Nainen, voisitko seurustella ja rakastua fyysisesti sairaaseen mieheen?

Tietysti voisin.

Jos tulee yllätyksenä niin varmasti järkyttyy. Miksi et kerro etukäteen?

Mä olen ihastunut yhteen pyörätuolissa olevaan mieheen. :)

Psyylkisesti sairaaseen en. Pyörätuolista toki kandeis vinkata ennen eka treffejä. 😀

Kerro etukäteen että olet pyörätuolissa? Niin ei kukaan sitten ylläty...

En usko kykeneväni moiseen, valitettavasti. Jos oma mies vammautuisi ja joutuisi pyörätuoliin, en tietenkään jättäisi häntä. Mutta kyllä se pyörätuoli veis mun kiinnostuksen alkuunsa.

Millä lailla sairaaseen? Pyörätuolissa voi olla vaikka olisi muuten terve, jos on vammautunut esimerkiksi.

Voisin toki rakastua.

Omaishoitaja en enää jaksaisi olla.

Tottakai voisin! :) Uskon, että tällainen mies ymmärtäisi arvostaa pintaa syvempiä asioita, ja olisi jo sitä kautta äärimmäisen kiinnostava. Suosittelen ap, että tuot jo netissä ilmi sen, että istut pyörätuolissa. Ei asiaa kannata lainkaan häpeillä! Tsemppiä! Pidän peukkuja, että löydät itsellesi sen naisen, joka arvostaa ja rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.

Tottakai voisin ihastua, mutta ryhtyisinkö parisuhteeseen, se on asia erikseen. Ainakin miettisin pitkään. Olen mukavuudenhaluinen ihminen, pidän matkustamisesta, telttailusta, patikoinnista ja kaikin puolin helposta elämästä. Toimisiko suhde, jossa elämän- ja vapaa-ajanviettotavat olisivat kovin erilaiset? Mahdollisesti. Mutta kaipaisinko koko ajan kumppania, jonka kanssa voisin yhdessä tehdä niitä asioita, jotka minulle ovat tärkeitä, ja voisinko olla onnellinen jos koko ajan kaipaisin jotain enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee yllätyksenä niin varmasti järkyttyy. Miksi et kerro etukäteen?

Kerron olevani sairas mutta en heti ole kertomassa että istun pyörätuolissa.

Kyllä, ja rakastuinkin. Rakastan edelleen. Mun puolisolla on yhdistelmä sairauksia, jotka veivät työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä, katkonaista työuraa ehti kertyä 8 vuotta. Olen myös itse sairastanut vakavasti alle 30-vuotiaana, mies on pysynyt rinnalla. Tästä näkökulmasta...jos kyse on rakastumisesta ja rakastamisesta, aika vähän on ulkoisilla tekijöillä merkitystä loppupeleissä (anteeksi kulunut sanonta), vaikka niitä kuullaankin pidettävän niin suuressa arvossa. Ne ovat ne ruusunpunaiset lasit, jotka pitävät huolen siitä, että kumppani on viehättävä, vaikkei olekaan täydellinen. Ei kukaan ole.

M33 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee yllätyksenä niin varmasti järkyttyy. Miksi et kerro etukäteen?

Kerron olevani sairas mutta en heti ole kertomassa että istun pyörätuolissa.

No sairaus on ihan eri asia kuin pyörätuoli. Sairauden voi ajatella olevan ohimenevää.

Jos ei halua harrastaa seksiä niin voisin (en siis halua seksiä terveenkään kanssa) jos muuten natsaa. Tosin auttamaan en pysty kun on omassakin kropassa pikkuvikoja siellä sun täällä. Jos on itsenäinen ja saa mahdollisesti tarvitsemansa avun palkattuna niin eipä olisi este.

En voisi koska se ei sopisi elämäntyyliini. En olisi valmis luopumaan itselleni tärkeistä asioista ja alkaa elämään toisen rajoitteiden mukaan. Jos oma mieheni joutuisi pyörätuoliin pysyisin kyllä rinnalla mutta vapaaehtoisesti en sellaiseen suhteeseen alkaisi.

Voisin, olen rakastunut, seurustellut ja naimisissa ollaan. Mieheni ei ole pyörätuolissa, mutta muuta fyysistä sairautta ja sairauksien vuoksi myös työkyvyttömyyseläkkeellä.

Luonteeseen rakastuin ja siihen, miten hän on kohdannut elämän vaikeudet ja pysynyt positiivisena eikä katkeroitunut. Jos olisi sairauksiensa vuoksi negatiivisesti ajatteleva ja katkera niin tuskin ensitapaaminen olisi mihinkään johtanut.

Mies on kyllä sanonut, että olen ensimmäinen nainen, jolle hänen sairautensa ei ole ollut ongelmia. Täytyy sanoa, että olen ollut tyrmistynyt siitä miten pinnallisia ihmiset ovat.

Jonkun verran on toki harrastuksia jne (mihin joku viittasi) mitä ei voida yhdessä tehdä, mutta menen ja teen ystävien kanssa. Tämä ei ole ollut missään vaiheessa ongelma tai rasite suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

En usko kykeneväni moiseen, valitettavasti. Jos oma mies vammautuisi ja joutuisi pyörätuoliin, en tietenkään jättäisi häntä. Mutta kyllä se pyörätuoli veis mun kiinnostuksen alkuunsa.

Miksi pyörätuoli vie kiinnostuksen??

EI fyysinen vamma tai puute vaikuta siihen voiko rakastua. Totta kai voi! Minulla on itsellänikin tiettyjä fyysisiä vajavuuksia, joten en olisi yllättynyt jos niitä jollain toisellakin on. Ainoa "mutta" olisi se, kykenisinkö auttamaan joissakin arjen asioissa, jos toinen tarvitsisi apua... mutta toisaalta kuka tahansa meistä voi vammautua ja voi tarvita apua. Mutta noin niinkuin muuten. En ole ikinä ihaillut atleetteja enkä lihaskimppuja, enkä odota, että toisen pitäisi lähteä kanssani kävelylenkille. Mutta odotan kuitenkin, että on jotakin yhteisiä mielenkiinnonkohteita, sillä jos niitä ei ole, ei suhde voi toimia. Mutta fysiikan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Jos ihminen olisi muuten kaikin puolin sopiva ja ns. sinut vammansa kanssa, niin miksi ei. Kokonaisuus ratkaisee.

M33 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee yllätyksenä niin varmasti järkyttyy. Miksi et kerro etukäteen?

Kerron olevani sairas mutta en heti ole kertomassa että istun pyörätuolissa.

Miksi et? Säästäisit molempien aikaa. Ei ihminen jolle pyörätuoli on ongelma muuta mieltään asian pimittämisen takia.

M33 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee yllätyksenä niin varmasti järkyttyy. Miksi et kerro etukäteen?

Kerron olevani sairas mutta en heti ole kertomassa että istun pyörätuolissa.

No siis kyllähän se mielestäni on ihan vain inhimillistä yllättyä asiasta ensitapaamisella.

Ihan siis jopa sellainen että jos viestittelisin kaljun miehen kanssa, ja nähnyt hänestä kuvan niin ja treffeille tulisikin sama mies hiuksilla - yllättyisin. Koska mielikuva oli eri kuin todellisuus. Ja onhan se tuoli kuitenkin aika hallitseva elementti olemuksessa.

Kyllä mä sinuna kertoisin asian etukäteen. Säästät myös samalla itseäsi turhilta treffeiltä. :)