Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Traagisin elämäntarina jonka tiedät?
08.11.2018 |
Aloitan tällaisen keskustelun, koska tarvitsen nyt todella perspektiiviä omaan elämääni ja vaikeuksiini, tarvitsen ison potkun persuksille jotta uskoisin että tästä selvitään ja jotta ymmärtäisin että minulla on paljon mistä olla kiitollinen.
Kertokaa tarinoita traagisista elämistä. Voi olla oma tuttu, mutta myös julkisuuden henkilö.
Kommentit (59)
Kyllähän niihin traagisiin elämänkohtaloihin törmää esimerkiksi hautausmailla kun lukee vanhojen hautakivien nimiä, syntymäaikoja ja kuolinaikoja. Esimerkiksi täällä lähistöllä on eräässä hautakivessä pariskunnan ja monen heidän lapsensa nimet ja päivämäärät. Kaksi lasta oli kuollut jo 1800-luvulla, mutta sitten perheestä kuoli muutamassa päivässä 6 lasta, 1 lapsi vain jäi eloon 1900-luvun alussa. Myöhemmin syntyi vielä kolme lasta lisää. Pariskunta sai siis 12 lasta, joista 8 kuoli ja näistä 6 muutamassa päivässä. Olen eräästä kirjasta lukenut sen verran tästä perheestä, että nämä 6 lasta kuolivat ilmeisesti johonkin rokkotautiin, jota ei nykyajan suomessa enää edes ole rokotusten ansiosta tai ainakin se voidaan hoitaa. Siihen aikaan ei ollut näitä nykyajan lääkkeitä tai rokotusta siihen tautiin ja nämä lapset kuolivat vain sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri menetys on traagista. Mutta se avaa silmät. Nyt tiedät millä panoksilla täällä pelataan.
Vanhempani, erityisesti isäni ja tämän äidin elämät. Isäni joutui teini-ikäisenä saattohoitamaan aikaan keuhkoahtaumatautia sairastanutta pappaani ja hoitamaan samaan aikaan myös rintasyöpää sairastanutta mummoani. Kun pappa kuoli ja mummo oli pahimmissa hoidoissa, suvun omistama yritys meni konkurssiin. Paljon velkoja kasautui mummoni harteille. Maksoi niitä 20 vuotta ja kerkesi nauttia velattomasta elämästä toiset parikymmentä vuotta ennen kuin kuoli. Hän oli ammatiltaan ylihoitaja ja pelkäsi kokevansa saman kohtalon kuin hoitamansa vanhukset. Kuoli "onneksi" saappaat jalassa mökin kasvimaalle.
Säälin isääni enemmän myös siksi, että sai juuri minut ainoaksi lapsekseen. Mulla on asperger ja sairastan myös paniikkihäiriötä. Olin myös pahasti koulukiusattu ja ollut psykiatrisessa hoidossa. Opiskelin yliopistossa huonosti työllistävää alaa ja vaikka opiskelin toisen, hyvästi työllistävän ammatin, kukaan ei halua mua töihin joten nyt olen pakkoyrittäjänä. Rakastan työtäni vaikka päivät venyvät pitkäksi, mutta en kestä enää niitä maksuja ja veroja mitä joudun maksamaan. En minäkään pyhällä hengellä elä. Isäni pelkää että koen saman kohtalon kuin mummoni.
Anteeksi isä että olen tämmöinen.
Minun elämäni. Lemmikki hamsterini kuoli ja suru valtaa jatkuvasti mieleni Lissu oli vasta 2 vuotias! En voi käsittää tätä elämän väärin oloa!!! MIKSI!
T: Pentti 42v
Texasin kirkossa tapahtuneessa joukkomurhassa olleen Holcomben suvun kohtalo kosketti.
Joe ja Claryce Holcombe menettivät poikansa Bryanin sekä tämän vaimon Karlan.
Lapsenlapsensa Marcin (Bryanin poika), sekä tämän tyttären Noah'n.
Lapsenlapsensa Johnin vaimon, Crystalin, sekä syntymättömän lapsenlapsenlapsen.
Crystalin ja Johnin lapset Emilyn, Meganin ja Gregin.
Melkein kokonainen suku eliminoitu minuuteissa sairaan ihmisen luodeilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamin jälkeen haastateltiin srilankalaista miestä, joka menetti vaimonsa, 11 lastaan sekä ainoan elinkeinonsa - kalastusveneen.
Olen usein miettinyt tuota miestä vaikka näin hänet vain lyhyessä uutispätkässä.
Vierailija kirjoitti:
Texasin kirkossa tapahtuneessa joukkomurhassa olleen Holcomben suvun kohtalo kosketti.
Joe ja Claryce Holcombe menettivät poikansa Bryanin sekä tämän vaimon Karlan.
Lapsenlapsensa Marcin (Bryanin poika), sekä tämän tyttären Noah'n.
Lapsenlapsensa Johnin vaimon, Crystalin, sekä syntymättömän lapsenlapsenlapsen.
Crystalin ja Johnin lapset Emilyn, Meganin ja Gregin.
Melkein kokonainen suku eliminoitu minuuteissa sairaan ihmisen luodeilla...
Niin ja jos käännetään tämä toisinpäin - John menetti vaimonsa, kolme lastaan, syntymättömän vauvansa, vanhempansa, veljensä sekä veljentyttären.
Ei voi pieni ihminen ymmärtää noin valtavaa surua yhden ihmisen kannettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini kaveri, jolta oli kuollut ihan järjetön määrä (tyyliin lähemmäs kymmenen) kaveria ennen kun oli tuo kaverin kaveri kahtakymmentä täyttänyt. Nykyään en tiedä niin kaverista kuin kaverinkaveristakaan, mutta toivottavasti kummallakin menee paremmin.
Kaikkein traagisinta en halua kertoa, mutta aika surullinen oli yhden työkaverini kohtalo. Naisella ja hänen miehellään oli kolme lasta ja kaikki lapset kuolivat pieninä. Syytä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsunamin jälkeen haastateltiin srilankalaista miestä, joka menetti vaimonsa, 11 lastaan sekä ainoan elinkeinonsa - kalastusveneen.
Olen usein miettinyt tuota miestä vaikka näin hänet vain lyhyessä uutispätkässä.
Jep... Ihan yksitoista muksua on mennyt. Olisiko siinä opetusta? Älkää lisääntykää enempää mihin teille on varaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamin jälkeen haastateltiin srilankalaista miestä, joka menetti vaimonsa, 11 lastaan sekä ainoan elinkeinonsa - kalastusveneen.
Olen usein miettinyt tuota miestä vaikka näin hänet vain lyhyessä uutispätkässä.
Jep... Ihan yksitoista muksua on mennyt. Olisiko siinä opetusta? Älkää lisääntykää enempää mihin teille on varaa?
Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatellen omaa elämääni niin kohtalon oikkuja kaikki.
Koulukiusattu aina ja sitten kesken opiskelujen sairastuin lopulta eläkkeelle pääni takia kun en kestä kuormitusta tai en osaa ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin. Olin 30 vuotias kun äitini kuoli äkillisesti vain sen vartin viimeisen puhelumme jälkeen, poliisit tulivat kertomaan seuraavana päivänä asian. Toisaalta kun on parisuhteessa ihmisen kanssa ja hän jättää sinut muutama viikko sydänleikkauksen jälkeen jättää aika syvän henkisen arven. Ei isäni vakava syöpä milläin tavalla auta minua jaksamaan eteen koska olen siinä laaksossa mistä ei nousta enään. Itsemurhaa olen leikkinyt 2 kertaa ja kolmas kerta meni vituilleen kun ambulanssi soitettiin. Jokaisen ihmisen elämä on tärkeää ja jokaista tarvitaan. Minua ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Naapurustosta perhe jonka kaikki kolme lasta kuolivat samaan harvinaiseen sairauteen, olivat saaneet viallisen geenin tms. molemmilta vanhemmiltaan. Lasten äitikin kuoli, olikohan niin että yksi lapsista eli vielä hänen jälkeensä.
Perheen isä meni aikanaan uudestaan naimisiin ja sai uuden vaimonsa kanssa lapsen, sitten kuoli itse sairaskohtaukseen työmatkalla kun lapsi oli muutaman vuoden vanha.
Tätä perhettä kohdannut moninkertaisen surun määrä on jotain niin musertavaa että sitä on vaikea käsittää.
Oletan, että tässä puhutaan Suikkilassa asuneesta perheestä?
Äiti kuoli ennen lapsiaan, isä jäi kolmen vammaisen lapsen yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Texasin kirkossa tapahtuneessa joukkomurhassa olleen Holcomben suvun kohtalo kosketti.
Joe ja Claryce Holcombe menettivät poikansa Bryanin sekä tämän vaimon Karlan.
Lapsenlapsensa Marcin (Bryanin poika), sekä tämän tyttären Noah'n.
Lapsenlapsensa Johnin vaimon, Crystalin, sekä syntymättömän lapsenlapsenlapsen.
Crystalin ja Johnin lapset Emilyn, Meganin ja Gregin.
Melkein kokonainen suku eliminoitu minuuteissa sairaan ihmisen luodeilla...
Niin ja jos käännetään tämä toisinpäin - John menetti vaimonsa, kolme lastaan, syntymättömän vauvansa, vanhempansa, veljensä sekä veljentyttären.
Ei voi pieni ihminen ymmärtää noin valtavaa surua yhden ihmisen kannettavana.
Johnille jäi vielä kaksi lasta, josta toinen haavottui luodista. John itse sai myös sirpaleen jalkaansa. Kertakaikkisen hirveä teko, tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamin jälkeen haastateltiin srilankalaista miestä, joka menetti vaimonsa, 11 lastaan sekä ainoan elinkeinonsa - kalastusveneen.
Olen usein miettinyt tuota miestä vaikka näin hänet vain lyhyessä uutispätkässä.
Jep... Ihan yksitoista muksua on mennyt. Olisiko siinä opetusta? Älkää lisääntykää enempää mihin teille on varaa?
Häpeä.
Häpeä on tunne mihin eläimillä ei ole varaa paitsi ihmiset. Häpeä ei auta ketään. Voimme leikkiä hieman... Ajatellaan jos on tuhat ihmistä ja sukupuolet menevät tasantarkkaan 50 / 50 eli meillä on 500 pariskuntaa lisääntymisiässä. Jokainen pariskunta saa 11 lasta ja heidän sukupuoli jakaantuminen menee tasan 50 / 50. He myös saavat lapsia 11 kappaletta... Ai niin eihän yksitoista ole kahdella jaollinen luku! Toisaalta maailman ylikansansoitus ei myöskään luonnollista. Sitä keinotekoisesti pidetään yllä ja leikitään hyvää ihmistä syytäen rahaa menemään maailmalle kun kondomit plus kierukat tekisivät saman.
Mun ihana, rakas lapsuudenajan naapuri.
Kiltein ja ihanin ihminen ikinä, katsoi aina naapuruston lasten perään, piti teehetkiä ja lettukestejä.
Miehensä oli kuitenkin väkivaltainen alkoholisti, joka eron jälkeen kuolikin sammuneena tulipaloon. Uusi miesystävä oli kiltti, mutta vakavasti masentunut. Teki lopulta itsemurhan hirttäytymällä, ja naapurin täti hänet löysi isäni kanssa, joka oli kuskina.
Täti sai aivoverenvuodon, ja halvaantui toiselta puolelta. Kuntoutui kuitenkin, pysttyi kävelemään ja ajamaan autoa, kunnes sai toisen aivoverenvuodon ja sitten halvaantui toiselta puolelta :,(
Tämän jälkeen on ollut laitoshoidossa. Kohtalo on niin kamala, kun kyseessä on mitä ihanin, auttavaisin, ystävällisin ja kaikki huomioonottava ihminen... Asuin itse vain isäni kanssa ja täti tuli auttamaan, kun en ylettänyt ripustamaan pyykkejä ja katsoi mun perään ja teki isälle sipulimaitoa, kun se oli kipeä...
Rakkaita ajatuksia sinulle täti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamin jälkeen haastateltiin srilankalaista miestä, joka menetti vaimonsa, 11 lastaan sekä ainoan elinkeinonsa - kalastusveneen.
Olen usein miettinyt tuota miestä vaikka näin hänet vain lyhyessä uutispätkässä.
Jep... Ihan yksitoista muksua on mennyt. Olisiko siinä opetusta? Älkää lisääntykää enempää mihin teille on varaa?
Häpeä.
Häpeä on tunne mihin eläimillä ei ole varaa paitsi ihmiset. Häpeä ei auta ketään. Voimme leikkiä hieman... Ajatellaan jos on tuhat ihmistä ja sukupuolet menevät tasantarkkaan 50 / 50 eli meillä on 500 pariskuntaa lisääntymisiässä. Jokainen pariskunta saa 11 lasta ja heidän sukupuoli jakaantuminen menee tasan 50 / 50. He myös saavat lapsia 11 kappaletta... Ai niin eihän yksitoista ole kahdella jaollinen luku! Toisaalta maailman ylikansansoitus ei myöskään luonnollista. Sitä keinotekoisesti pidetään yllä ja leikitään hyvää ihmistä syytäen rahaa menemään maailmalle kun kondomit plus kierukat tekisivät saman.
Olen kanssasi samaa mieltä, vaikka tätä totuuttahan ei saa ääneen sanoa. Kannattaa toki ryhtyä Unisefin sun muiden roskajärjestöjen kuukausilahjottajaksi, jotta saadaan lisää "pelastettua" vauvoja tähän maailmaan. Kohta vaan ei enää ole sitä maailmaa, mutta pääasia että saadaan imeväiskuolemat laskuun! Onneksi on sentään tsunamit, maanjäristykset sun muut jotka vähän edes tasoittavat tilannetta.
Alue: Aihe vapaa
Oma elämäni on ollut aika traagista. Lapsuus alkoi vakavien kaltoinkohtelujen ja heitteillejätön keskellä. Vanhempani ovat kolmannen polven päihdeongelmaisia ja koko lähisuku siis enemmän ja vähemmän sekaista porukkaa. Sekä isä, että kaikki isoisät ovat vuoroillaan olleet vankilassa. Kotona oli paljon sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa.
4 lähisukulaistani on joko murhattu tai tapettu. Toinen sisareni teki itsemurhan, toinen menehtyi päihteisiin. Myös isovanhemmista kaksi lähti täältä päihteiden vuoksi. Serkut huumeongelmaisia, heihin en pidä yhteyttä lainkaan. Lapsuuden ystäviä lähtenyt omankäden kautta tai kuollut yliannostukseen.
Elin vuosia väkivaltaisessa suhteessa, jossa väkivalta oli henkistä alistamista ja nöyryyttämistä, sekä toistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Tästä en ole uskaltanut puhua kenellekään.
Minut on raiskattu ja olen joutunut muutoin seksuaalisesti ahdistelluksi lapsesta asti. Myös kerran kimppuuni käytiin kun olin kävelemässä kotiin, itsepuolustustaitojen ansiosta pääsin juoksemaan karkuun.
Olen käynyt läpi 2 keskenmenoa, mikä toki on yleistä, mutta tuntui ehkä taustojeni vuoksi raskaalta.
Olin kiusattu koko peruskoulun ajan ja mietin itsemurhaa 9 vuotiaasta asti.
Paljon on sellaista myös, mitä ei sanoin voi kertoa ja minkä selittämiseen menisi tuhat vuotta. Yritän pärjätä omillani, käydä töissä ja olla normaali aikuinen. Olen itse absolutisti, mutta kärsin vaikeista MT-ongelmista. Tuntuu, että olen vähän ulkopuolella tästä yhteiskunnasta taustojeni vuoksi. On toki pahempiakin kohtaloita, mutta itselle tämä on yksi helvetin esikartano tämä elämä ollut.