Lue keskustelun säännöt.
Traagisin elämäntarina jonka tiedät?
08.11.2018 |
Aloitan tällaisen keskustelun, koska tarvitsen nyt todella perspektiiviä omaan elämääni ja vaikeuksiini, tarvitsen ison potkun persuksille jotta uskoisin että tästä selvitään ja jotta ymmärtäisin että minulla on paljon mistä olla kiitollinen.
Kertokaa tarinoita traagisista elämistä. Voi olla oma tuttu, mutta myös julkisuuden henkilö.
Kommentit (59)
Kaikki nuorena kuolleet lahjakkaat artistit, joille menestys on ollut päälle liikaa ja huumeet vieneet. Viime vuosilta tulee mieleen Avicii, Mac Miller. Bobbi Kristina Brown. Amy Winehouse. elämä päättyy yliannostukseen parikymppisenä, se on surullinen hukkaan mennyt elämä. Hienot tulevaisuus olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Franz Kafka nyt ainakin. Holokaustin ja toisen maailmansodan siviilikohtalot tulevat nyt ensimmäisenä mieleen. Neuvostoliiton toisinajattelijat, ISISin jalkoihin jääneet siviilit nykyaikana...
Isoäitini: avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, hyljeksitty ja pahoinpidelty kotonaan nuoruuteensa asti. Nai nuorena epävakaan miehen, jonka kanssa suhde päättyi eroon pettämisen takia. Meni uudelleen naimisiin, taas psyykkisesti häiriintyneen alkoholistin kanssa, joka yritti useampaan itsemurhaa ja pahoinpiteli vaimoaan. Eli elämänsä hyvin ahdistuneena tämän miehen kanssa, kun ei eroonkaan päässyt. Sairasteli lopussa vuosikymmenten ajan.
Kaikki ne, jotka ovat menettäneet lapsensa ovat traagisimpia tarinoita.
Yhdenkin lapsen menettäminen suistaisi normaalin ihmisen raiteiltaan, mutta kun miettii että joku voi menettää montakin lasta ja silti pitäisi pystyä vielä jatkaa elämääsä jollain tavalla.
Kaiken omaisuuteni voin menettää, maineeni, terveyteni, vaikka henkenikin, mutta lapsiani en suostu menettämään.
Tässä sinulle perspektiiviä.
Tunnen yhden perheen, jossa oli aikoinaan 2 vanhempaa ja 3 lasta. Nuorimmainen lapsi kuoli taaperona perheen maatilalla hevosen potkuun. Toinen lapsi sai puunhakkuussa halosta päähän ja kuoli. Kolmas lapsi sairastui vakavaan sairaukseen eikä pysty käymään sen johdosta töissä eikä elämään täysin itsenäistä elämää vaikka aivoiltaan terve Onneksi onkin. Lopulta noiden kaikkien vastoinkäymisten jälkeen perheen talo vielä paloi, onneksi selvisivät (isä, äiti & tytär) siitä hengissä.
Toki omassakin perheessäni on vastoinkäymisiä riittänyt, mutta ne on ehkä jotenkin olleet siedettävämpiä, vaikka kuolemaa ja sairastelua meilläkin. Menetin aikoinaan isäni ja veljeni autokolarissa. Äitini joutui muutama vuosi sitten työtapaturman takia pyörätuoliin. Itselläni on synnynnäinen vamma, jonka kanssa elää ihan hyvää elämää, vaikka kaikkiin töihin en esimerkiksi voi vammani vuoksi mennä. Onneksi muut siskoni ja veljeni ovat terveitä ja elämämme on ihan hyvää.
Tunnen monia muitakin perheitä, joissa on kohdattu vakavia sairauksia ja menetetty perheenjäseniä, joten sitä osaa oikeasti nauttia pienistä asioista ja jokaisesta päivästä läheistensä kanssa eikä tulisi mieleenkään jatkuvasti valittaa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin äskettäin Youtubesta haastattelun keski-ikäisestä miehestä, jolla oli paha ptsd eli posttraumaattinen stressihäiriö.
Miehellä oli ollut kaksi teini-ikäistä / parikymppistä poikaa. Ensin vanhempi poika oli sairastunut masennukseen ja tehnyt itsemurhan. Isä oli löytänyt poikansa, joka oli ampunut itsensä. Hän oli hankkinut terapiaa sekä itselleen että nuoremmalle pojalleen ja oli huolissaan, kun poika ei suostunut käymään terapiassa. Muistaakseni n. vuoden kuluttua vanhemman pojan itsemurhasta myös nuorempi teki itsemurhan.
Isä kertoi ahdistuksensa olleen sietämätöntä ja keskusteluterapian riittämätöntä, ja hän aloitti kokeellisen ptsd-hoidon, jossa käy säännöllisesti ottamassa ketamiini-infuusion.
Ketamiinia käytetään erityisesti hevosten nukutusaineena. Ketamiini saa aikaan dissosiatiivisen anestesian, millä tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista.
Isä kertoi ketamiinihoidon olevan joka kerta tosi rankka kokemus, mutta se on ainoa, joka tepsii hänen ahdistukseensa.
Harvoin törmää noin traagiseen elämäntarinaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Naapurustosta perhe jonka kaikki kolme lasta kuolivat samaan harvinaiseen sairauteen, olivat saaneet viallisen geenin tms. molemmilta vanhemmiltaan. Lasten äitikin kuoli, olikohan niin että yksi lapsista eli vielä hänen jälkeensä.
Perheen isä meni aikanaan uudestaan naimisiin ja sai uuden vaimonsa kanssa lapsen, sitten kuoli itse sairaskohtaukseen työmatkalla kun lapsi oli muutaman vuoden vanha.
Tätä perhettä kohdannut moninkertaisen surun määrä on jotain niin musertavaa että sitä on vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli melkein heti eläkkeelle jäätyään 70-vuotiaana. Tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ilman yhtäkään vapaapäivää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sinulle perspektiiviä.
Tunnen yhden perheen, jossa oli aikoinaan 2 vanhempaa ja 3 lasta. Nuorimmainen lapsi kuoli taaperona perheen maatilalla hevosen potkuun. Toinen lapsi sai puunhakkuussa halosta päähän ja kuoli. Kolmas lapsi sairastui vakavaan sairaukseen eikä pysty käymään sen johdosta töissä eikä elämään täysin itsenäistä elämää vaikka aivoiltaan terve Onneksi onkin. Lopulta noiden kaikkien vastoinkäymisten jälkeen perheen talo vielä paloi, onneksi selvisivät (isä, äiti & tytär) siitä hengissä.
Toki omassakin perheessäni on vastoinkäymisiä riittänyt, mutta ne on ehkä jotenkin olleet siedettävämpiä, vaikka kuolemaa ja sairastelua meilläkin. Menetin aikoinaan isäni ja veljeni autokolarissa. Äitini joutui muutama vuosi sitten työtapaturman takia pyörätuoliin. Itselläni on synnynnäinen vamma, jonka kanssa elää ihan hyvää elämää, vaikka kaikkiin töihin en esimerkiksi voi vammani vuoksi mennä. Onneksi muut siskoni ja veljeni ovat terveitä ja elämämme on ihan hyvää.
Tunnen monia muitakin perheitä, joissa on kohdattu vakavia sairauksia ja menetetty perheenjäseniä, joten sitä osaa oikeasti nauttia pienistä asioista ja jokaisesta päivästä läheistensä kanssa eikä tulisi mieleenkään jatkuvasti valittaa asioista.
Tässä varmaan valvontavastuunkin laistamista, jos kaksi lasta kuolee maatilan? onnettomuuksissa.
Traagista tietenkin silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli melkein heti eläkkeelle jäätyään 70-vuotiaana. Tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ilman yhtäkään vapaapäivää.
Ihan tyypillisen tavallista.
Jos toi oikeasti on traagisinta, mitä tiedät, niin hyvin pyyhkii.
Minun ystävättäreni elämä. Luulisi, että ei tämä ole totta. Mutta on.
Oma isä alkoholisti. Kaltoinkohtelu kaikkia perheessä. Molemmat veljet tekivät itsemurhan. Alle kaksikymppisenä.
Ystävättäreni meni naimisiin isokokoisen miehen kanssa. Tutustuin ystävättäreni juuri tässä vaiheessa, kun heille oli syntynyt ensimmäinen lapsi. Ystävättäreni mies oli mieheni tuttu, naapureina kasvaneet pohjoisessa.
Muutimme ja hekin muuttivat, meistä tuli naapuruksia. Tässä vaiheessa heillä oli jo neljä lasta. Mies oli tyranni, löi ja pahoinpiteli ystävättäreni usein. Ystävättäreni ei uskaltanut mennä edes turvakotiin, mies oli uhannut etsiä käsiinsä lapset ja tappaa kaikki.
Nuorin lapsista oli alle kaksi vuotias, kun mies kuoli sydänkohtaukseen omalla pihalla hammasoperaation jälkeen.
Vanhin lapsista, poika, otti isäänsä paikan, alkoholisoitui, löi äitiään, uhkaili naapureita ja oli täysin holtiton. Vielä pahempi versio isästään. Poika kuoli viime vuonna alkoholimyrkytykseen.
Tytöt. Toinen mielenterveys-syistä eläkkeellä, toinen tytöistä arvaamaton, riitaisa ja lastensuojelun asiakas. Tämän tytön aviomies pyysi ystävättäreni nimeä lainaan, 40.000 euroa ja ystävättäreni meni takaajaksi lainalle. Nyt on tullut ilmi, että hän on maksukyvytön ja laina lankeaa ystävättäreni maksettavaksi. Lisäksi tämä hampuusi oli raiskannut tutun alaikäisen tytön ja saanut siitä syytteen.
Ystävättäreni on kiltti, alistuva, luotettava töissä pidetty ja ihminen, joka ei valita. Toteaa vain tapahtuneet asiat. Nyt hän maksaa joka kuukausi eläkkeestään lainanmaksuja ja elää itse niukasti, ettei asunto mene pankille. Ei ole aurinko paistanut risukasaan lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli melkein heti eläkkeelle jäätyään 70-vuotiaana. Tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ilman yhtäkään vapaapäivää.
Tuossa traagista ei ollut kuolema, vaan se, ettei miehellä ollut muuta elämää kuin työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli melkein heti eläkkeelle jäätyään 70-vuotiaana. Tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ilman yhtäkään vapaapäivää.
Tuossa traagista ei ollut kuolema, vaan se, ettei miehellä ollut muuta elämää kuin työ.
Haettiin TRAAGISINTA elämäntarinaa. Vähän joka toisella 70-vuotiaalla miehellä ei juuri muuta ole ollut kuin työ ennen eläkeikää ja sitten just kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baby P (?), Vilja Eerika yms. Joskus luin jutun perheestä johon syntyi kaksi lasta, molemmilla INCL:
Entinen luokkakaveri kuoli teininä syöpään, pikkusiskonsa pari vuotta myöhemmin auto-onnettomuudessa. Perheessä ei muita lapsia.
Tuli mieleeni 1700-luvun alussa vaikuttanut Venäjän Iivana-tsaari. Hän nousi paperilla valtaistuimelle noin 1-vuotiaana. Tätinsä syrjäytti hänet vallankaappauksella hyvin pian. Poika joutui suunnilleen 3-vuotiaana kellarityrmään, josta hän ei enää koskaan päässyt pois. Hän tapasi vain vartijoitaan. Istui koko tätinsä elinajan kuopassa kaltereiden takana. Jatkoi istumista Katariina suuren aikana. Joku upseeri tms yritti vapauttaa hänet, jolloin vartijat ohjeiden mukaan murhasivat vangin. Mielenvikaiseksi tulleenakin hän oli poliittisesti vaarallinen, sillä virallisen kruununperimysjärjestyksen mukaan hänen olisi pitänyt olla tsaari.
Naapurissani asui perhe, jotka viettivät joululomansa Thaimaassa 2004. Vain yksi perheenjäsen palasi elävänä Suomeen.
Joku viikko sitten oli se limusiinionnetttomuus. Siinä kuoli neljä tytärtä samasta perheestä. Toivottavasti olivat jotain mormoneja.
Vierailija kirjoitti:
Joku viikko sitten oli se limusiinionnetttomuus. Siinä kuoli neljä tytärtä samasta perheestä. Toivottavasti olivat jotain mormoneja.
Mitä ihmeen uskontokuntaan kohdistuvaa vihanlietsontaa harrastat? En edes tunne yhtään mormonia, mutta kommenttisi närkästytyää.
Tiedän pariskunnan, joka on menettänyt kaksi lastaan kolmesta. Lapset kuolivat muutaman vuoden välein, toinen äkilliseen sairaskohtaukseen ja toinen onnettomuudessa. En tiedä miten tuollaisesta jatketaan eteenpäin.