Koira kanssa vaikeahkoa...

Meillä on ihan pian 2-v. sheltti ja ihana onkin. Mutta se mutta, koira ei vain tunnu sopeutuvan kaupunkiin missä on kyllä ikänsä asunut. Ollaan saatu poisoppimaan vaikka mistä asioista kuten vaikkapa autojen jahtaaminen/haukkuminen, ovikellolle haukkuminen jne. Ongelma on se, että koira on todella herkkä ja on aina pelännyt etenkin vanhoja miehiä ja pikkulapsia. En tiedä miksi, mitään ikävää ei ole ikinä sattunut. Samoin meillä ei oikeastaan voi käydä vieraita, koska koira haukkuu ja pelkää ja vahtii vieraita olipa ikä mikä hyvänsä. Minulle jos joku alkaa jutella tuolla ulkoillessamme niin ei sekään ole hyvä vaan tätä vierasta juttelijaa haukutaan ja hyrrätään ympärillä minkä ehditään. Parilla kouluttajalla ollaan käyty ja ovat "diagnosoineet" koiran reaktiiviseksi sekä teräväksi. Koirassa on paljon hyvääkin, on mitä uskollisin omalle perheelle, aina iloinen ja valmis kaikkeen. Suurta murhetta tuottaa eniten se, että koira rajoittaa niin paljon sosiaalista elämäämme, että se alkaa jo häiritä. Myös matkustelu on poissuljettu ilman koiraa, koska tuota ei yksinkertaisesti voi viedä hoitoon mihin vain. Omien ystävien taidot ei riitä noin reaktiivisen koiran hoitamiseen, joten heillekään ei voi koiraa hoitoon laittaa. Tuntuu, että koira on jatkuvassa hälytystilassa koko ajan paitsi jos on kotona ja meillä ei tapahdu mitään. Silloin rauhoittuu ja nukkuu.

Kyllä harmittaa, haaveilin koirakaveritoiminnasta ihan tosissani, mutta ei tälläisen koiran kanssa sellaista voi harrastaa :( Viimeksi tänään tapasin pari tuttua shelttiä ja olivat niin ihania ja rauhallisia koiria. Näinä hetkinä alkaa aina harmittaa ja mietin, että miksi juuri meille piti tulla näin raskas koira. Välillä tuntuu, että oma jaksaminen ei riitä millään, mutta ei tuollaista halua kiertoonkaan laittaa ja kaikesta huolimatta koira on hirveän rakas. Onko muilla kokemusta vastaavasta?