaankaan), mutta aika. Tai se, että sitten vaan tulee vastaan se tyyppi, joka vie jalat alta ja pyyhkäisee sen vanhan ihastuksen pois mielestä - välttämättä se ei koskaan täysin katoa, mutta pääset kuitenkin eroon.
Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen jo jonkin aikaa ollut aivan korviani myöten ihastunut mieheen, jonka kanssa parisuhde olisi aivan mahdoton. Hän ei ole varattu enkä minä (tämä on tärkeä tieto kaikille av-haukoille, jotka ovat muuten kohta rääpimässä sitä, kuinka moraalitonta on ihastua varattuna tai varattuun), mutta hyvin moni asia estää suhteen, ja ymmärrän ja hyväksyn sen täysin. Minun on kuitenkin ollut täysin mahdotonta solmia suhdetta keneenkään muuhunkaan, koska aina vertaan muita häneen, ja ainahan se vertailukohde häviää. Kukaan muu ei saa minussa aikaan samaa tunnetta.
Eilen kuitenkin tapahtui jotain. Hän ei sanonut mitään ilkeää eikä mitään järkyttävää muutenkaan tapahtunut, mutta huomasin, että tämä taitaa nyt olla ohi. Se oli toisaalta sydäntäsärkevä hetki, toisaalta hyvin vapauttava. Tuli vaan sellainen tunne, että nyt on aika päästää irti ja jatkaa eteenpäin ilman sitä tunnetta, että kukaan ei vedä hänelle vertoja ja näen vain hänet. Vaikka en ole edes kuvitellut, että hän voisi olla kiinnostunut minusta, jokin kirkastumisen hetki tuli ihan yhtäkkiä ja näin itseni "hänen silminsä" - eikä se näky ollut millään tavoin kiinnostava tai kaunis. Minä olen hänelle vain ihminen toisten joukossa, ihminen, joka on mukava, jolle on kiva puhua ja joka on luotettava. En mitään muuta. Hänen on aika laskeutua siinä mielessä minun tasolleni ja lakata olemasta jotain lumoavaa.
No olipa vuodatus. Silti. Aika...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Enkä pääse siitä yli. Elämäni rakkaus on varattu.
Täytyy vaan yrittää, ehkä joskus joku tulee vielä joka tuntuu yhtä omalta tai sitten ei.
Lisään vielä, että mielestäni siitä ei voi eikä tarvitse päästä millään pakolla yli. Olen itse yrittänyt hyväksyä, että näin on ja olla armollinen itselleni. Jos joskus hän väistyy mielestäni niin hyvä niin, jos ei niin minkä sille voin. Olen ainakin rakastanut aidosti.
Kumpaan olet rakastunut rakastumisen tunteeseen (,sitä, jotain saavuttamatonta kohti) Vai oletko oikeasti rakastunut toiseen, mutta hän ei syystä tai toisesta sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Ei pysty edes ajattelemaan muita, kun se yksi vie kaiken tilan päässä ja sydämessä.
Oletteko siis olleet yhdessä joskus? Jos olette niin jokin syyhän siihen eroon on. Aika kultaa muistoja. Jos ette ole niin olet ihastunut mielikuvaan. Se on vain oma ajatus siitä mitä toinen on ja minkälaista hänen kanssa olisi olla. Totuus voi olla ihan toisenlainen. Menneisyyteen jämähtäminen ja omien mielikuvien elättäminen ei tuo mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Enkä pääse siitä yli. Elämäni rakkaus on varattu.
Täytyy vaan yrittää, ehkä joskus joku tulee vielä joka tuntuu yhtä omalta tai sitten ei.
Lisään vielä, että mielestäni siitä ei voi eikä tarvitse päästä millään pakolla yli. Olen itse yrittänyt hyväksyä, että näin on ja olla armollinen itselleni. Jos joskus hän väistyy mielestäni niin hyvä niin, jos ei niin minkä sille voin. Olen ainakin rakastanut aidosti.
Kumpaan olet rakastunut rakastumisen tunteeseen (,sitä, jotain saavuttamatonta kohti) Vai oletko oikeasti rakastunut toiseen, mutta hän ei syystä tai toisesta sinuun.
Olen ollut kauan ihastunut ihmiseen, jonka tunnen hyvin. Hän ei valitettavasti vain tunne samoin.
Onko tämä mies joku, jota näet väkidinkin esim. töissä?
Jos olette "kavereita" tai muuten vaan jotain tuttuja tai enimmäkseen vaan stalkkailet häntä jossain Facessa tms, niin lopeta yhteydenpiti, kuvien katsominen jne. kokonaan. Lopeta myös aktiivinen haaveilu. Tutustu muihin ihmisiin. Aivosi valitsevat uuden kohteen, kun entistä lakataan ruokkimasta.
Jos kyseessä on ihminen jonka kanssa sinun on pakko olla tekemisissä, olet kusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis olleet yhdessä joskus? Jos olette niin jokin syyhän siihen eroon on. Aika kultaa muistoja. Jos ette ole niin olet ihastunut mielikuvaan. Se on vain oma ajatus siitä mitä toinen on ja minkälaista hänen kanssa olisi olla. Totuus voi olla ihan toisenlainen. Menneisyyteen jämähtäminen ja omien mielikuvien elättäminen ei tuo mitään hyvää.
Ei olla oltu yhdessä, mutta muuten paljon tekemisissä.
[/quote] Olen ollut kauan ihastunut ihmiseen, jonka tunnen hyvin. Hän ei valitettavasti vain tunne samoin.[/quote]
Niin tuttu tunne. En oikein tiedä, lohduttaako minua se, että en ole ainoa, vai surettaako, että moni muu tuntee samoin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis olleet yhdessä joskus? Jos olette niin jokin syyhän siihen eroon on. Aika kultaa muistoja. Jos ette ole niin olet ihastunut mielikuvaan. Se on vain oma ajatus siitä mitä toinen on ja minkälaista hänen kanssa olisi olla. Totuus voi olla ihan toisenlainen. Menneisyyteen jämähtäminen ja omien mielikuvien elättäminen ei tuo mitään hyvää.
Ei olla oltu yhdessä, mutta muuten paljon tekemisissä.
Syitä löytyy myös siihen ettette ole olleet yhdessä ja samalla kaikkeen muuhunkin löytyy syitä. Syiden löytymisen sijaan kannattas keskittyä omaan itseensä, että mitä sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisesta pääse ylitse. Ja miksi pitäisikään tyytyä johonkin vähempään? Sitä paitsi ei kukaan ole saavuttamaton.
Kukaan ei ole saavuttamaton niin ettei joku pääsisi luokse. Se joku vaan en ole minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Enkä pääse siitä yli. Elämäni rakkaus on varattu.
Täytyy vaan yrittää, ehkä joskus joku tulee vielä joka tuntuu yhtä omalta tai sitten ei.
Lisään vielä, että mielestäni siitä ei voi eikä tarvitse päästä millään pakolla yli. Olen itse yrittänyt hyväksyä, että näin on ja olla armollinen itselleni. Jos joskus hän väistyy mielestäni niin hyvä niin, jos ei niin minkä sille voin. Olen ainakin rakastanut aidosti.
Kumpaan olet rakastunut rakastumisen tunteeseen (,sitä, jotain saavuttamatonta kohti) Vai oletko oikeasti rakastunut toiseen, mutta hän ei syystä tai toisesta sinuun.
Minä ainakin olen siihen ihmiseen rakastunut. En tunteeseen, tunne on raskas ja inhottava.
Sinun pitäisi tietoisesti lakata vaalimasta ruokkimasta muistoja ja haaveita. Älä seuraa somessa, kun lat ajatella miestä, ajattele jotain muuta, keksi muuta tekemistä, tapaa uusia ihmisiä.. Aivojen kytkökset vähitellen heikkenevät.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis olleet yhdessä joskus? Jos olette niin jokin syyhän siihen eroon on. Aika kultaa muistoja. Jos ette ole niin olet ihastunut mielikuvaan. Se on vain oma ajatus siitä mitä toinen on ja minkälaista hänen kanssa olisi olla. Totuus voi olla ihan toisenlainen. Menneisyyteen jämähtäminen ja omien mielikuvien elättäminen ei tuo mitään hyvää.
Siinä mielessä esim.minä (en ap) olen ihastunut mielikuvaan, että kuvittelen, että kun ihastukseni elää itsenäistä elämää, niin hänen kanssaan voisi silloin elää itsenäisessä suhteessa. Molemmilla oma elämänsä, mikä on unelmani. Jos ajattelen tutustuvani johonkuhun toiseen, kuvittelen, että tämä pyrkisi "elämääni sisälle" ja että pitäisi tapailla usein ja tiiviisti, mikä olisi ahdistavaa. Todellisuudessa en voisi tietää olisiko näin. Voisihan ihastukseni ollakin inhottava takertuja ja joku tuntematon haluta vapaata suhdetta...mielikuvat vaan ovat vahvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisesta pääse ylitse. Ja miksi pitäisikään tyytyä johonkin vähempään? Sitä paitsi ei kukaan ole saavuttamaton.
Kukaan ei ole saavuttamaton niin ettei joku pääsisi luokse. Se joku vaan en ole minä.
Ketjussa on paljon defenssiä liikkeellä. Mistä te edes "tiedätte" toisen ajatukset?
Mulla myös saavuttamaton ihastus ollut jo muutaman vuoden. Nyt ei olla yli vuoteen nähty, mutta ei vaan pysty unohtamaan 💛💚
10 v kärvisteltyäni tapasin yhtäkkiä miehen, johon ihastuin palavasti ja unohdin viimein sen entisen. Siihen siis tarvittiin uusi. Voit varmaan edesauttaa asiaa avaamalla silmät tietoisesti muille miehille, ala katsella joka päivä ulkona liikkuessasi ihan jokaista vastaantulijaa sillä silmällä, että voisitko tuntea vetoa tuohon, tai tuohon. Jos sitä päivittäin tekee ja nyt aloittaa, niin kesään mennessä varmaan olet jo jonkun kiinnostavan onnistunut bongaamaan. Minulla siis ihastus on aina pitänyt korvata jollain muulla, tyhjiö tilalla ei ole siihen auttanut. Mutta taidankin olla vähän ns yksiavioisempi ja sitkeämpi tapaus.
Ei tuollaisesta pääse ylitse. Ja miksi pitäisikään tyytyä johonkin vähempään? Sitä paitsi ei kukaan ole saavuttamaton.